Pois konsumerismista: Ahneen mielen vapauttaminen



Pois konsumerismista: Ahneen mielen vapauttaminen

Stephanie Kaza

Syksy saa ensimmäisten keltaisten lehtien kera, ja opiskelijat palaavat kampukselle. Nuoret ovat innokkaasti uusien kokemusten ja uusien oppien perään. Professorina minulla on ristiriitaiset tunteet heidän paluustaan. Heidän tuore urhea energiansa on inspiroivaa ja suuntaa huomion minun omaankin kutsumukseeni. Mutta sisäisesti kamppailen sen parissa mitä minun tulisi heille opettaa. Ympäristötieteiden kurssit paljastavat häiritsevän aspektin ihmisluonnosta — säälimättömän resurssien kuluttamisen. Ahneuden tuhoamat maisemat eivät ole kaunis näky. Biologiset ja poliittiset vaateet lisämaa-alasta, lisävedestä ja lisäenergiasta ovat muuttaneet Maan piiriä. Tämän kärsimyksen kohtaaminen johtaa väistämättä monimutkaisiin kysymyksiin. Vaikka olen työskennellyt näiden ongelmien parissa monia vuosia ja monista kulmista, silti sydämelläni on raskas kivi. Joka syksy yhdessä opiskelijoiden kanssa kohtaan oman osallisuuteni tämän väärinkäytön pitkittämisessä.

Miten voimme ymmärtää tätä ahneutta? Buddhalainen psykologia selittää ahneuden vetovoiman ja välttämisen avulla. Buddhalaisessa maailmankuvassa kaikki emootiot ovat kolmen perustaipumuksen manifestaatioita — jonkin lisää haluamisen (ahneus), jonkin vähemmän haluamisen (viha) ja jonkin olemattomuudenhalun (harha). Ensimmäinen emootioiden joukko voidaan ymmärtää biologisena veturina mennä kohti sitä mikä on käyttökelpoista tai miellyttävää, toinen haluna palata takaisin sieltä mikä on haitallista tai vastenmielistä, ja kolmas hämmennystä siitä mikä on illuusiota. Yhdessä nämä tunnetaan Kolmena Myrkkynä, kaiken inhimillisen kärsimyksen lähteenä. Buddhalainen polku vapauteen keskittyy halun tutkimiseen ja siitä vapautumiseen, painottaen mielentyyneyden kultivointia sen sijaan. Ahneutta ei nähdä niinkään syntinä, vaan kaikkiin olentoihin vaikuttavana liikkeellepanevana voimana. Joskus se on hyödyllinen, esim. silloin kun eläimet keräävät ruokaa talteen talven varalle; joskus se on haitallinen, esim. silloin kun resurssit kuluvat paineen alaisuudessa. Ahneutta ei voida eliminoida; se on osa elämän prosessia joka ylläpitää meitä… ja kaivaa maata jalkojemme alla.

Ihmisen ahneus selkeästi on vaatinut osansa luonnollisesta maailmasta: maaperän eroosio, veden ehtyminen, elinympäristön tuhoutuminen ja eliölajien katoaminen ovat yleisiä kaikissa maanosissa. Suurin osa sodista ja siirtomaavalloituksista perustuvat myös ahneuteen. Materiaaliset elämämme heijastelevat kumulatiivista impaktia. Amerikkalaiset kuluttavat heidän keskiverto elopainonsa verran joka päivä materiaaleja, jotka revitään maatiloilta, kaivoksilta, laidunmailta ja metsistä. Amerikkalaiset kotitaloudet sitovat ja kuluttavat enemmän tavaraa kuin mitkään muut kotitaloudet historiassa yhteensä. Lähes kaikki kotitaloustuotteemme ovat perustuneet työvoimaan tai luonnonvaroihin, jotka ovat peräisin kaukaisilta mailta muualta päin planeettaa.

Kuinka nämä systeemitason vaikutukset heijastuvat moderniin identiteettiimme? Nykypäivän kulutusyhteiskunnassa itse tuntuu määrittyvän sanonnalla ”Olen se mitä minulla on”, tai Descartesia mukaillaksemme ”Shoppaan, siis olen”. Mukanaoloa vahvistaa mainokset, jotka leikkivät ihmisten tarpeilla turvallisuudesta ja hyväksynnästä. Kehittämällä idealisoituja stereotyyppejä, mainokset vaalivat ahneutta ja epätyytyväisyyden sekä riittämättömyyden tunnetta. Identiteetti voi sulautua tiettyihin tuotteisiin, mikä luo addiktioita brändinimiin ja jopa itse shoppailuun. Ekopsykologit Kanner ja Gomes uskovat, että ”shopaholismi” on laajalle levinnyttä, krooninen ongelma, jossa ihmiset shoppaavat päästäkseen pakoon kärsimystä paljolti samalla tavoin kuin ihmiset käyttävät huumeita tai alkoholia. Konsumerismi nojaa oletukseen siitä, että ihmisen tarpeet ovat äärettömän laajentuvia; jos on olemassa loputtomasti tapoja olla epätyytyväinen, silloin on loputtomasti rakoja markkinoilla uusille tuotteille jotka nuo tarpeet tyydyttävät. Markkinoijat äärimmäisen osaavasti käyttävät hyväksi sitä mikä on olennaista ihmisluonnolle — halua. Kun konsumerismi leviää hälyttävästi ympäri Maapalloa, uskonnot kysyvät ”Mitä me voimme tarjota vastalääkkeenä tähän hulluuteen?”

Buddhan mielestä halun käsittely on perustavanlaatuinen inhimillinen ongelma. Opetuksessaan Neljästä Jalosta Totuudesta hän luo perustan tietynlaiselle metodologialle tämän kaikenkattavan kärsimyksen käsittemiseksi. Opetus on esitetty lääkärin diagnoosin muodossa: kärsimys on sairaus, himo on sairauden aiheuttaja, sairauteen on lääke ja tuo lääke on Kahdeksanosainen Tie valaistumiseen. Miten me voimme soveltaa tätä diagnoosia konsumerismiin?

Aloittakaamme sairauden aiheuttajasta: tyytymättömyys tai takertuminen, himo, halu, kiinnittyminen. Monenmuotoisena se on jatkuva pyrkimys johonkin uuteen tilaan tai tunteeseen, tai tyydytykseen ja pysyvyyteen. Johtuen ainaisen muuttuvaisesta todellisuuden luonteesta, tämä pyrkimys on aina turhauttavaa. Himoon kuuluu myös välttely, halu olemassaolemattomuuteen. Tämän tyyppisessä kärsimyksessä himoitaan helpotusta tai pakoa siitä mikä on epämiellyttävää tai epämieluisaa. Ensimmäinen Kolmesta Myrkystä, mielihyvän etsiminen (tai ahneus), on markkinointipsykologian kulmakivi. Mainonta kannustaa kuluttajia kasvattamaan ahneuttaan niin monilla areenoilla kuin mahdollista.

Tarkastellaan, esimerkiksi, pikaruokaloiden ”superisoja” annoksia, tarjoustalojen alennusmyyntejä, paljastuksia Internetissä. Välttely/viha, tai halu päästä eroon, on yhtä keskeinen markkinointistrategia. Tuholaistorjuntatuotteet ajavat pois vihatut hyönteiset, deodorantit ajavat pois vihatut kehon hajut, pesuaineet ajavat pois ei-toivotut tahrat. Kuluttajat mieluusti uskovat, että he ovat onnellisia jos he voivat vain ajaa pois asiat joista he eivät pidä. Harhaluulo tai tietämättömyys pitkittyy markkinoijien toimilla, jotka pitävät ihmiset hämmennyksessä heidän tarpeistaan. Kaikki kolme myrkkyä ajavat kuluttajan päättymättömään kärsimykseen, kaikki niiden kannattavaksi hyödyksi, jotka hyödyntävät tätä ihmistaipumusta.

Tie ulos konsumerismin kärsimyksestä lepää perimmäisistä syistä ulospääsyssä. Tämä on Kolmas Jalo Totuus — että vapautuminen lakkaamattomasta kärsimyksestä on mahdollinen. Alistetulle ja harhaiselle kuluttajalle tämä on kaikkein kriittisin totuus. Se on buddhismin tarjoama loistava jalokivi lääkkeeksi konsumerismin sairauteen: ihmisellä on valinta tässä asiassa. Voi valita jäädä sairaaksi, tai voi valita vapautuksen ja paranemisen. Eettiset valinnat kulutuksessa ovat ne, jotka tuovat henkilökohtaisen ja ympäristön parannuksen. Epäeettiset valinnat ovat niitä, jotka pitkittävät henkilökohtaista ja ympäristötuhotoimia. Neljäs Jalo Totuus on Kahdeksanosainen polku, tietoisten valintojen tekemisen harjoitus eri toiminnan aloilla, mikä tarjoaa etsijälle vapautuksen konsumerismin kärsimyksestä.

