Nyt, Yhteisvauraus

Lehdestä Journal of Peer Production: Mathieu O’Neil, Johan Söderberg, Maurizio Teli, and Stefano Zacchiroli

Journal of Peer Productionin päästessä kymmenenteen numeroonsa, on aika tarkastella mitä pyrittiin saamaan aikaan, mitä saatiin aikaan ja mitä tulisi tehdä seuraavaksi. The Journal of Peer Production esittää pyrkimyksen emuloida FOSS:ia kiertämällä akateemista julkaisujärjestelmää, jossa tutkijat tekevät kaiken työn — kehittäen ja levittäen kutsuja tutkimuksille, tuottaen ja dokumentoiden tutkimuksen, valiten kontribuutiot, kirjoittaen tutkimuksen jne. — ja heille ”maksetaan” voittoa tavoittelevan 60-päiväisen journalin ilmaisen tilauksen muodossa jonka heidän yliopistonsa kirjastot jo tilaavat, riistohinnoin. Tätä vastoin tarkastelkaamme tieteenteon ydinperiaatteita jotka Robert Merton on identifioinut vuonna 1942: universalimsi, esteettömyys, järjestelmällinen skeptisismi ja kommunismi (myöhemmin muutetty yhteisöllisyydeksi). ”Tieteellisen eetoksen kommunismi”, kiroittaa Merton, ”on epäyhteensopiva teknologian ’yksityisomaisuuden’ määritelmän kanssa kapitalistisessa taloudessa” (275).

Eräs kymmenennen julkaisun kirjoittajista sai kutsun jokin aika sitten editoimaan akateemisen journalin erikoisnumeroa ”avoimesta yhteistyöstä”. Tämä palveli hyödyllisenä muistuksena arvostelijoiden työn mielettömyydestä, joka hyödyttää vain kirjoittajia: olennainen osa tiedon tuottamisesta, alan asiantuntijoiden harkitut mielipiteet, tahallaan piilotetaan muiden silmiltä. Työskenneltyäni vuosia läpinäkyvämmissä olosuhteissa tämä tuntui todella omituiselta ja vanhentuneelta. Alkuperäisen artikkelin ja sen arvostelujen saataville tuomisen lisäksi olemme ottaneet käyttöön myös ”signalointi”-järjestelmän jossa arvostelijat voivat ilmaista arvonantonsa lopulliselle artikkelille. Tällä on se hyöty että julkaisuaika lyhenee ja julkaistavien artikkelien valikoima laajenee samalla kun suojellaan journalin mainetta. Silloin myös vältytään vertaisarvioinnin näkymättömiltä kustannuksilta artikkeleista jotka hylätään.

Vapaaehtoisten, jotka ovat kontribuoineet Journal of Peer Productioniin, tulisi saada onnitteluja: me olemme julkaisseet merkkipaalunumeron laajasta aihevalikoimasta. Me olemme luoneet omat sääntömme, ja toimineet niiden mukaan. Me olemme olleet resilienttejä ihmisten ja infrastruktuurin vastoinkäymisten kanssa. Me jatkamme uusien kontribuutioiden ja toimittajien houkuttelemista. Mutta tämän hyvin ansaitun selkääntaputuksen jälkeen me muistutamme itseämme ja kollegoitamme että työmme täytyy ulottua avoimen pääsyn journalien julkaisun ja tukemisen ulkopuolelle, niin käytännöllistä ja tarpeellista kuin tämä onkin. The Journal of Peer Production syntyi vuonna 2009 Oekonux ConferencessaManchesterissa, tilaisuudessa joka toi yhteen aktivisteja ja tutkijoita. Oekonux oli alkuperäinen toimija dynaamisessa Saksan yhteisvaurausliikkeessä, jonka ominaispiirre oli yrittää tuoda yhteen ”online ja offline, aineellinen ja aineeton, vanha ja uusi, vihreä ja sosiaalinen yhteisvauraus, jonka eksplisiittinen pyrkimys on transformoida yhteiskunta.” (Euler, 2016: 95). Journal of Peer Production oli tarkoitettu strategiatyökaluksi keskusteluun ”uusista perspektiiveistä liittyen sosiaalisen muutoksen vertaistuotannon vaikutuksiin”.

Maapallon jatkuvat teollisen tuhoamisen äärellä, sekä oligarkkien hyväksikäyttämä ja alistaman ihmiskunnan, meidän tulee kysyä tuttu kysymys: mitä tulisi tehdä (mitä me voimme tehdä)? Oekonuxin jalanjäljissä Nick Dyer-Witheford ilmaisi asian parhaiten: ”Jos kapitalismin solumuoto on hyödyke, yhteiskunnan solun (siemen)muoto pääoman ulkopuolella on yhteiset asiat. Hyödyke on tuote joka on tuotettu myytäväksi, yhteiset asiat ovat tuotettu, tai säilötty, jaettavaksi” (Dyer-Witheford 2007: 82).

Suurimmaksi osaksi Journal of Peer Production on karttanut visioita tulevaisuuden sosiaalisille järjestelyille ja keskittynyt konkretiaan ja käytännön kysymyksiin, kuten eettisten modulaaristen kokousten ja organisaatioiden tehokkuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja kestävyyteen. Tulevat numerot keskittyvät vertaisurbanismiin (JoPP#11, lokakuu 2017) sekä jaettujen koepajojen institutionalisaatioon (JoPP#12, huhtikuu 2018). Nämä edustavat innostavia tämän näkökannan innostavia kehityskulkuja. Sellaisia tutkimuksia tulee viedä eteenpäin, sekä artikuloida uuden suunnan avulla.

Todellakin, me uskomme että nyt on aika Journal of Peer Productionin laajentaa kantamaansa, instituutioiden ja yhteisvaurauden eksklusiivisesta fokuksesta muualle. Meillä on keinot selkeästi artikuloida vakuuttavia ideoita. Journalina ja innostuneiden tutkijoiden ja aktivistien yhteisönä me olemme uniikissa asemassa tutkija ja kehittää ekologiaa, sääntelyä ja kulttuuria joka voi kasvaa yhteisvauraudeksi. Jos me olemme vakavissamme sosiaalisesta muutoksesta, meidän tulisi pyrkiä tekemään yhteisvauraudesta kollektiivin ydinosa jotta ymmärretään se mitä ihmisenä oleminen tarkoittaa.

Me luonnostelemme neljä päällekkäistä tutkimuksen ja aktivismin aluetta, lähtien kulttuuristen normien muutoksesta politiikkaan.

1. Yhteisvaurauden puolustaminen

Uusien kulttuurillisten standardien juurruttamiseksi meidän tulee popularisoida yhteisvaurauden puolustajat. Elinor Ostromin (1933-2012) keskittyminen sosiaalisiin ja institutionaalisiin muotoihin, jotka mahdollistavat yhteisten resurssien ja oikeuksien jakamisen, näyttäen kuinka tarpeellista oli suojella metsiä ja jokia, ovat selkeästi paljon relevantimpia nyt kuin koskaan. Perinteiset yhteisöt, monien vuosisatojen olemassaolon aikana, saattavat sopeutua Ostromin malliin, mutta rajata pääsyä resursseihin perustuen perhejäsenyyteen, johon pääsi osalliseksi avioliiton kautta: inklusiivinen, globaali dimensio tulisi aina ottaa mukaan. Ideologisin termein Ostrom asettaa vastakkaine sen miten ensimmäinen nykyaika (1500-1700 -luvut) hahmottivat maailman, näkökulma joka silti on valloillaan koulutusjärjestelmässämme. Sekoittamalla lakia, teknologiaa ja taloutta, ”tiede” normalisoitiin toiminnaksi joka hajottaa ei-uusiutuvia luonnonvaroja. Me elämme silti maailmassa, jossa yksityisomaisuus ona paremmin suojattu kuin yhteinen omaisuus: yksimielinen kulttuurinen muutos, pääosin koulujen ja populaarikulttuurin kautta levitetty, täytyy saada muuttamaan tätä arvojärjestelmää. Ostromin kontribuution tulisi informoida (ja lopulta ohjata) globaalin ympäristöyhteisvaurauden hallintaa. Yhteisvaurauden tunnistaminen ja tutkiminen ympärillämme, kuten rakennetty (koulut ja kirjastot), luonnollinen (ilma ja auringonvalo) sekä perhe-, ystäväpiiri- ja osallisuustalousyhteisöjen omistamat saaret meille osoittavat, että yhteisvauraus elää ja voi hyvin.

2. Vähemmän työntekoa

André Gorz (1923-2007) on vähemmän tunnettu mutta ei yhtään vähäpätöisempi. Gorz, eräs poliittisen ekologian sekä ‘degrowthin’ (décroissance) käsitteen radikaaleista perustajista, painotti kasvattamaan eroa tuotetun ja tarvittavan välillä. Jotkut hänen ehdotuksistaan on jo osittain toteutettu: työnteon vähentäminen otettiin Ranskan sosialistihallituksessa käyttöön 1990-luvun lopulla 35-tuntisen työviikon muodossa. Tämä mitta on johtanut ongelmiin ylityökorvauksiin liittyen ja se on osoittautunut epäsuosituksi joidenkin työntekijöiden kategorioiden keskuudessa jotka haluavat tienata enemmän. Tästä huolimatta se pysyy, ja sosialistikandidaatti Ranskan presidentinvaaleissa on ehdottanut sen pienentämisen yhä lisää 32 tuntiin. Jotta vertaistuotanto voisi kasvaa, tämänkaltaisia aloitteita tulisi analysoida ja kritisoida.

3. Perustulo

Toinen Gorzin ehdotuksista, perustulo, menee pidemmälle. Automatisaation yleistyminen on tuonut mukanaa parlamentaaristen raporttien hyväksymisen perustulosta Ranskassa ja Australiassa; perustulo on jo kokeilussa Suomessa, Hollannissa ja Skotlannissa. Joidenkin korkean tason konservatiivipoliitikkojen ja teknologiayrittäjien perustulon hyväksyminen voi johtaa meidät epäilemään että perustulo on juonu jolla poistetaan sosiaaliturva kaikkein haavoittuvimmilta ja korvataan se yksittäisellä tulonsiirrolla. Toisaalta perustulo voisi toimia feministisenä edistysaskeleena sillä ”lastensaanti huomattavasti kärjistää sukupuolien välistä eriarvoisuutta kasvattamalla erikoistumista ja naisten työmäärää” (Craig, 2006). Todellakin perustulo olisi erittäin hyödyllinen yksinhuoltajaäitien tapauksessa, joiden tulovaikutus on kaikkein negatiivisin lapsen syntyessä. Tämä vastaisi pitkäaikaiseen marxilaisten feministien kuten Mariarosa Dalla Costaja Selma James (1972) huoleen, jotka identifioivat suuria määriä rahallisesti ei-tunnustettuja mutta taloudellisesti olennaisia kotitöitä jotka tehdään ilmaiseksi. Ilman (miesteoreetikoille) näkymätöntä palkatonta tai lisääntymiseen liittyvää työtä kuten lastenhoito, kokkaus jne., palkattu työvoima ei olisi valmiina töihin aamulla. Me kutsumme tutkailemaan perustulolausuntoja paikallisten, alueellisten ja kansallisten valuuttojen kautta.

