Jason W. Moore & Raj Patel: Vakiintunut maatalous, kaupungit, kaupunkivaltiot, informaatioteknologia ja kaikki muut modernin maailmanihmeet ovat syntyneet pitkäaikaisen ilmastollisen hyvän onnen siivittämänä. Nuo päivät ovat nyt mennyttä. Merenpinta nousee; ilmasto on muuttumassa epävakaammaksi; keskilämpötilat ovat kasvussa. Sivilisaatio on syntynyt geologisella kaudella nimeltään holoseeni. Jotkut ovat kutsuneet uutta ilmastoaikaa antroposeeniksi. Tulevaisuuden älykäs elämä tulee tietämään että me olimme täällä, koska jotkut ihmiset ovat täyttäneet fossiilikerrostumat ihmeillä kuten atomipommi, öljyteollisuuden muovi ja kanan luut.
Se mitä seuraavaksi tapahtuu on yhdellä tasolla ennustamatonta ja täysin ennustettavaa toisella. Huolimatta siitä mitä me ihmiset päätämme tehdä, 21. vuosisata tulee olemaan ”odottamattoman ja peruuttamattoman” muutoksen aikaa elämän verkossa. Maapallon järjestelmätieteilijöillä on varsin kuiva termi kuvaamaan sellaista perustavanlaatuista käännekohtaa biosfäärisen järjestelmän elämässä: tilasiirtymä. Valitettavasti ekologia, josta tämä geologinen muutos on saanut alkunsa, on myös tuottanut ihmisiä, joilla ei ole kykyä vastaanottaa uutisia tästä tilasiirtymästä. Nietzschen hullu joka julistaa jumalan kuolemasta sai samanlaisen vastaanoton: vaikka teollinen Eurooppa oli redusoinut jumalallisen vaikutuksen semipakolliseksi sunnuntaiaamun kirkkokäynniksi, 1800-luvun yhteiskunta ei kyennyt kuvittelemaan maailmaa ilman jumalaa. 21. vuosisadalla on analogiansa: suurimmalle osalle ihmisistä on helpompaa kuvitella planeetan tuhoutuminen kuin kuvitella kapitalismin loppu.
Me tarvitsemme intellektuaalisen tilasiirtymän uuden aikakauden seuralaiseksi. Ensimmäinen tehtävä liittyy konseptuaalisen kankeuteen, huomata ongelma uuden geologisen aikakauden nimeämisessä Antroposeeniksi. Sanan juuri, anthropos (kreikkaa ja tarkoittaa “ihminen”), viittaa siihen että vain olemalla ihminen, tavalla jolla lapset ovat lapsia tai käärmeet ovat käärmeitä, olemme saaneet aikaan ilmastonmuutoksen ja planeetan kuudennen joukkosukupuuton. On totta, että ihmiset ovat muuttaneet planeettaa viime jääkauden loppumisesta lähtien. Metsästysaste on hieman korkeampi kuin ruohon täydennystahti vuosisatojen aikana, yhdessä ilmaston ja ruohoalueiden muuttaminen tarkoitti loppua Columbia Plainsin mammutille Pohjois-Amerikassa, orangin ylipaksulle sukulaiselle Gigantopithecukselle Itä-Aasiassa ja jättiläis-irlantilaiselle hirvelle Megaloceros giganteus Euroopassa. Ihmiset ovat saattaneet olla jopa osittain vastuussa globaalin viilenemisvaiheen peukaloimisesta 12 tuhatta vuotta sitten maanviljelyn kasvihuonekaasupäästöillä.
Suurten eläinten metsästäminen sukupuuttoon on yksi asia, mutta nykypäivän tuhon laajuus ja nopeus ei ole mahdollista ekstrapoloida neandertaaliajan esi-isistämme. Nykypäivän ihmistoiminta ei tapa sukupuuttoon mammutteja satojen vuosien liikametsästyksellä. Jotkut ihmiset tällä hetkellä ovat tappamassa kaiken, megafaunasta mikrobeihin, yli sata kertaa nopeammin kuin perusvauhti. Me esitämme, että tämä on se mikä on muuttanut kapitalismia, että moderni historia on, sitten 1400-luvun, kehittynyt meidän termein Kapitaloseeniksi. Tämän nimen käyttäminen tarkoittaa kapitalismin ottamista vakavasti, ymmärtämällä, että kyseessä ei ole pelkkä talousjärjestelmä vaan tapa järjestää ihmisen ja luonnon väliset suhteet.
Seitsemän halpaa asiaa
Kirjassamme A History of the World in Seven Cheap Things
Teaserina palaamme kananluihin geologisessa taltioinnissa, kapitalistin jälki relaatiosta ihmisten ja maailman kaikkein yleisimmän linnun, Gallus gallus domesticus, välillä. Nykypäivänä syömämme kanat ovat varsin erilaisia verrattuna sata vuotta sitten kulutettuihin. Nykyään linnut ovat tulosta intensiivisestä toisen maailmansodan jälkeisen pyrkimyksestä, joka hyödyntää vapaasti resursoitua geneettistä materiaalia Aasian viidakoista, minkä ihmiset päättivät rekombinoida tuottaakseen kaikkein tuottoisimman kanalinnun. Lintu kykenee juuri ja juuri kävelemään, aikuistuu viikoissa, sillä on ylisuuri rinta, ja sitä teurastetaan geologisesti merkittävissä määrissä (yli 60 miljardia lintua vuodessa). Voit pitää tätä suhdetta merkkinä Halvasta Luonnosta.
Jo nyt kaikkein suosituin liha USA:ssa on kana, ja sen ennustetaan olevan koko planeetan suosituin liha ihmisten kulutuksen määrissä vuoteen 2020 mennessä. Se tulee vaatimaan suuria määriä työtä. Siipikarjatyöläisille maksetaan erittäin vähän: USA:ssa kaksi senttiä jokaisesta pikaruokakanaan kulutetusta dollarista menee työntekijöille, ja joidenkin kanojen tapauksessa käytetään vankilatyövoimaa, jolle maksetaan 25 senttiä tunnilta. Voit pitää tätä Halpana Työnä.
USA:n siipikarjateollisuudessa 86 prosenttia työntekijöistä, jotka leikkaavat siipiä, ovat kivuissa ja tuskissa johtuen toistuvasta hakkaamisesta ja kääntymisestä linjastolla. Jotkut työntekijät pilkkaavat työntekijöitään siitä, että he ilmoittavat saamistaan vammoista, ja vammoihin haettujen korvausten evääminen on yleistä. Lopputulos työläisille on tulojen väheneminen 15 prosentilla kymmenen vuoden ajan vamman saamisesta. Vaikkakin toipilaita, työntekijät ovat riippuvaisia perheidensä ja turvaverkkojensa tuesta, mikä on tuotannon piirien ulkopuolella oleva tekijä, mutta keskeinen heidän jatkuvan työvoimaan osallistumisensa kannalta. Voit pitää tätä Halpana Hoivana.
Tämän teollisuudenalan tuottama ruoka päätyy pitämään mahat täynnä ja tyytymättömyyden vähäisenä kassoilla ja autokaistoilla näkyvinä matalina hintoina. Se on strategia Halvalle Ruoalle.
Kanat itse ovat suhteellisen pieni tekijä ilmastonmuutoksessa — niillä on vain yksi maha jokaisella ja ne eivät röyhtäile nautojen tavoin metaania — mutta niitä kasvatetaan suurissa tiloissa, jotka vaativat paljon polttoainetta lämmitykseen. Tämä on USA:n siipikarjateollisuuden suurin kontribuutio hiilijalanjälkeen. Ei voi olla halpaa kanaa ilman yltäkylläistä propaania: Halpaa Energiaa.
Näiden prosessoitujen lintujen kauppaamisessa on jonkinlaista riskiä, mutta franchise-ketjujen ja subventioiden avulla, kaikkea helposta rahallisesta ja fyysisestä saavutettavuudesta maahan, jossa soijarehua kasvatetaan kanoille — pääosin Kiinassa, Brasiliassa ja USA:ssa — ja pieniin yrityslainoihin, joiden riskiä pienennetään kansan kustannuksella yksityisen liikevoiton tuottamiseksi. Tämä on yksi aspekti Halvalle Rahalle.
Lopuksi, pinttyneet ja toistuvat sovinistiset teot ihmiselämän kategorioita vastaan — kuten naisia, asutetut, köyhät, värilliset ja maahanmuuttajat — ovat tehneet jokaisesta näistä kuudesta halvasta asiasta mahdollisia. Tämän käytössä olevan ekologian korjaaminen vaatii viimeisen elementin — Halpojen Elämien vallan.
Kuitenkin prosessin jokaisella askeleella ihmiset vastustavat — alkuperäiskansat tarjoavat geneettisen materiaalin lähteen siipikarjan jalostamiseksi, hoivatyöntekijät vaativat tunnustusta ja helpotusta nille jotka taistelevat ilmastonmuutosta ja Wall Streetia vastaan. Yhteiskunnalliset kamppailut luonnosta, rahasta, työstä, hoivasta, ruoasta, energiasta ja elämästä, jotka ovat läsnä Kapitaloseenin siipikarjan luissa, ovat osaltaan syy miksi modernin ajan kaikkein ikonisin symboli ei ole auto tai älypuhelin vaan Chicken McNugget.
Kaikki tämä unohtuu dipattaessa kanasoijatuotetta muoviseen barbeque-kastikepurkkiin. Kuitenkin biljoonien lintujen fossiloituneet jäämät tulevat kestämään — ja kertomaan niiden siirtymästä — paljon kauemmin kuin ihmiset jotka ovat ne valmistaneet. Sen takia me kerromme tarinan ihmisistä, luonnosta ja järjestelmästä joka muutti planeetan modernin maailman novellina: vasta-aineena unohtamiselle.
Sivilisaation romahdus
Se ei ole mikään geneettinen koodi — tai jokin ihmisen impulssi lisääntyä — joka on tuonut meidät tähän pisteeseen. Se on tietty joukko suhteita ihmisten ja biologisen sekä fysikaalisen maailman välillä. Sivilisaatiot eivät romahda koska ihmiset lisääntyvät liian nopeasti ja nälkiintyvät, niin kuin Robert Malthus varoitti tekstissään Essay on the Principles of Population. Vuodesta 1970 lähtien nälkiintyneiden määrä on pysynyt yli 800 miljoonassa, kuitenkin harva puhuu siitä että sivilisaatio olisi lopussa. Sen sijaan, suuret historialliset siirtymät tapahtuvat sen takia, että “business as usual” ei enää toimi. Voimakkailla ei ole enää keinoa pysyä ennestään kunnioitetuissa strategioissa, edes silloin kun todellisuus on radikaalissa muutoksessa. Niin oli asian laita maaorjuuden Euroopassa. Rutto ei ollut yksinkertaisesti demografinen katastrofi. Se myös käänsi valtatasapainon Euroopan yhteiskunnassa.
Maaorjuus riippui populaation kasvusta, ei ainoastaan ruoan tuottamiseksi vaan myös maaherran vallan uusintamiseksi. Aristokratia halusi suhteellisen suuren maaorjapopulaation, ylläpitääkseen sen neuvotteluasemaa: useat talonpojat kilpailemassa maasta oli parempi kuin monta maaherraa kilpailemassa orjista. Mutta maaorjuus oli järjestelmä, joka oli syntynyt aiemmassa ilmastossa. Historioitsijat kutsuvat tätä Keskiajan lämpimäksi kaudeksi — se oli niin lämmin että Norjassa kyettiin viljelemään viiniä. Se muuttui 1300-luvun alussa. Ilmasto ei ole välttämättä kohtalo, mutta jos historiasta on jotain opittava ilmaston tapauksessa, se on se että johtavat luokat eivät selviä ilmaston siirtymistä. Maaorjuuden luokkapakotettu monokulttuuri romahti Pienen jääkauden alle: nälkä ja taudit seurasivat nopeasti.
Tämän seurauksena, Mustan surman kolkutellessa ovelle, kaupan ja vaihdannan verkostot eivät vain välittäneet tauteja — ne muuttuivat massakapinan vektoreiksi. Melkein yhdessä yössä talonpoikaislevottomuudet lakkasivat olemasta paikallisia ja ne muuttuivat suuren mittakaavan uhiksi maaorjalaitokselle. Vuoden 1347 jälkeen nämä kansannousut olivat tahdistettuja — ne olivat systeeminlaajuinen vastaus tuon ajan kriisiin, perustavaa laatua oleva feodalismin vallan, tuotannon ja luonnon logiikan hajoaminen.