Vapautuksen tavoite tässä kontekstissa voitaisiin määritellä termillä santutthi, tyytyväisyys. Tähän kuuluu vapaus halusta ja kiintymyksestä — dukkhan, kärsimyksen vastakohta. Kun tyytyy siihen mitä on. Oppinut thaimaalainen Pibob Udomittipong kuvaa sitä miten syvästi tämä käsite haastaa modernin konsumerismin. Pian ensimmäisen Thaimaan viisivuotissuunnitelman laatimisen jälkeen 1960-luvulla hallitus kielsi buddhalaisilta munkeilta opetuksen tyytyväisyydestä. Virallinen munkkien johtava elin, Sangha, hyväksyi tämän päätöksen, ilmeisesti pitäen santutthia esteenä talouskasvun idealle. Edesmennyt Buddhadasa Bhikkhu, erittäin kunnioitettu ja yhteiskunnallisesti aktiivinen thaimaalainen opettaja, esitti väitteitä kieltoa vastaan, huomauttaen että tyytyväisyys johtaa viisauden kehittymiseen ja näin ollen on olennaisen tärkeää todelliselle ihmiskunnan kehitykselle.

Konsumerismi keskittyy tarkoitukselliseen halun kultivointiin. Perinteiset opetukset kahdestatoista riippuvuuden ketjusta tarjoaa hyödyllisen työkalun konsumerismin sekä analysointiin että oivaltamiseen. Tämä sykli on usein kuvattu reinkarnaation prosessina; se pätee myös yksittäisiin ahneuden hetkiin. Vapautus voidaan löytää jokaisesta ketjun kohdasta.

Kaksitoista nidanaa seuraavat toisiaan järjestyksessä: 1) tietämättömyys, joka johtaa 2) tahdollisiin muodostelmiin eli karmaan. Se taas johtaa 3) tietoisuuden heräämiseen, joka mahdollistaa 4) nimen ja muodon (paaliksi nama-rupa) eli fyysisten ja psyykkisten ilmiöiden olemassaolon. Nimen ja muodon myötä syntyvät 5) kuusi perustaa tai aistia – siis tavalliset viisi aistia sekä mieli. 6) Kun on aistit, syntyy kosketus, joka buddhalaisessa terminologiassa tarkoittaa aistin, sen kohteen ja aistitietoisuuden yhtäaikaista läsnäoloa. Kosketus johtaa 7) tuntemukseen (miellyttävään, epämiellyttävään tai neutraaliin), joka mahdollistaa 8) halun (tanhan) ja 9) takertumisen synnyn. 10) Näistä seuraa tuleminen ja 11) jälleensyntymä, mikä loppujen lopuksi aiheuttaa 12) sairauden, vanhuuden ja kuoleman. Jokaisen näistä vetovoima, joka perustuu aikaisemman vahvaan kokemukseen, on niin voimakas että ihmiset (ja toiset olennot omalla tavallaan) ovat jatkuvasti tämän kuvion otteessa. Koska kaikki kaksitoista nidanaa ovat toisistaan riippuvaisia olosuhteita, jos yksikään olosuhteista lakkaa olemasta, koko sykli lakkaa toimimasta. Vapautus tästä ahneuden ja kärsimyksen syklistä on se mitä buddhalaiset nimittävät nirvanaksi.

Kuluttajan halu riippuu tunteista jotka syntyvät kontaktista esineiden kanssa aistikentissä. Tunnetilojen tunteminen on buddhalaisessa psykologiassa usein luokiteltu miellyttäväksi, epämiellyttäväksi tai neutraaliksi. Koska tuntemukset ovat ohimeneviä, mainostajat tai myyntiagentit joutuvat jatkuvasti stimuloimaan potentiaalisia ostajia. Tämä tapahtuu luomalla kontaktipisteiden ristituli aistielimille: ruokamaistiaisia, mainostauluja alkoholille, kaupan julkisivu täynnä televisioita. Kontaktipiste on se missä havainnon kohde, aistielin ja tuntotietoisuus kohtaavat. Myyjä tarjoaa esineen; kuluttaja tarjoaa jo valmiiksi ehdollistetun silmän, korvan, nenän, kielen, kehon ja mielen aistikentät.

Se mikä havaitaan aistikentässä on täysin oman kokemuksen ehdollistama, ja tuolle kokemukselle annetaan nimi ja muoto. Nimi ja muoto ovat aiempien kokemuksien ehdollistamia, jotka muokkaavat tietoisuutta ja niitä muotoja joita se tulee saamaan. Sellainen ehdollistaminen on hyvin dokumentoitu alkoholismin ja muiden addiktiivisten käytösmallien tapauksissa. Toistuva alkoholinkäyttö muuttaa ihmisen fysiologiaa enemmän kiintyneeksi alkoholin aikaansaamiin tiloihin. Kun tätä ehdollistamista sovelletaan muihin ylenpalttisen kulutuksen muotoihin, addiktiivinen sykli laajenee kattamaan luksusruoat, brändinimivaatetuksen ja TV-saippuaoopperat. Ajan mittaan akkumuloituva, toistuva kuviointi,  karmiset kuviot, kehittyvät tuottamaan addiktion sukupolvia.

Himo, puolestaan, pitkittää takertumista. Miellyttävistä kokemuksista nauttiminen saa aikaan halun jatkaa niitä; epämiellyttävien kokemuksien kammoksuminen saa aikaan halun lopettaa ne. Nämä takertumisen muodot ovat erityisen vahvoja kun oma identiteetti määrittyy niiden kautta (esim. ”Vältän lihaa; olen kasvissyöjä”; tai ”Rakastan vuorivaellusta; olen huvittelija”). Takertuminen saa aikaan tulemista. Mitä enemmän tarkertuu kulutustavaroihin tai arvoihin, sitä enemmän ihmisestä tulee kuluttaja. Tämä johtaa itseidentifioituneen egon syntymään joka määrittää elämää pääosin kulutuksen kautta.

Lopulta, totta kai, jopa kuluttajan tulee kohdata kuolema, joko tutun omaisuuden kanssa tai ilman sitä. Näin riippuvuuden synnyn kaksitoista uloketta ovat varmistaneet sen, että kuluttajatietoisuus elää ja voi hyvin, saaden yhä moninaisempia muotoja joka päivä. Kuitenkin, oivallukset ja vapautus ovat lähellä vahvasti määrittävien linkkien murtuessa. Mutta miten tämä oikeastaan saavutetaan?

Työni perusopiskelijoiden kanssa Vermontin yliopistossa on antanut minulle mahdollisuuden tehdä muutamia kokeita kuluttajan vapauttamisesta. Nämä kokeet, jotka ovat mallinnettu mindfulnessin avulla, pohjaavat tietoisuuteen käyttäytymisestä, johon aiemmin ei ole kiinnitetty huomiota. Ympäristötieteen opiskelijoille amerikkalainen ahneus ja konsumerismiaddiktiot ovat moraalisen ahdistuksen lähde. Sovelsin buddhalaisia vapautusoppeja opiskelijoiden huoliin uudella kurssilla, jota kutsuin nimellä Konsumerismista Poisoppiminen. Joka viikko opiskelijat tekivät laboratoriokokeen arvioidakseen jotain heidän kulutuskäyttäytymisensä aspektia. Tavoitteeni oli antaa opiskelijoille tapoja tutkia tietoisuutta, joka syntyy konsumerismista itseopiskelemalla heidän kulttuurillista ehdollistamistaan.

Eräs ensimmäisistä harjoituksistamme oli ”omaisuuslista”. Tämä vei opiskelijoiden huomion tarkasti heidän elämänsä fyysiseen todellisuuteen. Jokaisen opiskelijan tuli tehdä lista kaikista heidän tavaroistaan, alusvaatteista sähkökitaroihin. Pelkkä listaaminen jo itsessään oli mindfulness-harjoitus, joka paljasti ylenpalttisuuden ja rationalisoinnin. Vastauksena tälle perustin tukiryhmiä perustuen AA-kerhon malliin erityisen ongelmallisista elämänalueista. Nämä ryhmät käsittelivät kahviriippuvuutta, CD-keräilyä, ylimääräisiä vaatteita ja kenkiä, ja televisionkatselua. Tämän kurssin lopussa opiskelijat todistivat vähentäneen kulutustaan jokaisella näistä alueista.

Ryhmä käsitteli myös energiankulutusta, joukkoliikennekäyttöä ja ruoankulutuksen ympäristövaikutuksia. Me nojasimme loistavaan lähteeseen. The Consumer’s Guide to Effective Environmental Choices, jota on ollut valmistelemassa Huolestuneiden Tiedemiesten Liitto. Opiskelijat pitivät ruokapäiväkirjaa yhden viikon, kirjaten ylös mistä tuotteet olivat tulleet ja estimoiden ympäristövaikutukset. He tarkastelivat ruokavaliotaan arvioidun planeetalle aiheutuneen energiankulutuksen kautta, kalorien sijaan.

Koska kulutusviestit lähetetään niin monen median kautta, sain opiskelijat pitämään kolmen päivän teknologiapaaston. Tämä paasto oli modernin maailman versio luopumisrituaalista, joka suoritetaan luostaritraditioissa. Opiskelijoiden oli luovuttava Internetin käytöstään, televisiosta ja muista haluamistaan teknologioista ja arvioitava sen aikaansaama vaikutus heidän elämäänsä. Ilman pärjääminen yleisesti nähtiin hyvänä harjoituksena, vaikka joissain tapauksissa se vaikutti heidän sosiaaliseen elämäänsä ja synnytti muita dilemmoja.

Television tutkimista varten opiskelijat tekivät sarjan lyhyitä harjoitteita, tehden muistiinpanoja siitä mitä he havaitsivat. Ensiksi heidän piti ”katsoa” TV:tä puoli tuntia niin että laite oli kiinni. Tämä antoi heille jonkin idean omituisesta suhteetsaan elektroniseen laatikkoon. Sitten heidän piti havainnoida muiden opiskelijoiden TV-katselua. He tajusivat, että televisiota katsellessaan he myös näyttivät veltoilta ja tylsiltä, niin kuin jotkut ihmiset havaitsivat.

Kurssin alussa olin pyytänyt opiskelijoilta krijoittamaan kuluttajaomaelämänkerran, jossa alleviivataan jännitteitä ja addiktioita, jotka he ovat jo nuoren elämänsä aikana kohdanneet. Lopuksi heistä jokainen kirjoitti henkilökohtaisen uskomusjärjestelmän, johon he latoivat henkilökohtaiset uskomuksensa ja eettiset periaatteensa kulutukseen liittyen. Ensimmäinen harjoitus oli ehkäpä rippiseremonian muoto, toinen yksinkertainen henkilökohtaisen valan vannominen. Viimeistä sessiotamme varten me pidimme suuren Lahjoitusjuhlan, jossa harjoiteltiin anteliaisuutta antamalla aarteita toisille ja kaikki yli jäävät asiat hyväntekeväisyyteen.

On mielestäni reilua sanoa, että konsumerismi on törmäyskurssilla planeetan rajojen kanssa, ja tauti on leviämässä nopeasti. Jos planeetta (ja täten buddhalaisuus) aikovat kukoistaa tulevaisuudessa, meidän tulee ottaa äärimmäisen vakavasti ympäristölliset, kulttuurilliset ja psykologiset ylikuluttamisen vaikutukset. Vapauttavat dharman menetelmät tarjoavat voimakkaita työkaluja ja harjoituksia, jotka voivat auttaa tässä tehtävässä. Ottaen huomioon ahneuden ja välttelyn kaikkialla läsnäolevat vaikutukset jokaisen ihmisen elämässä, on aina paljon mahdollisuuksia harjoitukselle. Meidän tulee tehdä tämä työ, kirjaimellisesti kaikkien olentojen tähden — ennen kuin konsumerismi syö kaiken sen mikä on jäljellä. Meillä on valinta tässä asiassa — valinta herätä kaiken kärsimyksen keskellä. Oman ahneutemme monimutkaisuutta havainnoimalla me astumme vapautuksen mahdollisuuksiin yksi halu kerrallaan.

 

Lähde:

http://www.amalthys.com/greenpath/012unlearningconsumerism.html

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.