Distributiivinen talous

Distributiivinen talous on talousparadigma joka edistää tasa-arvoista vaurauden jakautumista avoimen designin (tuotteet, prosessit, palvelut ja muu talousinformaatio), joustavan tuotannon ja avoimien bisnesmallien yhdistelmän avulla, jotta päästään kohti monistettavuutta. Tämä taroittaa että monistettavuutta edistetään niin monen ekonomisen toimijan kautta kuin mahdollista. Open Source Ecologylla on epäpoliittinen lähestymistapa jossa designia parannetaan lokaalien ratkaisujen kautta ilman keskittynyttä valtarakennelmaa.

Distributiivisella taloudella on useita vaatimuksia:

– Design-säilö – globaali säilytyspaikka vapaasti ladattaville suunnitelmille helpottaa tuottajaa yrityksen perustamisessa, pienviljelijästä high-tech -innovaattoriin, tarjoamalla suoran pääsyn taloudellisesti merkittävien tuotteiden ja tuotantotapojen parhaisiin käytäntöihin ilman että tarvitsee keksiä pyörää uusiksi. Nykyajan maailmasta ei löydy optimoitujen designien säilytyspaikkaa (nämä ovat joko patentoituja tai yksityisomisteisia) ja oletuksena suurin osa tuottajista tarjoaa ala-arvoisia tuotteita, samalla kun vain muutama tuottaja tarjoaa huippulaatua. Tämä on malli joka toimii, mutta haaskaa uskomattomia määriä ihmisen luovuutta ja energiaa. Avaamalla pääsy parhaisiin käytäntöihin kustannukset laskevat ja pääsy parhaisiin tuotteisiin kasvaa.

– Sopiva skaala – menestyskirjassaan Small is Beautiful, E.F. Schumacher puhuu siitä kuinka suurin osa holistisesti tehokkaista ekonomisista prosesseista eivät toteudu globaalisti vaan alueellisesti ja kuntatasolla. Schumacherin katsantokanta, vaikka sitä pidetäänkin totena, ei ole nykyään laajassa käytössä. Distributiivinen talous suosii skaalaa joka ei aiheuta epätehokkuutta suuressa mittakaavassa (overhead-kustanukset, byrokratia, kommunikaatiokulut, logistiikka, muut kulut). Schumacherin päätelmä oli että ihmisorganisaatiot hajoavat tietyn kokoluokan jälkeen, joka viittaisi siihen että yritysten, jotta ne olisivat tehokkaita, ei tulisi olla liian suuria.

– Joustava tuotanto – maksimijakelu tuotannon hedelmille tapahtuu joustavan tuotannon kautta. Joustava tuotanto salloo tuottajien valmistaa tuotteita parhaiden designien avulla. Epäjoustava tuotanto pakottaa tuottajat dilemmaan jossa joko jatketaan huonolaatuisen tuotteen tuottamista tai ei tuoteta mitään miikkoihin sillä aikaa kun linjastoa puretaan alas ja uutta rakennetaan.

– Lifetime design – tuotteen elinajan maksimointi, sisäänrakennettuna, pienentää tuotteeseenpääsykustannuksia. Esimerkiksi jos tuote kestää 100 vuotta 10 vuoden sijaan, sen kulut olennaisesti laskevat 10-kertaisesti, olettaen että aloituskustannukset ovat samat.

– Vapaa yrittäjyys – tämä tarkoittaa todella vapaata yrittäjyyttä jossa pelikenttä laitetaan uusiksi avoimella pääsyllä best practice -informaatioon (optimoitu tuotanto, optimoidut tuotantoprosessit, ja muu ekonominen analyysi). Tämä on täysin päinvastaista monopolikapitalismille jota keynesiläinen hyvinvointivaltioteoria haluaa painottaa.

– Vastuullisuus – yhteisöjen vastuu täysin lokaalien talouksien luomisesta tarkoittaa autonomiaa globaalilla skaalalla, samalla kun tarjotaan positiivisia takaisinkytkentöjä sosiaaliselle ja ympäristölliselle vastuullisuudelle. Hyvinvointivaltion väliintuleva rooli pienenee samalla kun ihmiset ottavat vastuun omasta hyvinvoinnistaan omissa yhteisöissään.

– Radikaalit kustannussäästöt – Elinaikadesign, yhdistettynä DIY-tuotantoon, voi johtaa 100-kertaisiin kustannussäästöihin tietylle tuotteelle. Kokonaisen tuotesarjan tapauksessa, esimerkiksi kokonaisen kaupungin infrastruktuuri, Radikaali Hypermodulaarisuus voi johtaa toiseen 10-kertaiseen kustannussäästöön mikäli tietty kompinentti käytetään useassa sovelluksessa, hieman kuten teollisuuden Lego-palikat. Täten radikaalit kustannussäästöt ovat 1000-kertaiset ja täysin mahdolliset kun yhteisö ottaa täydellisesti haltuun sen oman taloudellisen tuotantonsa käyttämällä lifetime-designia, lokaalia tuotantoa ja hypermodulaarisuutta.

Lähde: Open Source Ecology