Me voimme saada syyn itsetutkiskeluun 1600- ja 1700-luvun maisemamaalauksen eräästä genrestä. Nämä ovat italialaisia maisemamaalauksia joissa vuohilaumat vaeltelevat Rooman akveduktien, siltojen ja temppelien raunioiden keskellä. Kiinnostava seikka niissä on se, että ne kuvaavat eurooppalaista yhteiskuntaa, joka, yli 1200 vuotta Rooman imperiumin romahtamisen jälkeen, siltikään ei ole päässyt samalle tuotannon ja infrastruktuurin tasolle kuin Rooman imperiumi sen huippuaikoina. Vasta 1700-luvulla tuotanto ja infrastruktuuri Euroopassa ylitti Rooman imperiumin huippuajat,
Pål Steigan julkaisi artikkelin alunperin täällä. Kääntänyt Graham Healey.
Jan Asselyn, Italian maisema jossa Rooman silta ja akveduktin jäänteet. (yksityiskohta)
Maalaukset vuohilaumoista ja maatilan eläimistä klassisen Rooman aikaisen infrastruktuurin ja temppelien raunioiden keskellä ovat kuin kuvat ihmisistä korkean teknologian sivilisaation raunioiden keskellä, johon heillä ei enää ole kykyä päästä. Rooman kaupunki oli sen huippuaikoina miljoonan asukkaan koti. Se vaati erittäin kehittynyttä infrastruktuuria veden ja ruoan jakelulle, kuljetukselle, joukkoliikenteelle, kaupalle ja niin edelleen. Kaupunki oli, tuohon aikaan, eturintaman esimerkki rakennusmateriaaliteollisuudesta, jolla oli kapasiteettia ja osaamista toimittaa uskomattomia määriä rakennusmateriaaleja joita kaupunki tarvitsi.
Kun imperiumi romahti, infrastruktuuria ei enää ylläpidetty. Akveduktit hajosivat ja kaupungit ja kylät menettivät veden lähteensä. Tiet ja sillat rapautuivat ja niitä ei enää korjattu. Hyödykkeiden kuljetus ja kauppa kuihtui valtavasta joesta hiljaiseksi notkoksi. 1200 vuotta Rooman kunnian päivien jälkeen kaupungin asukasmäärä oli alle 10 tuhatta.
Etruskit, ja myöhemmin roomalaiset, olivat kuivanneet suot kasvattaakseen ruoan tuotantoaan. Täten he myös hävittivät malarian. Mutta koko imperiumin tuhoutuessa viemäriojia ei enää ylläpidetty ja malaria palasi takaisin. Vasta 1930-luvulla, fasistien tullessa valtaan, suot kuivattiin uudelleen ja malaria katosi Italiasta.
Nykypäivän ’imperiumi’ on äärimmäisen haavoittuvainen
Meillä, jotka elämme aikana jolloin toinen imperiumi näyttää paljolti samoja merkkejä hajoamisesta kuin Rooman imperiumilla oli loppua kohden mentäessä, on kaikki syyt miettiä asiaa syvällisemmin.
Rooman keisarit leikkasivat hopearahojaan enemmän ja enemmän lyijyllä, niin että lopulta hopeaa ei ollut nimeksikään jäljellä. Se oli aikansa hyperinflaatio. Rooman kansalaiset eivät halunneet tapella armeijassa, joten armeijasta tuli palkka-armeija. Sana sotilas on perua tästä. Sotilas oli joku joka sai rahaa taistelusta (solidus – kultakolikko). Jotta sotilaille voitaisiin maksaa, täytyi lyödä lisää rahoja. Imperiumin sodat olivat kalliita ja imperiumi oli suuri, joten ongelma ratkaistiin lyömällä lisää kolikoita jotka olivat vieläkin arvottomampia.
Maailmaa dominoi nykyään Amerikan imperiumi. Se vaikuttaa kaikkeen globaalissa tuotannossa, rahajärjestelmässä, maailmankaupassa, maataloudessa, energiajärjestelmässä ja niin edelleen.
Lähde: Texas Precious Metals
Imperiumi julkisti vesileimansa noin vuonna 1971. Silloin USA luopui kultakannasta. Sen jälkeen imperiumin kasvu on perustunut paperirahan painamiseen jatkuvalla syötöllä, ja nykyisin digitaalisen rahan. Mutta imperiumi perustuu myös muun maailman näiden symbolien hyväksyntään oikeina asioina. USA:n sodat 2000-luvulla ovat suurimmaksi osaksi rahoitettu myymällä Amerikan hallituksen arvopapereita Kiinalle, toisin sanoen Kiinan lainarahalla Amerikan valtiolle.
USA:n velkojen kasvu
Globalisoitu tuotanto- ja kauppajärjestelmä on hienosäädetty toimittamaan hyödykkeitä ja komponentteja juuri ajoissa. Norjalainen lihantuotanto riippuu siitä että vene saapuu Fredrikstadiin soijalastin kanssa Brasiliasta kerran kuukaudessa. Jos vene ei saapuisi sinne, norjalainen lihantuotanto olisi täydessä kriisissä.
Kun niinkutsuttu hevosenlihaskandaali puhkesi vuonna 2013, Financial Times näytti miten Euroopan kauppa- ja kuljetusjärjestelmät lihalle toimivat.
