Mikä on Siirtymä Yhteisvaurauteen?

‘Siirtymä Yhteisvaurauteen’ (Commons Transition) kuvaa ehdotuksia toimille jotka priorisoivat siviiliyhteiskunnan tarpeita kohti demokraattisempaa ja ympäristötietoisempaa kulttuuria. Jatkuva talouskasvu tuottaa negatiivisia vaikutuksia ja pyydystää (aitaa) niukkoja fyysisiä resursseja yksityisen voitontavoittelun hyväksi, samalla kun yltäkylläiset resurssit, kuten informaatio ja kulttuuri, tehdään keinotekoisesti niukoiksi lakijärjestelmän rajoittein. Siirtymä Yhteisvaurauteen suosittelee vertaistoiminnan (P2P) käytäntöjä ja verkostoja sen jakamiseen mitä on runsaasti, ja sen suojelemiseen mitä on niukasti. Vertaispäätöksenteko monella skaalalla ja kuntapoliittisten liikkeiden synty ovat osa tätä siirtymää.

Tällä verkkosivulla me selitämme Commons- ja peer-to-peer (P2P) -viitekehysten välisen suhteen ja merkityksen, ja kuvaamme miten Yhteisvauraussiirtymän kasvava liike on aikeissa elvyttää työvoiman, politiikan, tuotannon ja hoivatyön sekä henkilöiden välisestä että ympäristön perspektiiveistä. Mutta sellaisen siirtymän aikaan saamiseksi me ensin tarvitsemme kirkkaan ymmärryksen nykyisistä yhteiskunnan ja kulttuurin arvojärjestelmistä, ja miten P2P ja yhteisvauraus voivat ylittää nämä yhteisluomalla tasa-arvoisemman ja ympäristötietoisemman planeetan kulttuurin.

Me käytämme termiä Siirtymä Yhteisvaurauteen kuvaamaan sarjaa jatkuvia tekoja, jotka heijastelevat siviiliyhteiskunnan tarpeita ja panoksia. Mitkä ovat sellaisen siirtymän komponentit, ja miten sellaiset muutetaan konkreettisiksi teoiksi?

Mikä on Yhteisvauraussiirtymän tarkoitus? — Luoda syvästi demokraattinen yhteiskunta, jossa kaikki merkitsevät jotain ja kaikilla on sanaa siihen; inklusiivisesti edustetut luokat, rodut, sukupuoli-identiteetit, seksuaaliset suuntautumiset, kyvyt, ja/tai maahanmuuttostatus. Itse asiassa, tässä esitetyt ehdotukset menevät retorisen tuolle puolen. Niitä inspiroi aktiiviset, menestyneet, itseorganisoituneet työntekijöiden yhteisöt, jotka ylläpitävät itseään ja ympäristöään.

Siirtymä Yhteisvaurauteen vaatii myös strategioita, jotka luovat yhteistä arvoa ja mahdollistavat avoimen, osallistavan panostamisen läpi koko yhteiskunnan. Näiden strategioiden tulisi priorisoida kansan (ja olosuhteiden) tarpeita, joihin vaikuttavat puhtaan markkinavetoiset tai byrokraattiset poliittiset päätökset. Kuten näemme tulevissa artikkeleissa, Yhteisvauraus, yhdessä P2P-järjestelmien kanssa, esittää kolmatta yhteiskunnallisen organisoitumisen muotoa, joka kehittyy pois kilpailua käyvästä markkina-valtiosta ja vanhentuneista keskussuunnittelujärjestelmistä. Tämä postkapitalistinen viitekehys perustuu siviiliyhteiskunnan käytäntöihin ja tarpeisiin lokaalilla, alueellisella, kansallisella ja globaalilla tasolla.

Mikä on Yhteisvauraussiirtymän historia? — Kasvu, luonnollisten järjestelmien evolutionäärisenä prosessina, ymmärretään tarpeelliseksi. Mutta lapsenkenkien jälkeen organismien tulee joko stabilisoitua (liittymällä yhteen ympäristöjen kanssa) tai kuolla pois. Talousjärjestelmiä havainnoidessamme voimme nähdä, että on olemassa kieltämätön sopimus (ellei jopa itseään vahvistava pakkomielle) tarpeesta akkumulaatiolle ja kasvulle. Lähempi talouskasvun oletettavasti terveiden metriikoiden tarkastelu asettaa meidät vastakkain toisten, paljon vähemmän terveiden indikaattorien eksponentiaalisen kasvun kanssa: bruttomääräinen taloudellinen eriarvoisuus, pintamaan ja biodiversiteetin häviäminen, lajien joukkokuolemat, kasvihuonepäästöt, energiankäyttö, biosfäärin rapautuminen vain muutama mainitaksemme.

