Yhteisvauraus-osuustoiminta-allianssin kehittäminen kohti yhteistyöllistä, oikeudenmukaista ja osallistavaa taloutta

Oppeja Euroopan sosiaalikomitean kokouksesta 5. joulukuuta 2016

Yhteisvauraus-osuustoiminta-allianssin kehittäminen kohti yhteistyöllistä, oikeudenmukaista ja osallistavaa taloutta: Osuustoiminnalliset digitaaliset alustat

Tämä syväluotaava tiivistelmä on Nicole Alix:n kasaama ja alunperin julkaistu Commons Transition:ssa.

Digitaaliset alustat ovat niinkutsutun ”yhteistyöhön perustuvan” talouden ytimessä. Nämä ovat voimakkaita työkaluja verkostoitumiseen, jakamiseen ja osuustoimintaan. Digitaaliteknologian ja internetin avulla siviiliyhteiskunnan on nyt mahdollista itseorganisoitua ja luoda arvoa ilman välikäsiä. Tämä vertaistuotantoon perustuva yhteistyötalous saa kaksi päämuotoa Michel Bauwensin, P2P Foundationin perustajan, mukaan:

  • “Yhteinen” vertaistuotanto, joka tuo ihmiset yhteen yhteisen tavoitteen ääreen (vapaat ohjelmistot, jaettu design jne.), yhteisön jakamana, ylläpitämänä ja suojaamana. Tällä on kolme peruselementtiä: resurssi, yhteisö joka hallinnoi tätä resurssia ja aktiivinen hallinto joka säätää säännöt;
  • Hajautetut markkinasuhteet jossa ihmiset luovat, alustan kautta, markkinasuhteita korvaamalla tavalliset välikädet yksityistetyllä alustalla. Tämä “netarkinen kapitalismi” sallii markkinoiden luomisen keräämällä arvoa suoraan ihmisten välisestä yhteistyöstä sekä yhteisten vertaistahojen tuotannosta, ilman että palkitaan työvoimaa.

Ongelma ei välttämättä tule digitalisaatiosta tai automaatiosta, vaan luodun arvon uudelleenjaosta. Lisäksi automaatiosta ei ole aina saatavilla suoria hyötyjä, joten aina ei ole olemassa arvoa jota jakaa, sanoo Susana Martin Belmonte.

On relevanttia tehdä enemmän kuin pelkästään valittaa siitä miten jättiläismäiset digifirmat keskittävät markkinat ja kaappaavat luodun arvon, sekä näitä lain ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden yläpuolella toimivia korporaatioita suitsivien sääntöjen puutteesta. Joulukuun 5. päivän konferenssi EESC:ssä Brysselissä “Towards a Collaborative Equitable and Participatory Economy: the role and place of cooperative platforms” pyrki valaisemaan tulevaisuutta ja näyttämään monipuolistettuja malleja kollektiivisemmista, “yhteisistä” ratkaisuista julkisille päätöksentekijöille. Nämä tulevat usein solidaarisuustalouden ja yhteiskunnan kollektiivisten organisaatioiden muodossa: osuuskuntina, yhdistyksinä ja keskinäisinä yhtiöinä.

Läpi Euroopan ja ympäri maailman kansalaiset, yrittäjät ja yhteisöt keksivät uusia jakamisen ja yhteistyön muotoja joilla luodaan, säilytetään ja päästään käsiksi “yhteisiin” tavaroihin ja palveluihin. Ne pyrkivät oikeudenmukaisuuteen ja uudelleenjakamiseen kansalle. Tämä olennaisesti eroaa digitaalisista alustoista, jotka vetävät välistä käyttäjiensä luoman arvon.

Osuuskuntamallia käyttämällä digitaaliset alustat varmistavat reilun työläisten palkitsemisen ja edustuksen yhteistyötaloudessa. Jokainen käyttäjä voi olla alustan yksi pitäjä ja näin olla osa alustan sääntöjen muodostamista, eli sen demokraattista hallintoa. Jokainen käyttäjä voi hyötyä luodun arvon oikeudenmukaisesta uudelleenjaosta.

”Alustaosuustalouden” liike pantiin käyntiin New Yorkissa vuoden 2015 lopulla, tämän perspektiivin edistäessä osuustoimintaa harjoittavien alustojen asemaa, joita hallitsevat niiden käyttäjät ja jotka uudelleenjakavat arvoa niissä yhteisöissä joissa ne toimivat. Tämä on saanut vastakaikua Euroopassa joka peräänkuuluttaa oikeudenmukaisuuden ja jakamisen digitaalista taloutta. Osuustoimintamallia ylistetään oikeudenmukaisten ja solidaarisuuteen pohjautuvien digitaalisten alustojen rakentamisen lähtökohtana; jälkimmäinen voi myös mahdollistaa sosiaalisen ja solildaarisuuteen perustuvan talouden hajautetun hallintomallin uudelleenkeksimisen.

