Miksi pelkäämme puhua yksinäisyydestä?

Ymmärrämmekö todella yksinäisyyden vaikutukset yhteiskuntana? Me olemme tottuneet kuulemaan vanhemmilta ihmisiltä yksinäisyyden kokemuksista, ja saatamme liittää tämän tunteen sosiaaliseen eristäytymiseen, tai ulkomaailmasta sulkeutumiseen. Mutta totuus on että me kaikki koemme yksinäisyyttä jossain kohtaa elämäämme, jopa ympäristössä jossa olemme ihmisten keskellä.

Britanniassa yksinäisyys on erityisen huolestuttavaa. Sillä on todellisia vaikutuksia sekä fyysiseen että mielenterveyteen. Puutteella tiedetään olevan vaikutus hyvinvointiimme, mutta sosiaaliset interaktiot ovat usein ylenkatsottuja kapeammissa materiaalisissa puutekäsityksissä. Viimeaikaisissa virallisissa keskusteluissa Britanniassa paronitar Ruth Lister listasi kuinka ongelmallista tämä on.

Hän kertoi kirjan The Spirit Level analyysista, joka osoittaa kuinka rikkaissa maissa köyhyyden vahinkoa tuottava vaikutus ei ole materiaalista vaan psyko-sosiaalista. Sosiaaliset suhteet ja epävarmuudet sosiaalisesta statuksesta ja siitä kuinka toiset näkevät meidät vaikuttavat voimakkaasti stressiin, kognitiivisiin toimintoihin ja tunteisiimme.

Juuri julkaistu tutkimus osoitti että yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen liittyvät 29%:ssa tapauksista korostuneeseen sydän- tai angiinakohtaukseen — kaksi pahinta sairauden ja kuoleman aiheuttajaa rikkaissa maissa.

Toinen tutkimus vahvistaa tämän, ja näyttää että sosiaalisten kontaktien puute on terveydellemme yhtä vaarallista kuin 15 savukkeen polttaminen päivässä, ja että yksilöt joiden sosiaaliset suhteet ovat riittävät selviävät 50% suuremmalla todennäköisyydellä kuin ne joiden sosiaaliset suhteet ovat vähäisiä. Todellakin, NEF:n oma tutkimus on näyttänyt että paremmat sosiaaliset verkostot, sekä kontaktien määrän että vahvuuden suhteen mitattuna sekä sosialisointiin käytetyn ajan perusteella viittaavat suurempaan hyvinvointiin.

Kuitenkin yksinäisyyden aihe saa osakseen vain vähän palstamillimetrejä. APPG:n keskustelu pyrki avaamaan hyvinvoinnin, epätasa-arvon ja sosiaalisen puutteen välistä suhdetta Britanniassa ja miettimään sitä miten asiat voisivat olla toisin. Puhujina oli Kimberley Brownlee, John Hills, Baroness Ruth Lister, Dr Simon Sandberg, Lord Gus O’Donnell ja professori Lord Richard Layard.

Yksinäisyys Britanniassa — miten pärjätään verrattuna muihin maihin?

ONS:n viimeisimmässä How’s Life? -raportissa 15% Britannian väestöstä määritteli sosiaalisen elämän tyytyväisyytensä matalaksi (yhdestä neljään asteikolla 1-10). Ja yli 1 kymmenestä yli 16-vuotiaasta ei ole puolisoa, perhettä tai ystävää johon voisi tukeutua jos heillä on vakava ongelma.

Mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin, Britannia ei pärjää kauhean hyvin verrattuna muihin Euroopan maihin, erityisesti kun tarkastellaan työikäisiä. Vain 72% 25-44 -ikäisistä tapasi ihmisiä sosiaalisesti useita kertaa kuussa, verrattuna 95%:n samassa ikäryhmässä Hollannissa.

Kuinka voimme vähentää yksinäisyyttä Britanniassa?

Keskustelu APPG:n tapahtumassa toi esiin ideoita joilla voitaisiin vähentää puutetta ja hyvinvoinnin epätasa-arvoa — sosiaalisen eristäytymisen vähentäminen nousi ykkösprioriteetiksi.

Panelisti Kimberley Browniee, moraalifilosofian apulaisprofessori Warwickin yliopistossa, sanoi että ihmisinä me olemme luonnostamme sosiaalisia. Hän sanoi meidän olevan riippuvaisia toisista ei ainoastaan lapsuudessamme, vaan koko elämämme ajan, jopa silloin kun olemme terveitä ja kukoistavia; sosiaalisen kontaktin puute on sama kuin puute ruoasta ja vedestä, kyse on selviytymisestä.

Hänen työnsä luonnostelee ehdotuksen jolla sosiaalisesta interaktiosta tehdään perusoikeus, joka näkyisi mm. käytänteissä ja yhteiskunnallisessa arvostuksessa.

Mutta miltä tämä näyttäisi? Kun katsoo julkisia palveluita esimerkiksi, Kimberley kyseenalaistaa sen kuinka ne voitaisiin suunnitella tavalla joka tarjoaa mahdollisuuden kehittää pitkäaikaisia sosiaalisia kontakteja. Niin että olisi yksi kontakti joka tietää tarinasi kun olet tekemisissä palvelujen kanssa. Tai vaikka hoitokoti jossa sosiaalista interaktiota painotetaan samalla tavoin kuin perusterveydenhuollossa.

Lord Gus O’Donnell selitti kuinka käytänteet tällä alalla ovat monitahoisia; sosiaalisen eristäytymisen ja yksinäisyyden vähentäminen vähentää julkisen sektorin kuluja. Joten poliitikoilla on yksi syy lisää lopettaa puhuminen ja alkaa tekemään asialle jotain.

(suom. huom. juttelu TE-keskuksen työntekijän kanssa siitä kuinka paljon työttömyys vituttaa ei varmasti ratkaise sosiaalisen eristäytymisen tai yksinäisyyden ongelmaa yhiteiskunnassa….)

 

 

Lähde: New Economics Foundation

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.