Luonnon kokonaisjärjestelmäoptimointi kertoo yhteisödesignista

Kaikki tekomme vaikuttavat yhteisöjemme kestävyyteen, resilienssiin ja terveyteen, joissa elämme, työskentelemme ja opimme. Yhteisöissämme luomamme suhteet ja kollektiivinen tulevaisuudenvisio muokkaavat sitä ovatko ne kestäviä ja kykeneviä regeneroitumaan. Yhteisötaso on se, jossa voimme kaikki kontribuoida regeneratiivisen kulttuurin syntyyn. Keskenämme yhteisesti luomat sisäkkäiset interaktioiden verkostot muokkaavat yhteisömme nykyisyyttä ja tulevaisuutta ja sen osallistumista paikallisiin ekosysteemeihin. [Tämä on lainaus kirjan Designing Regenerative Cultures alaluvusta, julkaissut Triarchy Press, 2016.]

Kestävä yhteisösuunnittelu tarkoittaa tulemista tietoiseksi näistä sisäkkäisistä suhteiden verkostoista ja prosesseista ja sen jälkeen optimoida niitä tavoilla, jotka tukevat yhteisön ja sen jäsenten terveyttä. Tarkoitus on synergistisesti integroida sosiaaliset, ekologiset, ekonomiset ja kulttuurilliset (maailmankuva/narratiivi) yhteisön ulottuvuudet, luoda yhteistyön tekemisen ja solidaarisuuden kulttuuri, joka kykenee regeneroitumaan pitkällä aikavälillä. Tässä menestyvät yhteisöt ovat kukoistavia, terveitä ja inspiroivia paikkoja, jotka tarjoavat poikkeuksellisen laadukasta elämää asukkailleen samalla kun niillä on positiivinen vaikutus paikalliseen ja alueelliseen ympäristöön.

Image for post
Esimerkki (Lähde) — tämä kuva ei ole kirjassa

Ekologisten yhteisöjen (ekosysteemien) ymmärtäminen voi paremmin auttaa meitä sovittamaan ja optimoimaan ihmisyhteisöjä symbioosiin muun elämän kanssa. Sen sijaan, että maksimoitaisiin numeroita ja lyhyen tähtäimen yksittäisen lajin tavoitteita, ekosysteemit pyrkivät optimoimaan koko systeemiä tavoilla, jotka tukevat erilaisuutta, terveyttä, resilienssiä ja kykyä ekosysteemin regeneroimiseen kokonaisuutena. Kaikkein menestyksekkäin ja pitkäikäisin strategia yksilölle tai yhteisölle on emuloida luonnon prosesseja ja suhteita. Kaikkien osallistujien pitkän aikavälin menestys ja elinvoima riippuu koko järjestelmän terveydestä.

Miten luomme ihmisasutusta, joka perustuu oppimiseen ekosysteemeistä löytyvistä organisoinnin ja yhteistyön kaavoista?

Professorit Declan Kennedy ja Margrit Kennedy omistivat suurimman osan heidän ammatillisesta ja yhteisöllisestä elämästään kestävän yhteisösuunnittelun ja alueellisten talouden vaihdantamekanismien tutkimiselle. Molemmat työskentelivät akatemiassa kaupungin kaavoituksen professoireina Berliinissä ja samanaikaisesti kokeilivat kestävällä yhteisösuunnittelulla ‘Lebensgarten’-ekokylässä, jonka he auttoivat perustamaan Steyerbergiin lähelle Hannoveria, Saksassa.

Vuonna 1996 EU:n rahoittamassa heidän aloittamassaan projektissa tutkittiin monia parhaita keinoja ja parhaita prosessiesimerkkejä yhteisökaavoittamisesta Euroopassa. Projektin tuloksena oli kirja Designing Ecological Settlements (Kennedy & Kennedy, 1997) jossa he ehdottavat ekologisesti tietoista standardia yhteisön uudelleensuunnittelulle. Tässä on joitain kysymyksiä, joita he pyysivät meitä kysymään:

Miten me voimme suunnitella ekologisia ja kestäviä asuinalueita?

Miten me juhlistamme ja vaalimme ihmisten ja luonnon diversiteettiä yhteisössämme?

Miten me voisimme keskittää yhteisömme henkilökohtaisten interaktioiden ja ihmisten keskinäisen yhteistyön inhimilliselle skaalalle niin, että asukkaat voisivat muodostaa henkilökohtaisia siteitä keskenään?

Miten voimme luoda lyhyen etäisyyden asumisratkaisuja ja integroida tärkeitä yhteisön funktioita kävelyetäisyydelle?

Miten voimme käyttää niin vähän tilaa kuin mahdollista ihmisten infrastruktuuriin ja luoda korkean tiheyden elintiloja, jotka integroivat luonnon yhteisön kudokseen?