Cooperatives Europe toteutti yhden tutkimuksen, “Cooperative Platforms in a European Landscape: An Exploratory Study”, Louis Cousinin esittämänä, joka näytti että Euroopan osuuskuntaliike on tietoinen kollaboratiivisen talouden mahdollisuuksista, erityisesti sen potentiaalista luoda innovatiivisia talous- ja hallintomalleja.

Monimuotoisuus yrittämisen muodoissa oleellista Euroopan sosiaalimallissa, kuten on myös yhteiskuntadialogi, muistuttaa Luca Jahier, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Group III: puheenjohtaja. Monimuotoisen dynamiikan kannustaminen, yksi-sopii-kaikkeen -mallin ja köyhyyteen viittaavan polarisaation välttäminen, niistä huolehtiminen jotka ovat syrjäytyneet siirtymistä, uusien voittomallien keksiminen; nämä ovat aiheita jotka ovat osa yhteisvaurauden suojelua. Tämän “yhteisvaurauden” kaikkein haurain osa on selkeästi sosiaalisten linkkien rakentaminen. Osuustoiminnallisten ja keskinäisen hallitsevuuden mallien luominen, joita vievät eteenpäin eri tyyppiset sidosryhmät, todennäköisesti kasvattaa eurooppalaista yhteiskuntadialogin mallia ja sijoittaa sosiaalisen innovaation käsitteen näiden toimijoiden prosesseihin.

EESC täten mahdollisti kuuden yhteisvaurautta lähellä toimivien sosiaalisen ja solidaarisuustalouden organisaation [1] tuomaan yhteen, La Coop des Communsin aloitteesta joulukuun 5. päivänä [2] lähes 200 ihmistä EESC:n. Konferenssi “Towards a Collaborative Equitable and Participatory Economy: Cooperative Digital Platforms” on ollut mahdollisuus saada aikaan seuraavaa:

1. Löytää osuustoiminta-alustojen innovatiiviset kokemukset:

SCIC 1DLab, ensimmäinen oikeudenmukainen streamausalusta, on rakentanut ekosysteemin löytääkseen kollektiivisen vasteen useisiin tarpeisiin: kulttuurillisen monimuotoisuuden vahvistaminen ja niiden ihmisten taloudellinen avustaminen joilla on arvoa (luojat, tuottajat, julkiset levittäjät, julkiset ja yksityiset jäsenet). Kaikkien sidosryhmien “yhteinen” on 1Dtouch, ensimmäinen reilu streamausalusta, jossa ihmiset pääsevät kirjastoon käsiksi kirjastokortilla. Mobiiliappiakin suunnitellaan. Se sallii käyttäjien löytää kaupunkien monimuotoisuuden, eri tavalla AirBnb:stä ja tarjoaa vaihtoehdon kolmen suuren oligopolille (kuten Vivendi Universal joka keskittää 50% maailman luovasta materiaalista).

Beescoop (Brussels Ecological, Economical Supermarket), on osuuskunta joka pyrkii valmistamaan kestävää ruokaa kaikkien saataville. Jokainen asiakas osallistuu 3 tunnilla kuukaudessa. Dynamocoop, kiinteistöosuuskunta luoville tiloille palvelee luovan alan tekijöitä.

Nämä jakamisen muodot voidaan myös mobilisoida yritysten välillä. France Barter:ssa, suuryritykset ja pk-yritykset käyvät kauppaa keskenään yhteisellä valuutalla, nimeltään the Barter. Jotkut yritykset voivat käyttää muiden alikäyttämiä resursseja (huoneet, työvoima, varasto). Säädöt vaativat dialogia tarpeiden ja vasteiden välillä, jotta löydettäisiin tasapaino Bartereiden emission ja kulutuksen välillä. Tästä johtuu konsultaatioon ja etäpäätöksentekoon käytettyjen työkalujen tarve, kuten Loomio, ohjelmisto jonka on luonut Enspiral. Se voi luoda yhteisön, testata sitoutumisen tasoa ja ehdotuksien saamaa tuen määrää. Se täydentää oikean elämän dialogia ilman että korvaa sen, ja sallii erittäin voimakkaat asynkroniset dialogit mitä tulee eri aikavyöhykkeiden yli keskusteluun.

Kaikki nämä mallit tuovat luottamusta kahdella tavalla, ei toistensa pois sulkevasti:

  1. yksi tarkastelee alustaa osuuskuntana, yhteisenä hyödykkeenä, jonka omistaa sitä hallinnoivat sidosryhmät. Ne kehittyvät ympäri maailmaa, ja mukana on työläisiä, köyhiä ja käsityöläisiä, sekä heidän ammattiyhdistyksensä. Tämä näkyy erityisesti alustaosuustalousliikkeessä;
  2. toiset tavoitteet (esim. usean jäsenen osuuskuntien avulla) yhteisen hyvän luomiseksi ja säilyttämiseksi. Pelkkien työläisten ja käyttäjien intressien lisäksi he etsivät uudenlaista arvon jakoa. Tieto (kuten Enspiral) tehdä asioita, kontribuutiot jonka avulla tehdä (1DLab), tämä luo paikallisia työpaikkoja (esim. Terre de Liens, joka sallii luomuviljelijöiden kehittää, rakentaa rakennuksia; työkaluja suunnittelijoille kuten Dynamocoop). Tämä heijastuu liikkeessä  “avoimen osuustalouden” hyväksi.

Osallistavan hallinnon ongelmat ovat keskeisiä molempien kaltaisille kokemuksille, käyttäen uusia tekniikoita kuten sosiokratia ja/tai työkaluja kuten Loomio.

Aamusession nauhoite — osa 1

2 – Ajatustenvaihtoa säädöksien ongelmista:

Markkinoiden sääntely ratkaiseva elementti osuustoiminta-alustojen kilpailulle vertaismarkkinoilla. Kuitenkin sellainen elementti on yleensä jätetty huomiotta keskustelussa, selittää Guido Smorto, vertailevan lakitutkimuksen professori Palermosta. Jotta saavutettaisiin Euroopan Unionin tavoitteet ”erittäin kilpailukykyisestä markkinataloudesta”, “solidaarisuudesta ja älykkäästä kehityksestä” ja ”sosiaalisesta koheesiosta”, meidän ei tule aliarvioida juridisia aspekteja jotka vaikuttavat:

  • reiluuteen ja arvostuksen suuntaan: mitkä ovat distributiivisia seurauksia näistä talouden toiminnoista,  mitä alustat tekevät tuotannon ylijäämälle, kuinka ne palvelevat yhdyskuntaa sen tiukassa merkityksessä — käyttäjiä ja tuottajia — sekä yhteisuntaa kokonaisuutena? Ja mitä (ei-distributiivisia) arvoja nämä talouden käytännöt edistävät? Entäpä hintamekanismin ja metadatan periaatteiden noudattaminen?
  • tehokkuus: yleisesti oletetaan, että alustat ovat paremmassa asemmassa kuin perinteiset yritykset vastatessaan markkinahäiriöihin ja että itsesääntelyllä tulisi olla suurempi rooli jakamistalouden sääntelyssä. Mutta tämä on vain osittain totta: silti on paljon asymmetrista informaatiota jota alustat eivät voi korjata tai niillä ei ole halua korjata. Ja asymmetrisesta informaatiosta eroavat markkinahäiriöt saattavat pysyä huolimatta alustojen luomasta itsesääntelevästä mekanismista, erityisesti ulkoisvaikutukset ja monopolit. Alustat yleensä esittävät ettei niitä voi pitää tarjontapuolen toimijoina, vaan pelkästään “markkinapaikkoina”, niin että palveluntarjoajia koskevat säännöt eivät koskisi niitä. Lisäksi on tärkeää määritellä kuka on  “pääri” (peer, vertainen) ja kuka on “ammattilainen”. Tämän takia ne väittävät että ulkoista sääntelyä ei tarvita.

Osuustoiminnalliset alustat voivat paremmin vastata markkinahäiriöihin voimaannuttamalla kuluttajat ja suojelemalla työntekijöitä. Sääntöjen tulee edistää demokraattista hallintoa, mutta jotta tähän tulokseen päästäisiin, osuustoiminta-alustat tarvitsevat suotuisamman ympäristön: tällä hetkellä nuo alustat, jotka yrittävät suojella työntekijöitä tai käyttäjiä tehokaammin, ovat heikossa asemassa. Päinvastoin me tarvitsemme “pelikentän” jossa sosiaalinen talous voi kilpailla tehokkaasti ja reilusti, ilman sääntelyn syrjintää. Tässä merkityksessä, Guido Smorton mukaan, itsesääntelyely ja ulkoinen sääntely eivät ole vastakkain toisaan vaan täydentävät toisiaan, ja itsesääntely on mahdollista ainoastaan jos sääntely antaa sille mahdollisuuden olla olemassa.

Itse asiassa, nykyinen lainsäädännöllinen ympäristö johtaa väistämättä monopolitilanteisiin, selittää Bruno Carballa, tohtoriopiskelija University Paris XIII:ssa, ainakin neljästä syystä:

  • Verkostovaikutus: mitä enemmän käyttäjiä on alustalla, sitä enemmän sitä helpompi sen oletetaan olevan käyttää,
  • Palaute käyttäjiltä: mitä useampi palaa takaisin, sitä tehokkaampia ovat algoritmit ja palvelun laatu kasvaa; kustannukset alustan vaihdolle (käytön opettelu, vakuutus ja erityisesti kerätyn maineen kadottamisen kustannut) voivat johtaa haluttomuuteen vaihtaa,
  • Datan kerääminen on merkittävä investointi, ja siksi markkinoille pääsyn este,
  • Suuret määrät dataa, josta tulee olennainen palvelu ja se blokkaa pääsy markkinoille. 

