Miksi osakkeenomistajien arvon jahtaaminen tappaa innovaation

Kirjoittanut Chris Dillow

Osakkeenomistajien arvo, Jack Welchn mukaan, “on typerin idea maailmassa.” Tim Worstall muistutti tästä vastauksessaan Liam Byrnen vaatimukseen “hylätä kertakaikkisesti väsynyt ja yhä enemmän rikkinäinen osakkeenomistajien arvon puhdasoppisuus.” Tim sanoo:

Kasvavat tulot, ja/tai vauraus, on teknologisen kehityksen ajamaa joka johtaa suurempaan tuottavuuteen. Ja vain yhteiskunnat jotka ovat hitusenkaan saaneet osakseen siitä osakkeenomistajien kapitalismista ovat koskaan kokeneet valumaefektiä joka ajaa tuota tulosta.

Tämä kuitenkin jättää huomiotta sen tärkeän seikan että osakkeenomistajien omistamat yritykset (ne jotka ovat pörssissä) eivät useinkaan ole teknologisten edistysten lähde. Bart Hobijn ja Boyan Jovanovic ovat osoittaneet että suurin osa IT-vallankumoukseen liittyvistä innovaatioista tulee yrityksiltä jotka eivät olleet olemassa (pdf) 1970-luvulla. Osakemarkkinoille listatut yritykset eivät niinkään usein ole innovaattoreita vaan innovaatioiden hyväksikäyttäjiä jotka tulevat muiden institutionaalisten muotojen kautta — ei ainoastaan yksityisten yritysten vaan myös valtion (pdf) tai sitten vain autotallissaan hakkeroivien miesten toimista.

Tästä seikasta tuntuu tulleen viime vuosina paljon selväpiirteisempi. David Audretsch ja hänen kollegansa näyttävät kuinka innovatiivista toimintaa on tullut yhä enemmän uusilta yrityksiltä kuin pörssiin listatuilta. Kathleen Kahle ja Rene Stulz osoittavat että listautuneet yritykset nykypäivänä ovat vanhempia, vähemmän tuottoisia ja paremmissa käteisvaroissa kuin aiemmin. He sanovat:

Yritysten osinkojen kokonaismäärä osakkeenomistajille prosenttiosuutena kokonaistuotosta on ennätyskorkealla, mikä viittaa siihen että yrityksillä joko ei ole tilaisuuksia investoida tai niillä on vähän insentiivejä tehdä niin.

Tottakai on olemassa monta eri syytä tälle investointien puutteelle. Yksi saattaa olla se että ulkopuoliset osakkeenomistajat ovat niin lyhytnäköisiä että he eivät kannusta yrityksiä investoimaan (henkilökohtaisesti en usko tätä teoriaa). Vaihtoehtoisesti he saattavat olla niin huonosti informoituja erottamaan hyvät projektit huonoista ja tekevät tämän takia virheitä.

Kolmas mahdollisuus on että sekä sijoittajat että pomot ovat nyt viisastuneet William Nordhausin osoittamasta seikasta — että innovaatio tuottaa vain niukasti tuottoja koska ne kilpaillaan pois*. Saattaa olla että Schumpeter oli oikeassa: innovaatiot tuntuvat tulevan ylioptimismista ja ylenpalttisista eläimellisestä ajatusmaailmasta ja siitä, että listattu yritys korvaavat merirosvoavat yrittäjät rationaalisilla byrokraateilla, täten kadottaen innovaation.

Tästä perspektiivistä innovaatio vastustaa osakkeenomistajien omistaman yrityksen intressejä, sillä se uhkaa niiden markkinapositiota: Schumpeterin luova tuho on määritelmänsä mukaisesti huono juttu johtavassa asemassa oleville. Ei ole sattumaa että kaikkein menestynein osakesijoittaja Warren Buffett ei etsi innovatiivisia yrityksiä vaan sellaisia joilla on “taloudellisia vallihautoja” — jonkinlaista monopolivoimaa joka sallii niiden pudottaa potentiaaliset kilpailijat kyydistä.

Timillä saattaa täten olla liian optimistinen kuva osakkeenomistajien kapitalismista: osakkeenomistajien arvo saattaa olla rajoite teknologisessa kehityksessä enemmän kuin mahdollistaja**.

En sano tätä pelkästään kritisoidakseni Timiä, sanon sen alleviivatakseni monien kapitalismia ylistävien tekemää virhettä — että he epäonnistuvat näkemään sen uhan joka terveelle taloudelle koituu itsessään kapitalismista, ei niinkään vasemmiston typeristä ideoista (saatikka sitten heidän presidenteistään). Monista syistä — joista osakkeenomistajien arvon jahtaaminen on vain yksi monien joukossa — kapitalismi on kadottnut dynamiikkansa. Tätä vasten kapitalismin tukijat ovat tekemässä virheen josta Thomas Paine syytti Edmond Burkea: he säälivät höyhenpeitettä mutta unohtavat kuolevan linnun.

* Apple on vastaesimerkki: Steve Jobsin nerous ei johtunut niinkään innovaatioista kuin kyvystä luoda niin kauniita tuotteita että niillä oli brändilojaalius ja täten monopolivoima.

** Vahvin vasta-argumentti tässä saattaisi olla että osakemarkkinoilla kellumisen mahdollisuus (usein ylisuurilla hinnoilla) insentivisoi innovaatiota pörssin ulkopuolella olevissa yrityksissä.

 

Lähde: Stumbling and Mumbling.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.