Radikaali visio ruoasta: kaikki kasvattavat sitä toisilleen

Kirjoittanut Peter Kalmus

“Jos 100% ihmisistä viljelisi maata, se olisi ideaalista.”
—Masanobu Fukuoka

Kasvatan puolisen tusinaa hedelmäpuuta kadun reunallani. Antelias viikunapuu on juuri valmistunut, kaksi nuorta omenapuuta ja granaattiomena ovat täynnä hedelmiä, ja kumkvatti ja persimoni ovat kypsymässä. Niin paljon kun rakastankin puutarhurointia, minulla on myös radikaali visio ruoasta ja taloudesta losangelesilaisessa Altadenan yhteisössä. Mitä jos kaikki naapurini myös kasvattaisivat ruokaa pihoillaan? Mitä jos jakaisimme satomme keskenämme? Mitä jos voisit syödä herkullisen, vaihtelevan ja terveellisen aterian yltäkylläisistä naapurustosi puista?

40% tuotetusta ruoasta USA:ssa menee haaskuun. Suuri osa tästä päätyy kaatopaikalle, missä se tuottaa metaania, vahvaa kasvihuonekaasua. Ruoka-ilmasto -neksus on ikkuna erittäin rikkinäiseen systeemiin; sen tutkiminen — ja kokeilut vaihtoehtotalouksilla yhteisöissämme — voivat paljastaa ratkaisuja jotka hyödyttävät kaikkia.

Tarkastellaan lahjataloutta, joka on loistavasti esillä joka sunnuntai Fruitvalen naapurustossa Kalifornian Oaklandissa. Pancho Ramos-Stierle on eteenpäinvievä voima tässä projektissa, FrutaGift, joka on maalattu kaikissa syksyn väreissä.

Kuuden vuoden ajan Ramos-Stierle ja hänen ystävänsä ovat menneet paikalliselle torille sen sulkeuduttua auttamaan viljelijöitä siivoamaan ja pakkaamaan. Viljelijät alkoivat tarjota myymättä jääneitä luomuhedelmiä ja kasviksia Ramos-Stierlelle jotta hän voisi viedä ne naapurustonsa ihmisille. Näiden vihannesten ja hedelmien avulla hän ja hänen ystävänsä saattoivat kokata ylellisen vegaaniaterian jonka he toivat joka viikko jaettavaksi väsyneille työläisille. Tästä syntyi piiri; kaikki hyötyivät. Oli satoa ja kiitosta.

Ja kuitenkin FrutaGift on vain yksi osa suurempaa lahjataloutta. Ramos-Stierlen inspiraatio oli San Fransiscon Mission Districtin Free Farm Stand, jonka perusti vuosia sitten mies nimeltä Tree. Ramos-Stierle kertoo, “Muistan edelleen sen ihmetyksen ja kiitollisuuden tunteen jonka hän sai aikaan minussa kun hänet tapasin ensi kerran. Kuin jättiläispunapuut, Treen jättiläismäinen sydän oli täynnä pyyteetöntä palvelusta ja rakkautta kaikkia kohtaan.”

fruta-gift-free-farm-stand

Paikalliset nostelevat hedelmiä ja vihanneksia Free Farm Standilta. Joskus naapurit tuovat omia kasvattamiaan jaettavaksi. Kuva: YES! photo, Federica Armstrong.

Ramos-Stierle yrittää tuoda mukanaan samaa kiitollisuutta ruokaa ja yhteisöä kohtaan Oaklandin FrutaGiftiin.  “Ennen kuin alamme jakaa ruokaa, muodostamme kiitollisuuspiirin. Me pidämme kädestä kiinni, ja joku lausuu siunauksen omaan tapaansa kunnioittaakseen kaikkea joka teki mahdolliseksi kokoontua ja tulla ravituksi sillä tavoin.” FrutaGiftin ja Free Farm Standin vierailijat ovat jatkaneet samaa omissa yhteisöissään.

Kapitalismi ja rahatalous tuntuvat johtavan vääjäämättä hyväksikäyttöön ja eriarvoisuuteen, muutamien yltäkylläisyyteen ja suurten massojen niukkuuteen. Mutta ehkäpä ruoka voi johdattaa meidät kohti kestävää, resilienttiä yltäkylläisyyden taloutta.

Toisin kuin monet kapitalismin erikoistavarat ja -palvelut, ruokaa on käytännöllistä vaihtaa päittäin, tai vielä parempaa, antaa lahjaksi. Täällä Altadenassa olen osa ryhmää joka vaihtaa keskenään kotona kasvatettua ruokaa. Me tapaamme kerran kuussa paikallisessa puistossa, jokainen tuo mitä tahansa on sattunutkin jäämään yli. Me luomme yhteisön ja vaihdamme yltäkylläisesti rahatalouden ulkopuolella. Kuvittele jos vain yhden kotitalouden sijaan meillä olisi jokaisessa korttelissa kaikki kotitaloudet kasvattamassa ja vaihtamassa ruokaa. Tuoreiden hedelmien ja vihannesten määrä olisi niin suuri (poislukien ehkä jotkin satukasvit jotka kasvavat vain suuremmilla tiloilla kaupunkikeskusten ulkopuolella) että me tyydyttäisimme toistemme tarpeet, ja loisimme paikallisen, jätteettömän, rahattoman ruokajärjestelmän.

fruta-gift-farmers-market

Miyuki Baker, vasemmalla, ja Nidia Castillo Lopez pakkaavat ruokaa torilta vaunuun. Kuva: YES! photo, Federica Armstrong.

Ramos-Stierle muistuttaa, että koko monimutkainen Inkojen sivilisaatio toimi ilman minkäänlaista rahaa tai markkinoita. Jokainen osallistui ruoan kasvattamiseen. Yhteisömme ja taloutemme ovat omien ruokajärjestelmiemme heijastuksia.

Pyörittelen päässäni näitä asioita kun kävelytän koiraani, auringon laskiessa L.A.:n taivaalla. Kävellessäni puraisen täydellisestä guavasta, naapurini jalkakäytävän guavapuusta. Lahja.

 

Lähde:

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.