Rahavarantojen nopea kasvu ei luo inflaatiota

Kirjoittanut Richard Vague

Ei luo myöskään nopea valtion velan kasvaminen eikä laskevat korot eikä nopeasti kasvava keskuspankkien tase.

Milton Friedman kuuluisasti sanoi “inflaatio aina ja kaikkialla on rahallinen ilmiö.” Ja massiivisen rahavarantojen kasvu Suuren Taantuman vastineena on saanut rahaekonomistit ja rahoituksen kommentoijat odottamaan — ja odottamaan — ja odottamaan inflaation esiintymistä.

Vuonna 2009, edustaja Paul Ryan varoitti “inflaation häämöttävästä varjosta”, jonka hän ennusti olevan Federal Reserven “massiivisen rahallisen elvytyksen määrän” injektoimista talouteen. Vuonna 2011 historioistija Niall Ferguson väitti “Kyllä, kaksinumeroiset kasvuluvut ovat palanneet” syyttäen Federal Reserven “kolminkertaista” rahavarannon kasvattamista. Vuonna 2014, miljardööri Paul Singer sanoi tietävänsä inflaation olevan suurempi kuin mitä data kertoo johtuen “Lontoon, Manhattanin, Aspenin ja East Hamptonin kiinteistöjen hinnoista sekä luksustaiteen hinnoista.”

Paul Krugman on nimennyt nämä väitteet osaksi “Inflaation kulttia”. Ja ollaksemme reiluja, perinteinen rahatalous (ja -taloustieteilijät) sanoisivat, että ceteris paribus, suuri rahavarantojen kasvu aiheuttaa inflaatiota. Mutta emme ole nähneet näin tapahtuvan, edes Fedin historiallisten toimien aikana, siksi koska aggregaattikysyntä pysyy matalana Suuren Taantuman jälkeen, ja koska massiiviset velan akkumulaatiot, jotka ovat auttaneet aikaansaamaan laskusuunnan, kestävät vuosia korjaantua.

Mutta onko tämä Suuren Taantuman jälkipeli erikoistapaus, joka tarkoittaa tavalliselle monetaariselle teorialle että se olisi edelleen oikeassa suurimman osan ajasta? Esitämme tässä Richard Vaguen, menestyneen pankinjohtajan ja sijoittajan, kiinnostavan analyysin. Tämä tutkimus on osa suurempaa velkatalouden projektia joka painottaa yksityisen velan kasvun riskejä. Tämä erityinen historiallinen tutkimus tarkastelee 47 tapausta jossa rahavarantojen kasvu on ollut nopeaa eri maissa, ja havaitsee että se ei liity inflaation kasvuun. Kirjoittaja on pyytänyt kommentteja löydöksistään, ja esitämme tutkimusen tässä, toiveenamme piristää keskustelua aiheesta.

Monetaristinen teoria, joka sai johtavan aseman talousajattelussa 1980-luvulla ja siitä eteenpäin, sanoo että nopea rahavarantojen kasvu on inflaation syy. Teoria, kuitenkin, epäonnistuu tarjoamaan evidenssiä. Tutkimuksessamme 47 maasta, yleisesti vuodesta 1960 eteenpäin, havaitsimme että inflaatio ei seuraa nopeasta rahavarantojen kasvusta, ja vastoin tätä, korkea inflaatio on seurannut monesti kun rahavarannot eivät ole kasvaneet nopeasti.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on esittää nämä löydökset ja pyytää palautetta datasta, metodeista sekä johtopäätöksistä. Ongelmaa analysoidaksemme olemme kehittäneet 47 maan tietokannan joka yhdessä käsittää 91 prosenttia globaalista bruttokansantuotteesta, ja tarkastelimme jokaista rahavarannon nopean kasvun tapausta nähdäksemme seurasiko siitä korkea inflaatio. Suurimmassa osassa tapauksista näin ei ollut asian laita. Itse asiassa vastakkainen oli totta — suuri prosenttiosuus korkean inflaation tapauksista ei ollut suuren rahavarantojen kasvun edeltämä. Nämä 47 maata kaikki sijoittuvat 70 suurimman talouden joukkoon BKT:lla mitattuna ja siinä on mukana kaikki 20 suurinta taloutta. Jos jokin maa ei ole mukana, se johtuu siitä ettemme kyenneet löytämään tarpeeksi täydellistä historiallista dataa tuosta maasta.

On olemassa useita syitä sille miksi haluaisimme paremmin ymmärtää inflaation syntymekanismia. Tällä hetkellä Japanin, Euroopan ja muiden maiden keskuspankit yrittävät saadaaikaan keskimäärin korkeampaa inflaatiota jotta torjuttaisiin siirtymä deflaatioon, uskoen että tämä lisää työpaikkojen määrää ja talouskasvua. Lisäksi sekä julkinen että yksityinen velka on saavuttanut niin korkean tason suhteessa BKT:n että jotkut päätöksentekijät ovat alkaneet mietiskellä mahdollisia polkuja kohti velan lyhentämistä, ja inflaatio on yksi sellainen polku. Viimeisenä useat maat yrittävät suitsia inflaatiotaan jota pidetään liian korkeana. Näille maille syvempi ymmärrys inflaation mekanismeista on tärkeää.

Rakensimme analyysimme seuraavalla tavalla. Testasimme kolmea eri määritelmää suurelle rahamäärän kasvulle kolmella tavalla:

Yksi, 20 prosenttiyksikön kasvu rahavarannon (M2) suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) viiden vuoden ajanjaksolla;

Kaksi, 60 prosentin nimellinen M2:n kasvu viiden vuoden ajanjaksolla;

Kolme, 200 prosentin nimellinen kasvu viiden vuoden ajanjaksolla. (Me viittaamme mihin tahansa sellaiseen nopeaan kasvuu  “nousukautena.”)

Määrittelimme sitten korkean inflaation seuraavalla kahdella tavalla:

Yksi, kolmen peräkkäisen vuoden aikana ilmennyt viiden prosentin tai isompi inflaatio (käyttäen kuluttajahinta indeksiä, CPI);

Kaksi, viiden peräkkäisen vuoden aikana ilmennyt viiden prosentin tai isompi inflaatio.

Tämä tuotti kuusi tapausta joita testasimme:

Case 1.  M2 kasvaa 20% BKT:sta jota seuraa 3 vuotta 5%:n inflaatiota.

Case 2.  M2 kasvaa 20% BKT:sta jota seuraa 5 vuotta 5%:n inflaatiota.

Case 3. M2 kasvaa nimellisesti 60% jota seuraa 3 vuotta 5%:n inflaatiota.

Case 4.  M2 kasvaa nimellisesti 60% jota seuraa 5 vuotta 5%:n inflaatiota.

Case 5.  M2 kasvaa nimellisesti 200% jota seuraa 3 vuotta 5%:n inflaatiota.

Case 6.  M2 kasvaa nimellisesti 200% jota seuraa 5 vuotta 5%:n inflaatiota.

Jokaiselle näistä 6 tapauksesta me sen jälkeen kävimme läpi datan kaikille 47 maalle nähdäksemme kuinka monta kertaa korkea inflaatio on seurannut suurta M2:n kasvua, ja kuinka monta kertaa korkea inflaatio on ilmennyt silloin kun sitä ei ole edeltänyt suuri rahavarantojen määrän kasvu. Me tarkastelimme pidimme M2:n suurta kasvua inflaation edeltäjänä jos M2:n nopea kasvu oli välittömästi ennen inflaatioajanjaksoa tai ajanjakso yhtyi suuren inflaation alkamishetkeen. Joten esimerkiksi, jos M2:n nopea kasvu havaittiin vuodesta 1960 vuoteen 1967, pidimme tämän saaneen aikaan korkean inflaation jakson jos tuo korkean inflaation jakso alkoi missään kohtaa vuosien 1960 ja 1968 välillä.

