Kirjoittanut Jonathan Rowson
Vastaan tässä muistioon siitä miten voisimme pääästä ”konsumerismin yli”, joka on paljon vaikeampaa kuin miltä se kuulostaa. Konsumerismi on syvällisen problemaattista, mutta huolimatta sen ilmiselvistä rajoitteista, haitoista ja absurditeeteista, on huomattavan vaikeaa korvata sitä yhteiskuntamme oletettuna tapana toimia.
Konsumerismi ei ole kuluttamista, joka on kapitalismia edeltävää inhimillistä perustoimintaa. Metsästäjä-keräilijät, esimerkiksi, kuluttivat maasta saatuja tuotteita ja käyttivät eläimiä eri tarkoituksiin. Konsumerismi ei ole myöskään kapitalismia, joka on monia muotoja saava liukas käsite, mutta se on sen yleisimmän modernin ilmaisun kaikkein olennaisimpia aspekteja.
Konsumerismi on yksinkertaisesti hallitseva kulttuurillinen ja taloudellinen tapa toimia. Se on mitä me teemme, tiettyyn pisteeseen asti se on mitä me olemme, ja se on luonteeltaan ideologista koska se määrittelee normaaliuden tunteemme. Ehkä konsumerismi on se mitä kapitalismi tekee kulutukselle — se muuttaa yksinkertaisen ihmistoiminnan kulttuuriseksi hegemoniaksi.
Tunnettuihin konsumerismin kritiikkeihin kuuluu mm. sen vahingollinen ekologinen vaikutus, sen kyvyttömyys tarjota kestävää tyydytystä ja koominen ”kuluta rahaa jota sinulla ei ole jotta voit ostaa asioita joita et halua jotta voit tehdä vaikutuksen ihmisiin joista et pidä”-absurdius. Joten konsumerismi on kestämätöntä, epäpalkitsevaa ja äärimmäisen absurdia. Kuitenkin sen kestää, ja on vaikeaa kuvitella sen tulevan korvatuksi jollain.
Miksi?
Konsumerismi on perustavanlaatuisella tavalla loogisempaa kuin miltä se aluksi vaikuttaa. Aloin ajatella sitä kytkiessäni kaksi viittausta jotka käyttävät ”logiikkaa” epätyypillisillä tavoilla. Tim Jackson kirjoittaa ”kuluttamisen yhteiskuntalogiikasta” kirjassa Prosperity without Growth
Konings on erityisen huomionarvoinen, koska hän uskoo kaikensorttisten edistysmielisten olevaan kykenemättömiä tajuamaan, että raha on enemmän ikoni kuin idoli, toisin sanoen se ei ole jotain jota ihmiset itsessään palvovat (raha jumalana) vaan jotain joka esittää elämänmuotoja joihin ihmiset identifioituvat (raha minuutena).
“Edistysmieliset, lyhyesti sanottuna, jättävät huomaamatta kapitalismin äärimmäisen yhteiskunnallisen ja psyykkisen voiman ollakseen tunnetasolla suostuttelevia”. Tämä lainaus tulee hyvästä Bryant William Sculoksen kirja-arviosta joka lisää: “Kapitalismi ja sen alaiset ovat jokapäiväisen elämän olennaisuuksia, ja täten mikä tahansa läpikotainen analyysi tai kritiikki kapitalismista täytyy ottaa emotionaalisen ja merkityksen tuottavan aspektiksi nykypäivän kapitalismin määrittelevänä piirteenä. Tämä on se “minkä edistysmieliset ovat missanneet.”
Unohdetaan ‘edistysmieliset’ hetkeksi, ja muistetaan että konsumerismi normaalisti ei ole vaihtoehto täydelle pysähtymiselle. Jos ei mitään muuta, konsumerismi ajaa omaa fossiilisten polttoaineiden käyttöämmee, jotka ovat pääasiallinen ilmastonmuutoksen aiheuttaja, kilpailua edeltävä ongelma kaikille: ei elinkelpoista planeettaa, ei kilpailua.
Joten mitä tehdä?
Vastauksen ensimmäinen osa liittyy modernin konsumerismin ideologiseen kontekstiin, neoliberalismiin (”valtiojohtoiseen yhteiskunnan uudelleenmuokkaukseen markkinoiden malliksi” — Will Davies). On muttunut vaikeaksi olla tarkoituksellinen tulevaisuuden suhteen — kuvitella ja muokata maailmoja joissa haluamme elää — koska moderni valtio harvoin ottaa mitään roolia sen tekemisessä saatika kannustaa meitä niin tekemään. Kirjoitin tästä haasteesta täällä. Siinä kyse ei ole konsumerismin ylipääsemisestä, mutta se on tärkeä osa kontekstia, ja auttaa selittämään miksi oikean tasoinen analyysi konsumerismista on mahdollisesti yhteiskunnallisen imaginäärin taso.
”Imaginääri” ei ole termi jota käytetään laajalti keskustelussa, mutta sen on ottanut käyttöön kanadalainen filosofi Charles Taylor ja kreikkalais-ranskalinen sosiaalikriitikko Cornelius Castoriadis muiden muassa. Mielestäni se on yhä tarpeellisempi konseptuaalinen työkalu jolla tehdä selkoa siitä mitä maailmassa tapahtuu. Perspectivan tutkija Sam Earle antaa hyvän yleiskatsauksen siitä mitä se tarkoittaa, yksinkertaisella määritelmällä imaginääristä: ”ympäröivien ideoiden, uskomusten ja käytäntöjen paradigma joka tekee yhteiskunnasta mahdollisen”.
Imaginääri ei ole ”systeemi”, se ei ole ”kulttuuri”, se ei ole ”ideologia” — se on kokemuksemme kaikkien näiden asioinnin navigoinnista kun etsimme hyväksyttävää käyttäytymistä ja haluttavia elämänmuotoja. Me olemme jumissa konsumerismi-imaginäärissä ja on vaikeaa nähdä tietä ulos siitä koska me näemme sen läpi. Imaginääri liittyy mielikuvitukseen jollain tietyllä tavalla, ja tämä on yksi niistä — imaginäärimme rajoittavat mielikuvitustamme koska ne rajoittavat tuntemustamme siitä mikä on tiedettävissä, mahdollista ja tehtävissä. Kuten Pablo Picasso joskus asian ilmaisi: “Kaikki jonka voit kuvitella on totta.” Johon lisäisin: mutta vain kaikki jonka voit kuvitella.
Imaginäärin ja logiikan välistä suhdetta ei ole tietääkseni kehitetty, mutta tässä on yksi tapa tarkastella asiaa. Ihmiset, yhteisöt, organisaatiot ja hallitukset tekevät asioita syistä jotka ovat järkeviä suhteessa niiden imaginääriin, mutta ei muutoin. Tausta-ajatus joka muokkaa implisiittistä toimintalogiikkaa ja narratiivisia parametreja. Imaginääri määrittää milloin selityksiä on tarpeen antaa ja milloin ei. Tämä auttaa tekemään selkoa siitä miksi kasvusta jauhetaan loputtomiin, kaikkien sen adjektiivien kanssa (inklusiivinen, vihreä, vahva, matala) mutta tarve ja halu kasvulle sellaisenaan on harvoin tarkastelun aiheena julkisessa keskustelussa. Se ei ole niinkään poliittinen idea josta väitelllä kuin se idea joka määrittää mistä politiikasta keskustella — siksi imaginäärin käsite on hyödyllinen. Se paljastaa mille olemme alisteisia ja mitä voimme ”pitää objektiivisena” ja mihin suhtautua keskustelussa.
Mitkä sitten ovat implisiittiset konsumerismin logiikat, ja mitä vaaditaan niitten yli pääsyltä?
Konsumerismin emotionaalinen logiikka littyy ihmisten emotionaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Yksityiskohtainen selonteko emotionaalisista tarpeista annetaan vaikuttavan hyvin todistetussa ja tieteenalat ylittävässä ‘Human Givens’-lähestymistavassa jossa väitetään, että me kaikki tarvitsemme turvallisuutta, autonomiaa ja kontrollia, statusta, yksityisyyttä, huomiota, yhteyttä, intimiteettiä, kompetenssia ja saavutuksia, merkitystä ja tarkoitusta.
Tärkeä asia tajuta tässä on, että sellaiset emotionaaliset tarpeet eivät tunnu olevan ”sosiaalisia konstruktioita” — ne ovat ihmisolentona toimimisen funktio ja tuntuvat olevan universaaleja. Peruspropositio on, että kaikki emotionaalinen ahdinko ja mielisairaudet aiheutuvat kyvyttömyydestä saada sisäisiä tarpeita, erityisesti emotionaalisia tarpeita, tyydytetyksi tasapainoisesti.
Ja tässä kohtaa asia on monille vaikea hyväksyä. Konsumerismi, kaikkine vikoineen, tyydyttää kaikki ylläolevat emotionaaliset tarpeet, ainakin johonkin pisteeseen asti, ja muut konsumerismin logiikat ovat jollain tavalla johdettuja tästä perussaavutuksesta. Tästä seuraa, että avain ”konsumerismin ylipääsyyn” on ymmärtää näitä emotionaalisia tarpeita paremmin ja tyydyttää ne toisin tavoin.
Konsumerismin sosiaalinen logiikka liittyy tarpeeseen luoda, ylläpitää ja kokeilla identiteetillä (status, huomio, yhteys, merkitys) ja silmiinpistävälle kulutukselle on rooli tässä prosessissa niin, että kokeellisella tasolla, ainakin hetkellisesti, ”olet sitä mitä ostat”. Keskeisin pyskologinen prosessi tässä on cathexis, joka kuvaa kiintymisen prosessia mikä johtaa meidät identifioimaan materiaalisen omaisuuden omaan itseemme. Nuo asiat — talot, autot, vaatteet, teddy-nallet jotka pidämme osana ”itseämme”. (Kiintyminen rupa’an buddhalaisuudessa toimittaa samanlaista virkaa.)
Konsumerismin taloudellinen logiikka liittyy investointisyklin ylläpidon tarpeen tyydyttämiseen ja paluuseen kasvun avulla joka pitää talouden pyörimässä — se mikä pitää meidät ”työpaikoissa” ja elinkeinomme kasassa (turvallisuus, autonomia ja kontrolli, merkitys ja tarkoitus). Kuitenkin Tim Jackson asiaankuuluvasti kysyy (ibid s.117): “Palveleeko systeemi edelleen meitä, vai onko meistä tullut systeemin palvelijoita?”
Konsumerismin teknologinen logiikka on, että se tyydyttää tarpeen uutuudelle joka syntyy muista tarpeista, esimerkiksi kompetenssi ja saavutus suhteessa uuteen puhelimeen, tai merkitys ja tarkoitus uuden auton avulla.
Konsumerismin juridinen logiikka on, että se tyydyttää tarpeen omistamiselle (yksityisyys, status, kontrolli) suoraan sekä luomalla markkinat omistettavista ideoista syntyville tuotteille immateriaalioikeuksien suojan kautta.
Konsumerismin poliittinen logiikka on hieman vaikeampi käsittää. Se tyydyttää tarpeen paremmasta huomisesta (turvallisuus, tarkoitus, kontrolli) niin että poliitikot voivat tehdä lupauksia joiden pohjalta heidät valitaan, esimerkiksi parantamalla ostovoimaa verohelpotuksin tai luomalla työpaikkoja.
Konsumerismin spirituaalinen logiikka on syvempi kysymys, ja Tim Jackson tuntuu väittävän että se liittyy ahdistuksen lievittämiseen ”täyttämällä sisällä olevaa tyhjiötä”. Vuonna 1955 ekonomisti Victor Lebow esitti asian yleisemmin:
“Suunnattoman tuottava taloutemme vaatii, että teemme kulutuksesta elämäntavan, että muutamme hyödykkeiden ostamisen ja käytön rituaaleiksi, että etsimme henkistä ja egomme tyydytystä kuluttamisesta. Me tarvitsemme asioita jotka kulutetaan, kuluvat loppuun, korvataan ja heitetään menemään yhä kiihtyvämmällä tahdilla.”
Maininta rituaaleista on huomionarvoinen, mutta mietin onko syvempi tapa ilmaista asia niin, että konsumerismi tyydyttää spirituaalisen tarpeen olla ajattelematta kuolemaa, jatkuvan ritualistisen harhautuksen kautta. Paljon laajempi henkisten tarpeiden käsittely on vuoden 2014 raportissani nimeltä Spiritualise.
Jackson summaa miksi konsumerismi on niin tukala tilanne seuraavasti (Ibid s.116):
“Tyhjä minä on voimakkaiden sosiaalisten voimien ja modernien instituutioiden tuote. Yksilöt ovat sosiaalisen vertailun armoilla. Instituutioille annetaan periksi konsumerismin tavoittelussa. Talous on riippuvainen kulutuksesta jotta se selviytyisi… Ehkä kaikkein puhuvin pointti kaikista on jokseenkin liian täydellinen sovite kotitalouksien jatkuvan uuden kuluttamisen ja yritysten jatkuvan uuden tuottamisen välillä. Rauhaton ”tyhjän minän” halu on täydentää täydellisesti yrittäjän levotonta innovaatiota. Uuden tuottaminen luovalla tuholla ajaa kuluttajien uutuudenhinkua (ja on sen ajama).”
Jos konsumerismi tyydyttää emotionaalisia tarpeita, ja jos nuo emotionaaliset tarpeet manifestoituvat eri logiikkoina, ja jos nuo logiikat johtavat kelpoisuutensa vallassaolevista imaginääreistä, mitä se merkitee ”konsumerismista ylipääsemiselle”?
Olennaisesti meidän tulee irroittaa itsemme vallalla olevasta konsumeristisesta imaginääristä ja ottaa käyttöön kilpaileva logiikka, joka tyydyttää emotionaaliset tarpeemme toisin tavoin.
Kuinka tehdä tämä on seuraavan kirjoitukseni aihe.
@Jonathan_Rowson
Lähde:
https://medium.com/perspectiva-institute/imagining-a-world-beyond-consumerism-1-af434f3a23be
One thought on “Kuvittele maailma ilman konsumerismia”