Britannia kärsii korkeimmasta eriarvoisuudesta Euroopassa — osittain johtuen rikkaiden harhaluuloista. Maissa joissa rikkailla on vähemmän, he tuppaavat olemaan vähemmän harhaluuloisia itsestään, muista ihmisistä, siitä mikä on mahdollista ja siitä miksi jotkut rikastuvat.
Britanniassa ei ole yllättävää lukea, että investointipankkiirin mielestä sata miljoonaa puntaa on paljon rahaa mutta “ei naurettavan paljon rahaa”. Guardianin raportista saatoimme myös lukea, että eräs pankkiiri on ”varsin itsevarma” että intohimoinen ja motivoitunut yksilö ”voisi aloittaa nollasta ja päästä sataan miljoonaan 20 vuodessa”.
Kuitenkin on olemassa toivoa. Tutkimusraportissa joka sai aikaan viimeisimmän uutistarinoiden sarjan Katharina Hecht London School of Economics and Political Science’sta havaitsi, että kolmasosa hänen otoksestaan äärimmäisen rikkaita Lontoo Cityn asukkaita oli samaa mieltä, että “hallituksen tulisi pienentää tuloeroja”. Otos on erittäin pieni ja tältä alijoukolta erittäin rikkaita ihmisiä ei ole kysytty samanlaisia kysymyksiä aiemmin, mutta heidän sanomisensa ovat samansuuntaisia kuin raportit USA:sta viime vuodelta joka kertoo erittäin rikkaiden asenteiden muutoksesta.
Vuonna 2016 New Yorkissa 50 miljonääriä kirjoitti osavaltion kuvernöörille Andrew Cuomolle ja pyysi häntä nostamaan heidän verojaan koska heidän mielestä taloudellinen eriarvoisuus oli kasvanut liian suureksi. Ryhmään kuului Abigail Disney, Walt Disneyn tyttärentytär, ja Steven Rockefeller, neljännen sukupolven jäsen kyseisessä erittäin rikkaassa perheessä. Rikkaiden jälkikasvu ainakin tietää että he eivät ole vaurauttaan tienanneet, puhumattakaan siitä että olisivat luoneet sen tyhjästä.
Totta puhuen kukaan ei luo vaurautta tyhjästä niinkuin myyttinen lausahdus ”vaurauden luoja” viittaa. Suurin osa vauraudesta on anastettu muilta, ei luotu. Vauraus voi kasvaa mutta vain kun se on kunnolla jaettu, ei kaapattu harvojen käsiin. Vaurauden kasvuluvut ovat suurimmillaan maissa jotka ovat tasa-arvoisempia kuin naapurinsa.
Neljä vuotta suuren talousromahduksen jälkeen Michael Lewis, eräs kaikkein menestyksekkäimmistä ihmisistä joka on koskaan kirjoittanut rahoitusmaailmasta, yritti selittää ryhmälle Princetonin yliopiston maistereita miksi useimmat hänen tai hänen yleisön menestyksistä johtuvat tuurista. Big Shortin ja Moneyballin kirjoittaja kertoi heille todennäköisyyksien olevan hieman heidän puolellaan mikäli he olisivat syntyneet kultalusikka suussaan:
Ihmiset eivät todellakaan halua kuulla menestystään selitettävän onnella — erityisesti menestyksekkäiden ihmisten. Heidän ikääntyessään ihmiset tuntevat heidän menestyksensä olevan jotenkin väistämätöntä. He eivät halua tunnustaa vahingon roolia heidän elämässään. Tälle on syynsä: maailma ei halua tunnustaa sitä myöskään.
Nyt kävi munkki
Lewiksen kuvaama maailma ei ole koko maailma, vaan maailma eliitin näkökulmasta eriarvoisissa maissa. ”Maailmalla” hän oikeasti tarkoitti ”Amerikkaa”, ja erityisesti hän puhui ”amerikkalaisesta unelmasta” — ideasta että kuka tahansa voi menestyä jos he yrittävät tarpeeksi kovaa ja ovat tarpeeksi lahjakkaita, huolimatta siitä miten taloudellisesti eriarvoisessa yhteiskunnassa kilpaillaan.
Amerikkalainen unelma on myytti, kuin lontoolaisen investointipankkiirin fantasia. Ne jotka tekevät rahaa, eivät usein ole yhtään lahjakkaita. He olivat vain tarpeeksi onnekkaita oikeissa kohtaa elämässään. He ovat ehkä työskennelleet tarpeeksi kovaa ja usein ovat motivoituneita ja ahneita, mutta tuhannet muut ovat työskennelleet yhtä kovaa kuin he, olleet yhtä ahneita kuin he, eikä heille ole käynyt samanlainen tuuri yhtä johdonmukaisesti. Useimmiten niillä, jotka tekevät sahaa, oli rahaa alun alkaenkin, perinnön kautta joka paransi heidän tuuriaan, mutta se riippuu aina tuurista. Älä usko myyttiä kiltistä, lahjakkaasta, menestyksekkäästä yrittäjästä.
Me elämme maailmassa, jossa ne, jotka ovat päässeet huipulle, eivät ole päässeet sinne meriiteillään, vaan siksi että he usein saivat epäreiluja etuja alunperinkin, kuten että he ovat syntyneet miehiksi, valkoihoisiksi ja rikkaiksi, koska heillä oli monia onnenkantamoisia matkalla ylöspäin, ja usein koska he olivat halukkaita murskaamaan muitten tsäänssit heidän edistyessään. Ihmismaailma ei koostu vain muutamasta ylivertaisesta olennosta, jotka kykenevät tekemään olennaisia asioita joita tarvitsee, ja suuresta massasta heikompaa ainesta joka ei koskaan tee näitä asioita niin, että heitä pitäisi siitä rangaista.
Lähde: theconversation.com