Miten voimme rohkaista osallistumista ja inspiroida koko yhteisön jäsenistöä luomaan yhdessä vastuullisen osallistumisen yhteistekemisen edun?

Miten voimme käyttää paikallisia ja alueellisia energianlähteitä ja energiaa säästävää designia luomaan energiatehokkaita asumisratkaisuja?

Miten voimme luoda ympäristövastuullisia ja päästövapaita yhteisöjä?

Miten voimme luoda hiljaisen ja kauniin asumisratkaisun?

Miten voimme käyttää integroitua designia arvottamaan vettä ja auttamaan paikallisten vesistöjen regeneraatiossa?

Miten voimme luoda tehokkaita resurssienkäytön kiertotalouskaavoja paikalliselle ja alueelliselle skaalalle tehdäksemme asuinratkaisuistamme pääosin jätevapaita?

Miten voimme suunnitella terveitä rakennuksia terveille yhteisöille?

Miten voimme integroida luonnonlajien ja kasvien (satokasvit, metsäpuutarjat jne.) elintilan asuinratkaisumme rakenteeseen?

Miten voimme vaalia ekologista ja yhteiskunnallista lukutaitoa yhteisössä ja luoda tehokkaita luovan konfliktinratkaisun prosesseja?

Miten me voimme luoda yhdessä yhteisöä ohjaavan kaikille jäsenille yhteisten inhimillisten arvojen narratiivin?

Nämä kysymykset haastavat meitä suunnittelemaan yhteisömme osaksi luontoa. “Mikä näitä kaikkia aspekteja yhdistää […] on että ne pyrkivät […] kokonaisuuden optimointiin, sen sijaan että pyrittäisiin yksittäisten osien maksimointiin, ja näin pyritään asumisen ja elämän itsensä uudenlaiseen laatuun” (Kennedy & Kennedy, 1997, s. 211). Tämä kokonaisuuden optimointi on kriittinen oppitunti siinä miten elämä luo elämälle suotuisat olosuhteet.

Kestävä yhteisö ja ihmisten asuinratkaisujen suunnittelu, joka perustuu tähän systeemiseen ekologian tuntemukseen, tulee auttamaan regeneraatioon, sopeutumiseen ja transformaatioon kykenevien yhteisöjen luomisessa. Kokonaisuuden optimointi menee nykysukupolvien välittömimpien huolien tuolle puolen luomaan yltäkylläisyyttä tuleville sukupolville.

Transformatiivinen innovaatio olemassaolevissa yhteisöissä tarkoittaa näistä kysymyksistä inspiroituneiden design-elementtien sovittamista olemassaoleviin kulttuurikaavoihin ja infrastruktuureihin. On melkein mahdotonta (ja epähaluttavaa) pakottaa niitä ylhäältäpäin. Politiikan tulee rohkaista ja mahdollistaa kansalaisia tulemaan mukaan yhteisön kudoksen uudelleensuunnitteluun. Paikan ja yhteisöllisyyden tunnetta ruokitaan osallistumalla näihin kollektiivisiin visiointiprosesseihin.

‘Kysymyksien eläminen’ on yhteisöprosessi. Ylläolevat kysymykset kutsuvat meitä dialogiin ja suhteeseen ympärillämme olevien ihmisten kanssa sekä asuinpaikkamme kanssa. Ne kutsuvat meitä ottamaan ensiaskeleen osallistumiseen ja tietoiseen yhdessä luomiseen yhteisön tasolla. Tutkailemalla yhdessä sitä miten yhteisömme saattaa muuttua regeneratiivisen kulttuurin esimerkkitapaukseksi, me annamme toisillemme mahdollisuuden oppia yhdessä.

Tämä kollektiivinen oppimismatka itsessään luo polun kohti viisaisiin päätöksiin ja regeneraatioon kykenevää yhteisöä. Yhteisö luo olosuhteet regeneratiivisen kulttuurin synnylle. Miten me suunnittelemme luontona ja yhteisössä elegantin adaptaation tähän uniikkiin paikkaan ja kulttuuriin? Monimuotoiset regeneratiiviset kulttuurit voivat kehittyä kysymällä tätä kysymystä.

[Tämä on alaluku kirjasta Designing Regenerative Cultures, julkaissut Triarchy Press, 2016.]

Daniel Christian Wahl katalysoi transformatiivista innovaatiota yhteensulautuvien kriisien alla, antaa neuvoja regeneratiivisesta kokonaisjärjestelmädesignista, regeneratiivisesta johtajuudesta ja regeneratiivisen kehityksen ja bioregionaalisen regeneraation koulutuksesta.

Hän on myös kirjan Designing Regenerative Cultures kirjoittaja.

Image for post
Thunder Valley Regenerative Community Lakotan reservaatissa (lähde), on esimerkki Kennedyjen kuvaamasta asuinratkaisusta.

Lähde:

https://medium.com/hackernoon/natures-whole-system-optimization-informs-community-design-546d484050bd

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.