Havaitsimme, että yhdessäkään näistä kuudesta tapauksesta M2:n kasvu ei ollut luotettava ennusmerkki inflaatiolle.

Tuloksemme ovat seuraavat (Taulukko 1).

Casessa 1 oli 54 tapausta joissa M2 suhteessa BKT:n kasvoi ainakin 20 prosenttiyksikköä viidessä vuodessa. Vain kolmessa näistä seurasi korkean inflaation ajanjakso ja 51:ssä ei. Sitä vastoin 49 korkean inflaation tapauksessa M2 ei kasvanut sitä ennen kovinkaan paljon.

Casessa 2 54 tapauksesta, jossa M2:n suhde BKT:n oli ainakin 20 prosenttiyksikköä viiden vuoden aikana, vain yhtä niistä seurasi viiden vuoden korkean inflaation jakso. 53:ssa ei seurannut. Sitä vastoin oli 37 korkean inflaation tapausta joita ei edeltänyt suuri M2:n kasvu.

Caseissa 3 ja 4, joissa korkea M2:n kasvu määriteltiin 60 prosentin nimelliskasvuna viiden vuoden aikana, tuotti jossain määrin positiivisempia tuloksia, sillä niissä oli enemmän korkean inflaation tapauksia ja vähemmän tapauksia joissa inflaatiota edelsi tällainen M2:n kasvu. Kuitenkin nämä tulokset ovat silti kaukana sellaisesta tasosta jota voitaisiin pitää kausaalisena tai ennustevoimaisena, sillä edelleen on olemassa niin monia tapauksia jotka eivät johtaneet korkeaan inflaatioon. Casessa 3 löytyi 25 tilannetta jolloin 60%:n M2:n kasvu johti kolmen vuoden peräkkäiseen 5 prosentin tai suurempaan inflaatioon. Löysimme kuitenkin 43 tapausta joissa tähän inflaation tasoon ei pääsy. Lisäksi löysimme kuusi tapausta jolloin inflaatiota oli mutta tätä ei edeltänyt haluttu M2:n kasvu.

Casessa 4 korkea M2:n kasvu määriteltiin 60 prosentin M2:n nimelliskasvuna viiden vuoden aikana, mutta inflaatio oli määritelty viitenä peräkkäisenä 5%:n tai suurempana inflaationa. Tässä casessa korkea M2:n kasvu johti korkeaan inflaatioon 22 kertaa ja ei johtanut korkeaan inflaatioon 46 kertaa. Korkea inflaatio ilmeni kahdeksan kertaa kun tämän tyypin M2:n kasvu ei edeltänyt sitä. [1]

Caset 5 ja 6 alleviivaavat kausaalisen suhteen puutetta nopean M2:n kasvun ja korkean inflaation välillä, koska kun me kasvatamme nimellisen M2:n kasvun rajaa 60 prosentista viidessä vuodessa 200 prosenttiin viidessä vuodessa, sitä seuraa inflaatio jopa vielä harvemmin kuin caseissa 3 ja 4. Tämä on, tottakai, täysin vastakkaista sen suhteen mitä voisi olettaa jos M2:n kasvu aiheuttaa korkeaa inflaatiota.

Casessa 5 määrittelimme korkean M2:n kasvun 200 prosentin nimelliskasvuna 5 vuoden aikana, ja korkean inflaation kolmena peräkkäisenä vähintään 5%:n vuosittaisena inflaationa. Sitä vastoin oli 45 korkean inflaation tapausta joita ei edeltänyt korkea M2:n kasvu.

Casessa 6 määrittelimme korkean M2:n kasvun 200%:ksi nimelliskasvuksi viiden vuoden aikana, ja korkean inflaation viiden vuoden perättäisenä vähintään 5%:n inflaationa vuosittain. 30 tällaisesta M2:n nousukaudesta vain seitsemän johti korkeaan inflaatioon ja 23 ei. Sitä vastoin oli 30 tapausta korkeaa inflaatiota jota ei edeltänyt korkea M2:n kasvu.

 

TAULUKKO 1: Rahavarantojen nopea kasvu

Korkea Inflaatio – 5 vuotta yli 5%:n inflaatiota, ja 3 vuotta yli 5%:n inflaatiota

3v 5%  (90 korkean inflaation tapausta, 38 ei dataa) 5v 5% (65 korkean inflaation tapausta, 27 ei dataa)
20% BKT:sta Case 1 Case 2
Yhteensä M2 korkeasuhdanteita 54 Yhteensä M2 korkeasuhdanteita 54
Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 3 Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 1
Johti korkeaan inflaatioon (yht) 3 Johti korkeaan inflaatioon (yht) 1
Ei johtanut korkeaan inflaatioon 51 Ei johtanut korkeaan inflaatioon 53
M2 korkeasuhdannetta ei esiintynyt ennen 49 M2 korkeasuhdannetta ei esiintynyt ennen 37
60% nimelliskasvu Case 3 Case 4
Yhteensä M2 korkeasuhdanteita 68 Yhteensä M2 korkeasuhdanteita 68
Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 25 Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 22
Johti korkeaan inflaatioon (yht) 48 Johti korkeaan inflaatioon (yht) 30
Did not lead to high inflation 43 Ei johtanut korkeaan inflaatioon 46
Not preceded by M2 boom 6 M2 korkeasuhdannetta ei esiintynyt ennen 8
200% nominal Case 5 Case 6
Yhteensä M2 korkeasuhdanteita 30 Yhteensä M2 korkeasuhdanteita 30
Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 7 Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 7
Johti korkeaan inflaatioon (yht) 9 Johti korkeaan inflaatioon (yht) 8
Did not lead to high inflation 23 Ei johtanut korkeaan inflaatioon 23
Not preceded by M2 boom 45 M2 korkeasuhdannetta ei esiintynyt ennen 30

Johti korkeaan inflaatioon (yht) – Inflaatiotapausten kokonaismäärä joihin päästiin M2:n korkeasuhdanteen johdosta (yksi korkeasuhdanne voi johtaa useampaan kuin yhteen inflaatiotapaukseen)

Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) – M2-korkeasuhdanteiden määrä jotka johtivat yhteenkään korkean inflaation kauteen
Huomaathan 3-vuotisessa 5%:n nimellistapauksessa, että tuolloin oli kaksi kertaa jolloin data ei ollut täydellistä, jolloin kuitenkin päästiin korkeaan inflaatioon; tällaista ei otettu mukaan tapauksessa 20%:n suhteessa BKT:n.

Nämä tulokset eivät muuttuneet havaittavasti kun jaoimme testitapaukset suuriin, keskisuuriin ja pieniin maihin. Esimerkiksi, kun tarkastelimme ainoastaan 10 suurinta maata BKT:lla mitattuna kaikkien 47 sijaan, tulokset olivat samanlaisia. 15 tapauksesta joissa M2:n kasvu oli vähintään 20 prosenttia viiden vuoden aikana, vain yksi johti korkeaan inflaatioon, ja 14 ei. Kuitenkin oli 11 korkean inflaation tapausta joita ei edeltänyt suuri M2:n kasvu.

12 tapauksesta joissa nimellinen M2:n kasvu oli ainakin 60 prosenttia viiden vuoden aikana, kuudesta seurasi korkean inflaation kausi, ja kuutta taas ei. Sitä vastoin oli kaksi korkean inflaation tapausta joita ei edeltänyt suuri M2:n kasvu. Ja viidessä tapauksessa nimellinen M2:n kasvu oli ainakin 200 prosenttia viiden vuoden aikana, kahta edelsi korkean inflaation kausi, kolmea ei. Sitä vastoin oli kymmenen tapausta korkean inflaation kausia joita ei edeltänyt korkea M2:n kasvu.

