Mitä on hajautettu valmistus?

Säilyttääksemme ja tuodaksemme takaisin elävän planeetan, ei riitä (tai ole tarpeen, tai suotavaa) ottaa haltuun olemassaolevia tuotantovälineitä. Sen sijaan meidän tarvitsee keksiä tuotantovälineet ja tavat tuottaa uudelleen. Suunnittele Globaalisti, Valmista Lokaalisti (Design Global, Manufacture Local ,DGML) on tuotantotapa, joka yhdistää digitaalisen tietoyhteisvaurauden käytön paikallistuotantoon ja automaatioteknologioihin.

Jos ensimmäinen Yhteisvaurausperustainen Vertaistuotannon aalto oli pääosin digitaalisesti tuotettu ja verkossa jaettu, me näemme toisen aallon siirtyvän yhä enemmän fyysiseen tilaan. Avoimet design-yhteisöt tuotetaan Fab Labeissa, hakkeritiloissa ja yhteisön verstaissa. Commons on tullut täyden ympyrän: Elinor Ostromin kuvaamasta luonnon resurssipohjaisesta yhteisvauraudesta yhteisvaurauspohjaiseen vertaistuotantoon digitaaliyhteisöissä ja edelleen hajautettuun, lokalisoituun valmistamiseen. Toisin sanoen, yhteistekeminen alkoi materiaalisesta maailmasta, laajeni hallitsemaan digitaalisia resursseja virtuaalitiloissa ja on nyt palannut fyysiselle tasolle, jossa digimaailma on työkalu uudenlaiselle isännöinnin, tuotannon ja jakelun muodoille.

Me kutsumme tätä jälkimmäistä prosessia Suunnittele Globaalisti, Valmista Lokaalisti (Design Global, Manufacture Local, DGML). Se on tulevaisuuden tuotantomuoto, joka perustuu digitaalisen tiedon, softan ja designin yhteisvaurauden sekä paikallisen valmistamisen ja automaattiteknologioiden yhdistämiseen. Nämä teknologiat usein sisältävät 3D-tulostimia ja CNC-koneita, sekä matalan teknologian käsityökaluja ja asianmukaista teknologiaa — usein toisiaan täydentäen. Homman ydin: se mikä on “kevyttä” (tieto) on globaalia, ja se mikä on “raskasta” (fyysinen valmistus) on lokaalia. DGML ja sen uniikit ominaisuudet auttavat avaamaan potentiaalin uusiin, kestäviin ja inklusiivisiin tuotannon ja kuluttamisen muotoihin.

Kuvittele prosessi, jossa designit luodaan yhdessä, tarkastetaan ja uusitaan osana globaalia yhteisvaurautta (eli universaalisti saatavilla oleva yhteinen resurssi). Samaan aikaan itse valmistus tapahtuu lokaalisti, usein yhteisten infrastruktuurien kautta lokaalit biofyysiset olosuhteet mielessä pitäen. Prosessi, jossa tehdään jotain yhdessä yhteisönä, käsi kädessä, luo uusia ideoita ja innovaatioita, jotka voivat kytkeytyä takaisin design-yhteisvaurauteen josta ne ovat peräisin. Tämä sykli kuvaa radikaalisti demokratisoidun tavan käsittää ja valmistaa tuotteita, joilla on suurempi kyky innovaatioon ja resilienssiin.

 

DGML esittää ekologisesti mahdollisen tuotantomuodon, jolla on kolme keskeistä aihetta:

1) Voittoa tavoittelematon: kappaleet on suunniteltu optimikäyttöön, ei luomaan jännitteitä kysynnän ja tarjonnan välille. Tämä eliminoi suunnitellun vanhenemisen tai pakotetun konsumerismin modulaarisista, kestävistä ja käytännöllisistä sovelluksista.

2) Paikallinen: fyysinen valmistus yhteisöpajoissa, joilla on paikallisiin tarpeisiin räätälöity valmistus. Nämä ovat mahdollisuuksien talouksia (economies of scope), ei skaalatalouksia (economies of scale). Tarvittaessa suoritettu paikallinen tuottaminen ohittaa tarpeen suurille satsauksille pääomiin ja siitä johtuvaan tarpeeseen pitää ”pyörät pyörimässä” yötä päivää sijoittajien odotusten tyydyttämiseksi. Logistiikkakulut — olivatpa ne sitten rahallisia tai ekologisia — katoavat, kun taas ylläpito, varaosien valmistus ja jätteidenkäsittely hoidetaan paikallisesti.

3) Yhteinen: yhteisö identifioi ja jakaa joutilaat resurssit. Nämä voivat olla aineettomia ja globaalisti yhteisiä (piirustuksia, yhteistyöprotokollia, ohjelmistoja, dokumentaatiota, juridisia lomakkeita), tai materiaalisia ja aikallisesti hallinnoituja (yhteisötilat, työkalut ja koneet, hackathonit). Mitään kalliita patentteja tai immateriaalioikeusregiimejä ei ole pakottamassa keinotekoista niukkuutta. Valta on yhteistä ja jaettu autonomisesti, mikä luo ”Jakamistalouden” joka on nimensä väärti.

Tämänhetkisiä esimerkkejä DGML-lähestymistavasta ovat Wikihouse, voittoa tavoittelematon säätiö modulaarisen asunnonrakentamisen malleille; OpenBionics, 3D-tulosteiset proteesit jotka maksavat murto-osan (0.1:sta 1%:n) perinteisten proteesien hinnoista; L’Atelier Paysan, pienten ja keskisuurten maanviljelysten teknologista asemaa parantava open source -osuuskunta; Farm Hack, open source -knowhow’ta maatalouden tee-se-itse -innovaattoreille jakava farmivetoinen yhteisöverkosto; ja POC21, DGML-projekteja yhteisöatmosfäärissä kehittävä innovaatioleiri.

Säilyttääksemme ja tuodaksemme takaisin elävän planeetan, ei riitä ottaa haltuun olemassaolevia tuotantovälineitä; itse asiassa, sellainen ei välttämättä ole tarpeen tai edes suotavaa. Sen sijaan meidän tarvitsee keksiä uudelleen tuotantovälineet ja tavat tuottaa; radikaalisti miettiä uusiksi tapa jolla tuotamme. Meidän tulee myös yhdessä päättää mitä ei tuoteta, ja milloin suunnata tuotantokapasiteettimme kohti ekologiaa eheyttävää työtä ja luonnonjärjestelmien isännöintiä. Tähän kuuluu myös tarpeelliset toimet kuten permakulttuuri, maaperän entisöinti, regeneratiivinen suunnittelu ja uudelleenvilliinnytys (rewilding).

Nämä maailmoja muuttavat pyrkimykset eivät voi syntyä ja asemoitua elleivät kansalaiset ole vapaita ottamaan osaa, ja tämä tarkoittaa kestävien rahoitusmenetelmien löytämistä, jotka voivat vapauttaa aikaa tai pääomaa näitä kontribuutioita kehittämään. Yhtä ongelmallista on mahdollisuus kaapata ja aidata avoin design-yhteisvauraus, joka sitten muutetaan liikevoittovetoiseksi P2P-hybridiksi (joka yllä kuvattiin) ja joka pitkittää pääoman niukkuusmaailmankuvaa.

Tämän välttämiseksi tuottajayhteisöt voivat valita luovansa generatiivisia elinkeinoja ja solidaarisuusmekanismeja ylläpitääkseen itseään ja mittaamattoman arvokasta työtä jota he tekevät. Tämä on Avoimen Osuustoiminnan rooli, jota tarkastelemme myöhemmässä osuudessa.

Lähde:

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.