Mitä ovat P2P ja Commons, ja miten ne liittyvät toisiinsa?

Yhteisvaurauteen (eli commons, eli yhteismaa, eli yhteiset) kuuluu kolme olennaista elementtiä: jaettu yhteinen resurssi, joka on sen käyttäjäyhteisön hallinnoima, ja yhteisön säännöt hallinnoinnille. “Yhteismaa” saattaa käsittää luonnonvarat (vesi, ilma) ja/tai luodut varat (kulttuuri, tieto). P2P — “peer to peer”, “people to people”, tai “vertaistoiminta” — on tapa jolla vertaiset vapaasti tekevät yhteistyötä keskenään luodessaan arvoa yhteisresurssien muodossa, jota kierrätetään yhteisvaurauden muodossa. Jos “commons” on “mikä”  — resurssien, yhteisön ja sääntöjen sekoite — “P2P”  voisi olla “miten” — metodit, käytännöt, hallinto ja verkostot, esimerkiksi.

Mitä ovat yhteisvauraus ja P2P, miten ne liittyvät toisiinsa ja mikä on niiden vaikutus työvoimaan, politiikkaan, tuotantoon, hoivaan? Miten yhteismaa ja P2P -käytännöt vaikuttavat nykyisiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurillisiin arvojärjestelmiin?

Yhteisvauraus voidaan ymmärtää eri perspektiiveistä, mutta useat periaatteet ovat pääasiallisia. Kirjailija David Bollier kuvaa Yhteismaata jaettuna yhteisenä resurssina, joka on sen käyttäjäyhteisön hallinnoima, yhteisön omien sääntöjen ja normien mukaan. Asioihin, joita voidaan hallinnoida yhteisvaurautena, kuuluu mm. luonnonvarat (maa, vesi, ilma), ja luodut varat (kulttuuri, tieto), ja se voidaan joko periä tai olla ihmisen tekemää, mutta “Yhteismaa” viittaa prosessiin kokonaisuutena — synergiaan eri  yhteisön elementtien välillä, resurssiin ja sääntöihin sen yhteiselle hallinnalle.

Seuraavat neljä perspektiiviä, yhteisvauraustutkija ja aktivisti Silke Helfrichin mukaan, tarjoavat tapoja sekä havainnoida että olla tekemisissä yhteisvaurauden kanssa. Ne voidaan nähdä seuraavasti:

  1. Kollektiivisesti hallinnoidut resurssit, sekä aineelliset että aineettomat, jotka tarvitsevat suojaa ja vaativat tietoa ja osaamista.
  1. Yhteiskuntaprosessit jotka vaalivat ja syventävät kukoistavia ihmissuhteita. Nämä muodostavat osan komplekseja sosio-ekologisia järjestelmiä joita tulee johdonmukaisesti ohjata, toisintaa, suojella ja laajentaa yhteistekemisellä.
  1. Uusi tuotantomuoto, joka keskittyy uusiin tuotantologiikoihin ja -prosesseihin.
  1. Paradigmanmuutos, joka näkee yhteisvaurauden ja yhteistekemisen osana maailmankuvaa.

Sanotaan, että “Ei ole yhteisvaurautta ilman yhteistekemistä”. Tämä tarkoittaa, että resurssit (tai “lahjat”) pelkästään eivät ole yhteisvaurautta. Ne tulee aktivoida yhteisön toiminnalla ja hallinnalla. Taaskaan yhteisvauraus ei ole pelkkä resurssi, sen ympärille kokoontuva yhteisö tai protokollat sen isännöintiin, vaan dynaaminen interaktio näitten kaikkien elementtien välillä.

Wikipedia käy esimerkist: on resurssi (sanakirjan sanat), yhteisö (kirjoittajat ja toimittajat) sekä joukko yhteisön kasaamia sääntöjä ja protokollia (Wikipedian sisällön ja muokkaamisen ohjeet). Wikimedia Commons syntyy näistä kolmesta. Toinen esimerkki, radikaalisti erilaisessa kontekstissa, on Siuslaw’n kansallismetsä Oregonissa, USA:ssa. Yhteismaana hallinnoituna sillä on resurssi (metsä), yhteisö (puunhakkaajat, ympäristötieteilijät ja metsänvarijat) sekä joukko sääntöjä ja asetuksia (metsän kestävän yhteishallinnan peruskirja).

