Radikaali ekologinen demokratia

Kirjoittanut Ashish Kothari; alunperin julkaistu @ Degrowth.de

Podcast alkaa saksaksi, mutta haastattelu 42 sekunnin kohdalta on englanniksi.

Kirjoittajasta

Ashish Kothari on jäsen Kalpavrikshorganisaatiossa, joka on työskennellyt ympäristön ja kehityksen ongelmien parissa Intiassa vuodesta 1979. Hän on myös ICCA Consortiumin johtoportaassa, globaalissa organisaatioiden verkostossa joka työskentelee alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen alueilla; hän on ollut Greenpeace Internationalin ja Greenpeace Indian hallituksissa; ja hän on jäsen Beyond Developmentissa, globaalissa ryhmässä jonka on perustanut Rosa Luxemburg Stiftung.

1. Mikä on Radikaalin Ekologisen Demokratian ydinajatus?

Ecoswaraj on vastaus tällä hetkellä vallassa olevan kehitys- ja hallintojärjestelmän sosiaaliseen ja ekologiseen konkurssiin.

Ihmiskunnan tällä hetkellä vastassa olevat monet kriisit ovat muuttumassa yhä enemmän näkyviksi: ekologisen vaurioitumisen aiheuttamien katastrofien muodossa, vahvana eriarvoisuutena pienen ultrarikkaiden vähemmmistön ja suurten äärimmäisten köyhien massojen välillä, sekä puutteen että rikkauden aiheuttamien terveysepidemioiden muodossa, valtavien pakolaisvirtojen muodossa eri puolilla maailmaa sekä monien ennen runsaina esiintyneiden resurssien niukkuutena. Maat kuten Kiina ja Intia ovat nopeasti liittymässä jo teollistuneiden kansakuntien joukkoon kuormittamalla yhä enemmän planeettaa, tai perustamalla siirtokuntia vähemmän voimakkaille alueille planeetalla. Sellaisissa tilanteissa on kiireellinen tarve vaihtoehtoisille hyvinvoinnin kehityskuluille, jotka ovat kestäviä, tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisia.

Hiilikaivos Maharashtrassa (kuva: Ashish Kothari)

Ei ole epäilystäkään etteikö meidän tulisi lajina kutistua jos me aiomme kunnioittaa rajoja; ei ainoastaan itseämme varten vaan — yhtä tärkeää on — miljoonien muiden lajien puolesta jotka asuvat Maapallolla kanssamme. On ajankohtaista, täten, puhua degrowthista ihmiskunnan kontekstissa kokonaisuutena, ja erityisesti Globaalin Pohjoisen kontekstissa, joka ylikuluttaa ja ylihaaskaa.

Mutta onko degrowth, tai materiaalien ja energian käytön vähentäminen ihmisiltä, validi ja varteenotettava strategia Globaalille Etelälle, eli maille ja populaatioille (mukaanlukien muutamat teollistuneet maat) jotka eivät ole saavuttaneet ylenpalttista tai jopa edes hyväksyttävää vaurauden tasoa? Ehkä ei. Se mitä näillä alueilla tarvitaan on, että he löytävät omat kotikutoiset visionsa muutokselle ja muutoskuluille. Puhun tässä yhdestä sellaisesta: ecoswaraj eli radikaali ekologinen demokratia (RED), joka on syntymässä käytännöllisistä ja konseptuaalisista prosesseista, jotka ovat yleisesti käytössä ympäri Intiaa.

Intia tällä hetkellä näkee itsensä astuvan talouden supervaltojen eliittiliigaan. Kiinan ohella se on nauttinut maailman suurimpia kasvulukemia viimeiset parikymmentä vuotta. Mutta tämä on tullut kammottavilla kustannuksilla ympäristölle, ja sadoille miljoonille ihmisille jotka ovat suoraan riippuvaisia ympäristöstä (Shrivastava & Kothari 2012). Se on myös luonut kasvavan skisman rikkaiden ja köyhien välille, niin että 1% populaatiosta nyt omistaa enemmän kuin 50% maan vauraudesta, kun taas kaksi kolmasosaa kansasta pysyy vailla perustarpeita ja työpaikkojen niukkuus uhkaa sataa miljoonaa nuorta, jotka ovat hetki sitten tulleet osaksi työvoimaa.

