Onko talous (hölmöläisten) peli?

Kirjoittanut Esko Kilpi

Kun tasavertainen käyttäytyminen tapahtuu ilman keskeistä auktoriteettia tai pakottavaa sääntelyä, me usein luemme johdonmukaisen toiminnan toimivan markkinatalouden ansioksi. Se on maailma, joka joidenkin mielestä muistuttaa peliä.

Peliteorian lähestymistapa talouteen olettaa, että ihmiset valitsevat sellaisen käyttäytymistavan joka antaa heille ajan mittaan suurimman odotetun hyödyn, perustuen heidän odotuksiinsa siitä mitä muut pelaajat tekevät sekä omien valintojensa tuloksena saatuihin palkkioihin tai rangaistuksiin. Talouden toimijoiden, esimerkiksi nyt Venäjällä tai Kreikassa, ajatellaan oppivan yrityksen ja erehdyksen kautta, pitäen strategiat jotka toimivat ja muuttavan niitä jotka osoittautuvat huonoiksi. Pelaajat havaitsevat toisensa ja toistensa tekemät valinnat ja vasteet. Odotus on, että sitä mikä on toiminut, tullaan todennäköisesti käyttämään uudelleen. Peliteoreetikot väittävät, että jos haluat tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, sinun tulisi tutkia menneisyyttä.

Suurimmassa osassa peleistä voittajaksi tai häviäjäksi päätyminen on koko pelaamisen idea. Voisi olla vaikeaa kuvitella epäsuositumpaa lopputulosta miljoonien ihmisten seuraaman TV-sarjan maailmassa kuin ilmoitus siitä, että kaikki pelaajat voittivat! Se on tottakai hyödyllistä että laiskojen, epäpätevien ja motivoimattomien tilalle tulee paremmin motivoituneita ja yritteliäämpiä.

Mutta nämä ovat kasvavia ongelmia. Parhaat aikomuksemme pelaavat yhteen, syntyy kuvioita joita ketään meistä ei oikeastaan halua.

Suurin osa pelaamistamme peleistä on pelattu sillä oletuksella, että pelaat toista vastaan ja voitat itsenäisesti, ilman että saat apua muilta. Se on reilua, mutta todellisen elämän selviytymisen yksikkö on muista riippuvainen, ei itsenäinen, toimija, joka on osa pelattavaa peliä. Darwinin retoriikkaa jatkaaksemme selviytymisen yksikkö ei ole laji, vaan laji sen ympäristössään. Kilpailullisissa peleissä, sekä yhteiskunnassamme noin yleensä, on sisäänrakennettu ymmärryksen puute tästä keskinäisestä riippuvuudesta.

Tämä luo maailman jossa elämme. Oletko koskaan miettinyt miksi peleissämme on enemmän häviäjiä kuin voittajia, ja miksi juopa voittajien ja häviäjien välillä kasvaa jatkuvasti? Pulma on se kun voittajat päätyvät huolehtimaan häviäjistä. Loppujen lopuksi voittajien täytyy maksaa voittamisen hinta tavalla tai toisella. Mitä suurempi juopa on, sitä suurempi hinta täytyy maksaa. Häviäjien jäädessä yksitellen poissuljetuiksi, kuten TV:ssä tapahtuu, heidät poissuljetaan mahdollisuudesta oppia voittamaan.

Kilpailulliset yhteiskunnalliset pelit täten luovat häviäjien varjojärjestelmiä, joissa he kilpailevat häviämisestä, samalla tavoin kuin se tapahtuu vankiloissa ja jengeissä. Ihmiset lajina ovat läpeensä sosiaalisia ja toisistaan riippuvaisia. Tästä johtuen muodostuu täysin erilaisia sosiaalisia kulttuureja, kuten suurkaupungeissa on käymässä. Häviäjät lisääntyvät voittajakäyttäytymisen toistuessa pienemmissä voittajien ryhmissä ja häviäjien käyttäytyminen toistuu suuremmissa häviäjien ryhmissä.

Me tarvitsemme uuden relationaalisen lähestymistavan joka yhdistää kilpailun ja yhteistyön. Peleissä, jotka paradoksaalisesti olivat kilpailullisia ja yhteistyöllisiä samaan aikaan, häviäjät eivät eliminoituneet pelistä. Täysin kilpailullisissa/yhteistyöllisissä peleissä voittajat olivat niitä joiden osallistuminen ja myötävaikuttaminen liitettiin osaksi peliä. Pelaajilla on täten vastuu sekä olemassaoleviin sääntöihin sitoutumisesta että sääntöjen kehittämisestä eteenpäin — erityisesti kun peli rapautuu pelaajien valintojen vaikutuksesta.

Menestyksen kriteerit eivät ole yksinomaan voittamisessa vaan pelin kehittämisessä ja jatkamisessa. Se, joka voittaa ja se joka häviää, on vain vähän merkityksellistä verrattuna (pelin) ympäristön rapautumiseen vanhanmallisen nollasummapeliajattelun sekä voittaja-vie-kaiken -filosofian seurauksena.

Voittaminen ja häviäminen ovat läpeensä yhteiskunnallisia ilmiöitä. Me olemme meidän relaatiomme. Me häviämme yhdessä mutta voimme myös voittaa yhdessä. Se on mahdollista!

 

Lähde:

https://medium.com/@EskoKilpi/is-the-economy-a-game-ab2d0d9799ac#.tvqtgkyxd

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.