Ihmiset ja firmat voivat harjoittaa toimintaa tavoilla jotka vaurastuttavat kaikkia, mutta kapitalismi keskittää vaurautta
Teknologia itsessään ei vie itseään eteenpäin. Se ei halua mitään. Pikemminkin on markkinat, jotka ilmaisevat itseään teknologian avulla — käyttöjärjestelmä eri tietokonekäyttöliittymien ja alustojen taustalla, joka usein jää ohjelmistokehittäjiltä itseltään huomaamatta. Tämä käyttöjärjestelmä on nimeltään kapitalismi, ja se vie eteenpäin ihmistenvastaista agendaansa yhteiskunnassamme ainakin vähintään yhtä paljon kuin mikä tahansa teknologia.
Kaupankäynti ei ole ongelma. Ihmiset ja firmat voivat harjoittaa toimintaa tavoilla jotka vaurastuttavat kaikkia. Jos mikään, niin kapitalismi siten kuin sitä tänä päivänä harjoitetaan on kaupankäynnin vihollinen, joka kuorii arvon kermat markkinapaikkojen päältä ja toimittaa sitä etäisille osakkeenomistajille. Kapitalistisen käyttöjärjestelmän peritarkoitus on estää vaurauden leviäminen laajalle.
Se minä me kapitalismia nykyään pidämme syntyi keskiajan lopulla, orgaanisen talouskasvun ajanjakson tiimellyksessä. Sotilaat olivat juuri palanneet ristiretkiltä, olivat avanneet uusia kauppareittejä ja tuoneet mukanaan takaisin innovaatioita tuntemattomilta mailta. Yksi niistä, maurilaisten basaarista lähtöisin, oli “markkinarahan” käsite.
Tähän pisteeseen asti eurooppalaiset markkinat olivat toimineet suurimmaksi osaksi vaihtokaupalla, suoralla hyödykevaihdannalla. Kultakolikot, kuten florintti, olivat yksinkertaisesti liian niukassa ja arvokkaita tullakseen käytetyksi leipään. Kuka tahansa jolla oli kultaa — ja suurimmalla osalla talonpojista ei ollut — hamstrasi sitä. Markkinaraha mahdollisti tavallisten ihmisten myydä tuotteita toisilleen. Sitä usein laskettiin liikkeelle aamulla, kuin pokeripelin alussa jaettavat pelimerkit, ja sitten vaihdannan jälkeen se kerättiin pois. Jokainen rahayksikkö saattoi esittää leipäsiivua tai kaalinpäätä ja myyjä käyttäisi sitä luottona tavaroista pitääkseen kirjaa päivän kaupasta. Joten leipuri voisi mennä aamulla ja ostaa tarvitsemansa asiat käyttäen kuponkeja, joilla saisi leipää. Nuo kupongit sitten hiljalleen kulkeutuisivat takaisin leipurille, joka vaihtaisi niitä leipäsiivuihin.
Maurilaiset keksivät myös viljakupongit. Maanviljelijä voisi tuoda 100 paunaa viljaa kauppaan ja poistua mukanaan kuitti. Sitä rei’itettäisiin 10 paunan erissä niin, että maanviljelijä voisi repiä osan pois ja käyttää sen ostamaan mitä tarvitsee. Kiinnostava seikka tämäntyyppisestä rahasta on, että se menetti arvonsa ajan mittaan. Viljavarasto piti maksaa, ja osa viljasta meni huonoksi. Joten raha itsessään oli taipuvaista tulla kulutetuksi. Kuka pitäisi kädessään rahaa, joka tulisi olemaan ensi kuussa vähemmän arvokasta?
Tämä oli talous, joka oli suuntautunut rahan liikkuvuuteen, ei pääoman hamstraamiseen. Se jakoi vaurautta niin hyvin, että monet entiset talonpojat nousivat uuteen kauppiaitten keskiluokkaan. He työskentelivät itsensä hyväksi, vähemmän päiviä viikossa, suuremmalla liikevoitolla ja terveempinä kuin mitä eurooppalaiset olivat koskaan olleet (tai mitä he tulisivat olemaan vasta monen sadan vuoden päästä).
Aristokraatit eivät tykänneet tasapäistävästä kehityksestä. Kun talonpojat alkoivat muuttua omavaraisiksi, lääninherrat menettivät kykynsä vetää välistä heiltä arvoa. Nämä vauraat perheet eivät olleet luoneet arvoa vuosisatoihin, ja niinpä heidän piti muuttaa liiketoiminnan sääntöjä tyrehdyttääkseen vaurastuminen sekä heidän oma romahtamisensa. He keksivät kaksi innovaatiota. Ensimmäinen, vuokramonopoli, kielsi lailla kaikilta tehdä bisnestä alalla ilman virallista lupaa kuninkaalta. Tämä tarkoitti, että jos et ollut kuninkaan valittu suutari tai viinintuottaja, sinun piti lopettaa toiminta ja mennä töihin jollekin sellaiselle joka oli. Amerikan vallankumous oli pääosin vastaus sellaiseen British East India Companyn monopolikontrolliin. Siirtokuntalaiset olivat vapaita kasvattamaan puuvillaa, mutta heiltä kiellettiin muuttamasta sitä kankaaksi tai myymästä sitä kenellekään muulle kuin yritykselle — riistohinnoin. Yritys kuljetti puuvillan takaisin Englantiin, jossa siitä tehtiin kangasta, sitten se kuljetettiin takaisin Amerikkaan ja myytiin siirtokuntalaisille. Vuokramonopoli oli modernin korporaation edeltäjä.
Toinen pääinnovaatio oli keskusvaluutta. Markkinaraha julistettiin laittomaksi; sen käyttö oli rangaistavaa kuolemalla. Kaupankäyntiä tekevien ihmisten piti lainata rahaa, korolla, valtion kirstusta. Tämä oli tapa aatelisille, joilla oli rahaa, tehdä rahaa yksinkertaisesti lainaamalla sitä. Raha, joka oli ollut työkalu jolla auttaa tavaroiden vaihdannassa, muuttui sen sijaan tavaksi vetää välistä arvoa kaupankäynnissä. Paikallismarkkinat romahtivat.
Ainoat jotka jatkoivat rahan lainaamista olivat suuret vuokramonopolit. Tottakai jos yrityksen täytyi maksaa lainaamansa raha takaisin, heidän piti hankkia lisärahaa jostain. Tämä tarkoitti, että talouden piti kasvaa. Joten perustettujen korporaatioiden piti valloittaa uusia maita, riistää resursseja ja orjuuttaa ihmisiä.
Tuo kasvumandaatti on jäänyt meille tähän päivään asti. Korporaatioiden on pakko kasvaa maksaakseen takaisin sijoittajilleen. Yritykset itsessään ovat vain kanavia joiden läpi keskusvaluutan käyttöjärjestelmä voi suorittaa rutiininsa. Jokaisella uudella kasvukierroksella enemmän ja enemmän rahaa ja arvoa toimitetaan ylöspäin hierarkiassa todellisen maailman ihmisiltä ja resursseilta niille, joilla on monopoli pääomaan. Siksi sitä kutsutaan nimellä kapitalismi.
Lähde:
https://medium.com/team-human/capitalism-is-the-enemy-of-commerce-581afe2d0726