4. Ilmaisten palveluiden hyvän käytön mainostaminen

Sääntelyn purkajien, jotka haluavat yksityisää julkisia palveluita kuten terveydenhuolto ja koulutus, toimia tulisi vastustaa: meidän tulisi myös dokumentoida ja tukea pyrkimyksiä tehdä palveluista kuten joukkoliikenne, kunnallinen asuminen ja julkinen terveydenhuolto sekä koulutus ilmaisia. Uudet institutionaaliset järjestelyt voivat tulla tarpeeseen. Suomi on vihkinyt julkisten palvelujen vertaistuotannon mm. koulutuksessa, asukasyhdistyksissä, huume- ja peliriippuvaisten tukemisessa, kotihoidossa, jne. (Botero et al., 2012). Täytyy myös tunnustaa että kaikki ilmaisten palvelujen käyttö tulisi olla tasa-arvoista. Esimerkiksi, miksi yksi kuutiometri vettä kotikäyttöön maksaa saman verran kuin kuutiometri jolla täytetään yksityinen uima-allas (Ariès, 2007)? Idea siitä, että yhteisvaurauden ”väärinkäytöstä” tulisi keskustella ja tehdä tunnetuksi. Hyvien käyttötarkoitusten tulisi olla ilmaisia, huonojen käyttötarkoitusten kalliita. Ja jotta estettäisiin se, että rikkaat yksinkertaisesti ostavat tuhlailevan väärinkäytö, tulisiko keskustella samalla maksimituloista perustulon lisäksi?

Me olemme luonnostelleet neljä tutkimuksen ja toiminnan aluetta: yhteisvaurauden kulttuurillisen konseptin levittäminen laajalle; työajan lyhentäminen; perustulon käyttöönotto; julkisten palvelujen muuttaminen ilmaiseksi sekä niiden oikein- ja väärinkäytön erottelu. Mitat kuten lyhennetyn työajan määrä ja maksetun perustulon määrä viittaavat työvoiman erottamiseen tehtävästä työstä. Ne edustavat vaihtoehtoa dominantille diskurssille joka näkee työpaikat, huolimatta siitä miten huonosti palkattuja ja/tai tarpeettomia ja/tai ympäristölle tuhoisia ja/tai tylsiä ne ovat, olennaisena vaatimuksena kehitykselle. Ilmaiset julkiset palvelut ja perustulo saattavat olla toisiaan täydentäviä; ne saattavat olla ristiriidassa. Pointtu ei ole kuvitella yhteiskuntaa jossa kaikki mitat elävät täydellisen sulassa sovussa, mutta tutkia, kehittää ja tehdä yhdestä tai useammasta julkisia, kun taktisia ja strategisia mahdollisuuksia ilmenee, niin että saadaan aikaan oikeaa edistystä.

Me kutsumme Journal of Peer Productionin tutkijat ja harjoittajat harkitsemaan, kritisoimaan, kehittämään tai syrjäyttämään nämä tutkimusalueet ja toimet, ja dokumentoimaan heidän artikulaationsa vertaisprojekteista.

Lähteet

Ariès, P. (2007) Le Mésusage : Essai sur l’hypercapitalisme. Parangon, Paris.
Botero, A., Paterson, A., & Saad-Sulonen, J. (2012). Towards peer production in public services: Cases from Finland. Helsinki: Aalto University publication series Crossover.

Craig, L. (2006) Children and the revolution. A time-diary analysis of the impact of motherhood on daily workload. Journal of Sociology, 42(2): 125-143.
Dalla Costa, M. & James, S. (1972) The power of women and the subversion of the community. Bristol: Falling Wall Press.

Dyer-Witheford, N. (2007) Commonism. Turbulence, 1: 81-87 (online).

Euler, J. (2015) Commons-creating Society On the Radical German Commons Discourse Review of Radical Political Economics Vol 48, Issue 1, pp. 93 – 110.

Merton, R. K. (1973) [1942], ‘The normative structure of science’, in Merton, R. K., The sociology of science: Theoretical and empirical investigations. Chicago: University of Chicago Press.

 

Lähde:

http://peerproduction.net/issues/issue-10-peer-production-and-work/now-the-commons/

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *