“Kuten niin moni muukin asia jonka P2P Foundation on tehnyt ennen, tämä on paradigman luova visio siitä miten kääntää tulevaisuuden talous ylösalaisin. Kun aloin lukea, en voinut vain panna tekstiä sivuun kunnes pääsin loppuun. Oli vaikeaa kuvitella vaihtavansa sitä maailmaa jonka kirja kuvaa siihen maailmaan joka meillä on.”
— Nathan Schneider
Johdanto: Michel Bauwens
Miksi lukisit viimeisimmän P2P Foundationin raportin, ja miksi se on merkityksellinen?
Inspiraationlähteenämme on Kate Raworthin kirja Doughnut Economics, joka graafisesti esittää suurta aikamme kysymystä: voimmeko tuottaa ihmistarpeisiimme ilman, että ylitämme planeettamme rajat?
Mielestämme tämä vaatii perustavanlaatuisen muutoksen kohti yhteismaakeskeistä talousjärjestelmää, joka kykenee konservoinnin lisäksi regeneroimaan inhimillisiä ja luonnon resursseja. Miten? Käyttämällä hyväksi ”teknosfääriä”: teknisen ja tieteellisen tietomme akkumulaatiota, mutta uudenlaisella syvän ekologisen tietoisuuden perustalla, yhteistyössä muiden planeettamme olentojen kanssa.
Tämän tehdäksemme meidän tulee ottaa täysin huomioon kädenjälkemme maailmassa. Ensinnäkin, meidän tulee tunnustaa ja lieventää negatiivisia vaikutuksiamme, mutta meidän tulee myös tunnustaa positiiviset kontribuutiomme, jotka ovat jääneet pimentoon. Näin me pääsemme sen pariin mitä ekonomistit kuvaavat termillä ”ulkoisvaikutus”, ja jotka ovat juuri ja juuri tunnustettuja arvo- ja kirjanpitojärjestelmissämme.
Hyvä uutinen on, että samaan aikaan kun kasvava määrä ihmisiä tunnustaa systeemisen kriisin ja sen suhteen ekologiaan, työkaluja syntyy verkkoon jotka mahdollistavat meidän hallita talousprosessejamme eri tavalla. Käyttäen kosmo-lokaalin tuotannon periaatteita, eli tiedon jakamista globaalisti mutta tuottamalla lokaalisti, mikä on optimaalista ihmisjalanjälkemme pienentämisessä, me voimme käyttää yhteistä logistiikkaa ja yhteisiä kirjanpitojärjestelmiä. Tämä raportti tuo esiin aiheita kuten kontribuutiokirjanpito, joka tunnustaa generatiiviset kontribuutiot Maan ja sen asukkaiden hyvinvoinnille; arvovirtakirjanpito, joka esittää vaihtoehdon narsistiselle kaksinkertaiselle kirjanpidolle, johon kapitalismi luottaa pysyäkseen sokeana sen yhteiskunnallisille ja ekologisille vaikutuksille; ja termodynaaminen kirjanpito, joka tarjoaa suoran pääsyn ei-monetisoitujen materiaalien ja energian virtoihin. Työkalut ovat olemassa, se on hyvä uutinen, mutta ne eivät vielä ole integroituja. Tämä raportti tarjoaa vision siitä miten ne voidaan integroida kosmo-lokaaliin tuotantoinfraan.
Jotkut lukijoista saattavat tunnistaa 1930-luvun ”laskentadebatin”, joka asetti liberaalit markkinoita suosivat ekonomistit, kuten Hayek, joka suosi hintamekanismia, sosialistisia ekonomisteja vastaan kuten Bauer, Neurath ja lopulta Polanyi, joka esitti suunnittelun hyödyt. Teollisissa yhteisöissämme tämä lib/lab-väittely on hämärtänyt kolmannen dimension: yhteismaan ja sen itsehallinnoinnin keskinäisellä koordinaatiolla. Nykypäivänä suuret kapitalistifirmat kyllä suunnittelevat, mutta ne eivät suunnittele tasapainossa ihmiksunnan ja luonnon olentojen kanssa, se on välistä vetävää suunnittelua. Markkina allokoi resursseja, mutta ilman mitään tietoa allokaation vaikutuksista. Ja lopulta me näemme suuren määrän yhteisvaurausperustaista keskinäistä koordinaatiota tapahtuvat niinkutsuttujen (mutta ei todella!) ”immateriaalisten resurssien” tuotannossa (tieto, softa, design), mutta se ei vielä juurikaan ole käsitellyt materiaalisen tuotannon koordinaatiota. Yhteisellä kirjanpidolla, joka toimii materiaalisen maailman transaktioissa sekä inhimillisen päätöksenteon maailmassa, tämä muuttuu nyt mahdolliseksi.
Se mitä me kuvaamme tässä, on kolmitasoinen talous ja sen infrastruktuuri, joka kykenee koordinoimaan tuotantoa ylittämällä ja ottamalla mukaan kolme suurta resurssiallokaation menetelmää:
- Yhteisen logistiikan ja yhteisen kirjanpidon avulla tapahtuva keskeinen koordinaatio
- Eettiset, generatiiviset markkinamekanismit reilulle resurssienvaihdannalle
- Suunnitteluviitekehys, joka näyttää inhimilliselle valinnalle tarjolla olevat planeetan resurssit, niin että me voimme tuottaa samalla kun säilytämme planeetan ja sen olennot, ja jopa autamme elävöittämään niitä.
Toivottavasti nautit analyysistamme, jonka on tehnyt innovatiiviset pioneerit, jotka kehittävät työkaluja planeettamme pelastamiseksi. Klikkaa allaolevaa kuvaa lataaksesi raportti:
P2P Accounting for Planetary Survival, kirjoittanut Michel Bauwens ja Alex Pazaitis. Yhteisjulkaisu P2P Foundationin,
Guerrilla Foundationin ja Schoepflin Foundationinvälillä.
Alkusanat: Kate Raworth
Eurostar: 10.52 aamulla, Brysselistä Lontooseen. Seison passintarkastusjonossa ja näen tutun naaman edessäni: se on Michel Bauwens! Hän selvästikin yllättyy kuullessaan nimensä huudettavan jonosta, mutta yllätyksekseen se muuttuu molemminpuoliseksi iloksi tajutessaan että meillä on aivan liian harvoin tapahtuva mahdollisuus jutella.
Tapaamme junan ravintolavaunussa, jossa matkataan 150 mailia tunnissa Englannnin kanaalin ali. Michel kertoo minulle kesän kirjoitusprojektistaan. Hän on juuri kertomassa siitä ja minun on pakko ottaa muistilehtiö esiin ja alkaa kirjoittaa muistiin juttuja, sillä tyypilliseen Michelin tapaan hän käyttää kiinnostavia ilmaisuja joita en ole kuullut koskaan ennen, mutta joilla on välitön vaikutus. Kosmo-lokaali tuotanto. Keskinäinen työväenliike. Vertaistuotannon termodynamiikka.
Tämä siitä syntynyt raportti, jota Michel, Alex Pazaitis ja muiden kirjoittajien tiimi on kirjoittanut, tuo yhteen nuo ideat monien muiden kanssa, ja se visioi yhteismaan 21. vuosisadan talouden keskiössä tuomassa meille kaikille yhteiskunnallista ja ekologista terveyttä. Kunnianhimoisessa visiossaan tämä raportti yhdistää pitkän omistautumisen yhteisvaurausperustaiselle vertaistuotannolle uudenlaiseen, globaaliin lähestymistapaan toteuttaa kiertotaloutta, ja siinä samalla suunnittelee uudelleen hajautetun kirjanpitoteknologian (mieti askel eteenpäin lohkoketjusta) saadakseen tämän kaiken toteutettua.
Joten jätä taaksesi nykypäivän pakkomielle älysopimuksiin, alustakapitalismiin ja skaalatalouksiin: nämä palvelevat vain vahvistaakseen viime vuosisadan dominantteja ja välistä vetäviä tuotantomuotoja. Sen sijaan sukella tähän raporttiin ja löydä Ostromin sopimukset, alustaosuuskunnat, skooppitaloudet ja niiden mahdollisuudet. Nämä ideat ovat generatiivisen yhteismaaperustaisen talouden siemeniä, jotka sopivat 21. vuosisadan yhteiskunnallisiin ja ekologisiin haasteisiin.
Jos haluat kääntää ekonomisen mielesi ja syventyä yhteismaapohjaisen ajattelun terävimpään kärkeen, jatka vain yksinkertaisesti lukemista eteenpäin.
Tiivistelmä
Miten lukea tätä raporttia: Jos et ole asiantuntija vaan kiinnostunut tulevaisuuden infrastruktuureista, silloin kappale 1 on kaikkein luettavin ”visionäärinen” kappale, joka antaa sinulle laajan taustoituksen siitä mitä me haluamme tällä raportilla saavuttaa. Kappaleet 2 ja 3 on tarkoitettu motivoimaan asiantuntijoita, jotka ovat erityisen kiinnostuneita useista teknisistä työkaluista, jotka ovat tulossa saataville tämän vision mahdollistamiseksi. Jokaisessa kappaleista on myös oma kontekstuaalinen johdantonsa, joka saattaa olla käytännöllinen vähemmän tekniselle lukijalle.
Keskeinen ongelma tässä tutkimuksessa on miten muuttaa järjestelmä, joka insentivisoi ja palkitsee välistävetoa — mutta ei voi tunnustaa ja palkita vaurautta joka luodaan generatiivisesti — systeemiksi joka kykenee palkitsemaan ja insentivisoimaan generatiivisia käytänteitä.
Tämä raportti perustuu ymmärrykseen siitä, että eräs keskeisistä heikkouksista nykyisessä poliittisessa taloudessa on kykenemättömyys tunnustaa ja käsitellä ”ulkoisvaikutuksia”, kustannuksia ja hyötyjä joita taloudelliset toimijat saavat tai luovat, joista ei makseta mitään tai joita ei kirjata kirjanpitoon. Kapitalismissa yritys muuttuu kilpailulliseksi suurelta osin siksi että se kykenee, ja systeemi kokonaisuutena kykenee myös, jättää ”maksamatta” positiivisista yhteiskunnallisista ja ympäristön kontribuutioista, ja jättää yhteiskunnan ja ympäristön vahingonkorvaukset toisille toimijoille, eli siis, pääosin kansalle ja valtiolle. Ei ole olemassa strukturaalista ratkaisua rahoittaa (re)generatiivisia toimia, paitsi suurimmaksi osaksi ”jälkikäteen”, tai ”säännöstelemällä” joka pakotetaan ”ulkopuolelta”, valtion pakkokeinoin. Tämä raportti tarkastelee käynnissä olevia pyrkimyksiä, jopa prototyyppejä ja kokeilumuotoja, tilanteen korjaamiseksi, eli jotta tuotantojärjestelmät voisivat tyydyttää ihmistarpeet ilman ulkoisten rajojen rikkomista, paljon kuten Kate Raworth on selittänyt kirjassaan Doughnut Economics. Nämä ratkaisut löydettäisiin paljon enemmän ”sisäisesti”, itse tuotantojärjestelmästä. Tämä ajattelutapa on analoginen sellaiselle ajattelulle, jossa mietitään yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista vaurauden ”ennaltajakoa”, sen sijaan että vain ”uudelleenjaettaisiin”. Nämä ratkaisut eivät korvaisi ulkoista sääntelyä, jolla on edelleen roolinsa, vaan tulisivat sen tueksi.
Me uskomme, että merkittävä määrä näitä tarpeellisia ainesosia sellaiselle strukturaaliselle muutokselle on saatavilla eräiden nousevien tekno-sosiaalisten järjestelmien kautta, jotka ovat kehittymässä rinnan hajautettujen verkostojen kanssa.
Ensimmäinen strukturaalinen elementti on yhteiset toimitusketjut perma-kiertotaloudelle. P2P Foundationissa me uskomme, että kiertotaloutta ei voida saavuttaa ilman, että jaetaan logistista tietoa joka tällä hetkellä on yksityisten logistiikkafirmojen aidattujen tilojen sisäpuolella. Ainoastaan jakamalla toistemme syötteet ja ulostulot voivat partnerit avoimessa ekosysteemissä adaptoitua todelliseen kiertotalouteen. Tässä raportissa me kiinnitämme huomiota siirtymään kohti ekosysteemistä yhteistyötä, mutta ilman että menemme yksityiskohtaisesti toimitusketjuihin. ”Perma-kiertotalouden” käsite viittaa tarpeeseen kasvattaa materiaalien ja energian käyttöä alle prosentin vuodessa, jotta välttäisimme eksponentiaalisen kasvun resurssien tarpeessa.
Me kiinnitämme huomiota useaan teknologiaan, jotka sallivat meidän siirtyä yhteistyön ekosysteemeihin, erityisesti avoimiin ja yhteisiin hajautettuihin kirjanpitoihin, jotka tulevat niinkutsutusta ”lohkoketju”-teknologioiden avaruudesta. Me keskitymme suurimmaksi osaksi ”post-lohkoketju”-kehitykseen, joka välttää suuren osan ensimmäisen sukupolven lohkoketjuteknologioiden ongelmista, esimerkiksi skaalautumisongelmat, eksponentiaalinen energiankäyttö jne. Protokollaosuuskunnat ovat globaaleja open source -pohjaisia tiedon, koodin ja designin säilytyspaikkoja, jotka sallivat ihmiskunnan luoda perustarpeiden toimittamisen (kuten ruoka, suoja, liikkuvuus) keskinäistäviä infrastruktuureja, ja että niitä hallinnoivat eri mukana olevat sidosryhmät, mm. kansa joka näiden vaikutuspiirissä elää.
Hajautetulla kirjanpidolla voidaan ottaa käyttöön kolme uutta yhteistyökirjanpidon muotoa, jotka sallivat taloudellisten toimijoiden hallita tuotantoaan samalla kun tunnustetaan positiiviset ja negatiiviset yhteiskunnalliset ja ekologiset ulkoisvaikutukset. 1) Kontribuutiokirjanpito, josta puhuimme aiemmassa raportissa. 2) Arvot Yhteismaataloudessa sallivat kaiken tyyppisten kontribuutioiden tunnustamisen, ei ainoastaan palkkatyön. 3) REA-kirjanpito, eli kirjanpito jossa on tapahtumat, resurssit ja agentit (Resources, Events, Agents), sallii toimijoiden nähdä transaktionsa osana yhteistyön ekosysteemiä, joka on ”virtauskirjanpitoa” sen sijaan että pyörittäisiin yhden yksittäisen yrityksen varojen akkumulaation ympärillä. Lopuksi me tarvitsemme suoran pääsyn todellisiin ”termodynaamisiin virtauksiin” joita tuotannossa esiintyy, toisin sanoen energiaan ja materiaan joita tarvitaan, planeetan rajojen kontekstissa.
Kappale 1 tästä raportista on tiivistelmä kymmenen vuoden P2P Foundationin tutkimuksesta (mukaanlukien se jota on tehty P2P Labissa, mutta myös partnerimme ovat tehneet omissa tutkimusohjelmissaan) siitä mitä me tiedämme nykypäivänä syntyvästä yhteismaataloudesta. Siihen kuuluu läpikäynti siitä miksi lohkoketjun ”keksiminen” on ollut tärkeää, mutta painotetaan sitä että hajautettu kirjanpito tarvitsee tulla tulevaisuudessa toisissa muodoissa. Tämä osio ei tarjoa paljoa uusia elementtejä niille, jotka ovat jo teknologisesti taitavia ja tietoisia aiheesta, mutta se esittää kriittisen tarkastelun nykymallin ominaisuuksista ja heikkouksista, ja ehdottaa miten sitä voidaan muokata ja muuttaa toimimaan postkapitalistisen, yhteismaakeskeisen talouden perustana.
Kappale 2 tästä raportista käsittelee eri teknologiaprojekteja joita voitaisiin käyttää kehittämään yhteistyön ekosysteemejä, jotka perustuvat hajautettuun kirjanpitoon. Tavoitteenamme tässä on näyttää, että ratkaisuja kehitellään tällä hetkellä, mutta kenttä on ollut tähän päivään asti sirpaloitunut. Tavoitteenamme on siis näyttää, että suuntautuminen korkeampaan integraatioon johtaisi merkittäviin edistysaskeliin kohti kestävää tuotantoa.
Lopulta kappale 3 keskittyy kirjanpitoinnovaatioihin joita me tarvitsemme, ja jotka tulee integroida uusiin käytänteisiin yhteisten toimitusketjujen ympärille. Näihin kuuluu, kuten selitetty yllä, työkaluja kontributiiviseen, virtausperusteiseen ja termodynaamiseen kirjanpitoon.
Tämä raportti ei keskity valtavirran teollisuustoimijoiden kestävyyteen tähtääviin innovaatioihin, vaan niiden siemenmuotoihin, kun ei ole legacy-järjestelmiä joiden kanssa joutuu toimimaan, silloin voidaan paremmin uudelleenorganisoitua suoraan harmoniaan uutta paradigmaa heijastelevien uusien työkalujen mahdollisuuksiin. Totta kai, tämä tarkoittaa sitä että on vähemmän resursseja, mutta ne tarjoavat enemmän selviä suuntaviivoja kohti tulevaisuutta.
Tämän raportin tarkoituksena on täten kannustaa avomielisyyteen kohti uusia integraation mahdollisuuksia niin, että me voimme siirtyä regeneratiiviseen talouteen, ja näyttää että uusia työkaluja on saatavilla millä toteuttaa nämä tarpeelliset muutokset.
Lataa P2P Accounting for Planetary Survival
P2P Foundationin, Guerrilla Foundationin ja Schoepflin Foundationin yhteisjulkaisu.
Lähde: commonstransition.org