Tästä johtuu keskeinen kysymys datan omistuksesta. Tällä hetkellä laki tekee datan kerääjästä sen omistajan. Kerääjä voi olla myös sijoituspaikka, mutta kaikki ne jotka syöttävät dataa myös omistavat sen. Tässä mallissa pääsy yhteiseen kantaan on mahdollista aina kun tätä yhteistä kantaa syötetään; ei-osuustaloudellinen alusta voi olla yhteinen kanta ilman vastavuoroisuutta, mutta sen tulee maksaa. Tällä tavoin data tulee olemaan saatavilla hallituksille ja tutkimusta varten. Lisenssijärjestelmä palvelee itse systeemiä. Valtakirja sallii vaihtaa yhdestä alustasta toiseen.

Kysymys niiden tuotteiden kohtalosta, jotka eivät enää löydä jälleenmyyjää, jää ilman vastausta. Meidän tarvitsee silti tuottaa niitä, joko valtion tai yhteisöjen avustuksella. Susana Martin Belmonte, monetaarinen ekonomisti Institute of Social Currencies’ssa Madridissa, ehdottaa “kestävän menestyksen” etsimistä uudenlaisen raha- ja rahoitusjärjestelmän avulla jossa raha on yhteisvaurautta.

Jotta voitaisiin rahoittaa infrastruktuuri, jota tarvitaan yltäkylläisesti saatavilla oleviin tuotteisiin ja palveluihin käsiksi pääsyyn, kansalaiset voivat luoda rahaa. Tämä raha täytyy hyväksyä maksuvälineeksi (joka tarkoittaa luottamusta ja helppokäyttöisyyttä). Siksi ehdotukset (ja kokemukset) sosiaalisista valuutoista, jotka, paikallisviranomaisten tarjoamien takaisinosto- ja vaihdettavuustakuuiden myötä, tekevät mahdolliseksi kansalaisille rahoittaa julkisia infrainvestointeja. Jos järjestelmä ei synny, se tarkoittaa vain että paikallisviranomaiset loppujenlopuksi rahoittavat infran. Jos se toimii, sosiaalista valuuttaa voidaan käyttää maksuvälineenä, joka on uusi tapa hallinnoida luotto- ja maineriskiä.

Ja tottakai, kysymys yhteiskunnallisista oikeuksista ja työntekijöiden palkitsemisesta on keskeinen. Itsensätyöllistäjien lukumäärän kasvu on pienentänyt työttömyysastetta Britanniassa, selittää Pat Conaty, Co-operatives UK:n tutkija. Heidän vuotuiset tulonsa ovat kutistuneet €16,000:sta €10,000:n sitten vuoden 2008. Liitot ”liitto-osuuskuntien” kautta ovat auttaneet heitä pystyttämään osuuskuntia tarjoamalla neuvontaa ja apuja sopimusluonnosteluun, vakuuttamiseen ja koulutukseen. “Liiketoiminta- ja työllistämisosuuskuntien” sekä organisaatioiden kuten SMart apu näille liitto-osuuskunnille lupaa valoisaa tulevaisuutta.

Aamusession nauhoite — osa 2

3 – Osoittaa heidän Euroopan Unioniin, valtioon ja paikallisviranomaisiin kohdistuvat odotukset

EU, selittää Confrontations Europen tutkimusjohtaja Carole Ulmer, ei tee eroa jakamistalouden eri muotojen välillä. Euroopan Komission useat osiot ovat työssä: DG Connect, DG Grow, DG Internal Market, DG Social Affairs, DG Energy, DG Research and Innovation, DG Budget. Euroopan parlamentti, EESC, ja aluekomitea tuottavat myös raportteja. Euroopan unionin tuomioistuin, joka käsittelee haastetta Uberista, joutuu päättämään onko Uber kulkuvälinehanke vaiko digitaalinen yritys. Jäsenvaltiot ovat joko ”digimyönteisiä” ja ”digitaalisen liberalismin” puolesta (Viro, Alankomaat, Britannia näiden kärjessä), kun taas Espanja, Ranska ja Saksa ovat sosiaalisen markkinatalouden kannalla. EU kannustaa heitä välttämään turhia sääntöjä. Neljä teemaa korostuu:

  • Data: henkilötiedot, datan vapaa liikkuvuus jne.
  • Rahoitus: Euroopan budjetti, rakennerahasto, yrittäjyys, Junckerin suunnitelma, joukkorahoitus, digiraha, verkkokauppa,
  • Sosiaalinen suoja: markkinoiden ja työvoiman lainsäädäntö, sosiaalisten innovaatioiden aloite, lisäksi pehmeä lainsäädäntö ka kokemusten jakaminen jäsenvaltioiden kesken,
  • Markkinoiden sääntely: Digitaaliset sisämarkkinat, verotus, vakuutus, vastuunalaisuus, kuluttajansuoja, immateriaalioikeudet.

