Yorick Blumenfeld kertoo meille useita syitä sille miksi kapitalismia ei voida reformoida.
http://www.fdnearth.org/essays/capitalism-cant-be-reformed-try-the-incentive-economy/
Lisäksi hän esittää useita ratkaisumalleja kapitalismin nykyongelmiin. Tätä hän kutsuu insentiivitaloudeksi:
1. Ei enää rahantekoa rahanlainauksella. Tämä tarkoittaa ettei ole pankkeja, pörssejä eikä rahastoja.
2. Ei käteistä yhteiskunnassa. On olemassa krediittisysteemi ja ihmiset käyttävät elektronisia kortteja kaikissa transaktioissa. Tähän on useita syitä, mm. mustien markkinoiden suitsiminen, mafiat jne. Tietoyhteiskunta tekee tämän mahdolliseksi siinä missä se ei ole ennen ollut mahdollista.
3. Työ on reaalitulojen lähde. Kaikilla on oikeus hyödylliseen, palkalliseen ja säännölliseen työhön.
4. Luottoarvo on todennäköisesti jokin keskiarvo työtunnin hinnasta. Ajattele vaikka että yksi krediitti per tunti. Krediittejä käytetään siinä missä rahaa ei nyt käytetä laillisesti.
5. Perustarpeet tyydytetään: Kuvittele vaikka 40 krediittiä viikossa jokaiselle aikuiselle (lapsia hoitava äiti tai kuka tahansa) perustarpeisiin kuten ruokaan ja asumiseen.
6. On olemassa sosiaalisia insentiivejä, jotka perustuvat yhteistyölle ja yhteisöille. Siirtymä uusiutuviin energiamuotoihin kierrättäminen koko maailman skaalalla on insentiivien ylläpitämä.
7. Väkivallaton siirtymä pois kapitalismista. Henkilökohtaiset tilit viisinumeroisiin lukemiin asti muutettaisiin krediiteiksi.
8. Suurin osa yksityisomisteisista kodeista ja farmeista ei ole vaikutuksen alainen. Ihmiset saisivat pitää suurimman osan fyysisistä asseteista kuten koruista, maalauksista, lentokoneista ja jahdeista. Kysymys on mistä saada kyky ylläpitää sellaisia asioita kuin lentokoneita ja jahteja? Ilman tuloja osakkeista, bondeista, koroista tai vuokrasta, tällaisten ylläpito kiellettäisiin nopeasti.
9. Asuntomarkkinoiden spekulatiivinen luonne on historiaa. Kokonainen kappale on omistettu Blumenfeldin kirjassa sille kuinka meidän tulee miettiä yksityisomistuksen kysymystä yhteistyön ja lähidemokraattisen yhteiskunnan kautta.
10. Liiketoimintaa ei kansallisteta tai yksityistetä. Paljon on olemassa pieniä työntekijäomisteisia osuustoimia kuten Espanjan Mondragonin systeemi. Jenkkilässä on nykyään noin 50 tuhatta osuuskuntaa joihin noin 120 miljoonaa amerikkalaista osallistuu. Vaihtokauppa on sallittua osuuskuntien kesken. Jättiläismäisistä korporaatioista siirrytään nopeasti pois.
11. Krediittipalkkojen ero voi olla kymmenkertainen reaalityössä riippuen sen vastuullisuudesta, jotta ihmisille tarjotaan insentiivejä. Tämä tarjoaa mahdollisuuden suurempaan sosiaaliseen ja taloudelliseen tasa-arvoon. Täyttä tasa-arvoa ei edes pyritä löytämään.
12. Työntekijät jakavat voitot ja tappiot. Työntekijöitä pidetään vastuullisina osuustoiminnan eettisyydestä (kuten vaikutuksista paikalliseen ympäristöön), joka on voimakas insentiivi. Työntekijät omistajina ovat demokraattisesti äänessä yrityksen käytäntöjä suunniteltaessa.
13. Tuotteiden ja palvelujen hinta riippuu niiden oikeasta sekä marginaalikustannuksesta, ei siitä kuinka niukkoja ne ovat tai kuinka suuria voittoja niillä saadaan aikaan.
14. Materialismia tulee hillityä. Jos kiinalaiset söisivät yhtä paljon kalaa kuin japanilaiset, koko maailman kalavarannot olisi jo kulutettu. on kaukana globaalista kestävästä kehityksestä.
15. On olemassa paikallisia ja alueellisia ”Krediittipalvelukeskuksia” joissa yksilöt tai yhteisöt/osuuskunnat voivat hoitaa krediittitilannettaan. Osuuskunnat palauttavat hallinnolle krediittejä tienaamistaan voitoista.
16. Alkuperäiset krediittimäärät jäljittelisivät nykyhintoja hetken aikaa jotta voitaisiin minimoida kaaos.
17. Hallittu vähentäminen tai kasvu yritysten määrässä jotta luonnollisia järjestelmiä voitaisiin suojella.
18. Hallitusten rahoittaminen: Hallitusten rahoittaminen sallisi jotain tällaista: kuvittele 100 miljoonaa ihmistä saavan tai tienaavat keskimäärin 4000 krediittiä vuodessa. Jos hallitusten budjetit ovat tästä 25%, se voitaisiin vähentää automaattisesti (ihmisten ei tarvitse maksaa veroja). Paikalliset tai alueelliset hallinnot voisivat mennä jonkin kaavan mukaan. OECD-maat olisivat tyypillisesti noin 50%:ssa.
19. Hallitusten saamat lisätulot voisivat tulla esim. tullimaksuina ja kauppaveroina tai osuuskuntien voittojen verottamisena.
20. Jotta edistettäisiin olennaisten palvelujen stabiliteettia: Tietyt palvelut kuten vesi ja sähkö tuotaisiin takaisin lokaali/aluehallinnon tasolle tai valtiolle.
21. Terveydenhuolto olisi universaalia ja kustannukset valtion maksamia.
22. TV on vapautunut kaupallisen mainonnan kahleista, ja se palautuisi julkiseksi palveluksi jonka tehtävä on hyödyttää katselijoita lähettämällä sivistävää ohjelmaa. Viihdeohjelmia lähetettäisiin, mutta ihmisiä hyväksikäyttävät ohjelmat lopetettaisiin.
23. Mainontaa ei kiellettäisi, mutta sitä ei kannustettaisi verohelpotuksin tai vähennyksin. Mainonnassa tullaan näkemään muutos materialismista (tavaroiden omistamisesta) olemisen ja säästäväisyyden kannustamiseen.
24. Kokonaiskysyntää säänneltäisiin talousvalvontakomission avulla, joka ohjaa osuustoimijoita perustuen lokaaliin, alueelliseen ja globaaliin kantokykyyn.
25. Populaation koolla on merkitystä. Joka kuukausi, huolimatta suurista hallituksen toimista, Kiinassa syntyy miljoonia uusia suita ruokittavaksi. Kasvava populaatio tarvitsee uusia työpaikkoja.