Nämä tulokset ovat ristiriidassa sen kanssa mitä monetaristinen teoria väittää. Löydöksemme ovat saaneet meidät kysymään johtaisiko rahavarantojen kasvu edes kohtuulliseen inflaatioon. Tätä analysoidaksemme määrittelemme kohtuullisen inflaation kuluttajahintaindeksin vähintään 2%:n kasvuksi viisi vuotta peräkkäin (tämä tottakai ottaa mukaan korkean inflaation tapaukset, mutta tämän tutkimuksen tarkoituksia varten sitä nimitetään “kohtuulliseksi”). Tästä saatiin seuraavat tulokset:

  • Casessa 7 54:stä tapauksia joissa M2:n suhde BKT:n kasvoi ainakin 20 prosenttiyksiköllä viiden vuoden aikana, kahdeksaa seurasi kohtuullinen inflaatio ja 46:tta tapausta ei. Sitä vastoin oli 27 kohtuullisen inflaation tapausta joita ei edeltänyt suuri M2:n kasvu.
  • Casessa 8 68:sta tapauksesta jossa M2:n nimelliskasvu oli yhteensä ainakin 60 prosenttia viiden vuoden aikana, seitsemässätoista kohtuullinen inflaatio oli seurausta, ja 51:ssa ei. Kuitenkin oli 14 kohtuullisen inflaation tapausta joita suuri M2:n kasvu ei edeltänyt.
  • Casessa 9 30 tapauksesta joissa M2:n nimelliskasvu oli yhteensä ainakin 200% viiden vuoden aikana, neljässä ilmeni kohtuullista inflaatiota ja 26:ssa ei. Kuitenkin oli 32 kohtuullisen inflaation tapausta joita korkea M2:n kasvu ei edeltänyt.

TAULUKKO 2: Rahavarantojen nopea kasvu

Kohtuullinen inflaatio – 5 peräkkäistä vuotta jolloin inflaatio yli 2%

5v 2%  (84 kohtuullisen inflaation tapausta, 48:ssa ei dataa)
20% BKT:sta Case 7
M2 korkeasuhdanteita yhteensä 54
Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 8
Johti korkeaan inflaatioon (yht) 8
Ei johtanut korkeaan inflaatioon 46
M2 korkeasuhdannetta ei esiintynyt ennen 28
60% nimellinen Case 8
M2 korkeasuhdanteita yhteensä 68
Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 17
Johti korkeaan inflaatioon (yht) 22
Ei johtanut korkeaan inflaatioon 51
M2 korkeasuhdannetta ei esiintynyt ennen 14
200% nimellinen Case 9
M2 korkeasuhdanteita yhteensä 30
Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 4
Johti korkeaan inflaatioon (yht) 4
Ei johtanut korkeaan inflaatioon 26
M2 korkeasuhdannetta ei esiintynyt ennen 32

Täten emme kyenneet löytämään viitteitä siitä että rahavarantojen nopea kasvu johtaisi edes kohtuulliseen inflaatioon.

Tuloksiamme tukevat yksityiskohdat on luettavissa osoitteessa http://privatedebtproject.org/inflation-data.php

Lisäksi jonkin verran robustimpi 47 maan datajoukko löytyy osoitteesta http://www.debt-economics.org/review-data.php

Data näissä taulukoissa on suurimmaksi osaksi koostettua dataa joka on saatu lähteistä kuten BIS, FED, Maailmanpankki, CEIC ja IMF.

