Siirtyminen määrällisestä kasvusta laadulliseen kasvuun

Kirjoittanut Daniel Christian Wahl

Liian paljon ja liian pitkään me olemme nähtävästi alistaneet henkilökohtaisen ylivertaisuuden ja yhteisön arvot pelkän materiaalisten asioiden akkumuloinnille. Bruttokansantuotteemme, […] jos me arvioimme USA:ta sen avulla — laskee mukaan ilman saastuttamisen ja tupakan mainonnan, ja ohjaa meitä valtatielle verilöylyyn. Se ottaa mukaan ovien ja vankiloiden erikoislukot niille ihmisille jotka haluavat ne murtaa. Se ottaa mukaan punapuumetsien raiskaamisen ja kaoottisesti rehottavan luonnonihmeiden hävikin. Se ottaa mukaan napalmin ja ydinkärjet ja poliiseille hankitut panssaroidut autot joilla he taistelevat kaupungeissa tapahtuvia mellakoita vastaan, ja televisio-ohjelmat jotka glorifioivat väkivaltaa jotta lapsillemme myytäisiin leluja. Siltikään bruttokansantuote ei salli lapsillemme terveyttä, heidän koulutukselleen laatua tai leikkimiselle iloa. Se ei ota mukaan runoutemme kauneutta tai avioliittojemme vahvuutta, julkisen keskustelumme älykkyyttä tai virkamiestemme rehellisyyttä. Se ei mittaa nokkeluuttamme taikka rohkeuttamme, ei viisauttamme eikä oppimistamme, ei myötätuntoamme eikä omistautumistamme maallemme, tiivistäen, se mittaa kaikkea paitsi sitä mikä tekee elämästä elämisen arvoisen.

— Senaattori Robert Kennedy, 1968

Me olemme jo pitkän aikaa tienneet, että taloudellisen kehityksen ja menestyksen arviointi kvantitatiivin (rahoituksellisin) termein johtaa vaarallisiin vääristymiin ja hukattuihin prioriteetteihin. Vuonna 1972 Kasvun Rajat varoitti mahdollisesti tuhoisista ympäristövaikutuksista, joita rajoittamalla kasvulla ja resurssienkulutuksella on rajalliselle planeetalle. Vaikka osa ennustuksista viivästyi planeetan ekosysteemin uskomattoman resilienssin johdosta, viimeaikainen tieteellinen tutkimus viittaisi siihen, että me olemme nyt todella lähellä ”business as usual”-skenaarion romahtamista mistä kirjoittajat varoittivat. Heidän 30-vuotispäivityksessään kirjalle kirjoittajat painottivat:

Kestävyys ei tarkoita nollakaasvua. Sen sijaan, kestävä yhteiskunta olisi kiinnostunut laadullisesta kehityksestä, ei fyysisestä laajentamisesta. Se käyttäisi materiaalista kasvua työkaluna, ei ikuisena mandaattina. […] se alkaisi syrjimään muunlaista kasvua ja muita tarkoituksia kasvulle. Se kysyisi mitä varten kasvu on, ja kuka siitä hyötyy, ja mitä se maksaisi, ja kuinka kauan se kestäisi, ja saisiko kasvua mukautettua maan lähteisiin ja nieluihin.

— Meadows, Randers & Meadows (2005: 22) 224

Huhuilut ”degrowthin” (Assadourian, 2012), kasvunjälkeisen talouden (Post Growth Institute, 2015), menestyksen ilman kasvua (Jackson, 2011), ja ”steady state -talouden” (Daly, 2009) perään ovat muuttuneet kovaäänisemmiksi ja löytäneet paljon suuremman yleisön viime vuosina. Kaikki nämä enemmän tai vähemmän kasvunvastaiset näkökulmat ovat saaneet aikaan tärkeitä kontribuutioita talouskäsityksemme uudelleenmietinnöille, mitä ihmisiin ja planeettaan tulee, mutta ne saattavat olla heilauttamassa heiluria toiseen suuntaan.

Biologina, joka on tietoinen siitä miten kasvulla elävissä järjestelmissä on sekä laadullisia että määrällisiä aspekteja, tunnen oloni epämukavaksi kasvun täydellisen demonisoinnin kanssa. Se mitä me tarvitsemme on vivahteikkaampi ymmärrys siitä miten elävät järjestelmät kypsyvät niiden siirtyessä määrällistä kasvua suosivista lapsuudenkengistä kypsempään vaiheeseen jossa kasvu on enemmän laadullista kuin määrällistä.

Tuntuu siltä kuin olennaisin haaste on miten siirtyä talousjärjestelmään joka perustuu rajoittamattoman kasvun sijaan sellaiseen kasvuun joka on sekä ekologisesti kestävää että yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista. ”Ei kasvua” ei ole vastaus. Kasvu on keskeinen ominaisuus kaikelle elämälle; yhteiskunta tai talous, joka ei kasva, kuolee pois ennemmin tai myöhemmin. Kasvu luonnossa, kuitenkin, ei ole lineaarista ja rajoittamatonta. Kun jotkin organismit, tai ekosysteemit, kasvavat, toiset taantuvat, ja tämä vapautaa ja kierrättää komponentteja jotka muuttuvat resursseiksi uudelle kasvulle.

— Fritjof Capra and Hazel Henderson (2013: 4)

Capra ja Henderson esittävät, että ”me emme voi ymmärtää komplekseja järjestelmiä kuten organismeja, ekosysteemejä, yhteiskuntia ja talouksia jos me kuvaamme niitä puhtaasti kvantitatiivisin termein.”. Koska ”ominaisuudet syntyvät prosesseista ja suhdekuvioista” niiden tulee olla kartoitettuja mittaamisen sijaan (p.7). Läheisiä yhtymäkohtia on siinä miten ekonomistit ja ekologit ymmärtävät kasvun ja kehityksen käsitettä. Vaikka ekonomistit tuppaavatkin ottamaan puhtaasti kvantitatiivisen lähtökohdan, ekologit ja biologit tietävät miten tehdä ero sekä kasvun että kehityksen määrällisten ja laadullisten aspektien välillä.

Ilmeisestikin talouskehityksen lineaarinen näkökulma, niinkuin sitä suurin osa valtavirran ja yritysmaailman ekonomisteista ja poliitikoista käyttää, vastaa kapeaa talouskasvun määrällistä käsitettä, kun taas biologisessa ja ekologisessa merkityksessä kehitys vastaa laadullista kasvua. Itse asiassa, biologisen kehityksen käsite pitää sisällään sekä laadullisen että märällisen kasvun.

— (ibid: 9)

Elämän kasvukuviot seuraavat logistista käyrää eksponentiaalisen sijaan. Eräs esimerkki poikkeuksellisesta määrällisestä kasvusta elävissä järjestelmissä on syöpäsolut, jotka lopulta tappavat isäntäeliön. Rajoittamaton määrällinen kasvu on kuolettavaa eläville järjestelmille ja talouksille. Laadullinen kasvu elävissä organismeissa, ekosysteemeissä ja talouksissa, ”sitä vastoin voi olla kestävää jos siihen kuuluu dynaaminen tasapaino kasvun, rappeutumisen ja kierrätyksen välillä, ja jos siihen myös kuuluu kehitys oppimisen ja kypsymisen merkityksessä” (p.9). Capra ja Henderson esittävät:

Talouden tilan käsittely raakojen määrällisten bruttokansantuotemittarin sijaan meidän tulee erottaa ”hyvä” kasvu ”huonosta” kasvusta ja kasvattaa ensimmäistä jälkimmäisen kustannuksella niin, että haaskaaviin ja järjettömiin tuotantoprosesseihin sidotut luonnolliset ja inhimilliset resurssit voidaan vapauttaa ja kierrättää resursseiksi tehokkaille ja kestäville prosesseille.

— (ibid: 10)

Ero hyvän ja pahan kasvun välillä voidaan saada selville syvemmällä sosioekologisella ymmärryksellä niiden vaikutuksista. Kun paha kasvu ulkoistaa sosiaaliset ja ekologiset Maan eko-sosiaalisten systeemisen rappeutumisesta aiheutuvat kustannukset, hyvä kasvu ”on tehokkaiden tuotantoprosessien ja palveluiden kasvua jotka sisäistävät täysin kustannukset, jotka liittyvät uusiutuvaan energiaan, nollapäästöihin, jatkuvaan luonnonvarojen kierrätykseen ja Maan ekosysteemien entisöintiin” (p.10). Capra ja Henderson tulevat loppupäätelmään: “siirtymä määrällisestä laadulliseen kasvuun […] voi ohjata maita pois ympäristön tuhosta kohti ekologista kestävyyttä ja pois työttömyydestä, köyhyydestä ja jätteestä kohti merkityksellistä ja kunniakasta työn luomista” (p.13).

Laadullisen kasvun vaaliminen monimuotoisuutta integroimalla yhteistyöverkostoihin ja yli paikallisten, alueellisten ja globaalien skaalojen auttaa synnyttämään regeneratiivisia kulttuureja.

[Tämä on lainaus kirjoittajan kirjasta Designing Regenerative Cultures, julk. Triarchy Press, 2016.]

Lähde:

https://medium.com/@designforsustainability/shifting-from-quantitative-to-qualitative-economic-growth-950b430de557

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *