Virtaustieteen mukaan äärimmäinen eriarvoisuus aiheuttaa systeemin romahtamisen

Kirjoittanut Sally Goerner

Oxfam Internationalin tutkimuksen mukaan vuonna 2010 388 kaikkein rikkainta ihmistä omistivat yhtä paljon vaurautta kuin puolet köyhimmistä maailman ihmisistä — 3,6 miljardia ihmistä. Vuoteen 2014 mennessä tämä numero oli kutistunut 85 ihmiseen. Oxfam väittää että, mikäli trendi jatkuu, vuoden 2016 kaikkein rikkain 1% omistaa enemmän kuin kaikki muut ihmist yhteensä. Samaan aikaan, Oxfamin mukaan, äärimmäisen vauraat ovat myös äärimmäisen tehokkaita välttelemään veroja, ja nyt he piilottelevat arviolta $7,6 triljoonaa offshore-veroparatiiseissa.[3]

Miksi meidän tulisi kiinnostua niin suuresta taloudellisesta eriarvoisuudesta? [4] Eikö se ole luonnollista? Virtauksen tiede sanoo: kyllä, jotkut eriarvoisuuden määrät ovat luonnollisia, mutta äärimmäinen eriarvoisuus rikkoo kahta systeemin terveyden ydinperiaatetta: kiertoa ja tasapainoa.

 

Kierto esittää kaikkien virtausjärjestelmien elinvoimaa, olivatpa ne talouksia, ekosysteemeitä tai eläviä organismeja. Elävissä organismeissa huono verenkierto aiheuttaa nekrooseja jotka voivat tappaa. Biosfäärissä huono hiilen, hapen, typen jne. kierto kuristaa elämää ja voi aiheuttaa jokaisen elävän olennon romahtamisen bakteerista biosfääriin. Samalla tavoin huono rahan, hyödykkeiden, resurssien ja palveluiden kierto johtaa samanlaiseen ekonomiseen nekroosiin — ison osan talouden kudoksen kuolemaan joka lopulta kaivaa maata koko talouden terveyden jalkojen alta kokonaisuutena.

Virtausjärjestelmissä tasapaino ei ole ainoastaan kiva tila jossa olla, se on joukko toisiaan tukevia seikkoja — kuten suuret ja pienet; tehokkuus ja resilienssi; joustavuus ja rajoitteet — joiden optimaalinen tasapaino on kriittistä skaalojen yli ylläpidettävän kierron ylläpitämiseksi. Esimerkiksi, tuttu puurakenne joka on keuhkoissa, puissa, verenkierrossa, jokien suistoilla ja pankkijärjestelmässä (kuva 1) yhdistää geometrisesti samassa suhteessa pari isoa, muutaman muun keskikokoisen ja erittäin monta pienikokoista olentoa. Tämä järjestely, jota matemaatikot kutsuvat fraktaaliksi, on äärimmäisen tavallinen koska sen erityinen tasapaino pienten, keskisuurten ja suurten välillä auttaa optimoimaan kierron eri kokonaisuuden tasojen välillä. Aivan kuten monta suurta eläintä ja liian vähän pieniä eläimiä luo epätasapainoisen ekosysteemin, niin myös rahoitusjärjestelmässä liian monta suurta pankkia ja liian vähän pieniä pankkeja pyrkii kohti huonoa kiertoa, huonoa terveyttä ja korkeaa epätasapainoa.

Dokumenttielokuvassaan Inequality for All, Robert Reich käyttää hyveellisiä syklejä selventämään sitä miten robusti rahankierto palvelee systeemistä terveydentilaa. Hyveellisissä kierroissa jokainen rahan liikkeen askel tekee asioista paremman. Esimerkiksi, kun palkat nousevat, työntekijöillä on enemmän rahaa ostaa asioita, joka kasvattaa kysyntää, laajentaa taloutta, piristää palkkaamista ja parantaa verotuloja. Teoriassa hallitus voisi näin käyttää enemmän rahaa koulutukseen joka kasvattaa työntekijöiden osaamista, tuottavuutta ja mahdollisesti palkkoja. Tämä stimuloi yhä enemmän kiertoa, joka aloittaa uuden hyveellisen syklin. Virtaustermein, kaikki tämä esittää rakentavaa virtausta, sellaista joka kehittää inhimillistä ja verkoston pääomaa ja parantaa kaikkien hyvinvointia.

Tottakai taloudet kokevat myös noidankehiä, joissa heikko kierto saa kaiken menemään alas — palkat tippuvat, kulutus, kysyntä, palkkaus, verotulot, hallituksen investoinnit jne. Nämä kaikki ovat tuhoisia virtauksia, sellaisia jotka rapauttavat systeemin terveyttä.

Sekä hyveellinen sykli että noidankehä ovat tapahtuneet eri talouksissa eri aikoina ja eri taloudellisten teorioiden sekä poliittisten paineiden alla. Mutta, viimeisen 30 vuoden ajan globaali talous yleisesti ja erityisesti Amerikan talous ovat todistaneet omituista kuviota jossa vauraus kukoistaa toimitusjohtajille ja Wall Streetin spekulaattoreille, samalla kun muu talous — erityisesti työläiset, keskiluokka ja pienyritykset — ovat käyneet läpi erityisen noidankehän. Tuottavuus on kasvanut massiivisesti, mutta palkat ovat stagnoituneet. Kulutus on pysynyt varsin korkeana koska, ylläpitääkseen elintasoa, työssäkävijöillä on: 1) lisätunteja, usein ihmisillä on kaksi tai jopa kolme työpaikkaa henkeä täysillä; ja 2) lisääntynyt kotitalouden velkaantuneisuus. Eriarvoisuus on raketoinut koska efektiivinen veroaste rikkaimmalla osalla on pudonnut (huolimatta osittaisesta tilanteen kääntymisestä Obaman alla)m vaikka heidän tulonsa ja voittonsa ovat kasvaneet huomattavasti.

Meidän tulisi huolehtia tämän tyyppisestä eriarvoisuudesta koska historia kertoo että liian suuri vaurauden keskittyminen huipulle, sekä liian paljon stagnaatiota muualla indikoivat talouden olevan lähellä romahdusta. Esimerkiksi Reich näyttää (kuva 1a&b), molemmat romahdukset vuosina 1928 sekä 2007 seurasivat sarjaa huippuja joissa rikkain 1% omistaa 25% maan kaikesta vauraudesta.

Kuvio. 3a tulonjaon osuus USA:n rikkaimmalla 1% (Reich, 2013) & 3b Reich notes that the two peaks look like suspension bridge, with highs followed by precipitous drops. (Original Source: Piketty & Saez, 2003)

Mikä kattaa suurimman osan tästä omituisesta huipulla kasvavan vaurauden sekoituksesta kaikkialla? Jos pannaan nyt sivuun vertaukset vuoteen 1929 hetkeksi, yleisimmät selitykset nykypäivän tilanteeseen kuuluvat: teknologian nousu joka tekee monista työpaikoista turhia; globalisaatio joka asettaa käsittämättömät paineet yrityksille laskea palkkoja ja ulkoistaa työpaikkoja kilpailemaan matalapalkkaisia työntekijöitä vastaan ympäri maailman.

Mutta, vaikka teknologia ja globalisaatio ovat selkeästi luomassa transformatiivisia paineita, kumpikaan näistä tekijöistä ei täysin selitä nykyistä tilannettamme. Kyllä, teknologia tekee monista työpaikoista turhia, mutta se luo myös uusia työpaikkoja. Kuitenkin siellä missä Saksan, Etelä-Korean ja Norjan hallitukset investoivat kouluttamaan työvoimaansa täyttämään nuo uudet työpaikat, Amerikan hallitus on leikannut koulutuksesta jo vuosikymmeniä. Samanlainen ajatus pätee globalisaatioon. Kyllä, korkean volyymin teollisuus — eli kilpailu kasvokkain massatuotetuiden, samanlaisten tuotteiden hinnoista — johtaa romahdukseen; se on tiedetty jo pitkän aikaa. Mutta kirjassaan The Work of Nations, Robert Reich huomauttaa myös että yritykset jotka kukoistavat globalisaation ja teknologian kautta ovat niitä jotka tavoittelevat jotain mitä hän kutsuu korkean arvon kapitalismiksi, korkealaatuiset tuote- ja palvelukustomoinnit joita ei voida kopioida halvalla massatuotetuiksi tuotteiksi maailman halvoissa paikoissa.

