Palvelusten taloustiede ja karma

Lahjojen antamista pidetään usein epäitsekkäänä tekona, mutta tämä on vain kolikon toinen puoli. Antamisen teko luo epäsuoria velvoitteita, pidimmepä siitä tai emme. Kun poliittiset lahjoittajat sanovat tukevansa puoluetta epäitsekkäästä demokratian kunnioituksesta, me tiedämme sen olevan valetta. Me epäsuorasti ymmärrämme lahjojen roolin velvoitteiden luojana.

Henkilökohtaisella tasolla tämä voi johtaa tilanteisiin jotka tuntuvat päällepäin paradoksaalisilta. Esimerkiksi, jos pyydät joltain palvelusta, he todennäköisemmin tekevät sinulle palveluksen tulevaisuudessa.

Sellaiset löydökset ovat kiinnostavia, koska ne ovat ristiriidassa lähtötilanteen kuvamme kanssa rationaalisesta palvelusten antamisesta ja vastaanottamisesta. Miksi näin?

Haluan yrittää vastata tähän kysymykseen tekemällä tarkan järjestelmän ”palvelusten kirjanpidolle” yksilöiden kesken joka on olennaisesti epäsuora. Sellainen järjestelmä tallentaa ihmisten sisäisen halun vastavuoroisuuteen.

Kun me teemme näin, käy selväksi että vastavuoroisuuden halun takia, palveluksen tekeminen luo saatavan debet-puolelle palveluksen muodossa, jonka joku on meille velkaa, kun taas palveluksen vastaanottaminen luo velan palveluksen muodossa jonka me olemme velkaa. Tämä ”palvelusten tase” näyttää hyvältä niille jotka tekevät palveluksia, mutta huonolta niille jotka vastaanottavat palveluksia ja ovat niitä velkaa tulevaisuudessa.

Mieti. Miksi poliittisella rahoittajalla on valtaa? Hänellä on varoja poliitikkojen muodossa jotka ovat hänelle velkaa palveluksia. Allaolevassa tiliristikossa on yritetty kuvata tilannetta.

Joten voisi odottaa ihmiltä jotka akkumuloivat varoja ja vaurautta tekevän palveluksia niille joilla on kyky toimia vastavuoroisesti. Tämä pätee erityisesti kun on suuri subjektiivinen ero tehdyn palveluksen arvolla ja sen kustannuksella. Eli kustannus on matala niille jotka tekevät palveluksia verrattuna siihen arvoon jonka palveluksen saaja hyötyy.

Sen jälkeen kun olet pyytänyt palvelusta, ja jos luottosi on kunnossa, voit odottaa saman henkilön olevan halukas tekemään sinulle palveluksen parantaakseen heidän asemaansa sinun ”palvelusluottokunnassa”. On yleistä, esimerkiksi, poliitikoille etsiä lisärahoitusta jo lahjoittavien keskuudesta, sen sijaan että etsittäisiin uusia lahjoittajia.

Jos kestät ja teet palveluksia takaisin tarpeen mukaan, voit osallistua antajana ja vastaanottajana palveluksien vaihdannassa sosiaalisen elämän osana. Monet ihmiset pitävät tätä karmana.

Voimme nähdä myös, että palvelusten tekeminen tuntemattomille ei aina saa heitä tuntemaan hyvää sinua kohtaan, koska luot heille velvoitteita. Ihmiset usein eivät halua vastaanottaa suuria lahjoja tämän takia.

Mutta sen sijaan kun me käytämme rahaa tasaamaan ”palvelustilit”, me sanomme olennaisesti ”sinä teit minulle palveluksen, mutta en halua olla sinulle velkaa, joten tässä on rahaa sen sijaan jotta voin mitätöidä velvoitteeni sinulle”. Minulla ei ole mitään tarvetta olla vastavuoroinen ruokakauppani kanssa sen ruoan suhteen jonka saan sieltä, mutta kun naapurini antavat minulle ruokaa, se päätyy sosiaaliseen tilikirjaani.

Tämän takia on niin suuri ero tehdä jotain harrastuksen vuoksi, ja tehdä jotain kaupallisesti — kun tasaat tilit rahalla, tulevaisuuden yhteistyötä ei voida olettaa, kuitenkin jos pidät palvelustilin avoinna, vastavuoroisuus takaa jatkuvan yhteistyön.

On siis pääteltävissä, että ei siis tulisi odottaa karmaa vastapuolelta silloin kun tilit tasataan rahalla. Mutta sitä tulisi odottaa markkinoiden ulkopuolella tapahtuvilta kanssakäymisiltä jotka nojaavat jo käynnissä olevan palveluksien vaihdannan verkostoihin ja epäsuoriin velvoitteisiin.

Nyt vastataksemme kysymykseen miksi lähtötilanteen aavistus palveluksista on väärin. Syy on mahdollisesti se, että me epäsuorasti ajattelemme palveluksia jotka eivät vaadi vastavuoroisuutta. Me ajattelemme maailmaa jossa on mahdollista tehdä palvelus ja vastaanottajan käyttäytyä kuin robotti ja ei tuntea tarvetta vastavuoroisuuteen. Tiliristikko tästä tilanteesta on seuraava:

Mutta jos tämä olisi tilanne, silloin ei olisi rationaalista pohjaa koskaan palvelusten tekemiselle, sillä se on puhdasta tappiota joka kerta. Rationaalisuuden logiikka pettää kun katsomme vain vastaanottajaa täydellisen rationaalisen maailman linssin läpi jossa ei ole vastavuoroisuutta. Me unohdamme, että sellaista maailmaa ei ole jossa palveluksen tekijällä ei ole vastavuoroista velvoitetta.

 

Lähde: Alternative Economics

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *