Uusi näkymätön käsi: biologia

Kirjoittanut Mark van Vugt

Globaali finanssikriisi on järisyttänyt pitkään dominoineen talousteorian, Homo economicuksen, paradigmaa. Tämä on idea siitä että yksilöt ja firmat tekevät rationaalisia ja harkittuja päätöksiä riskeistä ja mahdollisuuksista maksimoidakseen palkkionsa. Kriisi on tuonut mukanaan tarkempien ja tieteellisempien mallien etsinnän selittämään kuinka ihmiset ja yritykset käyttäytyvät reaalielämässä, ja kuinka rahoitusmarkkinat toimivat sekä miten niident tulisi toimia.

Pankkiirit, hedgerahastojen hoitajat ja linjanvetäjät ovat ihmisiä, joten maalaisjärkeenkäypä idea että ihmisluonteella saattaa olla jotakin tekemistä päätöksenteon kanssa on saamassa alaa nykysysteemin ja sen mallien luottamuksen rapistuessa. Yhdessä laajemman evoluutioon suuntautuneiden biologien, ekonomistien ja psykologien yhteisön kanssa väitän, että taloustieteitä ja liiketoimintaa saadaan valaistuksi epätavallisesta lähteestä: evoluutiosta.

Kilpailu yritysten kanssa on usein esitetty darwinilaisena kamppailuna jossa vahvemmat yritykset selviävät ja menestyvät ja heikommat kuolevat pois. Tällä idealla on ylhäiset juurensa sellaisten taloustieteilijöiden kuten Joseph Schumpeter ja Milton Friedman työssä, ja se on jokin aika sitten brittiläisen taloushistorioitsijan Niall Fergusonin naftaliinista kaivama. Ferguson kirjoitti vuonna 2007 että ”yksikseen jätettynä luonnonvalinnan tulisi toimia nopeasti eliminoidakseen heikoimmat instituutiot markkinoilta, jotka tyypillisesti tulevat menestyneiden hotkaisemiksi”.

Pomot ovat olleet innokkaasti selvillä veren makuisista ympäristöistä. Kun Android-puhelin julkaistiin, se uhkasi iPhonen markkinajohtajuutta ja Steve Jobs lupasi sotia ”ydinsotaa” kilpailijoitaan vastaan tuhotakseen heidät. Mutta evoluutiotiede on muuttunut paljon viime vuosikymmeninä yksinkertaisesta ideasta että luonto on ”verinen hampaista ja kynsistä”. Modernimpi evoluution näkökulma viittaa hieman monimutkaisempaan kuvaan.

On totta, että perusasetelma Darwinin vaihtuvuuden, valinnan ja säilyyyden periaatteissa voidaan kaivaa esiin kun halutaan ymmärtää erilaisten yritysten selviytymistä. Vaikka kyseessä ei ole puhtaasti darwinistinen prosessi — johtuen lieventävistä tekijöistä kuten hallituksen sääntelystä — ennusteet ovat osoittautuneet houkutteleviksi monille taloustieteilijöille. Tämä siksi koska ensinäkemältä ne nojaavat kolmeen neoklassisen taloustieteen peruspilariin: yksi, että talouden toimijat tavoittelevat omaa etuaan; kaksi, että oman edun tavoittelu johtaa julkisiin hyödykkeisiin (kuuluisa Adam Smithin, modernin taloustieteen isän, käyttöönottama käsite ”näkymätön käsi”); ja kolme, kaikki nämä yhdessä johtavat markkinoiden optimitilanteeseen. Kuitenkin tämän kliseisen darwinistisen järkeilyn soveltaminen johtaa paradoksiin: yritykset koostuvat määritelmänsä mukaan ryhmistä yksilöitä, ja täten kilpailu yritysten kesken tarkoittaa valintaa ryhmien, ei yksilöiden välillä. Tämä kaivaa maata kolmen pilarin alta ja sen sijaan ennustaa yksilötasolla ryhmämielisen ”altruistisen” käyttäytymisen nousun itsekkyyden sijaan.

Onneksi 2000-luvun ymmärrys evoluutiobiologiasta tarjoaa tien ulos tästä paradoksista. Avain on monitasoisen valinnan teoria (multilevel selection theory, MLS), joka tunnustaa että luonnonvalinta voi toimia useilla tasoilla samaan aikaan ja tarjoaa realistisemman kuvan siitä miten yritykset ja niiden työntekijät käyttäytyvät kilpailullisilla markkinoilla. Ydinidea on että vaikka yksilöt saattavatkin ajaa omaa etuaan, niillä on myös sarja kehittyneitä psykologisia adaptaatioita jotka — kuin näkymättömän käden ajamina — ohjaavat oman edun yrityksen hyvän tai jopa laajemman yhteiskunnan tasolle. Mutta kyseessä on Darwinin käsi, ei Smithin.

MLS on yhä enemmän hyväksytty perustavanlaatuinen periaate evoluutiobiologiassa. Se on olennainen ”suurten siirtymien” ymmärtämisessä elämän evolutionaarisessa historiassa — monisoluisten organismien muodostuminen soluryhmistä, esimerkiksi. MLS sallii meidän tarkastella kahta usein vastakkaista voimaa samanaikaisesti: ryhmän/yrityksen etu kokonaisuutena, ja yksilöiden etu ryhmässä/yrityksessä. Nämä kaksi voimaa ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa, luoden monimutkaisia lopputulemia, mutta nämä lopputulemat voidaan ennustaa kun otetaan huomioon tieto evolutionaarisista prosesseista ja psykologisista adaptaatioista.

MLS luo laajan ennusteen siitä minkälaista taloudellista käyttäytymistä syntyy erilaisissa ympäristöissä. Missä valinta yritysten (eli yritystason kilpailu) on kovaa, siellä voimme odottaa suuremman intressien yhdenmukaisuuden organisaatioiden ja työntekijöiden välillä, joka johtaa tehokkaisiin yrityksiin joilla on sitoutuneet työntekijät ja vähän poissaoloja. Ääriolosuhteissa näemme epäeettisten käytäntöjen kasvun yritystasolla vihamielisten valtausyritysten, headhuntingin ja asiakkaiden tai valvovien viranomaisten väärin informoinnin muodossa.

Toisaalta siellä missä valinta yritysten välillä on heikkoa, voimme odottaa tehottomien yritysten määrän kasvun joilla on huonosti sitoutuneet työntekijät ja paljon poissaoloja. Tässä tilanteessa ryhmävalinta on heikompaa ja yksilön intressit nousevat keskiöön. Ääripäässä saatamme nähdä epäeettisten käytäntöjen ilmaantumisen yrityksiin, kuten petos, varkaus ja työpaikka-aggressio.

Voimme myös tehdä yksityiskohtaisia ennusteita siitä minkälaista taloustieteellistä käyttäytymistä todennäköisesti esiintyy yksittäisillä eri työntekijöillä. MLS:n käyttö yhdessä empiiristen löytöjen kanssa kehittyneistä psykologisista taipumuksistamme mahdollistaa meidän määrittää olosuhteet joiden alaisuudessa ilmaistaan enemmän itsekästä ja enemmän organisaatiota suosivia piirteitä. Nämä ennusteen mahdollistavat yritysten, johdon ja yhteiskunnan suunnitella yrityskulttuuri joka kannustaa kaikkein tuottavimpia ja yhteistoiminnallisimpia ihmisluonteen vaistoja.

Toisin kuin rationaalisen valinnan malli, joka olettaa että yksilöt oppivat ainoastaan maksimoimaan omat palkkionsa — usein muiden kustannuksella — MLS ennustaa että työntekijät kiinnostuvat myös epätaloudellisista palkkioista kuten statuksesta ja arvovallasta. Tätä tukee suuri määrä havaintoja. Työntekijät työskentelevät kovemmin, esimerkiksi silloin kun he havaitsevat että heitä kohdellaan tasavertaisesti, jolloin he saavat samat palkinnot kuin muut samasta vaivasta. Jos kuitenkin työntekijät havaitsevat että kollegat vapaamatkustavat ilman rangaistusta, työntekijät menettävät sitoutumisensa ja eivät enää näe vaivaa asioiden eteen. Samalla tavoin työntekijät ovat motivoituneempia jos heidän hyvän kansalaisen käyttäytymismallit ovat arvossaan heidän mainettaan korostavalla tavalla. Hyvä maine osoittautuu ainakin yhtä palkitsevaksi kuin hyvä palkka, sanoo neurologinen tutkimus.

MLS tekee myös ennusteita johtamistyyleistä. Esimerkiksi kun kilpailu yritysten välillä on kovaa, ja kilpailu kollegojen välillä on suhteellisen heikkoa, silloin demokraattisempi ja osallistavampi johtamistyyli on todennäköisempää tämän seurauksena. Yksinkertaisesti, ihmiset yhdistyvät yhteisen tarkoituksen taakse.

Bisneksen käyttäytymisestä nämä ovat vain muutama uusi havainto tarkasteltaessa taloustiedettä modernin evoluutioteorian kautta. Tämä lähestymistapa on tärkeä lisä behavioraalisen taloustieteen kenttään — tehtävä ymmärtä taloudellista päätöksentekoa psykologisesta perspektiivistä. Se seikka että ihmiset tekevät työtä ylipäätään voi olla pääosin työntekijöiden itsekkäissä motiiveissa, kuten Adam Smith tunnusti, mutta aina tulee olemaan suuri yhteinen ala jossa yksittäisten työntekijöiden intressit yhtyvät firman ja yhteiskunnan vastaaviin. Mutta käsi joka ohjaa ihmisiä auttamaan tosiaan auttamalla itseään on ilmeisesti evoluution tulosta — ei Homo economicuksen.

Avain tehokkaiden organisaatioiden suunnitteluun ei ole saada aikaan (tehotonta) kompromissia ryhmien ja yksilöiden juurtuneiden intressien välillä, vaan työskennellä ihmisluonteen jyvästen kanssa tuodaksemme yksilölliset ja organisaation intressit yhteen linjaan.

Ensimmäinen askel on arvostaa sitä että ihmiset ovat epätäydellisiä evoluution tuotteita, eivät rationaalisia hyödyn maksimoijia. Me saatamme ajatella että asia on niin, hullujen kanssa rationaalisesti pelaaminen on hulluutta itsessään. Tämä voi olla allaoleva syy finanssikriisille joka hävitti taloutemme ja lompakkomme viime vuosien aikana. Kuten John Maynard Keynes havainnoi:

“Ei ole mitään niin tuhoisaa kuin rationaalinen sijoituskäytäntö irrationaalisessa maailmassa.”

Alunperin julkaistu täällä New Scientistissa.

 

Lähde:

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *