Tekijäkulttuurin uudelleennousu

Kirjoittanut Daniel Wahl

Eräs tapa voimaannuttaa paikallisyhteisöjä ja näiden alueellisia talouksia paremman tulevaisuuden esiintuomiseksi on uudelleenlokalisoida tuotanto ja kulutus ja näin vahvistaa alueellisia talouksia.

Tärkeä rooli on kansainvälisellä kaupalla ja globaalilla tavaroiden ja palveluiden vaihdannalla, mutta ei silloin mitä tulee alueellisten perustapeiden tyydyttämiseen. Milloin se on toteuttamiskelpoista, meidän tulisi tyydyttää perustarpeemme niin paikallisesti tai alueellisesti kuin mahdollista, ja rajoittaa globaalia tavaroiden vaihdantaa niihin joita ei voida tuottaa tietyssä paikassa.

Avoin innovaatio ja tiedonjako globaalilla skaalalla tulee olemaan tärkeässä roolissa tuotannon uudelleenlokalisoinnin prosessissa ja jotkin globaalit yritykset ovat jo aloittaneet sen tutkimisen miten keksiä itsensä uudelleen fasilitaattoreina siirtymässä kohti ”hajautettua tuotantoa” ja ”kiertotaloutta”.

Vuodesta 2013 lähtien, yhdessä Forum for the Futuren kanssa olen ollut mukana kehittämässä ja toteuttamassa pitkän aikavälin innovaatioprojektia ekologisten siivoustuotteiden belgialaiselle valmistajalle Ecoverille. Projekti käyttää Mallorcan uniikkia saarta testikenttänä sen tutkimiseen miten globaali yritys kuten Ecover voi auttaa siirtymässä kohti paikallista tuotantoa lokalisoitua kulutusta varten, joka perustuu paikallisiin materiaaleihin ja energialähteisiin ja yhteistyöhön paikallisten bisnespartnerien kanssa. Prosessissa tutkimme Mallorcan biotalouden mahdollisuuksia toimittaa — regeneratiivisella tavalla — tarpeeksi biologisia raaka-aineita (jätevirroista) siivoustuotteiden tuottamiseksi paikallismarkkinoille.

Saari on erityisen riippuvainen kulutustuotteiden ja ruoan tuonnista, johtuen 16 miljoonan turistin joka vuosi mukanaan tuomasta kasvaneesta kysynnästä. Vaikka tällaisen massaturismin pitkän aikavälin kestävyys on enemmän kuin kyseenalaista, nämä vierailijaluvut tuovat taloudellisen moottorin joka voi rahoittaa siirtymän ruoan, energian ja infrastruktuurin paikallistuotantoon.

Ecover ja ‘Forum for the Future’ tekivät yhteistyötä saaren usean sektorin verkoston kanssa näyttäkseen että, mikäli he onnistuvat, tämä voi toimia siirrettävänä esimerkkinä ja mallina aluekeskeiselle siirtymälle kohti uusiutuvaa energiaa ja materiaalipohjaista kiertotaloutta (katso Glocal, 2015).

Slaidi Mallorca Glocal -projektin esityksestä yhdessä Ecoverin ja Forum for the Futuren kanssa

Me opimme joitain tärkeitä läksyjä. Yksinkertaisesti tämänkaltaisen inspiroivan kokeen yhteisluomisen prosessiin ryhtyminen ja moninaisten sidosryhmien mukaan ottaminen auttoi laajempaa transformaatiota kohti regeneratiivista kulttuuria. Keskustelu tuotannon ja kulutuksen uudelleenlokalisoinnista Mallorcalla on alkanut.

Alueellisen kokeen tarkoitus on ottaa askel kohti tuotannon ja kulutuksen uudelleenalueellistamiseen perustuvaa kiertotaloutta. Sitä ei motivoinut niinkään lyhyen aikavälin taloudellinen menestys vaan enemmänkin kokeilun voima tapana varmistaa että me kysymme oikeita kysymyksiä. Se käynnisti paikallisen design-keskustelun samalla kun Ecover tutkii sitä miten se voisi keksiä itsensä globaalin tiedon ja liiketoiminnan kumppanina laajassa paikallisten toimijoiden verkostossa, joka käyttää hyväksi hajautettua tuotantoa ja edistää alueellista taloudellista kehitystä.

Tuotannon ja kulutuksen nykysysteemeistä siirtyminen on luova design-haaste joka vaatii holistista systeemiajattelua ja transformatiivista innovaatiota parhaimmillaan. Tästä seuraavat disruptiiviset innovaatiot lopulta tekevät olemassaolevasta systeemistä turhan.

Me yritämme tosi asiassa suunnitella uudelleen kemiallisten tuotteiden tuotannon ja kulutuksen, ja luoda paikallinen tuote toimimalla enemmän ekosysteemimäisesti. Ekosysteemissä materiaalit hankitaan paikallisesti ja kasataan myrkyttömissä prosesseissa, jotka perustuvat uusiutuviin energialähteisiin.

Tämän alueellisen tuotantojärjestelmän lupaus on monimuotoisempi alueellinen talous joka luo työpaikkoja, kannustaa tehokkaaseen alueelliseen jätevirtojen käyttöön tuotannon resursseina, auttaa paikallisia maanviljelijöitä saamaan hyvän hinnan heidän kasvattamastaan ruoasta ja biomateriaaleista, luomaan sinnikkyyttä kasvattamalla omavaraisuusastetta, vähentää riippuvuutta kalliista tuontitavaroista ja tuo oman panoksensa kasvihuonekaasujen vähentämiseen vähentämällä ruoan ja viimeisteltyjen tuotteiden kuljetusta.

Ensimmäiset askeleet kohti tämän saavuttamista ovat jo otettu monissa teollisen ekologian projekteissa ympäri maailman (katso kappale 6). Vaikka jotkut näistä projekteista ovatkin hybridijärjestelmiä jotka silti riippuvat fossiilisesta energiasta ja uusiutumattomista materiaalisista resursseista, ne saavat aikaan kasvua materiaalisessa ja energiatehokkuudessa yhdistämällä aiemmin  erillään olleita teollisuusprosesseja tavoilla jotka muuttavat yhden teollisuudenalan jätteen (olipa kyseessä materiaalivirtoja tai hukkalämpöä) toisen alan tuotannon resursseiksi. Ne ovat toisen horisontin (H2) askelmia uusiutuvan energian pyörittämiin regeneratiivisiin järjestelmiin.

Tällaisten integratiivisten teollisuudenalojen designiin peustuvien tuotannon ja kulutuksen ekosysteemien täyden potentiaalin vapauttaminen vaatii alueellista yhteistyötä kaikilla teollisuudenaloilla. Synergiat, joita voidaan saada aikaan aiemmin erillisiltä teollisuudenaloilta, kaikki linkittyvät yhteen ekologisen designin kautta. Tällainen ajattelu on olennaista.

Kirja The Blue Economytiivistää useita uraauurtavia design-ratkaisuja jotka toteutetaan tai jotka ovat pitkällä kehityksessä (Pauli, 2010). Se tarjoaa inspiraatiota vihreille yrittäjille päästä mukaan H2+ transformatiiviseen innovaatioon. Kokonaissiirtymä on pois fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta talousjärjestelmästä, jossa keskitetyt tuotantolaitokset nojaavat raaka-aineiden tuomiseen kaikista maailmankolkista sinne ja jotka sitten jaellaan uudelleen muualle valmiina tuotteina. Tämä haaskaava järjestelmä perustuu vanhanaikaiseen teolliseen designiin, joka kehitettiin ensimmäisessä teollisessa vallankumouksessa, jossa massatuotannon ekonomia tarkoitti sitä että suurempi on enemmän, ja halpa yltäkylläinen fossiilinen polttoaine ja uusiutumattomat raaka-aineet olivat itsestäänselvyyksiä.

Tllä hetkellä suurin osa kulutustuotteistamme sisältää öljyperusteisia materiaaleja. 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla tulemme näkemään tämän globaalin tuotantojärjestelmän siirtymän. Me alamme luoda yhdessä materiaalisen kulttuurin, joka riippuu paikallisesti saatavilla olevista materiaaleista, vihreästä (kasviperäisestä) kemiasta ja paikallisen tuotannon ja kulutuksen uusiutuvista energianlähteistä.

Interaktiivinen, holistiseen systeemiajatteluun perustuva ja eräällä tavalla luonnon inspiroima design on se mitä käsitellään seuraavassa kahdessa kappaleessa, ja se auttaa meitä luomaan ”paikan uniikkiuteen perustuvia elegantteja ratkaisuja”. Tämä on se miten mentorini, professori John Todd, oman alansa pioneeri, määrittelee ekologisen designin. Sellaiset ratkaisut ovat elegantti sekoitus parhaita moderneja teknologioita ja ne ovat herkkiä paikalle, kulttuurille ja perinteiselle viisaudelle. Uudet teknologiat avaavat 21. vuosisadan designvetoisen uudelleenlokalisaation, jota siivittää globaali resurssien jakaminen ja yhteistyö.

Hajautettu tuotanto on muuttumassa todellisuudeksi, kun uusi pienen mittakaavan additiivisen tuotannon mahdollistava 3D-tulostinteknologia kehittyy nopeasti vallankumouksellisten avoimeen innovaatioon perustuvien peer-to-peer -yhteistyön innovaatioiden, FabLabien leviämisen ja tekijäkulttuurin, materiaalitieteen läpimurtojen sekä biotalouden projektien kanssa. Paljon työtä on vielä tehtävänä, jos halutaan kehittää paikallisesti kasvatettuja ja regeneroituja raaka-aineita 3D-tulostinteknologioille.

Marcin Jakubowskin aloittama Open Source Ecology -projekti näyttää kuinka keksijät ja teknologistit tekevät jo yhteistyötä globaalisti korvatakseen alueellisia tuotantovälineitä, jotka ovat yhä enemmän riippuvaisia monikansallisten yritysten keskitetyistä massatuotantojärjestelmistä.

Projektin tarkoitus on luoda ”Globaalin Kylän Rakennuspalikat”, open source -tyylin design- ja tekniikkakirjasto jossa on yksityiskohtaisia suunnitelmia, jotka mahdollistavat perus teknisen osaamistason ihmisten luoda 50 kaikkein tärkeintä konetta, joita tarvitaan kestävän sivilisaation rakentamisessa. Me alamme kysyä:

Miten voimme toteuttaa globaalin siirtymän kohti suurempaa alueellista tuotantoa vastaamaan alueelliseen kulutukseen?

Miten voimme luoda tehokkaita open source -innovaatiojärjestelmiä jotka mahdollistavat ihmisten jakaa globaalisti tietotaitoa ja design-innovaatioita?

Miten varmistetaan se, että tuotannon ja kulutuksen uudelleenalueellistaminen tapahtuu biotuottavuuden rajoissa jokaisella alueella, ja saadaan aikaan tasapaino ruoan kasvattamisen ja teollisten resurssien kasvattamisen välillä alueellisesti?

Miten voimme tehdä 3D-tulostusteknologioista kestäviä varmistamalla, että ne käyttävät paikallisesti tuotettuja, uusiutuvia ja kierrätettäviä raaka-aineita ympäristöystävällisillä tavoilla, ja jota pyörittää hajautettu uusiutuva energia?

Miten voimme käyttää biojalostamoita ja kehittyneitä fermentaatioteknologioita auttamaan siirtymässä fossiilisisperäisestä orgaanisesta kemiasta aurinkovoimaan perustuvaan kasviperäiseen ja ei-myrkylliseen kemiaan materiaalisen kulttuurimme uudelleenkeksimiseksi?

Aikainen oppiläksy jonka opimme Mallorcalla oli, että menestynyt biotalous vaatii laajalle levinnyttä yhteistyötä eri sektorien välillä. Lainsäädännön väliintuloa tarvitaan sääntelemään pääsyä biologisiin resursseihin ja niiden kestävään (regeneroivaan) tuotantoon ja käyttöön. Koska tietyillä alueilla on rajoitettu biotuotannon potentiaalia, meidän tulee löytää tapoja luoda yhteistyön ekosysteemejä jotka optimoivat saatavilla olevien resurssien käyttöä.

Regeneroivat design-ratkaisut vaativat kokonaista systeemidesign-keskustelua kaikkien yhteiskuntasektorien saralla. Näistä keskusteluista syntyy eteenpäin vievä visio. Visiosta voi tehdä todellisuutta, yksi paikka kerrallaan, jokainen meistä. [Tämän kirjoituksen aikaan Ecover Glocal -projekti ei edisty, johtuen rahoituksen puutteesta. Se sai aikaan mukanaolleiden verkoston ja istutti vision jota todennäköisesti edistetään tulevaisuudessa.]

Image Source

[Tämä on lainaus kirjasta Designing Regenerative Cultures, julkaissut Triarchy Press, 2016.]

Kuva: POC21 – Proof of Concept 

 

Lähde:

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *