Keskuspankkien köyhyys

Sauli Niinistö viittasi siihen, että kolmatta maailmansotaa käydään talouden asein. Tätä ennen Hannes Kulvik oli jo vuosia ennen puhunut Uudesta Maailmanjärjestyksestä ja valuuttaSODASTA. Sota on raakaa peliä, vielä raaempaa kuin hevosten naiminen. Hevoset keskenään saattavat saada aikaan jälkeläisiä, mutta sota ei saa mitään aikaan.

Kaikki ne jotka tietävät mitä arvonluonti oikeasti sisältää, osaavat sanoa sen sisältävän työtä. Työ on lisäarvon tuottamista. Sota taas on arvon tuhoamista. Kun kapitaalin akkumulaatio on saavuttanut raja-arvonsa ja ollaan päästy sellaiselle plateaulle missä lisäarvoa on vaikea tuottaa, on asia ratkaistu menneisyydessä usein sodalla.

Sodan julistava osapuoli on suorittanut liikekannallepanon ja sitä ennen varustellut pitkän aikaa joukkojaan. Varustelu maksaa, ja siksi sitä onkin tehty velalla. Sitten tapetaan ihmisiä, varastetaan omaisuus ja tuotantovälineet, tuhotaan kaupungit ja vaivutaan muutenkin eläimen tasolle. Kaikki tämä sotaa haluavan tahon käskystä ja tämän hyödyksi.

Maailmansodat ovat kaikki olleet pankkiirien rahoittamia. Sotavelkakirjat on myyty markkinoille vuosia ennen itse sotaa, ja tuhoamisen jälkeen laskun maksaa häviäjä. Koska tuotantovälineet on tuhottu, joudutaan uusia tuottamaan. Koska osapuolet ovat kaikki tuhonneet oman kykynsä tuottaa, ja käyttäneet oman tuotantokykynsä vastustajan tuhoamiseen, ollaan päästy siihen tavoitteeseen mitä haluttiin, eli laskurin nollaamiseen lisäarvossa.

Nyt on taas tilaa tuottaa lisäarvoa kun ihmiset tarvitsevat perustarpeita ja haluavat jatkaa normaalia elämäänsä. Tämä perustarpeiden tuottaminen toteutetaan tottakai velalla. Velkojana toimii tietysti se sama taho joka rahoitti sotaa, sillä nyt hän saa velkaansa kaupaksi rauhanomaisin keinoin ja kasvunvaraa riittää kun työn hedelmät on tuhottu.

Palataksemme nykyhetkeen ja alun lainauksiin kolmannesta maailmansodasta, kääntäkäämme huomiomme kohti keskuspankkeja. Sillä ne ovat niitä tällä hetkellä sotaa käyviä instituutioita, jotka tuhoavat työmme lisäarvon rahaa printtaamalla. Vaatii aikamoisia ponnisteluja pitää markkinahinnat manipuloituina niillä tasoillaan kun mitä ne nykyään ovat. Kuitenkin se mihin printatut rahat menevät, on juurikin tähän sotaan ihmiskuntaa vastaan ja lisäarvon tuhoamiseen.

Jos lisäarvo koostuu työstä, niin rahan printtaaminen tuhoaa lisäarvon tekemällä työstä kannattamatonta. Tämä voi tapahtua monella eri tapaa. Se voi tapahtua pääomavaltaistumisella, jossa haluttu työsuorite teetetään koneella joka heijastelee teknologian senhetkistä tasoa. Se voi tapahtua markkinoiden hintamanipulaatiolla, jolloin ajetaan esimerkiksi raaka-aineiden hinnat alas ja näiden tuotteiden jatkojalostuksesta tulonsa saavat yritykset ajetaan näin ahtaalle. Se voi tapahtua ajamalla korot nollaan jolloin ajetaan niiden kapitaaliresurssien hinnat taivaisiin, joita ei voida tuottaa uudelleen tai jotka ovat jo valmiiksi niukkoja (maa-alueet, asunnot, tilavuokrat). Se voi tapahtua tekemällä resursseista niukkoja vaikka niiden hinnat olisivatkin matalalla (kulta, hopea, muut metallit). Se voi tapahtua pumppaamalla markkina-anomalioista kuplia ja sitten puhkaisemalla niitä.

Se voi tapahtua ajamalla välilliset kulut ja verot ylös jolloin katteet pienenevät entisestään olemattomiin kun kilpaillaan globaalisti sellaisen tuotannon kanssa jonka hintarakenteessa tällaisia kuluja ei ole. Tämän ovat suomalaiset jo omalta osaltaan huomanneet. Työn tekeminen on kannattamatonta Suomessa. Tai se voisi olla kannattavaakin pelkän työvoiman hinnan (tuntipalkka) puitteissa, mutta ei muun lainsäädännön puitteissa, jonka hoitamisesta Coasen teoreeman mukaisesti aiheutuu kustannuksia. Kun kaikki nämä kulut ynnätään yhteen, on loppuhinta niin suuri ettei työtä kannata tehdä. Vastaus kilpailukykyongelmaan ei siis ole palkkojen leikkaaminen vaan lainsäädännön purkaminen.

Keskuspankit ovat köyhyyden lähteitä. Jos saataisiin aikaan jonkinlainen globaali master-levelin tase kaikesta taloudellisesta aktiviteetista, kävisi tilejä räknäämällä selväksi että keskuspankit ovat vaivaistalon asukkaitakin köyhempiä. Keskuspankit ovat köyhempiä kuin kadulla makaavat omaa kuolemaansa odottavat kerjäläiset. Keskuspankit ovat niin köyhiä, että niiden pitää projisoida tuota köyhyyttä muihin jotta jostain voitaisiin joskus saada irti jotain taseessa plussalla olevaa.

Keskuspankkien luova tuho joka syö tavallisen ihmisen työn hedelmät ei ota loppuakseen ennenkuin keskuspankkijärjestelmä lakkautetaan. Jos elettäisiin maailmassa ilman keskuspankkeja ja pankit saisivat vapaan markkinatalouden markkinavaikutuksista kaatua niinkuin vapaaseen markkinatalouteen kuuluu, köyhyys olisi tilapäistä. Tilapäinen konkurssi on sanansa mukaisesti vain hetkellistä. Siitä noustaan kun rakennetaan uutta. Mutta keskuspankit pitkittävät romahdusta aiheuttamalla köyhyyttä joka on pois tulevaisuudesta. Ne tekevät elämän todella vaikeaksi jälkeentulevillemme, joilla voisi tavallisessa markkinataloudessa olla asiat kunnossa ja mahdollisuus rehellisen kilpailun periaatteen mukaisesti luoda vaurautta ja elättää itsensä tuolla vauraudella.

Keskuspankit eivät tuota lisäarvoa, ne tuhoavat sitä. Markkinat eivät ole vapaat ennenkuin sosialististen keskuspankkiirien markkinainterventiot loppuvat ja lappu laitetaan keskuspankkien luukuille. Periaatteessa Marxin koko tuotannon voi lukea uudestaan niin, että vaihtaa sanan ’kapitalisti’ tai ’kapitalistien luokka’ tilalle sanat ’keskuspankkiiri’ ja ’keskuspankkiirien luokka’ ja pääsemme jälleen kerran askeleen lähemmäksi totuutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.