Kokeilimme monilla variaatioilla, jotka eivät ole tässä näkyvissä, ja aina tulokset olivat samankaltaiset. Esimerkiksi eräässä nopeassa rahavarantojen kasvun tapauksessa M2:n nimelliskasvu oli viiden vuoden aikana 2400%. Toisessa tapauksessa määrittelimme nopean kasvun M2:n 45%:n  “reaali”kasvuksi viiden vuoden aikana. Me käytimme myös useita hieman erilaisia määritelmiä sille kuinka nopeasti tai hitaasti inflaatio alkaisi M2:n kasvun jälkeen. Jokaisissa näistä vaihtoehtoisista tapauksista tulokset olivat samansuuntaisia — korkea inflaatio harvoin seurasi rahavarantojen kasvua ja sitä vastoin korkea inflaatio ilmeni usein kun sitä ei edeltänyt suuri rahavarantojen kasvu. Käytimme ja laskimme vain tapaukset joista meillä oli kaikki data, ja tottakai jotkut maat tiettyinä ajanjaksoina eivät olleet mukana täydellisellä datalla. Yhtä kaikki, meillä oli inflaatiodataa jokaisesta 54 tapauksesta jolloin M2:n kasvu oli suurta; kuitenkin yllä määritellyistä 65 korkean inflaation tapauksesta meillä oli dataa vain 39 niistä.

Suuri valtionvelan kasvu, laskeva korkotaso ja keskuspankkien taseen kasvu

Vaikka näistä harvemmin keskustellaan, talouden kommentaattorit mainitsevat myös usein nopean valtion velan kasvun inflaation aikaansaajana. Tästä tapauksesta eräs tuoreempi variantti on se kun keskuspankki aktiivisesti ostaa valtionvelkaa tai pankkilainoja — se mitä yleisesti nimitetään setelirahoituksena — jonka lopputulos on suuri taseen kasvu. Jotkut taloustieteilijät ovat väittäneet tämän saavan myös aikaan inflaatiota. Jotkut väittävät jopa, että nopeasti laskevat korot ovat korkean inflaation syy. Me testasimme kaikkia näitä teorioita.

Me käytimme ylläkuvattua metodia määrittämään synnyttääkö nopea valtionvelan kasvu inflaatiota. Me määrittelimme valtionvelan nopean kasvun kahdella tavalla. Yksi oli määritellä se valtionvelan 20%-yksikön kasvuksi suhteessa BKT:n viiden vuoden ajanjaksolla. Toinen oli määritellä se valtionvelan 200%:n nimelliskasvuksi viiden vuoden ajanjaksolla. Me määrittelimme korkean inflaation viiden peräkkäisen vuoden jaksoksi jolloin inflaatio oli 5% tai enemmän. Sitten me kävimme läpi datan jokaiselle maalle nähdäksemme kuinka monta kertaa korkea inflaatio on seurannut nopeaa valtionvelan kasvua, ja kuinka monta kertaa korkea inflaatio on ilmennyt kun sitä ei edeltänyt nopea valtionvelan kasvu.

Tuloksemme valtionvelalle oli seuraava.

Casessa 10 47 tapauksesta, jossa valtionvelan kasvu oli ainakin 20%-yksikköä viiden vuoden aikana, kuudessa seurasi korkea inflaatio ja 41:ssä ei. Sitä vastoin oli 25 korkean inflaation tapausta joita ei edeltänyt nopea valtionvelan kasvu.

Casessa 11 85:stä tapauksesta, joissa valtionvelan nimelliskasvu oli ainakin 60 prosenttia viiden vuoden aikana, 17 johti korkeaan inflaatioon ja 68 ei. Oli myös 9 korkean inflaation tapausta joita ei edeltänyt nopea valtionvelan kasvu.

Casessa 12 niistä 40 tapauksesta joissa nimellinen valtionvelan kasvu oli ainakin 200% viiden vuoden aikana, kahdeksassa seurasi korkean inflaation jakso, 32:ssa ei. Oli myös 23 korkean inflaation tapausta joita ei edeltänyt niin suuri valtionvelan kasvu.

TAULUKKO 3: Nopea valtionvelan kasvu

5v, 5% (65 korkean inflaation tapausta, 34:ssa ei dataa)
20% to GDP Case 10
Valtionvelan korkeasuhdanteita yhteensä 47
Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 6
Johti korkeaan inflaatioon (yht) 6
Ei johtanut korkeaan inflaatioon 41
Julkisen velan kasvua ei ilmennyt ennen 25
60% nimellinen
Case 11
Valtionvelan korkeasuhdanteita yhteensä 85
Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 17
Johti korkeaan inflaatioon (yht) 22
Ei johtanut korkeaan inflaatioon 68
Julkisen velan kasvua ei ilmennyt ennen 9
200% nimellinen
Case 12
Valtionvelan korkeasuhdanteita yhteensä 40
Johti korkeaan inflaatioon (per kerta) 8
Johti korkeaan inflaatioon (yht) 8
Ei johtanut korkeaan inflaatioon 32
Valtionvelan korkeasuhdanteita yhteensä 23

Nopeasti laskevat korot

Me käytimme tätä metodia arvioimaan myös johtaisivatko laskevat korot inflaatioon. Erityisesti, määrittelimme laskevien korkojen ajanjakson viiden prosenttiyksikön pudotusta korkotasossa minä tahansa viiden vuoden jaksona. Korot voivat olla vallallaolevia lainakorkoja tai, mikäli dataa ei ole, valtionvelan korkoja, yleensä valtion velkasitoumuksen korkoja (alle vuoden maturiteetilla). Määrittelimme korkean inflaation edelleen viiden vuoden jaksona jolloin inflaatio oli vuosittain 5% tai enemmän. Sen jälkeen me kävimme datan läpi jokaiselle maalle nähdäksemme kuinka monta kertaa korkea inflaatio on seurannut laskevaa korkotasoa ja kuinka monta kertaa korkeaa inflaatiota ei ole ei ole korkojen lasku saanut aikaan.

Tuloksemme olivat seuraavanlaisia. 70 tapauksesta, joissa korkotaso on laskenut 5%-yksikköä tai enemmän viiden vuoden ajanjaksolla, neljässä seurauksena oli korkea inflaatio ja 66:ssa ei. Korkean inflaation tapauksia oli 17 joita korkojen lasku ei edeltänyt.

Tarkastelimme myös viiden vuoden reaalikorkojen laskua kolmella prosenttiyksiköllä tai enemmän. 115 sellaisessa tapauksessa 11 niistä johti korkeaan inflaatioon ja 104 ei. Oli myös 17 tapausta joissa korot eivät laskeneet sitä ennen.

Keskuspankit

Datajoukko keskuspankkien taseen kasvun analyysiamme varten ei ollut suuri, sillä suuria keskuspankkeja on suhteellisen vähän. Tässä me otimme vain viisi suurinta keskuspankkia, FEDin, EKP:n,  Bank of Englandin, Peoples Bank of Chinan ja Bank of Japanin, ja käytimme tasetietoja vuosilta 1915, 1999, 2002 ja 1706. Havaitsimme missä tase ei ollut kasvanut BKT:n suhteen enempää kuin 10%-yksikköä viiden vuoden aikana. Seitsemästä sellaisesta tapauksesta yhtäkään ei seurannut korkea inflaatio. Kuudessa tapauksessa, joissa korkeaa inflaatiota esiintyi, kasvua ei esiintynyt ennen.

Huomioimme myös milloin keskuspankkien omaisuuserien kokonaismäärä kasvoi 100 prosentilla viiden vuoden aikana. 12 sellaisesta tapauksesta yksi johti korkeaan inflaatioon, 10 ei johtanut, ja yhdessä tapauksessa meillä ei ollut dataa. Korkean inflaation tapauksia oli viisi joissa niitä ennen ei tapahtunut omaisuuserien nimellisen määrän kasvua tätä määrää.

Pyydämme lukijoitamme analysoimaan yllämainituilla verkkosivuilla esitetty työmme.

Kaikki kommentit, havainnot tai ehdotukset analyysin muokkaamiseksi ovat tervetulleita. Sellaiset voi lähettää tekijälle osoitteeseen rvague@gmail.com.

Seuraamukset

Mikäli havaintomme pitävät paikkansa, tällä on useita seuraamuksia. Kaikkein relevantein näistä tuntuu olevan että nykyiset keskuspankkien toimet inflaation suitsimiseksi ovat epäonnistuneita.

Keskuspankit ovat oikeassa vain yhdessä asiassa: nimittäin niiden näkökulmassa että vahvempi lainamäärän kasvu kasvattaa taloutta; onhan yksityisen velan kasvu yksi BKT:n ydinnimittäjistä. Mutta useimmissa olosuhteissa rahapolitiikalla on suhteellisen pieni vaikutus lainamäärän kasvuun, joka pysyy lainanottajien varsinaisen kysynnän alla (mikä osittain riippuu siitä kuinka velkaantuneita he ovat ja täten mikä heidän velan kantokykynsä on), lainaajien luottopolitiikkaan ja näiden lainaajien pääomavaatimuksiin.

Tämä jättää vastaamatta kysymykseen mikä aiheuttaa inflaation. Aiheesta löytyy laajalti kirjallisuutta. Oma näkökulmamme mukaan inflaatiota esiintyy useammin vähemmän kehittyneissä maissa, ja että yksittäiset tapaukset vaihtelevat mutta yleisesti sellaiset tekijät kuin kysynnän ja tarjonnan epätasapaino, tarjontashokit ja yksityisen luoton aiheuttama kysyntä; valuuttakurssitm jotka voivat aiheuttaa tuonti-inflaatiota; ja politiikkaan ja poliittiseen vakauteen liittyvät seikat kyseisessä maassa. Olen käsitellyt inflaation osuutta velan vähentämisessä The Democracy Journalissa julkaistussa artikkelissani. Näiden makroekonomisten kysymysten äärellä tehdyn työn jatkeena kehitämme nyt näkökulmaa inflaation synnyn syistä joka ottaisi mukaan useita makroekonomisia tekijöitä. Kuitenkin ottaen huomioon, että inflaatiosta tehdyt päätelmät tässä artikkelissa sijaitsevat perinteisen talousajattelun ulkopuolella, meitä kiinnostaisi saada palautettanne näistä huomioista jotta voimme jalostaa ajatteluamme.

Loppusanat

Perustuen tarkasteluumme maista jotka kattavat 91 prosenttia maapallon bruttokansantuotteesta, me ehdotamme että korkea inflaatio on harvoin seurannut nopeaa rahavarantojen kasvua, vaan korkea inflaatio on usein seurannut silloin kun sitä ei ole edeltänyt nopea rahavarantojen kasvu. USA:n talous saattaa kokea inflaatiota tulevina vuosina, mutta mikäli niin käy, se todennäköisesti johtuu tekijöistä jotka eivät liity rahapolitiikkaan.

Toivotan tervetulleeksi kaiken palautteen ja jään odottamaan viestejänne.

Viitteet

[1] Vaikka useimmat M2 korkeasuhdanteet (jotka määritellään 60%:n tai yli nimelliskasvuna viiden vuoden aikana) tapahtuvatkin suhteellisen lyhyellä aikavälillä, on olemassa aikoja jolloin näin on jatkunut hyvin kauan. Esimerkiksi Kiinassa sellainen jakso kesti vuodesta 1982 tähän hetkeen. Tuona aikana on ollut kaksi ajanjaksoa jolloin inflaatio oli yli 5% kolme vuotta tai pidempään, vuodesta 1987 vuoteen 1989 ja vuodesta 1992 vuoteen 1996. Meidän tarkoituksiimme laskimme tämän vain yhdeksi korkean inflaation ajaksi joka seuraa nopeaa M2:n kasvua, ja se on Taulukossa 1 kohdassa ”Johti korkeaan inflaatioon (per kerta)”. Analyytikoille jotka työtämme tarkastelevat me haluamme myös näyttää korkeiden inflaatiokausien kokonaismäärän — vaikka ne eivät olisi sattuneet samaan aikaan M2:n korkeasuhdanteen aikana — kohdassa ”Johti korkeaan inflaatioon (yht)”.

 

Lähde:

https://www.ineteconomics.org/perspectives/blog/rapid-money-supply-growth-does-not-cause-inflation

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.