GMO:n vastustaminen ei ole epätieteellistä tai moraalitonta

Kirjoittanut Charles Eisenstein

Onko geneettisesti muunneltujen organismien (GMO) kehittäminen vaarallinen teknologia, joka luo suuria riskejä ihmisen ja ekologian terveydelle? Vai ovatko GMOt vahva uusi työkalu modernin maatalousteknologian kehityksessä sen pyrkiessä ruokkimaan maailman?

Viimeaikaisessa mielipidekirjoituksessa – Avoiding GMOs Isn’t Just Anti-science, It’s Immoral – Purdue Universityn johtaja Mitch Daniels esittää intohimoisen vetoomuksen että ottaisimme GMOt käyttöön maataloudessa. Danielsin argumentti kuuluu seuraavasti: GMOien terveydellinen ja ekologinen turvallisuus on kiistämättömästi ”vakiintunutta tiedettä”. Täten on moraalitonta kieltää kehittyviltä mailta heidän tarvitsemansa maatalousteknologia ruoantuotannon parantamisesta ja kasvavien populaatioiden ruokkimisesta. Tämä tuntuu läpihuutojutulta: omahyväinen anti-GMO -villitys rikkaitten kuluttajien keskuudessa uhkaa vähemmän onnekkaita nälkiintymisellä. Kuten Daniels sanoo, on moraalitonta heille “saastuttaa köyhiä ja nälkäisiä heidän taikauskollaan”.

Mutta tarkastellaanpa joitain oletuksia jotka tämä argumentti ottaa annettuna: (1) Että GMOt ovat todellakin turvallisia, ja (2) että GMOt ja teollinen maatalous yleensäkin mahdollistavat korkeammat satomäärät kuin perinteiset maatalouden muodot.

GMOien ekologinen ja terveysturvallisuus on kyseenalaisempi tieteellisesti kuin Danielsin kirjoitus antaa ymmärtää. Ongelma on, että on vaikeaa tietää mikä tiede — ja ketkä tiedemiehet — ovat luotettavia. USA:ssa useimmat yliopistojen maataloustiedekunnat saavat suuret rahat maatalousyrityksiltä, jotka Scientific Americanin mukaan “ovat antaneet itselleen veto-oikeuden riippumattomien tutkijoiden työhön.” Koska GMOt ovat yksityisomistuksellisia, yritykset jotka voivat rajata sitä kuka voi tutkia niiden tuotteita. Kun tutkimus tekee hallaa, se ja sen kirjoittajat syynäyksen, urat lopettavien hyökkäysten ja jopa oikeudenkäyntien kohteiksi. Kuvittele itsesi jatko-opiskelijana esim. Purdue Universityssa. Miten tervetulleena pidät tutkimussuunnitelmaa GMOien terveysriskeistä?

Kuitenkin, on suuri ja kasvava tutkimustuotanto joka epäilee vahvasti GMOien turvallisuutta. Tutkimukset, jotka suurimmalta osin ovat julkaistu Euroopassa ja Venäjällä, jossa tuki GMOille on heikompi. Metodologinen ja läpikotainen esitys aiheesta löytyy @ GMO Myths and Truths, jossa on satoja lainauksia vertaisarvioiduista artikkeleista. Tätä ei voi sivuuttaa pelkkänä ”taikauskona”.

Yhtä kaikki, on helppoa nähdä Danielsin pallilta miten vastustus GMOja kohtaan on epätieteellistä. Suureksi osaksi tiedemaailma tukee GMOja. Niitä vastustaakseen täytyy myös kyseenalaistaa tieteellisten instituutioiden (yliopistot, julkaisut ja hallituksien virastot) puolueettomuus ja pätevyys. GMO-vastustus on järkeenkäypää vain osana suurempaa yhteiskunnallista institutionaalisen tieteen kritiikkiä. Jos uskot, että yhteiskunnan pääinstituutiot ovat pääosin päteviä, silloin on todellakin epärationaalista vastustaa GMOja.

Samalla tavalla havainnot pätevät jälkimmäiseen oletukseen, että vain korkean teknologian maatalous voi ruokkia maailman. Jälleen, vastustus on järkeenkäypää kyseenalaistamalla suuret järjestelmät.

Todellakin, jos vertailet yksikasvista GMO-maissipeltoa tai -soijaa toiseen peltoon ei-GMO -soijaa tai -maissia, kaikki muut muuttujat pidettäessä samoina, ensimmäinen peittoaa toisen. Mutta mitä tapahtuu jos vertaat ei ainoastaan yhtä peltoa toiseen, vaan kokonaista maatalousjärjestelmää toiseen?

,Sellaiset vertailut näyttävät, että oletus siitä, että enemmän teknologiaa on yhtä kuin suurempi sato, eivät ole välttämättä oikeutettuja. Yksi indikaattori on, että ympäri maailman pienemmät tilat pieksevät suuremmat sadon määrässä. Ensimmäisen kerran tämän havaitsi Nobel-ekonomisti Amartya Sen vuonna 1962, ja se on monissa maissa tehtyjen tutkimusten varmentama. Tunnetuin viimeaikainen tutkimus tarkasteli pieniä maataloja Turkissa, joka on edelleen vahva perinteisen maanviljelyksen maa. Pienet maatilat siellä tuotteivat suuria enemmän 20-kertaisesti, huolimatta (tai ehkäpä siitä syystä?) niiden hitaammasta modernien metodien käyttöönotosta.

Kuitenkin on myös totta, että tieteelliset tutkimukset tyypillisesti näyttävät luomusatomäärien olevan matalampia kuin perinteiset sadot. Tässä jälleen kerran meidän tulee tarkastella mitä tutkimukset olettavat. Pienten sekatilojen korkeat satomäärät ovat vaikeampia mitata, koska ne tyypillisesti tuottavat useita kasveja jotka eivät löydä tietään raaka-ainemarkkinoille, vaan sen sijaan ne kulutetaan paikallisesti, joskus ulkona rahataloudesta. Lisäksi perinteiset maanviljelyksen muodot käyttävät usein monia eri satokasveja pellossa. Joten vaikka luomumaissipelto tuottaisikin vähemmän kuin GMO-maissipelto, mitä se kertoo kokonaistuotannosta jossa kasvaa myös papuja ja kurpitsoja, ja jota vartioi vapaat kanat syömässä näiden tuholaiset? Mitäs sitten kun hyönteistuhoa kärsinyt hedelmä tai kasvis syötetään sioille tai muulle karjalle?

Optimaalisia tuloksia saadaan pitkästä, jopa usean sukupolven pituisesta, kokemuksesta jokaisella tilalla. Luomun ja perinteisen maanviljelyn vertailu usein käyttää luomutiloja, jotka ovat hetki sitten ottaneet käytäntönsä käyttään perinteisistä menetelmistä; harvoin he tarkastelevat kaikkein pisimmälle kehittyneitä tiloja joissa maaperä, tieto ja käytännöt ovat rakentuneet vuosikymmeniä.

Toinen huomiotta jätetty seikka on se, että luomumaatalouden metodit paranevat myös jatkuvasti. Uudemmat luomun suorakylvömenetelmät voivat itse asiassa päästä samalle tasolle ja jopa päihittää perinteiset menetelmät. Eräs parhaiten tunnetuista innovaattoreista, Brownin Ranch Pohjois-Dakotassa, käyttää monimutkaista pintasatokasvien ja monikerroksisen usean kasvin viljelyä maksimoimaan auringonvalon käytön ja saamaan aikaan synergioita eri kasvien välillä. Sellaiset käytännöt ovat erittäin spesifejä tiettyihin maaperän olosuhteisiin ja mikroilmastoon, mikä tekee niistä vaikeita standardoitavia ja täten vaikeita tutkia tieteellisesti. Tiede riippuu muuttujien kontrollista. Jos haluat tutkia tietyn käytännön tehokkuutta, sitä tulee soveltaa tasaisesti useaan testimaatilkkuun ja vertailla useita kontrollimaatilkkuja. Mutta luomumaatalous parhaimmillaan ei kohtelisi kahta maatilkkua samalla tavalla.

Luomumaatalouden toiminta edellyttää, että standardisoitujen osien ja proseduurien tehdasmallin on väistyttävä relaatiomallin tieltä, joka tunnustaa jokaisen Maapallon osan uniikkiuden. Niinkutsutut ”luomu”-käytännöt, jotka käyttävät tehdasmallia, ovat yksinkertaisesti perinteisen maatalouden huonompi versio.

Jos malli otetaan itsestäänselvyytenä, Daniels on oikeassa. Me tarvitsemme loputtoman määrän uusia kemikaaleja ja GMOja kompensoimaan mekanisoidun kemiallisen maatalouden seurauksia, joihin kuuluu maaperän ehtyminen, kasvimyrkkyjä kestävät rikkaruohot ja hyönteismyrkkyjä sietävät hyönteiset. Jotta nykyinen systeemi saataisiin pidettyä toiminnassa, meidän tulee tehostaa käytäntöjä edelleen.

Eräs vaihtoehto on siirtyä oikeasti luomuun maanviljelyn järjestelmään. Tämä ei ole pieni koitos. Yksi tekijä on, että se vaatisi paljon enemmän ruoan kasvattamiseen sitoutuneita ihmisiä, koska paljon satoa tuottavat luomukäytännöt ovat usein työvoimaintensiivisiä. (Pluspuolella, pienet, monipuoliset maatilat eivät tarvitse ot raskasta rutiiniraadantaa, niinkuin suuret teollisuustyyliset tilat.) Nykyään, kiitos äärimmäisen koneistamisen, noin yksi tai kaksi prosenttia populaatiosta kehittyneissä maissa työskentelee maataloussektorilla. Tuo luku voi joutua nousemaan kymmeneen prosenttiin — kutakuinkin se määrä suhteessa ihmisiä joita heitä oli USA:ssa alalla 1950-luvulla. Se vaatisi myös paljon enemmän ruokaa kasvatettavan puutarhoissa. Toisen maailmansodan aikaan “Victory Gardens” USA:ssa tuottivat noin 40% kaikista kulutetuista kasviksista; Venäjällä nykyään pienet dachat tuottavat 80% maan hedelmistä, kaksi kolmasosaa maan kasviksista ja lähes puolet sen maidosta.

Puutarhurointi tällä mittakaavalla ei mahdu helposti olemassaolevaan konsumeristiseen elämäntyyliin ja ajattelutapaan. Jos pidämme itsestäänselvästi ruokaturvallisuutta ”kaupan hyllyjen täyttämisenä”, silloin ei ole paljoakaan vaihtoehtoa nykysysteemille.

Jos pidämme itsestäänselvyytenä maasta, maaperästä ja paikasta irroittautumista, silloin ei ole paljoakaan vaihtoehtoa nykysysteemille.

Jos pidämme itsestäänselvyytenä maaseudun tyhjentymistä vähemmn kehittyneissä maissa, silloin ei ole paljoakaan vaihtoehtoa nykysysteemille.

Toisin sanoen, jos pidämme itsestäänselvyytenä suuren mittakaavan teollista maataloutta ja sen raaka-ainekasveja, silloin ehdottomasti auttaa käyttää koko laidalta maatalousteknologiaa, kuten GMOa, kasvimyrkkyjä, kemiallisia lannoitteita, sienimyrkkyjä, hyönteismyrkkyjä jne.

Valtaapitävien tiede suureksi osaksi pitää näitä asioita itsestäänselvyyksinä. Ajatukset kuten Danielsin ovat aitoja, erittäin älykkäiden ihmisten ärsyyntyneitä protesteja, ihmisten jotka yrittävät tekevät parhaansa saadakseen systeemin toimimaan sen mukaan mikä on heidän ymmärryksensä maailmasta.

Toisenlainen tulevaisuudenvisio on syntymässä, sellainen joka ei pidä mitään yllämainitusta itsestäänselvyyksinä. Se on tulevaisuus jossa ruoantuotanto on uudelleenlokalisoitu, jossa monilla ihmisillä on kädet savessa; jossa maanviljely ei enää ole aliarvostettu ammatti, ja jossa maatalous pyrkii regeneroimaan maaperän ja muuttumaan ekologian jatkeeksi, ei poikkeukseksi ekologiaan. GMOiden puolestapuhujat ja vastustajat pysyvät leppymättömästi kannoissaan polarisoituina niin kauan kunnes nämä suuremmat kysymykset ovat tutkimatta. Pelissä on paljon enemmänkin kuin pelkkä valinta GMOsta. Se on valinta kahden erittäin erilaisen ruoantuotantojärjestelmän välillä, kahden vision välillä yhteiskunnasta, ja kahden pohjimmiltaan erilaisen tavan välillä suhtautua kasveihin, eläimiin ja maaperään.

 

Lähde: Huffinton Post

One thought on “GMO:n vastustaminen ei ole epätieteellistä tai moraalitonta”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.