Musta surma joudutti järjestelmän, joka oli jo romahtamispisteessä, niskoille kestämättömän lastin. Eurooppa ruton jälkeen oli armottoman luokkasodan paikka, Baltiasta Iberiaan, Lontoosta Firenzeen. Talonpojat vaativat verohelpotuksia ja tavanomaisten oikeuksien palauttamista. Nämä olivat kutsuhuutoja, joita feodalismin johtajat eivät kyenneet sietämään. Jos Euroopan kruunut, pankit ja aristokratiat eivät kyenneet kärsimään sellaisia vaatimuksia, niin eivät he kyenneet myöskään palauttamaan status quo antea, huolimatta heidän parhaista yrityksistään. Alistava lainsäädäntö piti työvoiman halpana, palkkakattojen tai suoran maaorjaksi pakottamisen kautta, ja nämä tulivat reaktiona Mustaan surmaan. Varhaisimpien joukossa oli Englannin Ordinance and Statute of Labourers, joka annettiin ruton ensimmäisinä vuosina (1349–51). Tähän rinnastettava nykyajan versio olisi vastaus ebolaepidemiaan tekemällä ammattiliittotoiminnasta vaikeampaa.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset työvoimaan muuttuivat päivänselviksi Euroopan aristokraateille, jotka polttivat itsensä loppuun yrittäen pitää bisneksensä samana kuin ennenkin. He epäonnistuivat lähes täysin. Missään ei läntisessä tai keskisessä Euroopassa palautettu maaorjuutta. Palkat ja elintaso talonpojille ja urbaaneille työläisille parani huomattavasti, tarpeeksi jotta kompensoitaisiin talouden koon pieneneminen. Vaikka tämä olikin siunaus suurimmalle osalle ihmisistä, Euroopan eliitti havaitsi osuutensa talouden ylijäämästä pienenevän. Vanha valta oli hajalla eikä sitä voitu korjata.
Kapitalismi syntyi tästä rikkinäisestä asiaintilasta. Johtavat luokat yrittivät ylijäämän palauttamisen lisäksi kasvattaa sitä. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Itä-Aasia oli vauraampi, joten vaikka sen hallitsijat kokivat myös sosioekologisia koettelemuksia, he löysivät keinoja sopeutua mullistuksiin, metsien katoamiseen ja resurssipulaan heidän omin vasallivaltiollisin keinoin. Yksi ratkaisu, joka keksi uudestaan ihmisen suhteen elämän verkostoon, tuli vahingossa Iberian aristokratian keksimäksi — Portugalissa ja Kastiliassa etenkin. 1400-luvun loppuun mennessä nämä kuningaskunnat ja niiden yhteisöt olivat sotineet Reconquistassa, vuosisatoja kestäneessä konfliktissa niemimaan muslimivaltoja vastaan, ja ne olivat niin pahasti riippuvaisia Italian pankkiireista rahoittaakseen sotatoimensa, että Portugal ja Kastilia olivat uudestisyntyneet sodasta ja velasta.
Sodan ja velan sekoitus, sekä lupaus vauraudesta valloittamalla, kannusti aikaisimpia Atlantin yli tehtyjä invaasioita. Ratkaisu sotavelkaan oli sotia lisää, josta saatavana etuna oli siirtomaaliikevoitto uusilta, suurilta rajamailta. Tästä seurasi käänteentekevä siirtymä: sellainen joka keksi ylijäämän pankkitoiminnan, raatamisen ja tappamisen cocktailin avulla.
Maailma-ekologian perspektiivi
Näkemyksemme kapitalismista on perspektiivi, jota me kutsumme maailma-ekologiaksi. Maailma-ekologia on syntynyt viime vuosina tapana ajatella ihmisen historiaa elämän verkossa. Sen sijaan että aloitettaisiin erottamalla ihmiset elämän verkosta, me kysymme kysymyksiä siitä miten ihmiset — ja ihmisten väliset järjestelyt vallasta, väkivallasta, työstä ja eriarvoisuudesta — sopivat luontoon. Kapitalismi ei ole ainoastaan osa ekologiaa vaan se on ekologia — joukko suhteita jotka integroivat vallan, pääoman ja luonnon. Joten kun me kirjoitamme — ja tavutamme — maailma-ekologia, me ammennamme vanhemmasta ”maailma-järjestelmien” perinteestä sanoaksemme, että kapitalismi luo ekologian joka laajenee planeetan ylle läpi sen rajojen, mitä ajaa jatkuvan akkumulaation voimat.
Sanoessamme maailma-ekologia emme, täten, tarkoita ”maailman ekologiaa” vaan se viittaa analyysiin, joka näyttää miten vallan, tuotannon ja suvun jatkamisen relaatiot toimivat elämän verkossa. Idea maailma-ekologiasta sallii meidän nähdä miten modernin maailman väkivaltaiset ja riistävät suhteet ovat juurtuneet kapitalismin viiteen vuosisataan ja miten nämä eriarvoiset järjestelyt — jopa ne jotka näyttävät ajattomilta ja tarpeellisilta nykypäivänä — ovat ehdollisia ja ennennäkemättömän kriisin kourissa. Maailma-ekologia, täten, tarjoaa jotain mikä on enemmän kuin eri näkemys kapitalismista, luonnosta ja mahdollisista tulevaisuudenkuvista. Se tarjoaa tavan nähdä miten ihmiset luovat ympäristöjä ja ympäristöt luovat ihmisiä modernin historian pitkällä pyyhkäisyllä.
Tämä avaa meille tilan tarkastella miten tavat, jotka meille on opetettu ajatella muutoksesta — ekologiset, taloudelliset ja kaikki muut — ovat itsessään yhdistyneet nykypäivän kriiseissä. Tuo tila on kriittinen jos me aiomme ymmärtää suhdetta maailmassa toimimisen ja sen nimeämisen välillä. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden liikkeet ovat pitkään halunneet ehdoin tahdoin ”systeemin nimeämistä” koska suhteet ajattelun, kielen ja emansipaation välillä ovat intiimejä ja vallalle olennaisia. Maailma-ekologia sallii meidän nähdä miten meidän itsestään selvinä pitämämme käsitteet — kuten Luonto ja Yhteiskunta — ovat ongelmia ei ainoastaan koska ne hämärtävät oikean elämän ja historian, vaan myös koska ne ovat syntyneet siirtomaavallan ja kapitalismin käytäntöjen väkivallasta.
Modernit Luonnon ja Yhteiskunnan käsitteet syntyivät Euroopassa 1500-luvulla. Nämä mestarikäsitteet syntyivät läheisessä relaatiossa talonpoikien maiden hallintaoikeuden menettämiseen siirtokunnissa ja Euroopassa sekä niitä itse käytettiin hallintariiston ja kansanmurhien instrumentteina. Luonto/Yhteiskunta-jako oli perustavaa laatua oleva uudelle, modernille kosmologialle jossa avaruus oli litteä, aika oli lineaarinen ja luonto oli ulkoinen. Se, että me yleensä olemme tietämättömiä tästä verisestä historiasta — johon kuuluu varhaismodernit naisten, alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten karkoitukset ihmisyydestä — on todistajanlausunto modernin ajan vertaansa vailla olevasta kyvystä saada meidät unohtamaan.
Maailma-ekologia näin sitoutuu sekä ajattelemaan uudelleen että muistamaan. Liian usein me liitämme kapitalismin elämän ja ympäristön tuhoamisen yksistään taloudelliseen saaliinhimoon, kun suurinta osaa kapitalismista ei voida redusoida taloustieteeseen. Vastoin mitä neoliberaali hölynpöly antaa ymmärtää, firmat ja markkinat ovat epätehokkaita tekemään suurinta osaa siitä mikä saa kapitalismin pyörimään. Kulttuurien, valtioiden ja tieteellisten kompleksien tulee toimia ihmisten pitämiseksi alisteisina sukupuolen, rodun ja luokan normeille. Uudet resurssigeografiat tulee kartoittaa ja turvata, kasautuvat velat tulee maksaa pois, valuuttaa puolustaa. Maailma-ekologia tarjoaa tavan tunnustaa tämän, muistaa — ja nähdä uutena — ihmisten ja muun luonnon elämän ja työn elämän verkossa.