Ei ole olemassa ylätason listaa yhteisvauraudesta, se syntyy aina kun yhteisö päättää ruveta hallinnoimaan resurssia kollektiivisesti. Yhteismaa kokonaisuutena kukoistaa yksilöllisen yhteisvaurauden laajasta diversiteetistä ympäri maailman, joka vaihtelee kalavesistä urbaaneihin tiloihin ja moneen muuntyyppiseen jaettuun vaurauteen.

Jos “yhteisvauraus”on “mikä”, “P2P” voisi olla “miten”. P2P –“peer to peer”, “people to people”, tai “vertaistoiminta” — on suhteellinen dynamiikka, jolla ihmiset (“vertaiset”) vapaasti tekevät yhteistyötä keskenään luodessaan arvoa jaettuina resursseina, jota kierrätetään yhteisvaurauden muodossa.

Tietokoneet verkossa voivat olla tekemisissä keskenään; nämä vapaaehtoiset yhteydet “vertaisten” välillä laskentajärjestelmissä ovat ehkä ensimmäinen hyvin tunnettu kuvaus P2P:sta. Esimerkiksi ääni- ja videotiedostojen jako tuli tunnetuksi P2P-tiedostonjakona. Samalla tavalla jotkut osat internetin infrastruktuurista, kuten tiedonsiirto, ovat myös olleet P2P-nimen alla.

Olettakaamme, että ihmiskäyttäjät istuvat näiden koneiden takana. Näillä käyttäjillä on teknologinen työkalu, joka mahdollistaa heidän olla tekemisissä toistensa kanssa helposti, jopa globaalisti.

Joten on ainakin kahdentyyppistä relaatiota jota voidaan nimittää P2P:ksi, jotka potentiaalisesti aiheuttavat sekaannusta määritelmissä ja termeissä, mitä haluaisimme nyt selkeyttää. On olemassa keskinäinen riippuvuus teknologisesta infrasta (kommunikoivat tietokoneet) ja ihmissuhteiden dynamiikka (ihmiset kommunikoivat). Mutta teknologinen infrastruktuuri ei välttämättä tarvitse olla täysin P2P auttaakseen P2P-ihmissuhteita. Tutkitaan muutamaa esimerkkiä.

Vertaillaan Facebookia tai Bitcoinia Wikipediaan tai muuhun avoimeen/vapaaseen ohjelmistoon. Ne kaikki käyttävät P2P-dynamiikkaa mutta eri tavoin, ja eri poliittisella suuntauksella.

P2P-systeemit ovat yleensä avoimia kaikille mukanaolijoille sekä heidän työpanoksilleen, ja ne ovat luvattomia, mikä tarkoittaa että mukanaolija ei tarvitse jonkun toisen lupaa antaakseen panoksensa. Työn laatu ja sisällytettävyys määräytyy yleensä sen jälkeen, kun se on mennyt toimittajien ja ylläpitäjien kerroksen läpi (esim. Wikipedia).

Tiivistelmänä, toisiinsa kytkeytyneiden koneiden P2P-verkot, joita ihmiset käyttävät yhteistyöhön, voivat tarjota elintärkeitä, yhteisiä toiminnallisuuksia Yhteisvauraudelle. Mutta P2P:lla on paljon laajempi saavutettavuus ja sovelluskohteet kuin korkean teknologian tai digimaailman rajat sanelevat. P2P liittyy vapaaehtoisiin, hierarkiattomiin yhteiskuntasuhteisiin. Sen ominaisuuksilla on potentiaali muuttaa ihmisyhteiskuntaa perustavan laatuisella tavalla.

P2P ja Yhteisvauraus yhdessä luovat synergian yhteistyölle suuremmalla mittakaavalla ja monimutkaisuuden tasoilla. P2P:n tekniset ja yhteiskunnalliset infrastruktuurit voivat tukea yhteisten ja yhdessä ylläpidettyjen resurssien (yhteisvauraus) luomista ja hallintaa.

Lyhyesti, P2P ilmaisee havaittavan ihmissuhteiden kuvion, kun taas Yhteismaa kertoo meille erityisesti mitä (eli resurssit), kuka (resurssien ympärillä olevat yhteisöt) ja miten (kestävän ja eettisen resurssienhallinnan protokollat tuleville sukupolville) nämä suhdedynamiikat toimivat.

Lähde:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.