Näistä syntyy joitain keskeisiä tekstejä:

Caroline Ulmerin mukaan, loppuyhteenvetona, Komissio tuottaa suuren määrän tekstejä. Kansalaisyhteiskunnan odotetaan ilmaisevan sen odotukset. Esimerkit voivat ruokkia keskustelua. EU ei halua luoda lainsäädäntöä sen asteella, sanoo Marguerite Grandjean,Ouisharen tutkimusjohtaja, ja jättää tämän jäsenvaltioiden hommaksi.

Neil Kay, E3-yksikön johtaja, “sisämarkkinan digitalisaation” vastaava DG Grow:lla, selittää että jo tehdyn juridisen analyysin lisäksi hänen yksikkönsä työskentelee tämän yhteistyöllisen ”markkinan” talousanalyysin parissa, jonka määritelmä olisi: globaali joukko palvelumyyntiä joka toimitetaan lokaalilla tasolla. Tämä olisi digitaalisen talouden kolmas pilari. Sen kehitys riippuu kolmesta tekijästä: maan sisäisestä digitaalisen kehittämisen tilasta, kriittisen markkinan koosta ja suotuisasta makrotaloudellisesta ilmastosta jakamiselle.

Komissiolla on varaa myös teknologisiin ratkaisuihin jotka palvelevat sääntelytavoitteita, sekä uudenlaisiin, kestävämpiin malleihin. Todellakin, teknologia ei ole neutraalia, selittää Fabrizio Sestini, “Uuden sukupolven internetin” asiantuntija DG Networks:lla. Sillä on yhteiskunnallisia ja poliittisia seuraamuksia; valta kansalle -tyyppisestä ajattelusta Isoveli valvoo -menoon, keskitettyihin / desentralisaatiomalleihin. Yhteisvauraustalous ei vielä ole integroitu näihin argumentteihin, mutta sellaisia projekteja on peräänkuulutettu jo kaupungeissa kuten Barcelona. Uusi tutkimuspyyntö ICT-1162017 pyrkii edistämään kestävän elämäntyylin innovatiivisia malleja.

Iltapäiväsession tallenne (osa 1)

4 – Edistää mahdollisia kumppanuuksia yhteisvaurauden ja kaupunkien välillä

Parhaiten suoriutuvat alustat ovat ne, joilla on sijoituskykyä, sanoo Sandrino Graceffa, SMart:n toimitusjohtaja. Varat voivat tulla käyttäjiltä, valtiolta (yleisesti kiinnostavien palvelujen rahoittamiseksi) tai suurilta sosiaalisen ja solidaarisuustalouden (SSE, social and solidarity economy) yrityksiltä kuten osuuspankeilta. Alliansseja tarvitaan hoivaamaan kokeilua, siirtymän ja rikkomusten ratkaisemista. Esimerkiksi, SMart edistää vaihtoehtoja Uberille jotka muuntavat alistuneet työntekijät itsensä työllistäviksi työntekijöiksi sosiaaliturvan hinnalla. Turvaverkoille tehdyn työn verottaminen on tarpeellista. Kuluttajien ei tulisi olla heidän yhteistyökumppaneitaan.

Yhteistyömaailmaan liittyviä suuria odotuksia on ilmaistu, jotka Bruno Roelantsin, CECOP:n pääjohtajan, mukaan ovat tottuneet tarjoamaan monipuolistettuja ratkaisuja kaikissa ILO:n jäsenvaltioissa, joissa ne tunnustetaan. Nämä ratkaisut, jotka ovat vuosikymmenten aikana hyväksi havaittuja, perustuvat jäsenvaltioiden tarpeisiin. Näiden tulee olla tarkasti ilmaistu. Lisäksi, seitsemäs osuustoiminnan periaate, joka otettiin käyttöön vuonna 1995, edistää osuuskuntien mukanaoloa yhteiskunnissa. Bruno Roelants kannustaa yhteisvaurauden maailmaa identifioimaan ja ilmaisemaan tarpeensajotta löydettäisiin osuustoimintamalli tai -malleja jotka heille sopisivat. Jos tietyt osuustoiminnan muodot eivät vastaa yhteisvaurausmaailman identifioituja tarpeita, esimerkiksi ”markkinoiden sääntöjen muuttamisen” tarvetta, hän ehdottaa että aiheesta kiinnostuneet ihmiset voisivat jatkaa heidän tarpeidensa tarkan määritelmän etsimistä. Tämän pohjalta yhteisvaurausmaailma voi kehittää oman järjestelmänsä.

Hän näyttää että ei ole ”suljettua” osuustoimintamallia joka vastustaisi ”avointa” osuustoimintamallia. Osuuskunnat ovat avoimia kaikille jotka ovat soveliaita, eli niille joilla on tarpeita joita osuustoiminnan on tarkoitus tyydyttää. Siksi on tärkeää kunnolla identifioida tarpeet. ”Yhteisvauraus” hänelle tuntuu olevan alijoukko siitä mitä seitsemäs osuustoiminnan periaate kutsuu yhteisöksi. Viimeisenä hän painottaa ryhmien ja osuuskuntien välistä yhteistyötä, joka saisi aikaan investointirahastot.

Hallintokysymyksiin liittyen yhteisomistuksen kontrollointi muuttuu melkein tärkeämmäksi kuin itse omistamisen ongelma. Osuustoiminnallisten alustojen tulisi määrittää kuka tekee päätökset ja kuka hallitsee. Demokraattinen hallinta riippuu sekä ”yksi henkilö, yksi ääni”-periaatteesta (demokratian ”agora”-komponentti), sekä osuustoiminnan eri toimijoiden vallan tasapainosta (”tasavaltalais”demokratia, jota luonnehtii eri valtojen välinen tasapaino).

Kolmanteen osuustoiminnan periaatteeseen liittyen (jäsenten osallistuminen rahoitukseen) tulisi painottaa, että ylijäämän osittainen jakaminen jäsenille hyvityksen muodossa on olennaisesti erilaista kuin rahoitusinstrumenttien maksamat osingot omistajille. Se ei perustu sijoittajan osuuteen sijoitetusta pääomasta, vaan jäsenen transaktioon osuuskunnan kanssa (ostaminen, myyminen tai palkitseminen). Sitä täytyy täten pitää systeeminä joka säätää transaktioiden hintoja.

Louis Cousin painottaa, että osuustoimintamalli, yhteisvauraus ja yhteistyötalous ovat kolme laajaa — mutta silti selvästi erotettavaa — konseptia, jotka kattavat monia erilaisia organisaatiomuotoja ja erikoisuuksia. Konseptuaalinen tarkastelu, joka pyrkii kohtaamaan nämä kolme mallia, olisi kiinnostava, mutta tuntuu siltä niinkuin harjoittajat haluaisivat käytännön kokeiluja ja lähestymistapoja. Tässä suhteessa meidän tulisi keskittyä tiettyihin parhaisiin käytäntöihin, jotka näyttävät todeksi mahdollisuuden ja relevanssin yhteensulauttaa nämä kolme konseptia yhdeksi ainoaksi projektiksi ja organisaatioksi. Lisäksi tarvitaan kannatustyötä, ja tällä hetkellä sitä toteutetaan kaikilla kolmella tasolla: paikallisesti, alueellisesti ja kansainvälisesti. On tarve koordinoida sidosryhmien monimuotoisuutta yhteistyötalouden yhteisen vision ympärillä.

Benjamin Coriat, taloustieteen professori, “Encommuns”-projektin johtaja, ja La Coop des Commons:n toimitusjohtaja, ottaa kantaa kysymyksiin yhteisvaurauden tarpeiden kannalta. Yhteisvauraus kehittää olennaisesti palkkatyöläisten maailman ulkopuolta ja alistumisen linkkiä, joka valtuuttaa työnantajan ottamaan takaisin ylijäämäarvon ja luo työntekijälle sarjan oikeuksia, kuten sosiaaliturvan. Kommonerit ovat itsensä työllistäviä yhteistyökumppaneita, silloinkin vaikka yhteisvauraus toimisi markkinoilla. Yhteisvaurauden tuottaminen on liian tärkeää jotta sitä voitaisiin pitää harrastuksena. Tästä johtuu Ranskassa äärimmäinen kiinnostus toimintamalleihin kuten työosuuskunta: se säilyttää riippumattomuuden samalla kun nautitaan palkkatyön eduista. Työsopmusta ei pidetä palvelusopimuksena.

Osuuskunnat ovat todella inspiroivia mlleja. Ovatko ne riittäviä, erityisesti yhteisvauraudelle joka ei luo arvoa markkinoille? Tulisiko näitä tarpeita tyydyttämään luoda uusia juridisia instrumentteja?

1DLabin esimerkki käyttää Ranskan mallia yhteisten intressien osuuskunnille tuomaan yhteen eri intressien omaavat sidosryhmät, mukaanlukien paikallisyhteisöt (joka on olennaista sellaisilla aloilla kuin energia). Tarvitsemmeko uuden statuksen freelancereille tai itsensätyöllistäjille? Voimmeko mennä syvemmälle yhteiskunnallisten nautintaoikeuksien tutkimuksissa, kuten Alain Supiot ehdottaa, jotka antaisivat sosiaaliturvan oikeudet niille jotka ottavat osaa sosiaalisen hyvinvoinnin toimintaan?

