Suuri unohdus: Et varmaan ole kuullut siitä, mutta tiedät miten se vaikuttaa elämääsi

Tämä artikkeli tiivistää Daniel Quinnin ideat, joista ensi kerran kuultiin The Story of B:ssa, joka oli Ishmael:n jatko-osa.  Pidempi, alkuperäinen essee on luettavissa täällä, ja se on erittäin suositeltavaa lukemista, erityisesti jos et ole samaa mieltä alla olevan tiivistelmän kanssa. Suurin osa erimielisyyksistä, joita meillä on ollut, ovat osoittautuneet väärinymmärryksiksi, joten tarkistathan alkuperäisen lähteen ennen johtopäätöksiisi tuloa.


Suuri Unohdus viittaa suureen määrään tietoa, jonka kulttuurimme on kadottanut omaksuttuamme uuden sivistyneen elämäntyylin. Tieto, joka on sallinut alkuperäiskansojen selvitä, tieto joka meillä joskus oli, on ollut heimoihin liittyvää ja ymmärrystä siitä, että me joskus olimme vain yksi kulttuuri tuhansista. Kaikki tämä katosi vain muutamassa lyhyessä sukupolvessa.

Suuri Unohdus käsittää jättiläismäisen kulttuurin romahtamisen, kun entiset heimoihmiset löysivät itsensä uudesta ja omituisesta massakeskitetystä yhteiskunnasta. Uudet uskomukset, uudenlaiset elämäntyylit syöksyivät tähän kulttuuriseen tyhjiöön täyttämään sitä. Mutta ilman, että niitä testattiin luonnonvalinnalla tuhansia vuosia tämä uusi kulttuuri oli evolutionaarisesti epävakaa.

The Great Forgetting: You Probably Haven't Heard about It But It Completely Affects Your Life

Suuri Unohdus on paljastettu vasta viime aikoina. Sen ymmärtäminen on avain oman tuhoisan kulttuurimme ymmärtämiseen. Ja unohdetun muistaminen on avain omaan tulevaisuuteemme.

Miten Suuri Unohdus tapahtui

Se alkoi 10 tuhatta vuotta sitten, kun yksi kulttuuri lähi-idässä otti käyttöön uudenlaisen elämäntyylin mitä ihmiset eivät olleet aiemmin kokeilleet.

He alkoivat harjoittaa intensiivistä maanviljelyn muotoa, mikä mahdollisti heidän asua paikallaan tietyssä sijainnissa.

He kehittivät suuria ylijäämävarantoja ruoasta, mikä johti populaation ja maa-alan räjähtämiseen. Se mikä alkoi maanviljely-yhteisönä lopulta muuttui kyliksi, sitten kaupungeiksi, ja sitten kuningaskunniksi. Sivistys sai alkunsa.

Mutta kauan kesti ennen kuin kukaan alkoi kirjoittaa historiaa muistiin, tuhansia vuosia itse asiassa. Se mitä tapahtui tässä välissä oli, että tämän kulttuurin ihmiset unohtivat mitä oli tapahtunut. He unohtivat, että he olivat joskus metsästäjä-keräilijöitä, jotka elivät paimentolaista, liikkuvaa elämää. He olettivat, että ihmiskunta on saapunut planeetalle samaan aikaan kuin sivilisaatio. He olettivat, että sivilisaatio ja vakiintunut maanviljely oli luonnollinen ihmiskunnan tila, yhtä luonnollista kuin laumassa eläminen ja laiduntaminen on buffalolle.

Luonnollisesti tämä synnytti uskomuksen, että me olimme vain muutama tuhat vuotta vanhoja, että ihmiskunta oli alkanut silloin kuin sivilisaatiokin.

Primitiiviset kulttuurit, jotka elivät varhaisen sivilisaation laitamilla, ilmeisesti antoivat ymmärtää, että ihmiset olivat eläneet toisella tavalla. Mutta heidät selitettiin nopeasti hiljaiseksi. He olivat langenneet sivilisaation normaalista tilasta; he olivat taantuneet villeiksi. He olivat joskus eläneet täysin ihmismäistä elämää, mutta olivat unohtaneet tapansa ja nyt he olivat alempia, he olivat ali-ihmisiä.

Kulttuurimme filosofiset juuret

Tämä kollektiivinen kulttuurimme muistiharha; tämä uskomus, että ihmiset olivat saapuneet maailmaan sivilisaation rakentajina, oli keskeinen perusta kulttuurimme ajattelijoille.

Muinaisten sivilisaatioiden filosofit, historioitsijat ja teologit: Sumeria, Egypti, Assyria, Babylon, Intia ja Kiina nivoivat Suuren Unohduksen työhönsä.

Näiden jälkeentulleet — Raamatun heprealaiset kirjoittajat, Mooses, Samuel, Elia, Jesaja ja Jeremia, suuret länsimaiset ajattelijat, Sokrates, Platon ja Aristoteles sekä suuret itämaiset ajattelijat Lao Tzu, Gautama Buddja ja Kungfutse — kaikki nivoivat Suuren Unohduksen työhönsä.

Modernin ajan ajattelijat seurasivat, he eivät ottaneet Suurta Unohdusta huomioon. Miksi olisivatkaan? Heillä ei ollut syytä uskoa, että ihmiset eivät olleet tulleet tähän maailmaan sivilisaation rakentajiksi. Heillä ei ollut syytä uskoa, että tämä ei ole luonnollinen tilamme. Niin Tuomas Akvinolainen, Francis Bacon, Galileo Galilei, Isaac Newton ja René Descartes veivät kulttuuriamme eteenpäin Suuri Unohdus sen juurena.

Totuus paljastuu

Paleontologia paljasti Suuren Unohduksen. Paleontologia teki selväksi, että ihmiskunta ei ollut saapunut planeetallemme kun sivilisaatio oli syntynyt. Me olimme eläneet erittäin kauan, miljoonia vuosia itse asiassa, täysin toisella tavalla. Ihmiskunta ei ollut langennut luonnontilastaan primitiiviseen elämään. Se ei ollut se miten saimme alkumme.

Taaksepäin katsottaessa voitaisiin olettaa, että Suuren Unohduksen paljastuminen olisi ollut käänteentekevä löytö. Sen olisi pitänyt ravisuttaa koko ajattelutapamme perustuksia, koko kulttuurimme perustaa. Olisi voinut olettaa, että tämä olisi johtanut jonkinlaisiin perustavaa laatua oleviin muutoksiin siitä keitä olemme ja miten meidän tulisi elää.

Mutta se ei tehnyt niin. Suuri Unohdus vain selitettiin pois. Sen sijaan, että oltaisiin myönnetty kaksi erilaista ja legitiimiä tapaa elää, jotka ihmiskunta oli ottanut käyttöön, 1800-luvun ajattelijat keksivät tämän: ihminen on voinut syntyä tähän maailmaan primitiivinä villinä, mutta hänen kohtalonaan oli tulla sivilisaation rakentajaksi.

Olennaisesti he sanoivat: “Ketä kiinnostaa jos me emme saapuneet sivilisaation rakentajina. Se oli kohtalomme tulla sivilisaation rakentajiksi. Nyt kun me olemme täällä, ketä kiinnostaa mitä ennen meitä oli. Nuo ihmiset, jotka elivät ennen meitä, olivat vain meitä ennen tulleita. He eivät olleet tärkeitä.”

Me emme saapuneet sivilisaation rakentajina. Mutta se oli kohtalomme tulla sellaiseksi.

Historioitsijat keksivät kätevän tavan jättää huomiotta ne ihmiset, jotka olivat olleet Maan päällä miljoonia vuosia ennen kulttuurimme syntymää.

Sen sijaan, että oltaisiin hyväksytty se, että he olivat osa historiaa, historioitsijat alensivat heidät esihistoriaan. He olivat ennen historiaa, koska historia alkoi silloin kun sivilisaatio alkoi. Me olemme hyviä; me olemme niitä jotka toteutamme ihmiskunnan kohtalon. Me olemme niitä joita meidän tulisi tutkia.

Neoliittisen vallankumouksen myytti

Kulttuurimme siirtymä metsästäjä-keräilijästä sivilisaation rakentajiksi selitettiin myös pois. Termi, jonka ajattelijamme keksivät, oli “neoliittinen vallankumous.”

Näin se selitettiin: Ennen neoliittista vallankumousta ihmisillä ei ollut tietoa miten laiduntaa tai harjoittaa minkäänlaista maataloutta. He elivät metsästäjä-keräilijöinä. Kun he keksivät maanviljelyn, sitten he kykenivät asettumaan alas ja rakentamaan sivilisaation. Neoliittinen vallankumous oli perusta kaikelle sille, mistä ihmiskunnan suuruus periytyy.

Se selitettiin tavalla, joka johtaa meidät uskomaan, että neoliittinen vallankumous oli:

  • Jotain joka tapahtui enemmän tai vähemmän kaikille.
  • Jotain joka tapahtui enemmän tai vähemmän samoihin aikoihin.

Tarina kerrotaan niin, että me luulemme että yksi ihmisryhmä keksi tämän ja muut lähellä näkivät mitä he tekivät ja ajattelivat “ahaa miten paljon parempi tapa tehdä asioita, miten paljon parempi tapa elää.” Kun ryhmä oltiin valaistu tiedolla maanviljelystä, he välittömästi lopettivat primitiiviset metsästyksen ja keräilyn toimet ja asettuivat paikoilleen elämään paremmin. He kykenivät näkemään, että tämä oli ihmisen kohtalo ja he innokkaasti ottivat sen omakseen.

Tämä myytti on kyllästänyt kulttuurimme sen jälkeen, kun 1800-luvun ajattelijat loivat sen tukeakseen omaa ideaansa siitä, että sivilisaatio on ihmiskunnan jumalallinen kohtalo. Kuitenkaan neoliittinen vallankumous ei ollut vallankumous, eikä sillä ollut mitään tekemistä maanviljelyn kanssa.

Maanviljelyä on harjoitettu monin eri tavoin ja monissa muodoissa tuhansissa eri kulttuureissa ympäri maailman. Maanviljely ei ole sivistykselle mitenkään uniikkia. Se mikä on uniikkia sivilisaatiolle on aivan tietynlainen maanviljelys, mitä Daniel Quinn nimittää totalitaariseksi maataloudeksi.

Neoliittisella vallankumouksella ei ollut mitään tekemistä maanviljelyn kanssa.

Totalitaarinen maatalous alistaa kaikki elämänmuodot säälimättömän määrätietoiseksi ruoantuotannoksi ihmisille. Se on uskomus, että koko maailma on oikeutetusti meidän ja meidän tulisi ottaa kaikki maat ihmisten ruoantuotannon käyttöön.

Tämä luo suuria ylijäämiä, mikä luo nopeaa populaation kasvua ja suurta geograafista laajentumista.

Totalitaaristen maanviljelijöiden suuri joukko valloitti naapurialueet, mikä hävitti muut kulttuurit ja niiden elämäntavat. Neoliittinen vallankumous ei ollut jotain joka alkoi ja loppui tuhansia vuosia sitten. Se on edelleen käynnissä. Sitä ajaa kulttuurin doktriinit, jotka sanelevat meille, että Maa on vihollinen joka tulee valloittaa.

Neoliittinen vallankumous ei liittynyt ihmisten paremman elämän löytämiseen. Se oli monokulttuuria, joka oli syntynyt tuhansien ihmisten alkaessa elää tavalla, joka toimi vain eksponentiaalisesti kasvamalla. Sivilisaatio ei levinnyt siksi, että se oli hyvä idea. Sivilisaatio levittäytyi voimalla. Totalitaaristen maanviljelijöiden eksponentiaalinen kasvu korvasi kaiken muun ja kaikki muut. Se ei ollut vallankumous; se oli kokeilu joka lähti lapasesta.

Joten kun Suuri Unohdus paljastettiin, se salattiin nopeasti. Kulttuurimme ensin uskoi näin:

Ensimmäiset ihmiset
|
Me

Sitten se uskoi näin:

Ensimmäiset ihmiset
|
Paleoliittiset ihmiset
|
Mesoliittiset ihmiset
|
Neoliittiset ihmiset
|
Me

Vaikka todellisuus näyttää enemmän tältä:

Ensimmäiset ihmiset
|
Paleoliittiset ihmiset
|
Mesoliittiset ihmiset
|
Neoliittiset ihmiset
|
Suuri Unohdus

|                              |
10000 muuta kulttuuria             Me

Uusi tapa ajatella

Suuren Unohduksen tajuaminen antaa meille freesin näkökulman ihmiskunnan historiaan ja paikkaamme maailmassa. Se antaa meille tilaisuuden nähdä, että toinen elämäntyyli on legitiimisti ollut olemassa tällä planeetalla.

Vastaus tähän ekologiseen kriisiin ei ole samalla tavalla haahuilu kuin mitä olemme yrittäneet täydellistää kymmenen tuhannen vuoden ajan. Se ei ole maanisesti sen elämäntyylin korjaamista, joka voi selvitä vain jatkuvasti kasvamalla. Lopulta se tulee kasvamaan niin suureksi, että siltä loppuu tila jatkaa. Ja se aika on tullut nyt.

Sen sijaan, että yrittäisimme säätää ja muuttaa elämäntyyliämme niin, että se joten kuten toimisi, meidän tulee täysin muuttaa se tapa miten elämme.

Nyt me voimme tutkia alkuperäiskansojen kulttuureita ja sanoa, että he eivät ole taantuneet raakalaismaisuuteen.

Heitä ei ole jätetty taakse edistyksessä; he eivät ole kaikkein kehittymättömimpiä sivilisaation kansoja.

He elävät tavalla, joka on meille täysin erilainen.

Tavalla, joka ei ole olennaisesti alempiarvoinen, ja tavalla joka ei ole mitenkään sivilisaation esiaste. Nyt me voimme katsoa heitä tuorein silmin, uudella kunnioituksella ja kuunnella sitä mitä heillä on sanottavanaan.

He ovat eläneet kestävästi tällä planeetalla miljoonia vuosia. Meillä on paljon opittavaa heiltä.

Me voimme nyt nähdä, että ekologisen kriisin myötä ongelmana ei ole ihmiskunta. Ihmiset eivät ole parasiitteja. Ihmiset kykenevät ja ovat eläneet kestävästi. Ongelma on monokulttuuri. Kulttuuri, joka alkoi 10 tuhatta vuotta sitten totalitaarisella maataloudella, ja sitä edelleen harjoitetaan. Meidän ei tarvitse muuttua ihmisinä. Meidän ei tarvitse korjata ihmisiä. Meidän täytyy vain jättää pois tuhoava monokulttuuri.

Me emme ole 99% maailman populaatiosta vain siksi koska meillä on parempi elämäntyyli. Me olemme 99% koska kulttuurimme kasvoi ja korvasi ne, joiden ei tarvinnut kasvaa.

Me voimme löytää uuden tavan.

 

Lisätietoja: Limited Wants, Unlimited Means: An Intro to Hunter-Gatherer Economics

Lähde: https://www.filmsforaction.org/articles/have-you-heard-of-the-great-forgetting/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.