Halpojen asioiden kuolemanjälkeinen elämä
Maailma-ekologiassa on toivoa. Elämän tekemisen verkostojen tunnustaminen, joista kapitalismi riippuu, tarkoittaa myös uusien konseptuaalisten työkalujen löytämistä joilla kohdata Kapitaloseeni. Oikeudenmukaisuuslliikkeiden kehittäessä strategioita planetaarisen kriisin kohtaamiseen — ja vaihtoehtoja nykytavoille organisoida luonto — meidän tulee ajatella demokraattisten elämänmuotojen luovaa ja laajentunutta syntyä.
Vaisu ympäristöliike ei todennäköisesti saa aikaan muutosta jos sen pääasiallinen teoria lepää historiallisessa konkurssissa olevan ikuisesti luonnosta erossa olevan ihmisen idean päällä. Valitettavasti iso osa nykyajan politiikasta ottaa annettuna maailman transformoimisen halvoiksi asioiksi. Muistelkaamme viime finanssikriisiä, jonka teki mahdolliseksi kaupallisen ja vähittäispankkitoiminnan välisen raja-aidan romuttaminen USA:ssa. Laman aikainen Glass-Steagall -laki asetti raja-aidan estääkseen tulevat ongelmat, joiden ymmärrettiin olevan syy globaalin talouden romahtamiseen 1930-luvulla. Amerikkalaiset sosialistit ja kommunistit ovat agitoineet pankkien kansallistamisen puolesta, ja Franklin Rooseveltin newdealerit tarjosivat lakia kompromissiratkaisuna. Kun 21. vuosisadan liberaalimielenosoittajat vaativat Glass-Steagallin palauttamista, he pyysivät kompromissia, ei sitä mikä oli luovutettu halvalle rahoitukselle: asumista.
Samalla tavoin kun liitot vaativat 15 dollaria tunnilta työstä USA:ssa, vaatimus jota me olemme tukeneet, suuri visio tulevaisuuden työstä puuttui. Miksi hoivan ja ruokapalveluiden tulevaisuuden työntekijöiden tulisi saada inkrementaalinen palkankorotus, jolla juuri ja juuri elää? Miksi, todellakin, tarvitsisi ihmisen arvokkuus kytkeä kovaan työhön? Eikö olisi tilaa vaatia raatamisen lisäksi mahdollisuutta ottaa osaa maailman paremmaksi tekemiseen? Vaikka hyvinvointivaltio on laajentunut, ja siitä on tullut kaikkein nopeimmin kasvava osuus USA:n kotitalouksien tuloissa 20 prosentin osuudella vuoteen 2000 mennessä, sen tulonsiirrot eivät ole saaneet loppumaan naisten työtaakkaa. Toki poliittiset vaatimukset kotityön vähentämiseksi, palkitsemiseksi ja uudelleen jakamiseksi on lopullinen tavoite?
Me näemme tarpeen unelmoida radikaalimmasta muutoksesta kuin nykypäivän politiikka kykenee tarjoamaan. Tarkastellaan toista esimerkkiä, halpoja fossiilisia polttoaineita, jolla on tukensa oikeiston think tankkien keskuudessa Intiasta USA:han. Kun liberaalit ehdottavat valosähköistä tulevaisuutta, he myös liian helposti unohtavat sen kärsimyksen, joka liittyy kaivosteollisuuden infrastruktuuriin josta heidän vaihtoehtonsa on riippuvainen. Ruokaliike on pysynyt vieraanvaraisena niille jotka mieluummin nostaisivat ruoan hintaa ja jättäisivät huomiotta köyhyyden tai insinöörivaihtoehdot ruoalle, jotka sallisivat köyhyyden jatkumisen, vaikkakin lisätyillä vitamiineilla. Ja, totta kai, halpojen elämien politiikan jatkuminen voidaan nähdä elitismin paluuna Venäjältä Etelä-Afrikkaan ja USA:han ja Kiinaan ”kansanvallan puolustamisena”. Me emme ole myöskään toiveikkaita tulevasta, ottaen huomioon National Opinion Research Centerin gallupdatan, jonka mukaan 35% suurista ikäluokista piti mustia laiskempina ja vähemmän työtätekevinä kuin valkoisia, ja 31% milleniaaleista tunsi samoin.
