Open Source

Avoin standardi on standardi joka on julkisesti saatavilla ja siihen liittyy erilaisia käyttöoikeuksia, ja sillä voi myös olla erilaisia ominaisuuksia liittyen siihen miten se on suunniteltu (esim. avoin prosessi). Ei ole olemassa yksittäistä määritelmää ja tulkinnat vaihtelevat käytön mukaan.

Termit avoin ja standardi saavat laajassa mittakaavassa merkityksiä. On olemassa useita määritelmiä avoimista standardeista jotka painottavat eri avoimuuden aspekteja, mm. spesifikaation avoimuus, luonnosteluprosessin avoimuus ja standardin omistusoikeudet. Termi ”standardi” on joskus rajoitettu teknologiaan jonka on hyväksynyt muodollinen komitea, joka on avoin kaikille siitä kiinnostuneille osapuolille ja joka toimii konsensuspohjalta.

Termin avoin standardi määritelmä on akateemikkojen, Euroopan Unionin ja joskus sen jäsenvaltioiden hallitusten tai parlamenttien käyttämä. Nämä estävät maksujen perimisen avoimien standardien käytöstä. Standardien organisaatioiden puolella World Wide Web Consortium (W3C) takaa sen että spesifikaatio voidaan ottaa käyttöön ilman rojaltimaksuja.

Monet termin standardi määritelmät sallivat patenttien haltijoille määrätä rojaltimaksuja ja muita lisenssioikeuksia standardin käyttöönottajille tai käyttäjille. Esimerkiksi, tunnettujen kansainvälisten tahojen, kuten Internet Engineering Task Force (IETF), International Organization for Standardization (ISO), International Electrotechnical Commission (IEC), and ITU-T standardisäännöt sallivfat niiden standardien sisältää spesifikaatioita joiden käyttöönotto vaatii patenttilisenssimaksuja. Näistä organisaatioista vain IETF ja ITU-T eksplisiittisesti viittaavat standardeihinsa ”avoimina standardeina”, samalla kun toiset viittaavat vain ”standardien” tuottamiseen. IETF ja ITU-T käyttävät ”avoimen standardin” määritelmää joka sallii ”kohtuullisen ja ei-diskriminoivan patenttilisenssimaksun” perimisen.

Open Source -softayhteisössä on niitäkin jotka pitävät avointa standardia avoimena vain jos se voidaan vapaasti ottaa käyttöön ja laajentaa. Vaikka avoimet standardit tai arkkitehtuurit ovat yleensä tulkittu olevan ei-yksityisomistuksellisia siinä mielessä, että standardi on joko jonkun kollektiivin omistuksessa tai ei ole, sitä voidaan silti julkisesti jakaa ja se ei ole tiukasti säännelty. Tyypillinen esimerkki ”open sourcesta” josta on tullut standardi on PC jonka IBM: Wintel, joka sisältää Microsoftin käyttöjärjestelmän ja Intelin mikroprosessorin. Kolme muuta laajalti tunnettua ”avointa” standardia ovat GSM-puhelimet, Open Group joka kehittää UNIXia ja Internet Engineerin Task Force (IETF) joka loi ensimmäisenä SMTP- ja TCP/IP-standardit. Ostajat viittaavat avoimiin standardeihin joiden he uskovat tarjoavan halvempia tuotteita ja enemmän valinnanvaraa pääsyn suhteen johtuen verkostoefektistä ja lisääntyneestä kilpailusta tuottajien välillä.

Avoimet standardin jotka määrittelevät formatteja tunnetaan myös nimellä avoimet formaatit.

Monet spesifikaatiot jotka joskus tunnetaan standardeina ovat omistusoikeudellisia ja saatavilla vain rajoittavin sopimusehdoin (mikäli ne ovat ollenkaan saatavilla) niiden omistajaorganisaatioista. Tällaisena näitä spesifikaatioita ei pidetä täysin avoimina. Joel West on väittänyt, että avoimet standardit eivät ole mustavalkoisia, vaan niillä on monia ”avoimuuden” tasoja.

 

Avoin design fyysisten tuotteiden, koneiden ja järjestelmien kehittämistä käyttäen julkisesti jaettua suunnittelutietoa. Avoin design tarkoittaa sekä vapaiden open-source -ohjelmistojen sekä open-source hardwaren tuottamista. Prosessi on yleisesti Internetin avustuksella aikaansaatu, ja usein tehty ilman rahallista kompensaatiota. Tavoitteet ja filosofia ovat identtisen open-source -liikkeen kanssa, mutta ne toteutetaan fyysisten tuotteiden tuottamiseksi eikä ohjelmistojen. Avoin design on yhteisluonnin muoto, jossa lopputuote on käyttäjien suunnittelema, eikä ulkoisten sidosryhmien kuten yksityisten yritysten.

Tuotantoinformaation jakaminen voidaan jäljittää 1700- ja 1800-luvuille. Aggressiivinen patentointi pani lopun tuon ajan laajalle tiedonjaolle. Viimeaikaisemmat avoimen designin periaatteet on liitetty free software ja open source -liikkeisiin. Vuonna 1997 Eric S. Raymond, Tim O’Reilly ja Larry Augustin perustivat ”open sourcen” vaihtoehtoisena ilmaisuna ”free softwarelle”, ja vuonna 1997 Bruce Perens julkaisi Open Sourcen määritelmän. Vuoden 1998 lopulla tohtori Sepehr Kiani (MIT:n koneinsinööri) tajusi että suunnittelijat voisivat hyötyä open source -käytänteistä ja vuoden 1999 alkupuolella hän vakuutti tohtori Ryan Vallancen ja tohtori Samir Nafehin avoimen designin hyödyistä konesuunnittelussa. Yhdessä he perustivat Open Design Foundationin joka on voittoa tavoittelematon järjestö ja joka pyrkii kehittämään avoimen designin määritelmää.

Avoimen designin idea on samanaikaisesti tullut mieleen monella ryhmällä ja yksilöllä. Avoimen designin periaatteett liittyvät läheisesti open-source -laitteiden designiin, joka sai alkunsa maaliskuussa 1998 kun Reinoud Lamberts Delft University of Technologysta ehdotti hänen ”avoimen designin piirien” sivustollaan hardware design -yhteisön luomista vapaiden ohjelmistojen hengessä.

Ronen Kadushin otti käyttöön termin ”avoin design” hänen vuoden 2004 maisterityössään, ja termi myöhemmin vakinaistettiin vuoden 2010 Open Design Manifestissa.

 

Open Sourcea soveltava teknologia (OSAT, Open Source Appropriated Technology) viittaa soveltuvaan teknologiaan joka on suunniteltu samaan tyyliin kuin vapaat ja open-source -ohjelmistot. OSAT viittaa, toisaalta, teknologiaan joka on suunniteltu tiettyjä ympäristön, eettisten, kulttuuristen, sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten aspekteja silmällä pitäen sitä yhteisöä kohtaan jota varten se on tarkoitettu. Toisaalta OSAT on kehitetty avoimesti ja lisensoitu niin että se sallii designien käytön, modifioinnin ja jakamisen vapaasti.

Soveltava teknologia käyttää hyväkseen vertaisarviointia ja prosessin läpinäkyvyyttä. Appropedia

on esimerkki open-source -soveltavasta teknologiasta. Siellä kuka tahansa voi sekä oppia kuinka tehdä ja käyttää soveltavaa teknologiaa ilman patenttihuolia. Samaan aikaan kuka tahansa voi lisätä kollektiiviseen open-source tietokantaan omia ideoitaan, havaintoja, kokeellista dataa, sovelluspäiväkirjoja jne. On väitetty, että open-sourcea soveltavan teknologian potentiaali soveltavan kestävyyden edistämisessä on valtava. Jatkuva vertaisarviointi johtaa parempaan laatuun, parempaan luotettavuuteen ja parempaan joustavuuteen johon tavallinen design/patentointi ei pysty. Tiedon vapaa luonne myös mitä ilmeisimmin tarjoaa matalamman kustannustason, erityisesti niille teknologioille jotka eivät hyödy laajemmasta tuotantoskaalasta. Viimeiseksi, OSAT mahdollistaa aineettoman pääoman petomaisen omistussuhteen lopettamisen. Tämä on äärimmäisen tärkeää teknologian kontekstissa kun puhutaan kehittyvien maiden kärsimysten vähentämisestä.

Open-source -malli voi toimia kestävän kehityksen veturina. Tässä muutama hyvä syy:

  1. Se mahdollistaa sekä tuotannon että kulutuksen;
  2. Se mahdollistaa lokalisaation yhteisöille, joilla ei ole resursseja hankkia kaupallisia kehittäjiä, ja tarjoaa paikalliset versiot tuotteista;
  3. Se on vapaa ja ilmainen, tärkeä kehittyvien yhteisöiden näkökanta, joka seuraa Jeremy Rifkinin lateraalisista skaalakäsitteistä.