Ylhäältä alaspäin tapahtuva komentaminen ja kontrollijärjestelmät, jotka nyt ovat siinä mitä voitaisiin nimittää hierarkiahuipuksi, pysyvät dominantteina, mutta ovat kuitenkin rakenteellisesti riittämättömiä käsittelemään näitä kiireellisiä vikoja ja menetyksiä. Luonnossa runsaina ja helposti uudelleen toistettavien asioiden — tiedon — pitäminen hyödykkeenä, ja sen aitaaminen maksumuurin kaltaisten immateriaalioikeuksien rajoitteiden taakse, on luonut vakavia ongelmia. Luonnonvarojen ylikulutus jatkaa kasvamistaan. Ylikulutuksen negatiivisia vaikutuksia pidetään ulkoisvaikutuksina, ja näin vältytään vastuulta. Tärkeä työkalu näitä vaikutuksia vastaan on avoimie

Tärkeä työkalu näitä vaikutuksia vastaan on avoin pääsy yhteiskunnallisesti tuottavaan tietoon. Kuitenkin vapaa pääsy tietoon on ainoastaan mahdollista, jos keinotekoiset rajoitteet, jotka immateriaalioikeuksille lisenssien muodossa on asetettu, puretaa, mikä sallii ihmisten rakentaa avointa tietoa ja luoda vastatoimia resurssien väärinkäyttöä vastaan. Tässä johdatuksessa on useita case-tapauksia joista käy ilmi tämä prosessi käytännössä.

P2P ja yhteisvauraus näkyvät verkostojen logiikassa, joita karakterisoi avoimuus, vastavuoroisuus, resurssien yhdistäminen ja niiden isännöinti. Yhdessä nämä ovat kypsempiä ja vakaampia järjestelmiä verrattuna hierarkiahuippuun, ja ne voivat auttaa rikkomaan sen itseään vahvistavan tuhon mekanismin.

Yhteisvauraus- ja P2P-järjestelmät voivat auttaa siirtymään vakaampiin järjestelmiin, mutta kaikki P2P-järjestelmät eivät ole samanlaisia. Erot ovat aikeissa: tavoitteleeko systeemi liikevoittoa, hierarkiaa ja kasvua, vai tavoitteleeko se tehdä yhteistyötä yhteiskunnallisen ja ympäristöarvon rakentamisessa? Esimerkkejä ensimmäisen kaltaisesta arvosta ovat monopolistiset sosiaalisen median alustat, niinkutsuttu ”jakamis”-talous jonka Piilaakso rusikoi, sekä digitaalisen talouden megapelurit. Tässä me näemme miten paljon käytännön arvon ylitarjontaa saadaan luoduksi käyttöliittymän vertaisdynamiikalla, kun taas kaikki rahallinen arvo absorboituu keskitetyille alustoille. Tästä seuraa sarja yhä pahempia tunkeilevia, epädemokraattisia monopoleja, jotka ohjailevat suhteitamme ja luovat enemmän eriarvoisuutta yhä kiihtyvällä tahdilla.

Toisaalta, kun vertaisjärjestelmissä luotu arvo jaetaan takaisin arvonluojille, ja kun koko prosessista päättää vain ja ainoastaan vertaiset ja jota ohjataan rohkaisemaan resurssienjakoon, lopputulemat ovat radikaalisti erilaisia. Tämä kuvaa Yhteisvauraussiirtymän allaolevaa logiikkaa. Ideologisen päätepisteen sijaan enemmänkin sosiaalisena prosessina se soveltaa verkostojen vaurautta yhteisön mahdollistamaan kapasiteetin rakennukseen, alkaen sieltä missä me elämme ja teemme töitä.

Paikallisella tasolla käyttökelpoisia esimerkkejä yhteisvauraussuuntautuneista P2P-järjestelmistä on mm. siirtymäkaupungit, munisipalismi, permakulttuuri, paikallisvaluutat, itsehallinnoidut talonvaltaukset, haltuunotetut tilat ja sosiaalikeskukset. Näiden kaltaiset muutoksen paikalliset muodot ovat korvaamattomia, mutta haasteemme ovat globaaleja luonteeltaan. Näitä haasteita ajaa vanhentunut neoliberaali talouslogiikka, joka ei tunne rajoja. Yhteisvauraussuuntautuneet P2P-järjestelmät, jotka ovat monikansallisia suunnittelultaan, tulevat olemaan tarpeellisia kun rakennetaan taloudellista ja poliittista vastavoimaa. On olemassa malleja joita voitaisiin kehittää monimutkaisemmiksi. Me tutkimme näitä myöhemmissä kirjoituksissa.

Linkkejä

Lähde

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.