Ihmisoikeudet, eriarvoisuus ja köyhyys

Siellä, missä oikeudet ovat vaakalaudalla, vaaditaan välittömiä toimia. Ne jotka jatkavat nykymuotoisen, erittäin vääristyneen kansainvälisen talous- ja rahoitusjärjestelmän ylläpitämistä, viivyttävän ihmisoikeuksien toteutumista vuosikymmenillä, täten muuttuen vastuullisiksi satojen miljoonien köyhyydestä aiheutuvista kuolemista.

Vinoutunut taloustiede

Kollektiivinen ihmiskunnan rikkaimpien 1%:n nettoarvo jokin aika sitten rikkoi yli 50%:n rajan kaikesta planeetan yksityisestä vauraudesta.

Rikkaat välittävät paljon siitä että he ovat rikkaita, sekä absoluuttisesti että verrattuna muihin. He ymmärtävät että suhteellinen vauraus tuo poliittista vaikutusvaltaa — jota voidaan käyttää hankkimaan lisää vaurautta. He onnistuvat käyttämään vaurauttaan ja poliittista vaikutusvaltaansa hankkimaan yhä suuremman siivun globaalista vauraudesta ja tulovirrasta.

Spektrin toisessa päässä on maailman köyhät. Kollektiivinen ihmiskunnan köyhemmän puolikkaan nettoarvo on vain 0.6% planeetan yksityisestä vauraudesta — yhtä paljon kuin 62 rikkainta miljardööriä omistavat. Luit oikein: 62 rikkainta ihmistä omistaa nyt yhtä paljon kuin 3,700,000,000 köyhintä ihmistä.

Kyse ei ole siitä että rikkaat vihaisivat köyhiä. He saattavat haluta että köyhillä menisi paremmin. Mutta rikkaita kiinnostaa erityisen paljon heidän oma osuutensa vauraudesta ja tuloista. Ja kun heidän osuutensa kasvaa, muiden osuuden täytyy kutistua — erityisesti köyhimpien. Vuosina 1988-2008 keskiverto tulotaso kaikkein rikkaimmalla 1%:lla kasvoi 66%, samalla kun globaali keskiarvo tuloissa kasvoi vain 24.34%.

Tämä on itseasiassa ihan ok, rikkaat sanovat meille: samaan aikaan kun köyhät häviävät suhteellisesti, he voittavat absoluuttisesti globaalin talouden kasvaessa. Millenium Development Goals on leivttänyt sanaa tästä kehityksestä, ja tämän jälkeen tullut Sustainable Development Goals (kestävän kehityksen tavoitteet) jatkaa viestin levittämistä: köyhillä menee paremmin. Aina kun joku piirtää kansainvälisen köyhyysrajan, suhteellinen ihmismäärä tuon rajan alla kutistuu.

Tämä informaatio on vähemmän lohduttavaa kun me käännämme huomiomme sitä köyhempää puolikasta kohtaan jolla on oikeasti varaa elää $4-$20 tuloilla viikossa. Suurin osa heistä kärsii suurta puutetta kuten asianmukaisen ravinnon puute, turvallisen juomaveden puute, riittävä asuinsija, sähkö, riittävä sanitaatio, lukutaito, koulutus tai pääsy oleellisiin lääkkeisiin. Joka vuosi noin 18 miljoonaa ihmistä kuolee ennenaikaisesti köyhyyteen liittyvien syiden takia kuten aliravitsemus, ripuli, synnytyksen komplikaatiot, lastentaudit, keuhkokuume, tuberkuloosi, malaria, HIV/AIDS — olosuhteet jotka eivät aiheuta yhtään ennenaikaista kuolemaa varakkaissa maissa.

Globaali katastrofi koskettaa ihmisoikeuksia, esimerkiksi artikla 25 YK:n ihmisoikeusjulistuksessa: ” Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.” Siellä missä oikeudet ovat vaakalaudalla, vaaditaan välittömiä toimia. Ne jotka jatkavat nykymuotoisen, erittäin vääristyneen kansainvälisen talous- ja rahoitusjärjestelmän ylläpitämistä, viivyttävän ihmisoikeuksien toteutumista vuosikymmenillä, täten muuttuen vastuullisiksi satojen miljoonien köyhyydestä aiheutuvista kuolemista.

Jos kansainvälinen köyhyyttä vielä paremmin välttävä järjestelmä on mahdollista, meidän tulee ottaa sellainen käyttöön heti kuin vain mahdollista.

.

