Aivan todella reaalisessa merkityksessä, vähimmäisvarantojärjestelmä on kaiken pahan alku ja juuri, ei raha itsessään. Aina kun fraktionaalinen reservitoiminta sallitaan, pankkijärjestelmä, mukaan lukien se joka nykyään on olemassa ympäri maailan, muistuttaa klassista ponzihuijausta joka voi toimia ainoastaan niin kauan kuin ihmiset eivät halua saada omiaan ulos systeemistä.
Parempi järjestelmä
Onko tämä nykyisen rahajärjestelmän kritiikki yhtä ideologista itkemistä jostain asiasta joka, kuten esimerkiksi sääilmiöt, ei ole muutettavissa? Vai voiko fraktionaalinen reservijärjestelmä ja siitä johtuva tarve taloudelliselle keskussuunnittelulle oikeasti olla mahdollista korvata jollain paremmalla?
Erityisesti, miten pankkijärjestelmä ilman reservilainausta paikkaa tallettajien kysynnän niin että heidän rahansa on olemassa siellä silloin kun he niitä halajavat? Entäpä 30-vuotiset asuntolainat jotka voivat sitoa nuo reservit vuosikymmeniksi? Ja voiko markkina toimia ilman tarvetta hallitukselle tulla väliin ja sähläämään?
Vastaus viimiseen kysymykseen on kyllä. Parempi rahoitusjärjestelmä on mahdollinen ja näin se toimisi:
Ensiksikin, pankit jakautuisivat kahdentyyppisiksi. ”Kaupalliset pankit” ottaisivat vastaan talletuksia ja pitäisivät ne säilössä maksua vastaan, kuten entisajan kultasepät. ”Luotottajapankit” maksaisivat korkoa talletuksille ja uloslainaisivat talletusrahoja, mutta niiden tulisi täsmäyttää talletusten pituus lainojen pituuden kanssa. Talleukset jotka voidaan nostaa koska hyvänsä voidaan käyttää rahoittamaan lainaa jonka pankki voi ”kutsua” takaisin koska tahansa, kun taas pidempiaikaiset talletukset (esim. 5-vuotiset sertifikaatit) täsmäytettäisiin pidempiaikaisten lainojen kanssa kuten bisneslainat tai 5-vuotiset asuntolainat. Todella pitkäikäiset lainat kuten 30v asuntolainat rahoitettaisiin talletuksista joista pankki joutuisi maksamaan saadakseen tallettajan suostumaan antamaan rahansa näin pitkäksi aikaa käyttöön.
Tuloksena on asuntolaina joka on tarpeeksi korkeakorkoinen jotta pankki saa siitä pienen voiton, mutta joka tekisi 30-vuotisista asuntolainoista kalliita ja niukkoja resursseja. Mutta voidaan osoittaa että niiden tulisikin olla kiven takana ja vaikeasti saatavia. Asunnon osaminen, tai ylipäätänsä minkä tahansa joka vaatii pääomaa uskomattoman pitkiä aikoja, tulee vaatia todella suuret käteisrahat ja muita likvidejä varoja kollateraalina, sekä vakaan kuukausittaisen tulon. Tämä kate antaisi pankille oikeuden realisoida enemmän kuin lainan arvon, joka suojaisi sen kykyä maksaa tallettajille, joka sitten taas tekisi tallettajista halukkaampia sitomaan rahansa pitkäksi aikaa.
Tällainen yhteiskunta ei olisi niin ylenmäärin velkavetoinen ja inflaatioon ajautunut, bank runeja olisi paljon vähemmän ja hallinnon vakuutusrahoja ei tarvittaisi niin paljoa. Se olisi paljon terveempi maailma jossa lainattaisiin vain tuottavaan käyttöön, samalla kun kaksi toisistaan todella paljon eroavaa pankkia hoitaisi varainhoidon ja reaalisen vaurauden luomisen paperinpyörittelytreidauksen sijaan.
Nykymaailman investointipankit ja hedgerahastot vapautettaisiin spekuloimaan sijoittajien rahoilla mielin määrin, ja nämä tekisivät omaisuuksia mikäli ne onnistuisivat ja menisivät konkkaan epäonnistumisen tapauksessa, ilman että yleisö joutuisi maksamaan näiden aiheuttamia tappioita kummassakaan tapauksessa. Ne nähtäisiin korkean riskin/korkean tuoton kohteina ja niiden asiakkaat ja sijoittajat osallistuisivat ”valot päällä”. Yksikään taho ei olisi ”too big to fail” koska pankkijärjestelmä olisi eristetty volatiileimmasta investointimarkkinoista.
Keskuspankit tällaisessa 100-prosenttisessa reservimaailmassa olisivat joko täysin tarpeettomia tai palvelisivat tarkkaan määriteltyä, erittäin rajattua tarkoitusta, joka olisi 100-prosenttisesti kulta/hopeakantaisen paperirahan painaminen. Keskuspankki olisi valmis vaihtamaan myös kantaa pyynnöstä. Ei enää tarvetta olla lender of last resort koska pankkijärjestelmä olisi vakaa. Ei enää tarvetta tulla valuuttamarkkinoiden väliin huijaamaan kansalaisia pitämään arvotonta paperirahaa säästökohteena koska paperi, kuten varastokuitti oikeaa tavaraa vastaan, perustuu asiaan jolla on oikea arvo. Kuplia olisi paljon vähemmän ja ne olisivat paljon pienempiä, ja tämä taas vähentäisi tarvetta hallituksen ohjelmille. Velkatasot olisivat minimaaliset nykyiseen verrattuna, ja siksi katettavissa tuottavalla taloudellisella toiminnalla. Tällainen hypoteettinen maailma on, lyhyesti sanottuna, paljon vaatimattomampi ja paljon kestävämpi. Kaiken kaikkiaan, se on houkutteleva ja täysin mahdollinen visio maailman tilasta.