Bruno Roelants selittää, että jäsenien lainsäädäntö ei ole yhdenmukainen kaikissa maissa: joskus heitä pidetään palkollisina, joskus itsensä työllistäjinä (Etelä-Amerikka), joskus molempina (Espanja). Ainoa maa, jossa on kolmas typologia, on Italia. On tarpeellista ottaa huomioon eri työlainsäädännön kategoriat eri maissa. Kaikissa tapauksissa osuustyöntekijän täytyy saada pääsy sosiaaliturvan kaikkein laajimpaan muotoon. Toinen ratkaisumahdollisuus, yhteisvaurauden tuotannolle jolla ei ole markkina-arvoa, voidaan löytää yhteiskunnallisista osuuskunnista. Paikallisviranomaiset voivat olla jäseniä. Niitä on jo olemassa Quebecissa, Espanjassa, Ranskassa, Portugalissa ja Italiassa. Yksi tarpeellinen ehto, Benjamin Coriat’n mukaan, on että uudenlainen yksityinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen kirjanpito voi tilittää luodun arvon. Jos otetaan huomioon aikaansaadut positiiviset ulkoisvaikutukset, kommonerien koko toimintojen sarja voi olla tuottava.

Avoin debatti osallistujien kanssa osoittaa, että työ osuuskuntien ja yhteisvaurauden maailman välillä täytyy jatkuva jotta löydetään kaikkein mukautuvimmat työkalut eri skenaarioihin.

Stacco Troncoson (P2P Foundation) esiin nostamat kysymykset:

  • Osuuskunnat demokratisoivat omistuksen ja hallinnon, mutta mitä ne oikeasti tuottavat?
  • Osuuskunnat ovat markkinatoimijoita kun taas yhteisvauraus suurimmaksi osaksi on olemassa markkinoiden ulkopuolella tai reunoilla. Miten osuuskunnat voivat luoda uutta yhteisvaurautta?
  • Voiko usean sidosryhmän osuuskunta antaa äänioikeuden kaikille talouden arvoketjuun osanottajille? Tämä tarkoittaa siirtymistä yksittäisten päätöksentekijöiden yli kokonaisten yhteisöjen kanssa työskentelyyn.

Pat Conaty vastasi, että joka kerta kun osuustoimintaliike pannaan liikekannalle, se tarkoittaa että me olemme kriisitilanteessa. On totta, että jos ei tarkastella tuotannon markkinoilla myymiskysymystä, osuustoimintaliikkeen tulisi käsitellä maan ja sen vuokran kysymystä. Usean sidosryhmän osuuskunnat mahdollistavat lähestyä uudelleenjakoratkaisuja vaakasuoralla demokratialla. Jos yhteisvaurautta luodaan, tulee myös taata että se pysyy yhteisenä, ja että sitä ei voida ”yksityistää”.  Se on osuustoiminnallista alustaa hallinnoivan yhteisön rooli. Benjamin Coriat peräänkuuluttaa ”yhteisvaurauden yhteisvaurautta”, ”osuuskuntien yhteisvaurautta” joka tarjoaa takeet yksityistä anastamista vastaan; tässä mielessä sillä on jotain tekemistä ”Tasavallan” kanssa sen vahvassa merkityksessä.

Mayo Fuster Morell, Barcelonan Procomunsista, havaitsee ulottuvuuden kahteen suuntaan: yhteisvauraus itsehallinnoituna, yhteistoiminnallisena yhteisönä joka saa sen näyttämään osuuskunnalta; ja yhteisvauraus mahdollisuutena päästä käsiksi yhteisiin resursseihin joka herättää kysymyksen siitä tuottavatko osuuskunnat julkishyödykkeitä.

Barcelona yrittää tällä hetkellä miettiä uusiksi julkisia palveluita saamalla kansalaiset liikkeelle: tulisiko heidän palata takaisin ”kuntalaisuuteen” vaiko ”yhteisvauraudellistaa”? Kysymys on vallasta. Osuuskunnassa päätökset tehdään demokraattisen ”yksi henkilö, yksi ääni”-periaatteen mukaan, mutta yhteisvauraus ei välttämättä ole demokraattista: vain ne jotka osallistuvat, tekevät päätöksiä. Jos 90% ei ota osaa, valta jää niille 10%:lle jotka ottavat osaa. Hänen mielestään open source -sektori ei ole niin tasa-arvoinen ja kaikki mukaan ottava, erityisesti naisille. Se ei välttämättä ole sopiva yhteisvaurauden malli.

Benjamin Coriat esittää, että julkisista palveluista tulee monesti yksityistettyjä julkishyödykkeitä. Veden, ilman jne. julistaminen julkishyödykkeeksi antaa ymmärtää hallintomuotoja jotka sulkevat pois yksityisen omistuksen hallintorakenteen avulla. Todellinen valta ei kuulu johdolle vaan yhteisölle.

On olemassa myös kysymys prekariaatin integraatiosta. Kuinka olemassaolevat osuuskunnat puolustavat tai jättävät puolustamatta tietyntyyppisiä työläisiä? Vastauksena Michel Bauwensin kysymykseen Sandrino Graceffa selittää, että SMart on perustamassa eettistä komiteaa. Työntekijät jotka vaihtavat SMartiin (esim. Airbnb-hostit tai lähettikuskit) ovat tervetulleita, mutta ei alusta joka pyrkii etsimään ratkaisua työn sääntelylle.

Äänitallenne iltapäivän sessiosta (osa 2)

5 – Sopia jatkotoimenpiteistä:

Partnerit kuten REVES, kaupungit kuten Barcelona, ILO, Euroopan kauppaunioni ovat kiinnostuneita jatkotoimenpiteistä järjestäjien lisäksi.

REVES, Euroopan sosiaalisen talouden kaupunkien verkosto, on kiinnostunut ottamaan osaa sen jäsenien väliseen vaihdantaan. On tarve nostaa julkishallinnon tietoisuutta asiasta — kaikista uuden talouden eri muodoista jotka ovat syntymässä, osuustoiminnallisten alustojen potentiaalista yleisenä vaihtoehtona puhtaalle voitontavoittelulle, jo olemassa olevista käytännöistä ja kehityksen alla olevista aloitteista. Meidän kaikkien tulisi myös kokeilla ja levittää uutta VISIOTA jotta tämänkaltainen talous ja alustat tehdään kaikkien saataville. Erdmuthe Klaer, varajohtaja, esittää että hän voi myös rakentaa siltoja aluekomitean ja Euroopan parlamentin sosiaalisen talouden ryhmän suuntaan ja tarkastella miten saada rakennerahastoa mukaan.

Mayo Fuster Morell selittää että yhteistyötaloustieteen kuntapolitiikan tulee olla myötävaikuttavaa. Tämän takia SSE:sta vastuussa ollut asiamies Barcelonan kaupungissa on myös vastuussa digitaalisista palveluista.  Procomuns esittää 120 ehdotusta yhteistyötaloudelle Barcelonassa. Projektit on valittu neljän kriteerin avulla CAPS-projektin viitekehyksestä: ei-voittoa tavoitteleva, avointa teknologiaa hyödyntyävä, yhteiskunnallisiin tavoitteisiin pyrkivä, sekä inkluusio ja tasa-arvo. Hän pitää sitä erittäin tärkeänä EESC:lle tukea osuustoiminnallisia alustoja.

Thibaut Weber, ETUC Confederal Secretary, esittää että digitaalinen talous on mahdollisuus EU:lle. Mutta EU ei ole kiinnostunut yhteiskunnallisista ongelmista. Meidän tulee taistella väärää itsensä työllistämistä vastaan, kuten liitot Saksassa tekevät IG Metallin kanssa, osuuskunnat Italiassa ja Pohjoismaissa tekevät. Näin tehdäkseen osuuskuntien, liittojen ja SSE:n yleisesti tulisi lakata olemasta muukalaisia. Osuuskunnat edustavat solidaarisuuden muotoja, vaikka työlainsäädäntö ei voi olla rajoittunut pelkästään osuuskuntiin.

Tämä tottakai on linjassa ILO:n työn tulevaisuutta käsittelevän työn kanssa sen satavuotisjuhlien aikaan vuonna 2019, selittää Simel Esim, ohjelmajohtaja. Osuuskunnat eivät korvaa julkisia palveluita. Ne voivat ottaa mukaan eri sidosryhmiä ja luoda työpaikkoja. Meidän tulee kehittää todistusaineistoa osuuskuntien vaikuttavuudesta.

Konferenssin järjestäjät täten päättivät ylläpitää verkostoa heidän ja pääosanottajien, ESS-verkostojen, kuntien, kaupunkien ja partnerien välillä kolmella akselilla:

  • Kutsua toisiaan seuraaviin konferensseihin ja työskennellä osuustoiminnallisten alustojen parissa,
  • Listata sivustoja ja foorumeita jotka identifioivat ja dokumentoivat kokemuksia,
  • Syventää kysymyksiä tutkijoiden kanssa jotka työskentelevät harjoittajien kysymien kysymysten parissa.

Loppukaneettina, joitain tutkittavia alueita:

  • Määritellä tarpeet jotta määrittää osuuskunnille tai muille organisaatiomuodoille sopivat tyypit, ottaen huomioon kaksi kysymystä:
    • Omistajuus ja alustojen oikeudet, työntekijöiden oikeudet, omaisuus
    • Alustoille yhteisten intressien integrointi
  • Jatkokysymys julkisten palvelujen johtamisesta. 

Ottaen huomioon eri kansallisten lakien viitekehykset:

  • Syventää hallintokysymyksiä (osuuskunnat ja yhteinen demokraattinen toiminta)
  • Edistää reilua ympäristöä jossa kokeilla ja kehittää osuustoiminnallisia alustoja.
Audiotallenne iltapäivän sessiosta (osa 3)

Viitteet

[1] La Coop des Communs, Confrontations Europe, P2P Foundation, SMart, Ouishare, Cecop       

[2] See the records and presentations on http://confrontations.org/reports/towards-a-fair-sharing-economy-the-role-and-place-of-cooperative-platforms?lang=en


Kuva: Darwin Bell. Kuvat tapahtumasta: Stacco Troncoso ja Lieza Dessein.

Lähde:

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *