Kuinka rakentaa orgaanisempi internet

Internetyhteydestä on tullut niin tarpeellinen työkalu yhteiskunnan toimintaan osallistumiseen että se on julistettu “ihmisoikeudeksi”. Täten se on oikeus jota ei ole suotu 60%:lle maailman populaatiosta.

Tämän raon umpeen kuroamiseksi suurkorporaatiot kuten Facebook ja Google esittäytyvät palveluntarjoajan lisäksi myös internetin tarjoajina. Facebook esimerkiksi tarjoaa ilmaista internet-yhteyttä Intian vaikeammilla alueilla, tai ainakin pääsyä pieneen osaan internetiä, jota pidetään “perustarpeena” (sisältäen tietenkin pääsyn Facebookiin).

Samaan aikaan Facebookilla on ambitiona “yhdistää maailma”, “ymmärtään älykkyyttä ja tehdä älykkäitä koneita”, ja jopa “parantaa kaikki sairaudet lapsiemme elinaikana”. Alusta tekee uudenlaista karttaa maailmasta samalla kun se kokeilee mahdollisuudella manipuloida ihmisten tunteita uutisvirran avulla.

Kohti orgaanisempaa internetiä

Aiemmassa artikkelissa kuvasin yhteisöverkkoja jotka tarjoavat vaihtoehtoisia verkkoratkaisuja Facebookin perustarpeiden kaltaisille megaprojekteille, tarjoten pääsyn internetiin pakolaisille tai yhteisöille jotka ovat perinteisten internet-palveluntarjoajien tavoittamattomissa.

Nämä tee-se-itse -verkot voidaan nähdä “orgaanisena”:ne ovat paikallisyhteisöjen luomia, heijastelevat paikalliskulttuuria, ja niitten käyttmä data voidaan luoda ja kuluttaa samassa paikassa.

‘Can you hear me?’ -taideinstallaatio Berliinissä. Christophe Wachter & Mathias Jud

Tee-se-itse -verkot voivat tuoda myös ihmisiä yhteen, kasvotusten, sen sijaan että ne pitäisivät ihmiset jatkuvasti verkossa.

Taiteilijat ja aktivistit ovat kokeilleet eri tyyppisillä verkoilla, kuten LibraryBox, e-kirjojen jakoverkko, sekä “Can you hear me?” -installaation tilapäiset antennit jotka osoittavat kohti USA:n suurlähetystöä Berliinissä välittäen anonyymeja viestejä ohikulkijoilta.

Kuitenkin meidän tulee tutkailla tärkeitä syitä sille miksi sellaiset verkot voisivat toimia myös infrastruktuurina paikallisille hostauspalveluille, jotka ovat paikallisyhteisöjen rakentamia ja käyttämiä.

Puutarhan sisällä oleva puinen rakennelma toimii ‘naapuriakatemiana’. Marco Clausen

Prinzessinnengarten Berliinissä on hyvä esimerkki paikasta jossa tee-se-itse -verkot ovat suunniteltu toimimaan “internetin ulkopuolella”.

Neighbourhood Academyn aktivistit ovat luoneet paikan puutarhan sisälle joka tähtää luomu- ja yhteisviljelyn periaatteiden siirtämiseen verkon puolelle.

Neighbourhood Academy on itseorganisoituva avoin alusta tiedonjaolle, kulttuurille ja aktivismille. Sen perustajat Marco Clausen, Elizabeth Calderón Lüning, Åsa Sonjasdotter ja Foundation Anstiftung keksivät paikallisen wifin idean, johon on pääsy ainoastaan puutarhan sisältä.

Design Research Lab:n kanssa on tehty yhteistyötä “luomu-internetin” rakentamiseksi, paikallisverkko joka on kiinnitetty fyysiseen rakennukseen, Die Laubeen (Vilpola), joka pitää workshopeja, seminaareja ja kokoontumisia.

The Laube, Prinzessinnengartenin sisään rakennettu, on käytössä myös vapaata ilmaisua varten kaupungissa. Marco Clausen

Perustajat halusivat tavan tallentaa ja jakaa kaiken informaation joka vaihdetaan aktivistien, taiteilijoiden, arkkitehtien ja tutkijoiden kokoontumisissa akatemiassa. Paikalliset tee-se-itse -verkot tuovat tuotannon niiden, ja vain niiden, saataville jotka ovat fyysisesti puutarhan sisäpuolella. Digitaalisesta tilasta tulee kiinteä osa puutarhan identiteettiä.

UdK:n designereille, jotka ovat olleet mukana projektissa, tämä on mahdollisuus rakentaa hybriditiloja, ja muuttaa ne työkalupakeiksi jotka tekevät muille helpommaksi ottaa teknologia käyttöön.

Vaihtoehtoja globaaleille sosiaalisille verkostoille

Tee-se-itse -verkostointi korostaa fyysistä lähelläoloa ja mukanaoloa. Konkreettisuus ja leikkimielisyys ovat verkon tärkeitä aspekteja: se on aina siellä, roikkuu puusta.

Nämä projektit vaativat paikallisten asukkaiden huolenpitoa, luottamuksen rakentamista ja kollektiivista päätöksentekoa funktionaalisuudesta ja käytöstä. Tee-se-itse -verkko voi olla jopa kokonaan pois päältä.

Nämä projektit perustuvat toisintamiseen, ei kasvuun: toiset voivat käyttää samaa ideaa toisessa paikassa ostamalla halpaa laitteistoa (Raspberry Pi, langaton reititin, ulkoinen kovalevy ja akku) ja käyttämällä itse-hostattua ohjelmistoa paikallisille palveluille. Mitään investointeja suurempiin servereihin ei tarvita kun useampi ihminen lähtee mukaan, ja designille ei ole mitään yhtenäisiä sääntöjä.

Käsintehdyt kuulokkeet Laubessa, omistettu puutarhassa tehtyjen haastattelujen kuuntelulle. Andreas Unteidig

Yhteisvaurauden puolesta

Yhteisöverkostot kuten Guifi.net, Freifunk.net, ja Sarantaporo.gr ovat saamassa jalansijaa ja huomiota “toisenlaisena tapana” rakentaa yhteyksiä, kun taas paikalliset tee-se-itse verkot kuten Prinzessinnengartenilla ovat arvokas vastapuoli, ennemminkin kuin korvaaja, normaalille internetille sijaintiin perustuvissa interaktioissa.

Mutta oikeus jakaa ja yleisemmin “oikeus yhteistekemiseen” saa vastaansa merkittäviä poliittisia ja juridisia uhkia. Esimerkiksi verkon infrastruktuurin tapauksessa EU:n radiodirektiivi tekee vaikeaksi käyttää vaihtoehtoista ohjelmistoa internet-runkolaitteissa. Siviilivastuunalaisuussäädökset taivuttelevat luopumaan internet-yhteyden jakamisesta.

Näiden olosuhteiden valossa ensimmäinen

Euroopan yhteisvaurauskokoontuminen tapasi marraskuussa 2016, yli 100 yhteisvaurausaktiivia 21 maasta otti osaa.

Kokoontumisen tavoite on kehittää käytänne-ehdotuksia kaikenlaisen “yhteisvaurauden” hallinnointiin, perusresursseista kuten vesi ja energia tietoon sekä verkon infrastruktuuriin.

Megakorporaatioiden kuten Facebook hallitessa elämäämme meidän tulisi tehdä kaikkemme suojellaksemme yhteisvaurautta ja saadaksemme yhteys paikallisyhteisöihin. Tee-se-itse -verkot ovat vasta alkua.

 

Lähde: The Conversation

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.