Ongelma on osittain kasvufetississä. Talouspolitiikka, joka olettaa kasvun maagisesti muuntuvan köyhien nousuksi köyhyyslinjan yläpuolelle ja kaikkien saavan tuottavat työpaikat, on perustavanlaatuisella tavalla rikki. Se sivuuttaa sen seikan, että monet kasvun hyödyistä valuvat jo rikkaiden pussiin, että robotisaatio voi syrjäyttää ihmisiä työpaikoilta, ja että inflaatio saattaa tehdä asiat vieläkin nihkeämmiksi suurimmalle osalle kansasta.

Tätä moninkertaistaa kasvava valtion vetäytyminen peruspalveluiden tuottamisesta (niiden yksityistämistrendi) ja vakavat tehokkuusvajeet ja korruptio millä tahansa palvelun tuottamisen alalla joka edelleen on olemassa. Kaikki tämä on rakennettu erittäin hierarkisen yhteiskunnan päälle, käsittämättömän alempien kastien, naisten ja maattomien riiston ja alistamisen kera.

Ekologinen itsemurha on yhtä paljon osa ”kehityksen” historiaa kuin on puute ja eriarvoisuuskin. Ihmiskunnan globaali tarina, joka ylittää useat planeetan rajat, heijastuu myös Intiaan. Kaksi raporttia, ei peräisin ympäristöaktivisteilta vaan suoraan niiltä instituutioilta jotka muutoin ajavat rajatonta kasvua, ovat myöntäneet yhtä paljon. Intian teollisuuskamari (Global Footprint Network näiden muassa) on sanonut vuonna 2008, että Intia on jo kuluttamassa kaksi kertaa niin paljon luonnonvaroja kuin mikä on kestävää. Maailmanpankki raportoi vuonna 2013, että ympäristötuhot (mukaan otettiin rajoitettu joukko kuten vaikutus ihmisten terveyteen) syö 5.7% pois BKT:n kasvusta. Jos kaikki sellaisten vaurioiden vaikutukset otettaisiin huomioon, edes ympäristötaloustieteen rajoitetuin menetelmin, me olisimme mahdollisesti negatiivisen kasvun vaiheessa.

Yhteisöt ja kansalaiset Intiassa ovat kuitenkin hiljaa kaikesta tästä valehtelusta. Minä tahansa hetkenä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on ollut useita satoja suuria protestiliikkeitä yksittäisten perheiden kamppailusta oman maatilkkunsa puolesta suuriin tuhansien ihmisten protesteihin suuria vesihankkeita vastaan; dalit’ien (niinkutsutut ”koskemattomat”, kaikkein alin kasti hierarkiassa) ja naisten vaatimuksista ihmisoikeuksiin  opiskelijaprotesteihin, joissa vastustetaan koululaitosten rahoituksen leikkauksia. Samanaikaisesti ihmiset ovat kokemassa innovatiivisia, positiivisia elämissään, itsekseen tai siviiliorganisaatioiden tukemina ja joskus jopa hallitusten mukana. Se on sekä vastustuksen että uudelleenrakennuksen (sangharsh ja nirman) kautta miten ecoswaraj’n idea, radikaali ekologinen demokratia (RED), on syntynyt.

Mielenosoitus patoa vastaan Hemalkasassa, Maharashtrassa (kuva: Ashish Kothari)

Termi swaraj voidaan suomentaa ‘itsehallinnoksi’ — vaikka se on paljon enemmän kuin pelkkä hallinnon käsite — ja se viittaa yhdistelmään yksilöllistä ja kollektiivista autonomiaa, yhteisiä vastuita ja oikeuksia. Vaikka käsite on häntä vanhempi, Gandhi oli ensimmäisenä popularisoinut tämän käsitteen osana Intian vapaustaistelua Britannian siirtomaavaltaa vastaan, ja siihen viitataan hänen merkkipaaluteoksessaan Hind Swaraj sivilisaation eetoksena joka koostuu yllämainituista elementeistä. Olen lisännyt etuliitteen ’eco’ integroimaan ekologisen viisauden ja lannistumattomuuden periaatteet tähän poliittiseen ja kulttuurin eetokseen. Ecoswaraj eli RED visioi yhteiskuntaa, jossa kaikki ihmiset ja yhteisöt ovat voimaantuneita osana päätöksiä jotka heidän elämäänsä vaikuttavat (radikaali tai suora demokratia) tavoilla, jotka ovat ekologisesti herkkiä ja yhteiskunnallisesti tasa-arvoisia. Alla selvitän lisää tätä käsitettä ja viittaan sen eri elementteihin.

2. Kuka on mukana Radikaalin Ekologisen Demokratian liikkeessä, mitä he tekevät?

Ecoswaraj eli RED on kasvava viitekehys yhteisöille ja organisaatioille tutkia vaihtoehtoisia visioita ja kehityskulkuja.

Deccan Development Societyn yhteisöradioagitaattori Telanganassa (Image: Ashish Kothari)

Andhra Pradeshin ja Telanganan kuivilla mailla eteläisessä Intiassa pienviljelijät — mukaanlukien dalit1 naiset — Deccan Development Societysta ovat transformoineet elämänsä herättämällä henkiin luomuviljelyn käyttäen omia siemeniään, saavuttaneet täyden ruokasuvereeniuden, kollektivisoineet resurssit ja työvoiman, turvanneet perusoikeudet, muodostaneet osuuskuntia tai yrityksiä neuvottelemaan paremmista tuotoista, muodostaneet yhteisövetoisen median (filmit, radio) ja heittäneet syrjään perinteisen heihin liitetyn sosiaalisen stigman. Keski-Intian Maharashtran metsäalueilla useat yhteisöt kuten Mendha-Lekha tukevat kontrollia ympäröivistä metsistä, ovat aloittaneet kestävän bambun sekä muiden kasvien sadonkorjuun, konvertoineet kassavirran paremmaksi energiaksi, elinkeinoksi ja ruokaturvallisuudeksi. Ainakin yhdessä kylässä kaikki yksityiset maat muutettiin takaisin yhteismaiksi. Kaupungin tai kansan tasolla yhdistykset Punessa, Bangaloressa, Delhissä ja muualla kamppailevat katukauppiaiden, riskakuskien, roskankerääjien ja muiden marginalisoitujen ryhmien oikeuksista tiloihin ja palveluihin kaupungissa, ja parannettujen elinolosuhteiden puolesta. Oppiminen ja koululaitokset kuten Adivasi Academy alkuperäiskansojen alueilla läntisen Intian Gujaratissa, sekä SECMOL Ladakhin korkeilla alueilla tarjoavat mahdollisuuksia, jotka — toisin kuin valtavirran koulutus — mahdollistavat opiskelijoiden pysyä yhteydessä kulttuurisiin ja ekologisiin juuriinsa samalla kun he oppivat moderneja aineita ja taitoja.

3. Miten näet Radikaalin Ekologisen Demokratian ja degrowthin välisen suhteen?

Ecoswaraj’n ja degrowthin periaatteet resonoivat, ja potentiaalia löytyy tulevaisuuden yhteistyölle.

Sillä rajoittuneella ymmärryksellä, joka minulla on degrowthin konseptista ja harjoittamisesta, uskon että monissa yllämainituissa tavoissa, RED resonoi sen kanssa hyvin. Mutta saattaa olla myös kriittisiä eroja, ottaen huomioon degrowthin oletusehdotus ei välttämättä ole sopiva tai hyväksyttävä Globaalissa Etelässä jolle perustarpeiden puute on todellisuutta. Täten on kriittistä kaikille meille tarkastella sekä yhtäläisyyksiä että eroja vaihtoehtoisilla lähestymistavoilla, joihin kuuluu ecoswaraj, degrowth, buen vivir, solidaarisuustaloudet ja muutkin. Alkuun päästiin siviiliyhteiskunnan Peoples’ Sustainability Treaties -aloitteessa Rio+20 -konferenssin tiimoilta, mutta paljon enemmän verkostointia ja kollektiivista työtä vaaditaan tulevina vuosina.

Eräs kriittisistä kysymyksistä joka voidaan esittää osana sellaista työtä on: Mitkä historialliset seikat ovat yhteisiä Globaalin Pohjoisen ja Globaalin Etelän välillä (esim. kolonialismi ja kapitalismi), ja mitkä ovat kriittisiä eroja (esim. henkiset perinteet, maailmankuvat)? Mitkä ovat prosessiperiaatteita jotka ovat aloitteiden taustalla jotka pyrkivät kohti vaihtoehtoista järjestelmää? Mitkä näistä ovat yhteisiä Globaalille Pohjoiselle ja Etelälle (esim. solidaariset ja kollektiiviset toimet), ja mitä ovat erilaisia (esim. marginalisoitujen ympäristöliikkeet, jotka suuntautuvat selviämiseen ja perustarpeisiin vs. suhteellisen hyvin pärjäävät, joiden fokus on kestävyyden parantaminen). Mitkä ovat yhteisiä tekijöitä ja eroja eettisissä arvoissa? Tottakai, nämä kysymykset tulisi kysyä ja vastata ei abstraktisti, vaan perustuen ymmärrykseen käytännön aloitteista, joiden perusta on eri olosuhteissa.

Tämän kaltainen yhteistyö on myös tärkeää meille kollektiivisesti ajaa perustavaa laatua olevia vaihtoehtoja ”vihreälle taloudelle”, ”vihreälle kasvulle” ja jopa ”kestävälle kehitykselle” ja niiden agendoille joita pusketaan globaalisti (ja jotka YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kautta ovat saaneet ”virallisen” aseman kaikkein korkeimmalla YK:n tasolla vuoden 2015 loppupuolelta), mikä kertoo siitä että on muitakin polkuja jotka eivät rajoitu pelkkään kapitalismiin tai valtiojohtoisiin viitekehyksiin (Kothari et al 2015).

Tätä varten on tarpeellista työskennellä lähemmin yhdessä proaktiivisesti ymmärtäen toisiemme konteksteja ja aloitteita. Olisi itse asiassa kiinnostavaa yhteisille harjoittajien tiimeille ja aktivistitutkijoille liikkua tarkastelemassa ruohonjuuritason aloitteita ja yrittää ottaa kantaa kaikenlaisiin mainittuihin kysymyksiin. Jotkut näistä ovat osa uutta ympäristöoikeuden projektia Transformative Knowledge Network of the International Social Science Councilissa jota koordinoi Institute for Environmental Science and Technology Espanjan Universitat Autónoma de Barcelonassa sekä Kalpavriksh, Intiassa. Yksi osa tätä projektia on tarkastella ja keskustella vaihtoehtoisista viitekehyksistä ja maailmankuvista, jotka syntyvät ympäristön ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden liikkeistä ympäris maailman.

4. Mitä ehdotuksia heillä on toisilleen?

Monimuotoinen joukko paikallisia viitekehyksiä voi inspiroida muita

Jokainen vaihtoehtoinen maailmankuva tai viitekehys syntyy tietyssä sosio-kulttuurisessa, ekologisessa, taloudellisessa ja poliittisessa kontekstissa, ja sitä ei voida kopioida tai soveltaa sellaisenaan toiseen kontekstiin. Uskon, kuitenkin, että laajat periaatteet ja arvot, ja oppiläksyt prosessista on mahdollista ottaa käyttöön hedelmällisesti. Degrowth-liike painottaa tarvetta skaalata pienemmälle, ja se voi olla hyödyllinen luokkakontekstissa Etelässä joka ylikuluttaa, tai myöskin Etelän talouksissa yleisesti (kuten Kiina tai Intia) jotka voivat jo olla kestämättömiä tiettyjen aspektien suhteen. Samalla tavoin Pohjoisella voi olla paljon opittavaa alkuperäiskansojen perinteistä ja muista Etelässä, jotka jatkavat elintapojen esittelyä luonnon keskellä, josa jotkut yksinkertaisen elämän aspektit ovat edelleen voimissaan, tai missä holistiset tietojärjestelmät yhdistävät kokemuksellisia, henkisiä ja tieteellisiä elementtejä.  Näin on asian laita esimerkiksi alkuperäiskansojen tapauksessa, jotka edelleen elävät luonnollisessa elinympäristössään.

Käsityöläisiä Bajjun kylässä, Bikanerissa Rajasthanissa (kuva: Ashish Kothari)

Syvempi merkitys termille swaraj, sen monimutkaisen vapauden, kollektiivisen vastuun, itseluottamuksen ja autonomian integrointi voi olla jotain josta monet pohjoiset demokratiat ja ihmisoikeusjärjestöt voisivat oppia. Tämä olisi erityisen tärkeää jotta löydettäisiin vaihtoehtoja äärimmäiselle yksilökeskeisyydelle ja yhteiskunnalliselle vieraantumiselle josta Globaali Pohjoinen kärsii ja joka voi johtaa jopa pinnallisiin ratkaisuihin kuten kierrättämiseen ilman että kyseenalaistetaan ylikulutus.

Kääntäen, on paljon solidaarisuustalousmalleja jotka syntyvät Euroopassa ja muualla jotka me Globaalissa Etelässä voisimme hyödyllisesti ottaa käyttöön. Erityisesti aloitteet kuten digitaalinen yhteisvauraus, kahvilat ja voittoa tavoittelemattomat osuuskaupat ja yhteiskunnalliset yritykset3 , ja muut vastaavat voivat olla kiinnostavia etelässä, jossa etsitään hyödyllisiä ratkaisuja työttömyyteen urbaaneissa ympäristöissä. Ja tottakai on paljon kiinnostavia juttuja eteläisessä maailmankuvassa joihin tarttua; kuvittele buen vivir:n tai sumac kawsay:n ja swaraj:n ja ubuntu:n ja monien muiden samanlaisten maailmankuvien voima kun ne tulevat yhteen sisäisesti monimuotoiseksi mutta muuten johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, edustaen jotain tarpeeksi kiinnostavaa johon nykyiset kulutus-utopian villitsemät ihmiset tulisivat mukaan.

Toisin sanoen, systemaattisempi pyrkimys eri maailmankuvien välillä olevien samankaltaisuuksien ja erojen puristamiseen, tässä tapauksessa degrowth tai ecoswaraj, tarvitaan kiireellisesti.

—————

3 Minulla on ollut kunnia tavata muutamia Kreikassa, Espanjassa ja Tsekeissä

5. Tulevaisuus: Tilaa visioille, ehdotuksille tai toiveille

Onko meillä mahdollisuuksia viedä tätä agendaa eteenpäin

Ei ole helppoa visioida suurta tulevaisuutta yksityiskohtaisesti (yleisen toivomuslistan kestävyydestä, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, rauhasta jne. lisäksi). Mutta niin meidän tulee tehdä jos haluamme pitää toivon elossa, löytää suuntima ja ohjata ruohonjuuritason toimintaa. Kuitenkin, on vielä vaikeampaa keksiä tiettyjä toimivia polkuja saavuttaa sellainen tulevaisuus, sillä nämä kamppailevat monimutkaisessa ongelmien verkossa jossa tällä hetkellä olemme. Kaikkein haastavinta on voimakas vastustus perustavanlaatuiselle muutokselle niiden taholta, jotka ovat valta-asemassa, ei ainoastaan hallituksissa vaan myös yksityisellä sektorilla, ja yhteiskunnan dominanteissa osissa (jota Intian kontekstissa määrittää kasti, sukupuoli ja muut eriarvoisuuden muodot).

Niin korkeita kun raja-aidat ovatkin, kasvava joukko ihmisten aloitteita vastustaa järjestelmää ja luoda vaihtoehtoja on toivon lähde. Ihmisten liikkeet ja siviiliyhteiskunnan organisaatiot (mukaanlukien ammattiliitot) tulee olla muutoksen pääasiallisia ajajia. Joskus tietyt tahot hallituksessa, poliittisissa puolueissa ja akateemisissa instituutioissa ovat tärkeämmässä roolissa, ja meidän tulee jatkaa näiden instituutioiden painostamista näyttelemään suurempaa ja tehokkaampaa roolia. Ajan mittaan yhteisöt voimaantuvat desentralisaation kautta, poliittset puolueet tuntevat suurta painostusta tahoiltaan suunnata fokuksensa uudelleen kohti hyvinvoinnin ongelmia, jotka liittyvät kestävyyteen ja tasa-arvoon. Mutta tuntemukseni on, että me emme voi luottaa poliittisiin puolueisiin yksistään, sillä ne ovat osa edustuksellisen demokratian DNA:ta joka itse tarvitsee muuttaa radikaaliksi, suoremmaksi päätöksenteon muodoksi.

Yksi suuri meidän sukupolvillemme annettu mahdollisuus on historiallinen lokaalin ja globaalin historiallinen yhteenliitos. Yhdellä tasolla on lokalisaatioliikkeet, esimerkkejä on luetellut yllä. Toisella tasolla on kasvava mobilisaatio globaalien ongelmien ympärillä, kuten ilmastonmuutos, globaali rahoitusjärjestelmä, teolliset ruoka- ja maatalousmonopolit sekä monikansallisten korporaatioiden hegemonia. Nykypäivän maailman olosuhteet synnyttävät keskinäisesti vahvistavia paikallisia ja globaaleja tapoja ajatella. Enemmän kuin koskaan me olemme sekä lähiyhteisömme että ihmiskunnan yhteisön jäseniä, tai — vieläkin laajemmin — elämän yhteisön jäseniä, niin kuin paikalliset ekosysteemit ovat osa globaalia ekosysteemiä. Suuri tietoisuus keskinäisestä riippuvuudestamme tulee jokaisen uuden kriisin myötä, ja sen mukana mahdollisuus yhä suurempiin yhteisiin perusteisiin. Jos nousevat liikkeet ympäri maailman, perustuen moninaisiin mutta päällekkäisiin maailmankuviin (vanhoihin ja uusiin) sekä kaiken ylittävään ortodoksiseen ideologisiin ideologisiin näkökantoihin, voivat tulla yhteen, silloi on paljon toivoa siitä että polku järkevämpään tulevaisuuteen muodostuu.

Kirjallisuus ja linkit

Linkit

> Vikalp Sangam – Alternatives India
> Radical Ecological Democracy – Webpage

Kirjallisuus

Kalpavriksh. 2015. Vikalp Sangam: In search of alternatives, Poster exhibition available in book form. <https://drive.google.com/file/d/0B-fW5lp3Tj9YMTg0NkdHcTVyZms/view?pref=2&pli=1>

Kothari, Ashish. 2014. Radical Ecological Democracy: A path forward for India and beyond, Development, 57(1), 36–45. <http://www.palgrave-journals.com/development/journal/v57/n1/full/dev201443a.html>

Kothari, Ashish., Demaria, Federico. and Acosta, Alberto. 2015. Buen Vivir, Degrowth and Ecological Swaraj: Alternatives to sustainable development and the Green Economy, Development, 57(3–4), 362–375. <http://www.palgrave-journals.com/development/journal/v57/n3-4/full/dev201524a.html>

Shrivastava, Aseem. and Kothari, Ashish. 2012. Churning the Earth: The Making of Global India, Viking/Penguin India, Delhi.


Degrowth ei ole ainoastaan leima käynnissä olevalle keskustelulle vaihtoehdoista, eikä ainoastaan akateeminen keskustelu, vaan myös syntyvä yhteiskunnallinen liike. Huolimatta monista samankaltaisuuksista, paljon puuttuu tietoa ja on skeptisyyttä, ennakkoluuloja ja väärinymmärrystä siitä miten eri maailmankuvat, oletukset, perinteet, strategiat ja päähenkilöt sekä degrowth-piireissä että muissa yhteiskuntaliikkeissä toimivat. Täällä syntyy oppimistila —  jolla myös välttää toisien liikkeiden virheiden toistaminen.

Samaan aikaan degrowth on perspektiivi joka on tai voi muuttua integraaliksi osaksi muita perspektiivejä ja yhteiskunnallisia liikkeitä. Vaihtoehtojen integrointi, josta puhutaan degrowthin diskurssissa, muihin näkökulmiin usein epäonnistuu johtuen yllämainitusta skeptisismistä, ennakkoluuloista ja väärinymmärryksistä.

Multimediaprojekti ”Degrowth eri liikkeissä” näyttää miten aloitteet ja liikkeet kehittävät ja toteuttavat yhteiskunnallisia, ekologisia ja demokraattisia vaihtoehtoja. Edustajat 32 eri alalta kertovat työstään ja historiastaan, heidän samankaltaisuutensa ja eronsa muihin mahdollisiin liittoihiṇ. Solidaarisuustaloudesta pakolaisliikkeisiin, perustulosta hiilivoiman vastaiseen liikkeeseen.

Projektia veti “Konzeptwerk Neue Ökonomie” (Uusien taloudellisten ideoiden laboratorio) Saksassa, joten suurin osa kirjoittajista on sieltä. Kuitenkin muutama selkeän kansainvälinen näkökulma on mukana, ja suurin osa liikkeistä työskentelee paljon laajemmin kuin kansallinen taso.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.