Vähittäiskaupan desentralisointi

Lainaus Tony Cartaluccing yksityiskohtaisesta ehdotelmasta ja strategiasta:

Juuri innovatiiviset uuden teknologian käyttötavat alkoivat lopulta hajauttamaan mediamonopoleja. Uusien teknologioiden innovatiivinen käyttö tulee samalla tavoin aloittamaan suur-vähittäiskaupan desentralisaation.

Kuvittele kaupunkikortteli, tai useita kortteleita, kaikki kävelymatkan päässä toisistaan, joista voisit saada kaiken tarvitsemasi, paikallisesti tuotettuna ja tarjoiltuna. Kuvittele jos kaikki tehtäisiin vain tarpeeseen, tai tehtäisiin pienissä erissä intiimillä ymmärryksellä paikallisyhteisön tarpeista. Kuvittele jos laatu olisi parempi, hinta matalampi, kokemus tyydyttävämpi, ja lähes kaikki yhteisössä työllistäisivät itse itsensä. Tämä on nouseva paradigma — jossa on vaihtoehtoja ja elämäntyylejä jotka ovat niin vetoavia, että epäpoliittisten ihmisten etsiessä pienimmän vastarinnan polkua heitä ei tarvitse pyytää kahdesti liittymään — aivan kuten P2P:n tapauksessa, hyödyt ovat itsestäänselvät.

Vastaus Walmartiin, paikkaan josta voit ostaa (lähes) mitä tahansa — on paikka jossa voit itse tuottaa (lähes) mitä tahansa. Sellainen paikka on MIT:n professorin Neil Gershenfeldin visioima. Se on nimeltään FabLab (Fabrication Laboratory), ja se toimii alustana kurssille MAS 863 How To Make (almost) Anything. Kurssilta löytyy kokoelma moderneja valmistuslaitteita — tietokoneohjatuista myllyistä ja laserleikkureista 3D-skannereihin, elektroniikan valmistuslaitteistoon ja 3D-printtereihin — missä opiskelijoille opetetaan monialaisia taitoja insinöörityöstä ja ohjelmoinnista designiin ja taiteeseen.

MIT:n FabLabista löytyvät koneet ovat kalliita, mutta monet eivät ole nousevien paikallisyrittäjien ulottumattomissa. Nämä koneet ovat kasvavassa määrin muuttumassa tarpeeksi pieniksi ja halvoiksi niin että ne mahtuvat keskivertojampan työpöydälle.

Professori Gershenfeldin kurssi kasvoi globaaliksi FabLabien verkostoksi joka keskittyy koulutukseen, paikallistuotantoon ja muuttamaan maailman populaation konsumeristisesta ”nielusta” tuottavaksi ”lähteeksi”. Keskitetyn konsumeristisen paradigman muuttaminen lokalisoidun tuotannon paradigmaksi on laajentunut FabLab-verkoston kasvattamisesta ja löytänyt tiensä ”tekijäyhteisöihin”.

Paikallisesti organisoituja tiloja, joissa samanlaiset työkalut ja intressit tulevat yhteen monien samanlaisten tavoitteiden saavuttamiseksi kuin mihin MIT:n FabLabit pyrkivät, kutsutaan nimillä ”hakkeritila” (hackerspace) tai “makerspace.” Nämä eivät ole standardeja, ja jokainen on yhtä uniikki kuin yhteisö josta se on saanut alkunsa. Kokeilu, koulutus, tutkimus ja kehitys tapahtuvat hakkeritiloissa, ja joskus kokonainen liiketoimintamalli on saanut alkunsa yhteisöprojektista joita näissä paikallisissa instituutioissa on toteutettu.

”Tekijä”-mentaliteetti kääntyy myös raskaan teollisuuden kielelle — esim. autonvalmistukseen. Joukkoistettu auton valmistaminen toimii perustana America’s Local Motorsille, kun taas paikallinen autodesign, kehitys ja valmistus ovat Thaimaan 999 Motorsportin liiketoimintamalli. Biologian maailma transformoituu myös tässä paradigmassa — paikallisyhteisöt nimeltään “DIYbio” antavat ihmisille turvallisen paikan tutkia ja kehittää paikallista bioteknologiaa.

Maatalous uudelleenlokalisoituu yhteisöpuutarhoissa ympäri maailman, sekä tarpeesta että poliittisena kannanottona. Growing Power pyörittää urbaania maataloutta, kasvattaa viljaa ja kalaa, samalla kun se auttaa muita kopioimaan liiketoimintamallia muualle maailmaan. Toiset kaupungin asukkaat käyttävät hyväksi alikäytettyä kattotilaa, istuttavat puutarhoja tuottamaan tuoreita luomuvihanneksia. Nouseva trendi, jossa ravintolat kasvattavat ainakin osittain omat raaka-aineensa katolla, on nimeltään ”katolta pöytään -ruokailu” (“roof to table dining”). Ruokajäte ei mene roskiin, vaan kompostiin josta se käytetään kasvatuksessa uudelleen.

Kuvittele nyt kaikki nämä ideat, sekä lokalisoitu koulutus, kommunikaatioinfrastruktuuri, luomutorit (ja mahdollisesti tekijöiden markkinat tai näiden kahden yhdistelmä), paikallisesti tuotettu vesi (ilmankosteusgeneraattori) ja monet muut ideat jotka kaikki on yhdistetty yksittäiseksi kyläksi tai kortteliksi. Nyt meillä on elävä, hengittävä, omavarainen, puolieristetty lokalisoitu versio siitä mitä Prisma tarjoaa, miinus halpa lapsityövoima, tuhlaileva globaali logistiikkaverkosto ja kaikki epästabiilius mitä globaaliin toisistaan riippuvaan sosiotaloudelliseen paradigmaan kuuluu.”

The local strategy

Mahdolliset sudenkuopat

“Potentiaalinen kokonaisvauraus ei ole rajallinen. Se riippuu sekä kyvystämme innovoida uusia keinoja saada enemmän vähemmällä, ja tuoda saataville asioita jotka ennen olivat saavuttamattomissamme. Tämä voidaan tehdä yksinkertaisesti parantamalla nykyprosesseja, tai tehdä jotain niinkin radikaalia kuin poistua Maapallolta ulkoavaruuden resursseja etsimään, niinkuin Planetary Resources suunnittelee tekevänsä.

Korporaatioiden monopolit pyrkivät kontrolloimaan tätä kakkua, sekä sellaisena kuin se nyt on, että sen kasvaessa, samalla kun taataan se että yhä suuremmalla osalla ihmiskunnasta on vähemmän ja vähemmän. Konsumeristinen paradigma jättää tuotantovälineet, logistiikan ja vähittäiskaupan monopolien käsiin, samalla kun kaikki muut ovat joko kuluttajia tai työnantajia.

Lokalisointi, hajauttamineen ja näiden monopolien purku on aikamme todellinen vallankumous. ”Arabikevät” oli tehty tyydyttämään tarve saada aikaan muutosta vastoinkäymisiä kohdatessamme. Monopolit yrittävät kanavoida takaiskun yhä suuremmaksi globaaliksi eriarvoisuudeksi ohjaamalla sen geopoliittiseksi kamppailuksi, sellaiseksi joka itse asiassa vain pahentaa sitä samaa eriarvoisuutta josta ihmiset ovat yhä enemmän vihaisia.

Selvästikään vähittäiskauppa ei aio yksinkertaisesti sallia ihmisten hajauttaa ja korvata heidän suuria monopolejaan. Kaiken sorttinen suurteollisuus on hyökkäämässä usealta laidalta, mm. säätämällä lain joka pyrkii asettamaan pienille startupeille mahdottomia vaatimuksia joita heillä itsellään ei ole aikomustakaan täyttää. He aikovat myös yksinkertaisesti tehdä mistä tahansa käytännöstä ”laitonta” joka uhkaa heidän muinaisia bisnesmallejaan, esim. SOPA, ACTA ja sota tiedostonjakamista vastaan. He ovat myös yrittäneet omaksua, ostaa ja partneroitua näiden nousevien ”protolokaalien instituutioiden” kanssa. Ja tällä hetkellä se saattaa suoda heille lisäaikaa.

Pitkässä juoksussa Local Motorsin yhteistyö DARPAn ja muiden suurkorporaatioiden kanssa, tai Growing Powerin yhden miljoonan dollarin vastaanottaminen Walmartilta, tai mikä tahansa määrä hakkeritiloja ympäri maailman jotka systeemi yrittää sulkea ei pysty pysäyttämään lokalisaatiota. Syy sille miksi nämä nousevat instituutiot tulivat tunnetuiksi alunperinkään oli se että ne tyydyttävät ihmisten haluja. Ne edustavat toimivaa mallia tulevaisuuden sosiotaloudesta — sellaista jossa kakku kasvaa, ja niin myös meidän pääsymme siihen, Jos nämä kasvavat instituutiot horjuvat, muut ottavat niiden paikan.

Teknologian ja innovaation maailmassa systeemin haastavat vallankumoukselliset ideat, jos ne muuttuvat tarpeeksi suosituiksi, lopulta muuttuvat siksi jota ne alunperin lähtivät vastustamaan. Apple ja Microsoft molemmat saivat alkunsa reaktiona olemassaolleille teknojättiläisille. Niiden ympyrä on jo sulkeutunut kun ne ovat muuttuneet itse teknojättiläisiksi. Nyt ne ovat osa eliittiklubia joka koittaa estää tai ostaa nuoria innovaattoreita.

Samoin me näemme monien lokalisaatiopioneerien nousun ja tuhon heidän omiin jalanjälkiinsä — mutta ei enää pitkään. Mitä useampi lähtee tälle matkalle, ja kun erot katoavat, kyky kasvaa ”korporaatioiden kriittisen massan” tasolle katoaa myös. Walmart voi antaa miljoona dollaria Growing Powerille, mutta ei kaikissa USA:n piirikunnissa syntyville sen kaltaisille toiminnoille.

Tämä ei tapahdu yhdessä yössä. Samoin kuin P2P-tiedostonjako, korporaatiot vuotavat miljardeja, ja ajan mittaan katoavat. Siirtymä tulee olemaan hallittu, asteittainen, ja se sallii maailman suurimpien korporaatioiden ruohonjuuritason osaamisen ”hypätä toiselle puolelle” ja perustaa omat firmansa, design-talonsa, työpajansa ja muut paikalliset juttunsa. Me jatkamme kapasiteettimme rakentamista, samalla kun me jatkamme suurbisneksen ja sen kapasiteetin nakertamista. Lopulta tulee se hetki kun monopolit tappelevat kynsin ja hampain, suoralla yhteenotolla ja korttitalo on juuri romahtamassa.

Tekijät, hakkerit, DIYbio, paikalliset kasvatusliikkeet tulevat olemaan olemassa joka tapauksessa. Kun niille antaa täyden kuvan todellisesta vallankumouksesta jonka osa ne ovat, taataan se että mitä tahansa monopolit tekevätkin, suden hetki on jo saavutettu ja monopolit ovat ajautuneet laidan yli.”

 

Lähde:

https://blog.p2pfoundation.net/decentralizing-big-retailers-in-a-systemic-p2p-way/2012/12/25

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.