Seuraavassa kiinnostava lainaus Charles Eisensteinin esseestä.
“Nykykriisi on itse asiassa viimeinen vaihe siitä mikä alkoi 1930-luvulla. Toisiaan seuranneet ratkaisut perustavanlaatuiseen ongelmaan pysyä tahdissa rahan kanssa, joka laajenee koron mukana eksponentiaalisesti, on kokeiltu, ja loppuunkaluttu. Ensimmäinen tehokas ratkaisu oli sota, tila joka on ollut pysyvä sitten vuoden 1940. Ydinaseet ja siirtymä ihmisen tietoisuudessa ovat rajoittaneet loppumattoman aseellisen eskalaation ratkaisua. Muut ratkaisut — globalisaatio, teknologian mahdollistama uusien tuotteiden ja palvelujen kehitys joilla korvata ihmistoiminnot joita ei ole koskaan aiemmin hyödykkeellistetty, ja teknologian mahdollistama luonnonvarojen käsistä karannut ryöstö, ja viimeisenä rahoitusmaailman itsensä kannibalisointi — ovat edenneet samalla tavoin. Ellei jossain ole vaurauden valtapiiriä jota en ole vielä käsitellyt, ja uusia köyhyyden, kurjuuden ja alienaation syvyyksiä joihin saattaisimme ajautua, väistämätöntä ei voida viivyttää paljoakaan pidemmälle.
Uhkaavan kriisin alla ihmiset usein kysyvät mitä he voivat tehdä suojautuakseen. “Ostaa kultaa? Hamstrata purkkiruokaa? Rakentaa linnoitus jonnekin kaukaiselle alueelle? Mitä tulisi tehdä?” Haluaisin ehdottaa toisenlaista kysymystä: “Mikä on kaikkein kaunein asia jonka voin tehdä?” Katsos, kasaantuva kriisi on myös uskomaton mahdollisuus. Deflaatio, rahan tuhoutuminen, on vain kategorinen paha jos rahan luonti on kategorinen hyvä. Kuitenkin, antamistani esimerkeistä voi nähdä että rahan luonti on monella tavoin köyhdyttänyt meidät kaikki. Kääntäen, rahan tuhoamisella on potentiaali rikastuttaa meitä. Se tarjoaa mahdollisuuden saada takaisin osia kadonneesta kansanyhteisöstä rahan ja omaisuuden maailmasta.
Me itse asiassa näemme tämän tapahtuvan joka kerta kun on lama. Ihmisillä ei ole varaa maksaa tuotteista ja palveluista, ja niin he joutuvat luottamaan ystäviin ja naapureihin sen sijaan. Missä ei ole rahaa transaktioita välittämässä, lahjataloudet syntyvät ja uudenlaista rahaa luodaan. Normaalisti ihmiset ja instituutiot tappelevat kynsin hampain estääkseen sellaista tapahtumasta. Tavanmukainen ensivaste talouskriisiin on luoda ja pitää yhä enemmän rahaa — kiihdyttämällä minkä tahansa muuntamista rahaksi. Systeemin tasolla velan kasvu luo uskomattomia paineita laajentaa kansainyhteisön hyödykkeellistämistä. Me voimme nähdä tämän tapahtuvan kun peräänkuulutetaan öljynporausta Alaskassa, kaupallista syvänmeren porausta ja niin edelleen. Aika on tullut, kuitenkin, vilpittömästi käänteiselle prosessille — poistaa asioita tavaroiden ja palvelujen maailmasta ja palauttaa ne lahjojen, vastavuoroisuuden, omavaraisuuden ja yhteisön jakamisen maailmaan. Huomaa: tämä tulee tapahtumaan joka tapauksessa valuutan romahtaessa, kun ihmiset menettävät työpaikkansa ja muuttuvat liian köyhiksi ostaakseen mitään. Ihmiset auttavat toisiaan ja näin syntyy todellisia yhteisöjä.
Sillä aikaa kaikki se mitä me teemme suojellaksemme jotain luonnon tai yhteiskunnan resurssia konversiolta rahaksi sekä kiihdyttää romahdusta että lieventää sen ankaruutta. Mikä tahansa metsä jonka pelastat kehitykseltä, mikä tahansa tie jonka pysäytät, mikä tahansa osuuskunta jonka perustat; kuka tahansa jonka opetat parantamaan itsensä, tai rakentamaan oman talonsa, kokkaamaan oman ruokansa, tekemään omat vaatteensa; mikä tahansa vauraus jonka luot tai minkä teet julkiseksi; mikä tahansa jonka siirrät maailmoja syövän koneen rajojen ulkopuolelle, auttaa lyhentämään Koneen elinikää. Mieti sitä näin: jos jo et valmiiksi riipu rahasta joidenkin elämäsi tarpeiden tai ilojen suhteen, silloin rahan romahtaminen tekee siirtymästäsi vähemmän vaikeaa. Sama pätee yhteiskuntaan. Mikä tahansa verkosto tai yhteisö tai sosiaalinen instituutio joka ei ole elämän rahaksi muuntamisen väline huoltaa sinua ja rikastaa elämääsi rahan jälkeen. “