Miltä P2P-talous näyttää?

Kaikki taloudet saavat tietonsa vallitsevasta arvojärjestelmästä. Dominantti järjestelmä priorisoi poissaolijoiden voitonmaksimointia ja samalla pitää hoivatyötä ja ympäristönsuojelua ulkoisvaikutuksina. Yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto alleviivaa uusia arvonluonnin ekosysteemejä, jotka koostuvat kolmesta instituutiosta: tuottajayhteisö, yhteisvauraussuuntautuneet yrittäjäkoalitiot ja hyötyä tavoittelevat yhdistykset.

Sanan talous alkuperäisen kreikkalaisen vastineen ekonomeia etymologia kuvaa kodin resurssienhallintaa. Miten me voimme laajentaa hoivasuuntautuneet interaktiot, jotka löytyvät jokaisesta terveestä kodista, laajemmalle talouteen, jossa verkottuneet yhteisöt ohjaavat yhteisen kotimme, planeetta Maan, resursseja?

Kaikki taloudet saavat tietonsa vallitsevasta arvojärjestelmästä. Dominantti järjestelmä priorisoi poissaolijoiden voitonmaksimointia ja samalla pitää hoivatyötä ja ympäristönsuojelua ulkoisvaikutuksina. Mutta mitä arvo edes on?

Me ehdotamme, että “arvo” on prosessi, koordinoiva mekanismi joka ohjaa kollektiivista käyttäytymistämme. Se voidaan jakaa kolmeen päätasoon: tuotanto (merkitykselliset kontribuutiot päämäärän saavuttamiseksi), tallennus (kontribuutioiden seuranta ja merkintä eri kriteerien ja intressien mukaan) ja aktualisaatio (jossa arvo ilmenee ja oikeuttaa aiemmat toimet). Tämä prosessi saa tietonsa eri poliittisilta talouksjärjestelmiltä. Kapitalismissa tuotanto on yksityistä, hierarkista ja voittoa  tavoittelevaa; tallennus on läpinäkymätöntä, abstraktia ja kvantitatiivista; ja aktualisaatio tapahtuu ainoastaan markkinoilla. Tätä vastoin täysin P2P-pohjaisessa järjestelmässä tuotanto on kollektiivisessa omistuksessa, vaakatasossa ja yhteiskunnallisen arvon ohjaamaa; tallennus on läpinäkyvää, hajautettua ja pluralistista; ja aktualisaatio käy ilmi sosiaalisten suhteiden jakamisen ja luomisen toiminnoista, jotka hyödyttävät Yhteismaata.

Yhdessä tämä jälkimmäinen prosessi tunnetaan nimellä yhteisvaurauspohjainen vertaistuotanto (Commons-Based Peer Production, CBPP), lainopin tutkija Yochai Benklerin käyttöön ottama termi, joka kuvaa tapoja luoda ja jakaa arvoa. P2P-infrastruktuurit sallivat ihmisten kommunikoida, itseorganisoitua ja lopulta kanssaluoda arvoa digitaalisen tieto-, ohjelmisto- ja design-yhteisvaurauden muodossa. Mieti Wikipediaa, vapaita ja avoimen lähdekoodin projekteja kuten Linux tai Apache, Mozilla Firefox tai WordPress, ja avoimen designin yhteisöjä kuten Wikihouse, RepRap ja Farm Hack.

Yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto tuottaa uusia arvonluonnin ekosysteemejä, ja se voidaan nähdä ainakin kolmena instituutiona: 1) tuottajayhteisö, 2) yhteisvauraussuuntautuneet yrittäjäkoalitiot, ja 3) hyötyä tavoittelevat yhdistykset.

Tuottajayhteisö koostuu kaikista projektin osanottajista ja siitä miten he koordinoivat työtään. Tämän instituution jäsenet saattavat saada palkkaa tai olla vapaaehtoisia, jonkin käytännön arvoa tuottavan intressin motivoimina. Kaikki heistä tuottavat yhdessä jaettavaa resurssia.

Yhteisvauraussuuntautuneet yrittäjäkoalitiot pyrkivät turvaamaan joko liikevoittoa tai elannon luomalla lisäarvoa markkinoille, yhteisistä resursseista. Kontribuuttorit saattavat saada palkkaa mukana olevilta yrityksiltä. Digitaalinen yhteisvauraus itsessään voi olla markkinoiden ulkopuolella, koska sitä on runsaasti ja se ei ole niukkaa. Esimerkiksi, WordPress-alusta on kaikkien saatavilla olevaa avoimen lähdekoodin yhteisvaurautta, mutta jotkut yritykset, kuten Automattic, joka on läheisesti mukana sen kehityksessä, tarjoavat työpaikkoja sen kehittäjille ja luovat arvokkaita tuotteita ja palveluja.

Kriittisen tärkeää yrittäjien, yhteisön ja yhteisvaurauden välisessä riippuvuussuhteessa on se ovatko ne arvoa luovia vai pyydystäviä. Nämä termit ovat kolikon vastakkaiset puolet, mutta todellisuudessa kaikki haluavat olla jonkin verran molempia. Hyviä esimerkkejä luovan ja pyydystävän relaation eroista ovat teollinen maanviljely ja permakulttuuri. Ensimmäisessä maaperä köyhtyy ja muuttuu sairaammaksi, kun taas jälkimmäisessä se muuttuu rikkaammaksi ja terveemmäksi. Kun yhteisöt toimivat samassa ympäristössä (kaupunki, laakso tai bioalue), ne voivat kasvattaa resilienssiään tuomalla resursseja yhteen meta-taloudellisiin verkostoihin, jotka integroivat eri paikallisaloitteita.

Teoksesta “The Architecture of Ownership”, kirjoittanut Marjorie Kelly.

Kolmas instituutio on hyötyä tavoitteleva yhdistys. Monet yhteisvaurauteen pohjautuvat vertaistuotannon ekosysteemit koostuvat sekä tuottajayhteisöistä ja yrittäjäkoalitioista että riippumattomista hallinnollisista instituutioista, jotka tukevat yhteistyön infrastruktuuria ja voimaannuttavat yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon kapasiteettia.

Nämä instituutiot, usein voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, eivät johda itse yhteisvaurausperusteista vertaistuotannon prosessia. Esimerkiksi Wikimedia Foundation, Wikipedian hyötyä tavoitteleva yhdistys, ei pakota Wikipedian tuottajia tuottamaan; samoin myös vapaan ja avoimen lähdekoodin säätiöt, jotka usein pitävät yllä infrastruktuuria ja projektiverkostoja eivät myöskään pakota niiden kontribuuttoreita.

Tätä vastoin perinteiset ei-julkiset ja voittoa tavoittelemattomat organisaatiot toimivat niukkuuden näkövinkkelistä. Ne identifioivat ongelmia, etsivät resursseja ja allokoivat noita resursseja hierarkisesti ongelmia ratkoessaan. Hyötyä tavoittelevat yhdistykset toimivat runsauden näkökulmasta; ne tunnustavat ongelmat, mutta uskovat että auttamishaluisia kontribuuttoreita on tarpeeksi. Ne ylläpitävät yhteistyön infrastruktuuria, joka sallii mukana olevien yhteisöjen ja yrittäjäkoalitioiden olla mukana ratkaisuja tarjoavien yhteisvaurauspohjaisen vertaistuotannon prosesseissa. Ne sekä suojelevat yhteisvaurautta että auttavat ratkomaan konflikteja sidosryhmien välillä, keräävät rahaa ja auttavat yleisessä kapasiteetin rakentamisessa, mikä on tarpeellista yhteismaalle (esimerkiksi kouluttamisen tai sertifioinnin muodossa).

Voit pitää tätä arvonluonnin ekosysteeminä. Energiset taloudet, jotka perustuvat yhteisvaurauteen, ovat aktiivisen huolenpidon kohteena ja ne säilytetään tuleville sukupolville. Luontaisesti tämän tyyppiset taloudet ovat:

  • Vapaita: avoimia, jaettavia, kaikille yhtäläinen pääsy,
  • Reiluja: yhteiskunnallinen solidaarisuus koko ihmiskunnan kanssa, inklusiivinen rotujen, luokkien, sukupuoli-identiteettien, seksuaalisen suuntautumisen, kykyjen ja kansalaisuusstatuksen suhteen,
  • Kestäviä: tunnustavat olennaisen osamme vastuullisina luonnon isäntinä ja restauroijina, ei alistajina ja tuhoajina.

Sellaisen ekosysteemin tekeminen elinkelpoiseksi vaatii, että kommonerit soveltavat Yhteisvaurausperustaisen Vertaistuotannon logiikkaa hajautettuun fyysiseen valmistukseen, samalla kun yhtäaikaisesti luodaan omia yrittäjyyden muotoja: Avoimet Osuuskunnat. Me tutkimme näitä kahta Yhteisvauraussiirtymän ydinelementtiä seuraavissa kirjoituksissa.

//primer.commonstransition.org/1-short-articles/1-2-what-are-p2p-and-the-commons-and-how-do-they-relate#1503573876192-372b50ea-87b1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.