Vapaus ja kielletyn hedelmän tavoittelu

Kirjoittanut David Jay Brown

”Koko käytännön politiikan tavoite on pitää kansa pelossa (ja näin äänekkäinä turvaan johdettavina) uhkailemalla sitä loputtomalla sarjalla mörköjä, jotka kaikki ovat mielikuvitusta.” —HL Mencken

Halu syödä psykoaktiivisia huumeita viihdekäyttöön on juurtunut syvälle biologiseen luonteeseemme. Nälkä päästä pilveen on yhtä luonnollista kuin halu syödä, nukkua ja lisääntyä.

Nuorilla lapsilla on vainstonvarainen tarve muuttaa heidän alkuperäistä tietoisuuden tilaansa, mikä on havaittavissa siitä ilosta, jolla he pyörivät ympäriinsä ympyrää saadakseen aikaan huimauksen tunteen. UCLA:n farmakopsykologin Ron Siegelin mukaan jokainen ihmiskulttuuri ja jokainen eläinluokka käyttää hyväkseen tiettyjen kasvien psykoaktiivisia ominaisuuksia. Itse asiassa, Siegel uskoo, että ”päihtymyksen halu on itse asiassa neljäs vietti, yhtä pysäyttämätön kuin nälkä, jano ja seksi.”

DNA:mme on ohjelmoitu kasvattamaan aivot, jotka kaipaavat päihdyttäviä kasveja ja juomia. Molekylaariset päihteiden komponentit, joita me käytämme, sopivat niin kivasti ja tarkasti hermojen reseptoreihin, että tuntuu siltä kuin aivomme olisivat aivan erityisesti suunniteltu niitä vastaanottamaan. Tämä symbioottinen, yhteisevolutiivinen suhde eläinten aivojen ja kasvien päihteiden kanssa on yhtä vanha kuin linnut tai mehiläiset.

Tämän takia huumeiden vastainen sota on oikeasti sota ihmisluontoa vastaan.

Huumeiden vastainen sota (tai pikemminkin, Joidenkin Tiettyjen Huumeiden Vastainen Sota, kuten Robert Anton Wilson asian esittää) on fasistinen yritys kontrolloida ihmiskäyttäytymistä stigmatisoimalla ja rankaisemalla ihmisiä heidän luonnollisten vaistojensa mukaan käyttäytymisestä — tee sitä mikä tuntuu hyvältä. USA:n hallitus käyttää machiavellilaisia pelottelutaktiikoita kaatamaan bensaa huumeiden vastaisen sodan liekkeihin, koska he tietävät että pelko on se mikä motivoi kaikkein eniten ihmisten käyttäytymistä. Vatikaani, Mafia, katujengit ja maailman hallitukset kaikki tunnustavat tämän seikan, ja ovat oppineet sen miten terrorisoida ihmisiä omien etujensa saavuttamiseksi.

Tieteiskirjailija Philip K. Dick tiivisti tämän parhaiten sanomalla ”Rooma ei koskaan tuhoutunut”. Uskonnolliset järjestöt edelleen toimivat Vatikaanista, sotateollinen kompleksi edelleen pyörittää maailmaa, ja suurin osa ihmisistä on edelleen palkkaorjia johtavalle luokalle. Vallassaolijat tietävät, että ihmisten pelottelu on helpoin tapa manipuloida heitä. Pelottelu toimii vielä paremmin, jos ihmisiä vedetään höplästä uskomaan, että se mitä valtio tekee on heidän omaksi parhaaksi.

Huumeiden vastainen sota on järjestetty yritys vainota ja tehdä syntipukki rodullisista vähemmistöistä, lähiölapsista, alemmista sosioekonomisista luokista, vasemmistointellektuaaleista ja kapinallisista valtiota vastaan mieltään osoittavista — samalla tavalla kuin toimivat natsien vainot juutalaisia kohtaan, tai noitavainot naispakanoita kohtaan. Huumeiden vastaista sotaa pääosin käydään matalatuloisia vähemmistöjä kohtaan, jotka käyttävät kannabista.

New Jerseyn osavaltiopoliisin johto paljastaa

Rascist Drug Warrior

huumesodan rasistisen luonteen.

Juutalaisten holokaustin ja amerikkalaisen huumesodan väliset samankaltaisuudet ovat häkellyttäviä. Natsi-Saksassa yksitellen jokainen toiminta, johon juutalaiset erityisesti ryhtyivät — kuten kosher-ruoan valmistus tai myynti — tehtiin laittomaksi. Nurembergin vuoden 1933 laki oli hullu lakipaketti, joka kävi kaikkia juutalaisia, mustalaisia ja homoseksuaaleja vastaan. Nämä ”epähaluttavat” kyyditetiin pois, koska he rikkoivat heitä vastaan luotuja lakeja — aivan kuten huumeiden käyttäjät ja niitä heille tarjoavat heitetään nykypäivänä vankilaan.

Kun liittovaltion hallitus sanoo, että Amerikassa on 70 miljoonan huumeiden väärinkäyttäjän ongelma, he yrittävät tehdä siitä sen kuuloisen niin kuin kaduilla olisi joka paikassa heroiininarkomaaneja. Mutta se mitä tuo tarkoittaa on, että 65 miljoonaa ihmistä on käyttänyt kannabista ja 5 miljoonaa kovempia huumeita. He eivät laske alkoholia tai tupakkaa mukaan (jotka tappavat paljon enemmän ihmisiä joka vuosi kuin laittomat huumeet yhteensä) koska ne ovat laillisia, eli huumeita joita he myyvät.

Liittovaltion viranomaiset puhuvat laittomista huumeista ”ongelmana”. He käyttävät kannabiksen polttajien lukumäärää tilastojensa paisutteluun, ja näyttää siltä kuin Amerikka olisi keskellä kaameinta heroiini- ja crack- ongelmaa vaikkei se ole. USA:n hallitukselle kaikkien laittomien huumeiden käyttö määritellään väärinkäyttönä.

Koko huumeiden vastainen sota perustuu epäperustuslaillisille periaatteille. USA:n perustuslaissa ei ole mitään sellaista mikä sallii valtion vangita ihmisiä tiettyjen aineiden käytön perusteella sillä oletuksella, että se auttaa heitä pelastamaan itsensä vahingoittamiselta. 1900-luvun alkuvuosina valtio oikeasti ymmärsi tämän, ja sen takia heidän piti tehdä perustuslakiin lisäyksiä, jotta alkoholi voitaisiin kieltää ja sallia.

Monet historioitsijat spekuloivat, että kannabiksen kieltäminen alkoi, koska hampputuotteiden nähtiin kilpailevan Du Pontin kanssa, tai koska se oli helppo keppihevonen meksikolaisille maahanmuuttajille. Naurettava propagandaelokuva, jonka valtio teki 30-luvulla — Reefer Madness — saa minut uskomaan, että jopa tuolloin he olivat tietoisia kannabiksen käytön ja nuorten kapinallisuuden välillä.

Olkoonkin kannabiksen laittomuudelle sitten mikä tahansa syy, se miten valtio toteutti tuon on vieläkin uskomattomampaa. Vuoden 1937 Marijuana Tax Actin voimaansaattamisella he vaativat kaikkia, jotka ostivat tai myivät kannabista, että heidän piti ostaa veroleimoja — ja kuitenkaan valtio ei tuonut saataville mitään veroleimoja, joten niitä ei ollut kenellekään tarjolla. Jos sinulla oli kannabista mutta ei veroleimaa, silloin sinut voitiin pidättää. Voitko uskoa, että ihmiset oikeasti menivät tähän vipuun? Laki lopulta kumottiin epäperustuslaillisena, mutta se ei estänyt huumesotilaita.

Vuonna 1972, kun Richard Nixon oli Valkoisessa Talossa, hän yritti selvittää miten vähentää Vietnamin sotaa vastaan mieltään osoittavia, jotka tuottivat hänelle kovasti päänsärkyä. Hän tajusi, että monet mielenosoittajat polttivat pilveä, ja alkoi brainstormata — miksei yksinkertaisesti vain pidättää heitä marijuanan käytöstä?

Vaikka lääketieteellinen tutkimusryhmä, jonka hän itse oli asettanut, suositti kannabiksen dekriminalisointia, Nixon dramaattisesti kiristi siihen liittyviä rajoitteita (eräiden osavaltioiden välisten kauppalakien maagisella uusimisella, mikä on vielä vähemmän loogista kuin epäkonstitutionaalinen Marijuana Tax Act). Poislukien Jimmy Carter, jokainen presidentti Nixonin jälkeen on omalta osaltaan pahentanut huumeiden vastaista sotaa.

Huumeiden vastainen sota on epäonnistunut jokaisella mittarilla vähentämään huumeiden saatavuutta. Amerikassa on vankilassa nykyään enemmän ihmisiä kuin koskaan USA:n historian aikana, joista yli puolet on väkivallattomia huumerikoksia, ja kuitenkin laittomat huumeet ovat enemmän kaikkien saatavilla kuin koskaan. Poliisin korruptio ja väkivaltainen jengirikollisuus ovat ennätyskorkealla.

Kovalla työllä ansaitsemamme oikeudet yksityisyyteen asteittain heikkenevät, ja yhä enemmän orwellilaisempi valtio vakoilee meitä enemmän kuin koskaan. Kansalaisoikeutemme ovat muuttuneet käytännössä merkityksettömiksi. Poliisi rutiininomaisesti hyökkää ihmisten koteihin, kamppailee ihmisten kanssa asein, ja tekee kotietsintöjä huumeiden löytämiseksi. Monet syyttömät ihmiset ovat kuolleet tässä prosessissa. Steve Dasbachin, libertaaaripuolueen puheenjohtajan, mukaan 140,000ihmistä on kuollut huumeiden vastaisessa sodassa. Sen lisäksi lukemattomat elämät on tuhottu ja monet perheet ovat hajonneet.

Liittovaltion hallitus tällä hetkellä käyttää miljardeja dollareita vuosittain huumeiden vastaiseen sotaan, ja siihen ei kuulu osavaltioiden budjetit, jotka ovat miljardeja lisää. Vaikka kongressi kiemurtelee muutamasta miljoonasta dollarista kun puhutaan terveydenhuollosta, Valkoisessa Talossa ei kenenkään suulla kyseenalaisteta käsittämätöntä huumeiden vastaisen sodan hintalappua. Muista, jokainen dollari huumeiden vastaiseen sotaan menee jonkun pankkitilille.

Huumeiden vastainen sota estää myös monia opiskelijoita saamasta koulutusta. Vuoden 1998 korkeakoululaki sivuuttaa nuoret rahallisesta tuesta jos he ovat koskaan saaneet huumerikostuomion — mutta ei jos heitä on tuomittu raiskauksesta, ryöstöstä tai murhasta.

Jos valtio todella olisi kiinnostunut kansalaistensa auttamisesta huumeongelmassa, voisi kuvitella että valtiota kiinnostaisi auttaa heitä kouluttautumaan, sen sijaan että heitä estetään kouluttautumaan. Tämä on samantapaista miten natsit yrittivät estää juutalaisia pääsemästä valtaan Saksassa. Epäilen, että he pelkäävät koulutettuja pilvenpolttajia. Mikä muu selitys voisi olla kyseessä? Raiskaajat ja jopa murhaajat saavat edelleen rahallista tukea korkeakoulutukseen.

Ehkä kaikkein kammottavin Washintonin huumerikoksista on heidän pyrkimyksensä viedä pois oikeutemme sananvapauteen. Niinkutsuttu ”Methamphetamine Anti-Proliferation Act”, jota senaattorit Dianne Feinstein ja Orrin Hatch tukivat, kumoaisi perustuslain sananvapauspykälän ja tekisi siitä rikoksen kommunikoida tietyistä laittomia huumeita koskevista tiedoista.

Lakiehdotus kieltäisi lailla julkaista, linkata webbisivu tai edes puhua tietyistä huumeisiin, huumekulttuuriin tai huumetarvikkeisiin liittyvistä faktatiedoista. Lisäksi lakiehdotuksen ensimmäinen kohta löystyttäisi poliisietsintöjä koskevia sääntöjä. Se sallisi poliisin käydä läpi ihmisten koteja, autoja tai työpaikkoja ja ottaa mukaansa ”aineettomia todisteita” (kuten kopion tietokoneen kovalevystä) ilman heille kertomista. Senaatti hyväksyi lain ykskantaan marraskuussa 1999. Se on komiteakäsittelyssä. Jos lakiehdotus menee läpi, siitä tulee laki, ja silloin kenelle tahansa huumeiden puhumisesta tulisi lailla kiellettävä rikos. Jos vaikka sanoo ”pane se piippuun ja polta”, siitä tulisi rikos.

Ensimmäinen perustuslain lisäsys on kaikkein tärkein; sananvapaus on se mikä oletettavasti erottaa fasistisen valtion vapaasta. Thomas Jefferson pyörisi haudassaan jos tietäisi mitä nyt tapahtuu. Maamme isät alunperin aikoivat USA:n liittovaltion saada käsiinsä erittäin rajallisen vallan. Valkoinen Talo on asetettu suojelemaan osavaltioita sota-aikaan, ja sovittelemaan osavaltioiden välisiä kiistoja. Siinä kaikki. Osavaltion oli tarkoitus olla itsenäinen kokonaisuus. Liittovaltio on muuttunut siksi hirviöksi, jota maamme isät pyrkivät ehkäisemään.

Huumeiden vastainen sota, joka alkoi vuonna 1972* (*Timothy Leary sanoi, että huumeiden vastainen sota alkoi Eedenin puutarhassa, kun Jehova sai Aatamin ja Eevan kiinni kielletyn hedelmän syönnistä, ja heidät karkoitettiin paratiisista.), on kestänyt pidempään kuin mikään muu sota USA:n historiassa. Olen aika varma, että tulevat sukupolvet pitävät huumeiden vastaista sotaa yhtenä pahimmista epäoikeudenmukaisuuksista ihmiskunnan historiassa, siellä orjuuden ja keskitysleirien kanssa samassa. Voiko tämä yhtään muuttua pahemmaksi?

Bobby Moak, mississippiläinen edustaja, teki lakiesityksen, joka, jos siitä tulee laki, laillistaisi ruumiinosan irroittamisen siltä jolla on hallussaan kannabista. Kysely kongressissa sisältää kysymyksen: ”Puollatko kuolemanrangaistusta huumeiden salakuljettamisesta?” Darryl Gates, entinen Los Angelesin poliisipäällikkö, sanoi että hänen mielestään kannabiksen käyttäjät tulisi teloittaa. Voitko uskoa tätä uskomatonta vihaa ihmisiä kohtaan, jotka polttavat vihertäviä ja punertavia kukkia, jotka pahimmillaankin saavat heidät katsomaan piirrettyjä ja kikattelemaan?

Miksei USA:n hallitus koskaan harkitse muuttavansa sen kovan linjan politiikkaa koviksi huumeiksi määriteltyjen aineiden suhteen, kuten kannabis, crack ja heroiini? Koska haittojen vähentäminen ja huumeiden käytön vähentäminen eivät koskaan olleetkaan se oikea tarkoitus, kuten käy ilmi CIA:n hyvin dokumentoidusta mukanaolosta heroiinin ja kokaiinin salakuljettamisessa. Valtion todellisen aikeet ovat olleet kansan pelottelemista. Ja sillä mittapuulla huumeiden vastainen sota on ollut suuri menestys. Sen takia, vaikka useat osavaltiot ovat hyväksyneet kannabiksen lääkekäytön, parantavan yrtin hallussapito on edelleen liittovaltiotason rikos, samassa kategoriassa raiskausten ja murhien kanssa.

Marijuanan käyttäjät ovat mahdollisesti kaikkein vainotuin vähemmistö planeetalla. Useita miljoonia marijuanan käyttäjiä maailmassa on vankilassa yli sadassa maassa. Entinen High Times -päätoimittaja Peter Gorman sanoi, ”Ei ole toista ryhmää, toista uskonnollista järjestöä, ei yhtäkään ihonväriä tai ihmistä, jota ei vainottaisi samassa mittakaavassa niin monessa paikassa ympäri maailman.”

Mikä on huumeiden vastaisen sodan logiikka tarkoitus olla muutenkaan? Että nämä kielletyt kasvit ja juomat ovat niin vaarallisia ja pahoja, että jos niitä käyttää niin silloin saa osansa pahuudesta? Miksi USA:n valtio on niin järkkymättömästi pitämässä yllä marijuanan yhä absurdimpaa asemaa? Koska huumeiden vastainen sota pahaenteinen poliittinen valhe, joka palvelee neljää tarkoitusperää.

  1. Se on tapa vainota eri rotuisia vähemmistöjä. Huumeiden vastainen sota epäsuhtaisen paljon vangitsee mustia ja latinoja. Rutgersin yliopiston tilastotieteilijä, joka kyseli autokuskeilta New Jerseyn tullitien pidätyksistä, raportoi, että vaikka vähemmän kuin 5% autoista tullitiellä oli sekä osavaltion ulkopuoliset kilvet ja niissä oli mustia, 80% niistä jotka pysäytettiin ja pidätettiin huumeista oli osavaltion ulkopuoleisia mustia. Oikeusministeriön tilastojen mukaan vain 11% Amerikan laittomien huumeiden käyttäjistä on mustia, ja kuitenkin 37% pidätetyistä huumerikollisista on mustia.
  2. Se tuo rahaa sisään poliisivoimille — pankkitilien, autojen ja omaisuuden haltuunottoina. Se tarjoaa myös tavan pakottaa suurituloisempia veronmaksajia laittamaan vähemmän tienaavat vankilaan. Yksityisomisteinen vankilateollisuus veloittaa veronmaksajilta arviolta 22 tuhatta vuodessa vankia kohti.
  3. Se auttaa eliminoimaan kilpailun laillisten lääkkeiden ja laillisten viihdekäyttöön tarkoitettujen huumeiden välillä. Huumeiden vastainen sota on jättiläismäisen onnistunut kapitalistinen teollisuudenala, joka hyödyttää yksityisomisteista vankilajärjestelmää, armeijaa, kusitestejä, salakuuntelulaitteiden valmistajia ja muista vakoiluteknologioita, syyttäjiä, puolustusasianajajia, poliitikkoja ja poliisia sekä tupakka-, alkoholi- ja lääkeyrityksiä. Nämä ovat niitä korporaatioita, jotka rahoittavat Partnership for a Drug-Free Americaa sekä DARE -ohjelmaa — jotka, kuten natsien ohjelmat, opettavat lapset kääntymään vanhempiaan vastaan.
  4. Amerikan valtio on myös varsin tietoinen marijuanan käytön yhteydestä ihmisten taipumuksiin ajatella itse ja kyseenalaistaa auktoriteettia.

Marijuanaa polttavat pyrkivät ajattelemaan itsenäisesti, poikkeamaan valtavirrasta, protestoimaan sotaa vastaan ja tekemään muita kapinallisia asioita, joista valtio ei pidä. Tämän takia Nixon alunperin julisti sodan marijuanaa vastaan vuonna 1972. Paul Krassnerin mukaan USA:n valtion sponsoroima huumeiden vastainen kirjanen, jonka esipuheen on kirjoittanut senaattori Orrin Hatch, ohjeistaa vanhempia, että huumeiden käytön varoitussignaalien joukossa on se, että heidän lapsensa ”ylenpalttisesti on kiinnostunut yhteiskunnallisista ongelmista, rotusuhteista, ympäristöongelmista, jne.”

Edesmennyt koomikko Bill Hicks sanoi, että ”marijuanan ei ainoastaan tulisi olla laillista, sen pitäisi olla pakollista.” Olen melkein samaa mieltä. Omasta mielestäni hatsi tekee ihmisistä onnellisempia, rauhallisempia, herkempiä, syvällisempiä ja luovempia. Ei ole kysymystäkään etteivätkö ihmiset nauraisi enemmän. Liian paljon yhtään mitään voi olla epäterveellistä, mutta mielestäni suurin osa ihmisistä ei saa riittävästi ganjaa, mikä käy ilmi siitä, että suurin osa ihmisistä ottaa itsensä liian vakavasti. Missään ei tämä ongelma ole niin ilmiselvästi nähtävissä kuin omissa valtion virkamiehissämme. Ehkä jos he vetäisivät henkoset, he eivät olisi niin pahankurisia.

Uskon, että THC — kannabiksen pääasiallinen psykoaktiivinen komponentti — on olennainen aivojen ravintoaine, joka on tarpeen asianmukaisen psykologisen terveyden varmistamiseksi. Aivot tuottavat omaa versiotaan THC:sta nimeltä anandimidi (sanskriittia ja tarkoittaa ”sisäistä autuutta”). Ihmiset, joihin marijuana vetoaa, voivat kärsiä tämän luonnollisen hyvää oloa aiheuttavan välittäjäaineen puutteesta. Huumeiden vastaisen sodan seurauksena monet ihmiset yksinkertaisesti eivät saa aivojen vaatimia tarpeellisia päivittäisiä ravinneaineita, ja liian monet meistä kärsivät self-help -kirjailija Peter McWilliamsin sanoin ”hyvän olon vajeesta”.

Berkeleyn yliopisto osoitti, että lukio-oppilaat, jotka olivat kaikkein sopeutuneimpia sosiaalisesti, eivät olleet lapsia jotka täysin pidättäytyivät marijuanasta, tai lapsia jotka polttivat sitä jatkuvasti — sen sijaan, he ovat lapsia jotka polttavat ruohoa kohtuudella. Tämä oli tutkimus, joka ei saanut kauheasti huomiota julkisuudessa, kuten monet tutkimukset, jotka näyttävät marijuanan käytön turvallisuuden sekä hyödyt erilaisten lääketieteellisten vaivojen hoidossa.

Huumelordi Barry McCaffrey valehtelee sanoessaan, että marijuanan lääketieteellisistä hyödyistä ei ole näyttöä. Poliitikot, jotka toistelevat kerta toisensa jälkeen sitä että lisää tutkimusta täytyy tehdä ennen kuin marijuanaa voidaan harkita turvallisena lääkkeenä ovat yksinkertaisesti epärehellisiä. Useat harkitut, kontrolloidut kokeet ovat näyttäneet marijuanan turvallisesti ja tehokkaasti hoitavan kemoterapian pahoinvointia, AIDSin painon tippumista, glaukoomaa, epilepsiaa, kroonista kipua ja lihaskouristuksia.

USA:n ja Israelin kansanterveyslaitos on näyttänyt, että THC — aivan kuten C- ja E-vitamiinit — ovat voimakkaita antioksidantteja, jotka itse asiassa ehkäisevät syöpää ja aivovauriota. THC:n on osoitettu vähentävän kasvaimia useissa tutkimuksissa. Vuonna 1994 amerikkalainen toksikologian ohjelma erityisesti pyrki aiheuttamaan syöpää rotilla ja hiirillä, ja sen jälkeen antoi niille suuria annoksia THC:ta, mikä pidensi niiden elinikää. Tulokset näyttivät erehtymättömästi, että hoidetut eläimet merkittävästi saivat vastustuskykyä kasvaimia vastaan ja elivät pidemmän elämän kuin THC:ta saamattomat eläimet.

Kalifornian  Division of Motor Vehiclesin tutkimus vuodelta 1986 näytti, että toisin kuin alkoholi, ihmiset marijuanan vaikutuksen alaisina ajaessaan ajavat paljon varovaisemmin. Jotkut jopa ajoivat paremmin pilvessä. Laajamittaisen kansainvälisen tutkimuksen jäljeen WHO julisti, että marijuana on paljon vähemmän vaarallinen kuin alkoholi tai tupakka. Eikö ole hauskaa, että nämä tutkimukset eivät saa julkisuutta?

Hallituksemme haluaa ihmisten uskovan, että marijuana aiheuttaa aivovamman, ja toimii ”porttihuumeena” mikä johtaa lapset kovien huumeiden vasemman käden polulle. ”Porttiteoriamyytille” ei ole mitään tieteellisiä todisteita. Jokainen marijuanaa tutkinut tutkimus vahvistaa, että se ei johda kovempiin aineisiin, sekä sen miten epätoksinen se on.

Kannabis on mahdollisesti turvallisin psykoaktiivinen huume koskaan. Koko ihmiskunnan historiassa ei ole raportoitua kuolemaa marijuanan yliannostuksesta. Kuitenkin DEA haluaa maksaa televisioasemille miljoonia dollareita (meidän rahaamme) muokkaamaan niistä lähetettyjen ohjelmien käsikirjoituksia niin, että pahantahtoista propagandaa levitettäisiin edelleen ja meille kerrottaisiin miten ”vaarallista” se on. Tottakai, ainoastaan poliitikot voivat pelastaa meidät tältä kauhulta.

Lopettaako valtio hulluutensa? Mahdollisesti ei yksikseen. Ainoastaan kun kansan huuto kuuluu tarpeeksi kovaa, he ovat pakotettuja myöntymään kansan tahtoon. Koska nuoremmat hatsia polttavat sukupolvet asteittain korvaavat vanhemmat alkoholi-tupakka -sukupolvet, huumeiden vastainen sota on väistämättömästi lopussa. Kun se tapahtuu, sitkaasti alistava systeemi romahtaa kuin Berliinin muuri. Sinä juhlan päivänä me kaikki korkkaamme kuohuvan. Uusi rauhan, vapauden ja sopusoinnun aika on koittanut. Silloin me voimme todella alkaa pitää hauskaa.

Viitteet

Baum, D., Smoke and Mirrors: The War on Drugs and the Politics of Failure. Little, Brown and Co., New York, 1996.

McWilliams, P., Ain’t Nobody’s Business if You Do: The Absurdity of Consensual Crimes in a Free Society. Prelude Press, Los Angeles, 1993.

Siegel, R., Intoxication: Life in Pursuit of Artificial Paradise. E. P. Dutton, New York, 1989.

Zimmer, L. and Morgan, J., Marijuana Myths Marijuana Facts. The Lindesmith Center, New York, 1997.

Erityiskiitos Robert Anton Wilsonille ja Peter McWilliamsille, joka on pitänyt minut kartalla huumeiden vastaisen sodan prosessissa informatiivisilla internetin keskustelupalstoilla. Näiden kahden syväluotaavat haastattelut on löydettävissä verkkosivuilta: www.levity.com/mavericks

Tämä essee alunperin ilmestyi Rebels and Devilsissa (New Falcon, 2000). David Jay Brown on kahden tieteiskirjan kirjoittaja — Brainchild (New Falcon, 1988) ja Virus: The Alien Strain (New Falcon, 1999). He is also the co-author of two collections of interviews with controversial, cutting-edge scientists and artists– Mavericks of the Mind (Crossing Press, 1993) and Voices from the Edge (Crossing Press, 1995).

 

Lähde: deoxy.org

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.