Teurastamot ovat pääomaintensiivisiä ja energiaa vaativia, siksi on yhä vähemmän ja vähemmän teurastamoja toimittamassa enemmän ja enemmän tuotetta markkinoille. Marginaalit ovat paperinohuet, joten he vetävät mutkat suoriksi milloin vain pystyvät.
Suuret kauppaketjut haluavat ostaa halvinta mahdollista ruokaa. Heidän toimittajansa jatkuvasti puhuvat puhelimessa suurimpien kimppatilausten toimittajien kanssa. FT lainaa professori Karel Williamsia Manchester Business Schoolista, joka selittää miten kylmäautot jonottavat teurastamojen edustoilla Alankomaissa viikon loppupuolella ja kuskeilla ei ole mitään ideaa minne he ajavat ennen kuin lähtevät liikkeelle. Jokaisella toimittajalla on 10-20 teurastamoa jolta ostaa lihaa. Yhtenä viikkona hän ostaa yhdestä paikasta ja seuraavana toisesta. Diilit tehdään viime hetkillä ennen kuin kuski pääsee lähtemään liikkeelle. “Meillä on jatkuva eurooppalainen kauppa jossa eläinten osia kuskataan 40 tonnin rekoissa.”
FAO (Food and Agriculture Organisation – YK) sanoo, että neljännesmiljoona syötävää kasvia on mahdollista kasvattaa. Mutta ihmiskunta on muuttunut riippuvaiseksi 3 orosentista näistä kasveista.
Maailman ruokatarjonta riippuu 150 kasvilajista. Kolme neljännestä kaikesta kasviruoasta saamastamme energiasta tulee vain 12 kasvista. Kilpailu ja tarve kasvattaa tuotantomääriä ovat johtaneet suureen geneettisen monimuotoisuuden rajoittamiseen. Systeemi myös vaatii yhä enemmän ja enemmän energiaa ja harvinaisia raaka-aineita eksponentiaalisesti kasvavalla vauhdilla.
Tämä tekee nykyisestä imperiumista äärimmäisen haavoittuvan. Maanviljely voi hyvin kokea samanlaisen kriisin kuin Perunanälänhätä Irlannissa vuonna 1847, jolloin miljoona ihmistä kuoli nälkään. On helppoa kuvitella miten tuhoisa ja dramaattinen se tulee olemaan.
Lyhyesti: kun tämä systeemi romahtaa, se tulee niin tekemään samoin kuin Rooman imperiumi, kokemaan romahduksen sen kriittisessä infrastruktuurissa. Ei enää ole yksinkertaisesti mahdollista ruokkia niin montaa ihmistä kuin ennen. Tuloksena on laajalle levinneet nälähädät jollaisia ihmiskunta ei ole koskaan nähnyt. Maailmassa on nykyään 37 megakaupunkia ja suurimmassa niistä asuu yli 30 miljoonaa asukasta. Jos vesiverkko hajoaa tai energiaa ja ruokaa ei enää saada toimitetuksi, silloin sellaisista kaupungeista tulee asumiskelvottomia.
Ruoka ja vesi ovat perustarpeita. Ilman ruokaa ja vettä me emme elä. Mutta monet järjestelmistämme ovat myös äärimmäisen riippuvaisia öljystä ja harvinaisista maametalleista, joita meillä on yhä vähemmän. Kun tämä systeemi romahtaa, sillä voi helposti olla dramaattisia seuraamuksia. Esimerkki Rooman imperiumista näyttää, että saattaa kestää kauan ennen kuin mitään muuta tulee tilalle.
On helppo näyttää nykypäivän kasvuun perustuvan kapitalismin elävän jatkoajalla. Se on kaukana robustista tai kestävästä. Päinvastoin, se on erittäin haavoittuvainen ja epävakaa. Tämä on yksi niistä syistä miksi on tärkeää työskennellä systeemin korvaamisen puolesta niin pian kuin mahdollista ja opetella pyörittämään yhteiskuntaa terveemmin ja kestävämmällä tavalla.
Rooman tuho
Globalistit oikealla ja vasemmalla voivottelevat sitä seikkaa, että ihmiset kääntävät selkänsä heidän vuosikymmeniä saarnaamalleen globalismille. He kääntyvät sen sijaan populistisen politiikan puoleen ja ovat niin ”reaktionaarisia” että he haluavat säilyttää kansallisvaltionsa, paikallistuotantonsa ja muuta. Mutta globalistit pelaavat venäläistä rulettia. Heidän systeeminsä on tehnyt meistä niin haavoittuvaisia. Ruokaturvallisuuden ja elinkelpoisen yhteisön turvaaminen, yhteiskunnan ja luonnon välisen rikkinäisen metabolismin palauttamiseksi, on todellisen edistysmielistä. Se on se tulevaisuus, ja meidän tulee kiireellisesti päästä eroon imperiumista ja sen vapaamatkustajien sekä loisten taloudesta.
Jos me emme tee niin, ehkäpä maisemamaalarit muutaman sadan vuoden päästä maalaavat vuohilaumoja laiduntamassa pilvenpiirtäjien ja moottoriteiden raunioilla.
Lähde:
https://blog.p2pfoundation.net/hurts-empires-fall/2017/10/14