Terveen älykkyyden pessimismin ylläpidon tuoksinassa me näemme tahdonvaraisesti optimismia organisaatiotyössä, joka näkee paljon enemmän muuttuvuutta sosiaalisissa suhteissa. Monet näistä ryhmittymistä ovat jo taistelemassa halpoja asioita vastaan. Liitot haluavat suurempia palkkoja. Ilmastonmuttosaktiivit haluavat arvioida uudelleen suhteemme energiaan, ja ne, jotka ovat lukeneet Naomi Kleinin teoksia, tunnistavat että paljon pitää vielä muuttua. Ruokakampanjoitsijat haluavat muuttaa sen mitä me syömme ja miten me sen kasvatamme niin, että jokainen söisi hyvin. Kotityön järjestäytyminen haluaa yhteiskunnan uudelleenjärjestävän kotona ja hoitolaitoksissa tehdyn työn. Occupy-liike haluaa velkojen anteeksiantoa ja niiden, joiden asuntoa uhkaa pakkolunastus, pysyvän kodeissaan. Radikaaliekologit haluavat muuttaa tavan jolla me ajattelemme kaikesta elämästä Maapallolla. Mustien ja alkuperäiskansojen asioita ajavat liikkeet ja maahanmuuttajien oikeuksia puolustavat aktivistit haluavat tasa-arvoa ja historiallisten epäoikeudenmukaisuuksien korvaamista.
Jokainen näistä liikkeistä saattaa saada aikaan kriisin hetken. Kapitalismi on aina ollut vastarinnan muokkaamaa — orjakapinoista massalakkoihin, antikoloniaalisista mellakoista naisten ja alkuperäiskansojen oikeuksiin — ja se on aina onnistunut selviytymään. Kuitenkin kaikki nykypäivän liikkeet ovat yhteydessä toisiinsa, ja yhdessä ne tarjoavat vastalääkkeen pessimismiin. Maailma-ekologia voi auttaa kokonaiskuvan selvittämisessä.
Me emme tarjoa ratkaisuja, joissa palataan menneeseen. Me olemme samaa mieltä kuin Alice Walker, että “aktivismi on vuokra jonka maksan tällä planeetalla elämisestä” ja että jos kapitalismin jälkeen on elämää, se tulee niiden ihmisten kamppailujen seurauksena, jotka taistelevat asiansa puolesta. Me emme kiellä, että jos politiikka muutettaisiin, heidän tulisi aloittaa sieltä missä ihmiset tällä hetkellä ovat. Mutta me emme voi lopettaa samalla abstraktiolla jonka kapitalismi on tehnyt, luonnosta, yhteiskunnasta ja taloudesta. Meidän tulee löytää kieli ja politiikka uusille sivilisaatioille, löytää uusia tapoja elää valtiosiirtymässä jonka kapitalismin ekologia on työstänyt.
Vuosisatojen hyväksikäytön epäoikeudenmukaisuuksien puntarointi voi pyhittää uudelleen relaatiot elämän verkostossa. Hoivan, maan ja työn uudelleenjako niin, että kaikilla on mahdollisuus ottaa ossa oman elämänsä heidän ympäröivän ekologiansa parantamiseen voi paikata sen abstraktion väkivallan jonka kapitalismi on saanut meidät tekemään joka päivä. Me nimitämme tätä visiota ”korjausekologiaksi” ja tarjoamme sen tapana nähdä historia sekä tulevaisuus, käytäntönä ja sitoumuksena tasa-arvoon ja uusinnettuihin ihmisten välisiin suhteisiin elämän verkostossa.
Tämä essee on lyhennelmä Mooren ja Patelin uudesta kirjasta, A History of the World in Seven Cheap Things: A Guide to Capitalism, Nature, and the Future of the Planet, julkaissut University of California Press USA:ssa, Verso Books UK:ssa ja Black, Inc. Australiassa.
Alunperin julkaistu ROAR Magazinen numerossa #7: System Change.