Joten vaikka globalisaation ja teknologian vaikutukset ovat perustavanlaatuisia, todellinen eriarvoisuuden selitys sijaitsee pääosin taloudellisessa uskomuksessa siitä, että, tahallaan tai ei, se palvelee vaurauden keskittymistä huipulle keräämällä sitä kaikkialta muualta. Tämä uskomus tunnetaan nimillä neoliberalismi, Reaganomics, Chicagon koulukunta, ja trickle-down economics. Se on helposti tunnistettavissa sen keskeisistä ideoista: deregulaatio; yksityistäminen; verojen leikkaaminen rikkaille; ympäristön suojelun leikkaaminen; liittojen eliminointi; ja kansalta leikkaaminen. Idea oli että markkinavoimien vapauttaminen saisi aikaan nousukauden joka kohottaisi kaikkia, mutta ainoat jotka oikeasti nousivat oli rikkain .01%. Samaan aikaan epävakaus on kasvanut.

Tämän uskomusjärjestelmän vaikutus Amerikan taloudelle ja sen kapasiteetille on nähtävissä Amerikan koulutusjärjestelmässä. Trickle-down -teoriat keskittyvät kaikki verojen leikkaamiseen vaurauille, mikä tarkoittaa vähemmän rahaa julkiseen koulutukseen, enemmän nuoria joita kuormittaa opiskelun velkataakka, ja vähemmän amerikkalaisia työntekijöitä jotka voivat täyttää uudet hightech-työpaikat.

Ollaksemme reiluja tämä prosessi ei liity pelkästään ahneuteen. Suurin osa ihmisistä jotka tähän taloudelliseen hässäkkään osallistuvat eivät tajua sen vaaroja koska he uskovat sitä mitä talouden viisaat ja pyhät ovat heille kertoneet, ja monet saavat leipänsä seuraamalla sen periaatteita. Joten mikä oikeasti saa aikaan sen eriarvoisuuden joka ajaa talouksia romahdukseen? Perusvastaus tulee virtauksen tieteestä: ekonominen nekroosi. Mutta antakaa minun kertoa tarina loppuun.

Institutionaaliset taloustieteilijät puhuvat kahden tyyppisestä talousstrategiasta: välistä vetävästä ja ratkaisuja hakevasta. (Toivottavasti nämä nimet ovat itsestäänselviä.) Useimmat taloudet sisältävät molempia. Mutta välistä vetävät voimat muuttuvat liian voimakkaiksi, ne alkavat käyttää valtaansa talouden sääntöjen peukalointiin omaksi hyväksi. Tämä luo sen mitä tieteilijät luovat positiiviseksi takaisinkytkennäksi, sellaisen jossa ”mitä enemmän sinulla on, sitä enemmän saat”. Monenlaisissa systeemeissä näkee tällaista, tämä takaisinkytkentä luo voimakkaan vetovoiman joka imee reseurrseja ylös, ja imee kuiviin lopun systeemin saaden aikaan nekroosin. Esimerkiksi kemikaalien valuma Meksikonlahteen kiihdyttää levän kasvua. Tämä luo kiihtyvän ”mitä enemmän sinulla on, sitä enemmän saat”-prosessin, jossa massiivinen levän kasvu imee kaiken hapen ympäröivästä alueesta, tappaen kaiken lähistöllä olevan merielämän (kalat, katkaravut jne) ja luo suuria kuolleita alueita.

Neoliberaali taloustiede on saanut aikaan samanlaisen tilanteen sallimalla rikkaiden käyttää rahojaan vetämään välistä yhä lisää rahaa koko taloudesta. Ylirikkaat rikastuvat:

  • Maksamalla sääntöjen muutoksista — suuret korporaatiobailoutit ja tuet; lobbaus; jne.
  • Vaarallisen käyttäytymisen rajoitteiden poistaminen — purkamalla erilaisia ympäristöä suojelevia säännöksiä; jättämällä syyttämättä petoksien tekijöitä; Glass-Steagallin purku, jne.
  • Kansan haavoittuvaisuuden lisääminen — kasvattamalla monopolivoimaa kaventamalla kartellien vastaisia säännöksiä; rajoittamalla kansan kykyä haastaa suurkorporaatioita oikeuteen; rajoittamalla terveydenhuollon kykyä neuvotella lääkkeiden hinnoista; rajoittamalla opintolainojen konkursseja, jne.
  • Kasvattamalla omaa osuutta — kasvavat toimitusjohtajien palkat sekä Wall Streetin kasinopeli; leikkaamalla omia kuluja — ulkoistamalla kustannuksia, leikkaamalla työntekijöiden palkkoja ja madaltamalla heidän omia verojaan.

Kaikki nämä prosessit auttavat jo valmiiksi rikkaita keskittämään lisää, ja kierrättämään vähemmän. Virtaustermein, täten, vakava eriarvoisuus tarkoittaa systeemiä jolla on: 1) liian paljon keskittymistä ja liian vähän kiertoa; ja 2) epätasapaino rahassa ja vallassa joka todennäköisesti luo yhä lisää välistävetoa, keskittymistä, vastuuttomuutta ja väärinkäyttöä. Tämä prosessi kiihtyy kunnes allaoleva ihmisverosto uupuu ja/tai käynnissä oleva nekroosi saavuttaa romahduspisteen. Kun tämä pisteon saavutettu, yhteiskunnalla on kolme valintaa: oppia, taantua tai romahtaa.

Mitä sitten teemme? Selvästikin meidän tulee parantaa ”ratkaisuhakuista” käyttäytymistämme aloilla liiketoiminnasta ja rahoituksesta politiikkaan ja mediaan. Paljon tästä tapahtuu jo. Sosiaalisesti vastuullisesta liiketoiminnasta vaihtoehtoisiin omistamisen tapoihin, demokraattisiin reformiryhmiin, vaihtoehtomediaan ja uuden talouden liikkeeseen — reformeja nousee kuin sieniä sateella.

Mutta, ratkaisut jotka tarvitsemme ovat usein niiden voimien estämiä joita yritämme voittaa, ja suuren arkipäiväisen piiri-pieni-pyörii -hyörinän haittaamia. Tämän päivän reformeilta myös puuttuu valtaa koska ne tapahtuvat pala palalta miljoonassa eri paikassa ilman paljoakaan ryhmien välistä yhtenäisyyttä.

Mutta miten pääsemme yli näistä esteistä? Virtaustieteellä ei ole tarjota niinkään tiettyä strategiaa vaan enemmänkin voimauttava muutosperspektiivi. Olennaisesti se tarjoaa tehokkaamman tavan ajatella jokapäiväisiä prosessejamme.

Ylläoleva dynamiikkka on hyvin tiedossa; ne ovat perusfysiikkaa kuten painovoiman laki. Niiden soveltaminen nykytalouden debatteihin voi olla äärimmäisen avuliasta koska jälkimmäinen on siirtynyt ideologisiin väittelyihin ilman tieteellistä perustaa.

Me uskomme regeneratiivisen taloustieteen voivan yhdistää viitekehykset jotka yllyttävät moninaisten reformiryhmien kuvan selkiyttämistä siitä mikä tekee yhteiskunnasta terveen. Mutta tämä viitekehys palvelee meitä ainoastaan jos sitä tukee tarkka teoria ja tehokkaat mittarit sekä käytännöt. Tämä eheys on osa sitä mitä Capital Institute ja RARE yrittävät kehittää.

John Fullertonin tutkimus, Regenerative Capitalism, listaa kahdeksan kriittistä periaatetta systeemiselle terveydelle. The Capital Instituten tutkimusryhmä RARE[1] käyttää tieteen edistysaskelia — erityisesti virtausfysiikkaa — luomaan loogisia ja mitattavia selityksiä sille miten nämä periaatteet toimivat tai rikkovat elinvoiman ihmisverkostoissa joista taloudet koostuvat.

Alunperin julkaistu @ Capital Institute.

helmikuun 9. 2017

[1] RARE = Research Alliance for Regenerative Economics

[2] The “physics of flow” refers to the study of flow-networks, meaning any system whose existence arises from and depends on the circulation of critical resources and/or information throughout the entirety of their being. Living organisms depend on the circulation of nutrients and oxygen. Ecosystems depend on the circulation of carbon, oxygen, water, etc. Economic systems depend on the circulation of money, information and resources. The physics of flow uses universal principles and patterns of flow to clarify what makes economies healthy over long periods of time. While “living systems” are flow networks, the advantage of using the broader-case principles is that there is no question about whether the results are merely a metaphoric extrapolation from ecosystems.

[3] //www.oxfam.org/sites/www.oxfam.org/files/file_attachments/ib-wealth-having-all-wanting-more-190115-en.pdf; //www.oxfam.org/en/pressroom/pressreleases/2015-01-19/richest-1-will-own-more-all-rest-2016

[4] 2013 Documentary film, //inequalityforall.com

Lähde:
//evonomics.com/science-flow-says-extreme-inequality-causes-economic-collapse/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.