Globaalin talouden sääntöjen uudelleenkirjoitus

Me voimme nopeasti toteuttaa maailman köyhien ihmisoikeudet globaaleilla instituutioreformeilla jos nämä reformit pienentävät eriarvoisuutta — jos ne kääntävät ympäri hallitsemattoman kasvun globaalin vaurauden ja tulovirtojen jakautumisessa, joka tällä hetkellä menee 1%:n taskuun. Mieti. Globaalista yksityisestä vauraudesta tarvittaisiin 2.4% jotta köyhimmän puolikkaan vauraus viisinkertaistuisi, eli 0.6%:sta 3%:n. Jos tämä muutos tulisi täysin rikkaimpien 1%:n kustannuksella, heidän osuutensa pienenisi 50.4%:sta 48%:n globaalista yksityisestä vauraudesta. Eikö heillä silti olisi tarpeeksi?

Minkä sortin institutionaalisia reformeja tarvittaisiin jotta maailman köyhien tilannetta voitaisiin parantaa? Vuosikymmenien vapaakaupan pakottamisen jälkeen rikkailta mailta tulisi vaatia viimeinkin protektionististen tullimuurien hävittämistä, jotka heikentävät köyhien maiden vientiä: subventiot, tariffit ja ”anti-dumping”-tullit. Vähintäänkin köyhiä maita tulisi kompensoida näiden muurien aiheuttamista tappioista.

Samalla tavoin ne, jotka tuottavat suhteettoman suuria määriä kasvihuonekaasupäästöjä, täytyisi vaatia tilille kompensoimaan maailman köyhimpiä, jotka saastuttavat todella vähän ja ovat paljon haavoittuvaisempia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Tarvittavat rahat tulisi kerätä asettamalla hinta päästöille, josta lisähyötynä saataisiin päästöjen kasvun hidastuminen.

Rikkaat korporaatiot ja yksilöt tulisi viimeinkin panna maksamaan heidän oma osansa veroista. Perusteellinen veroparatiisien, salaisten hallintoalueiden, pöytälaatikkofirmojen ja huijarijärjestöjen verkosto työskentelee kovasti vaurauden ja liikevoiton piilottamiseksi ja porsaanreikien väärinkäyttämiseksi välkkyjen juristien, pankkiirien, kirjanpitäjien ja lobbaajien avulla. Tämä kyseenalainen verkosto imee köyhiltä mailta pääomaa ja leikkaa niiden hallitusten verotuloja. Se myös edistää aseiden ja huumeiden salakuljetusta, ihmiskauppaa, rahanpesua ja terrorismia. Reformeja on tulossa, mutta ne ovat rikkaiden maiden intressien ajamia, ja ne eivät ota huomioon köyhempiä populaatioita joiden tappiot ovat paljon suuremmat.

Meidän tulisi ottaa huomioon maailman köyhät ihmisinä joillaon oikeus osuuteen planeetan luonnonvaroista. Ei ole olemassa hyvää syytä miksi pieni vähemmistö ihmiskunnasta olisi oikeutettu omistamaan nämä resurssit ja veloittamaan muita niihin käsiksipääsystä. On erityisen turmiollista kohdella demokraattisesti valitsemattomia johtajia — sotilasjunttia ja diktaattoreja — oikeutettuina myymään luonnonvaroja ”heidän” maistaan tai käyttää niitä vakuuksina lainalle jonka kansa sen jälkeen velvoitetaan maksamaan takaisin. Sellaiset lainat ja resurssiostot epäoikeudenmukaisesti köyhdyttävät maata ja vahvistavat sen laittomia johtajia, täten pitkittäen tyranniaa.

Köyhien ihmisten ei tulisi olla rajattuja lääkkeiden, siementen ja muiden tärkeiden innovaatioiden ulkopuolelle patenttisuojattujen voittomarginaalien avulla. On järkeenkäypää palkita innovaattoreita jotta luodaan insentiivi meidän tarvitsemillemme innovaatioille, Mutta meidän tulee löytää tapa tehdä niin että se ei sulje köyhiä ulkopuolelle. Health Impact Fund on eräs sellainen tapa.

On nöyrä mutta äärimmäisen kireä vaatimus että me nousemme yhdessä muuttamaan globaalin järjestyksen sääntöjä niin että ne eivät enää riko puolikkaan ihmiskunnan ihmisoikeuksia. Yhdessä voimme tehdä tämän ja voimme rakentaa paljon kauniimman maailman.

Lähde: P2P Foundation

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.