Näin siirryt yhteisvaurauteen: 5 vinkkiä

Yhteisvauraus, ideana ja käytänteenä, on syntynyt uutena sosiaalisena, poliittisena ja ekonomisena dynamiikkana. Markkinoiden ja valtion lisäksi yhteisvauraus on yhteiskunnallisen järjestäytymisen väline.

Yhteisvauraus on jaettu resurssi jota hallinnoi yhdessä sen käyttäjäyhteisö, kyseisen yhteisön luomien sääntöjen ja normien mukaan. Yhteisvaurauteen kuuluu luonnonlahjojen, kuten veden ja maan, lisäksi myös yhteiset varat tai luova työ, kuten kulttuuri ja tieto. Yhteisvauraus on käsite ja käytänne joka on tasaisesti kasvattanut huomiotaan. Yhteisvaurauden juuret ovat syvällä ihmiskunnan historiassa, ja on vaikeaa päästä yksittäiseen määritelmään joka kattaisi laajan kirjon potentiaalia yhteiskunnalliselle, taloudelliselle ja poliittiselle muutokselle.

Yhteisvauraus ei ole resurssi, sen ympärille kokoontuva yhteisö eikä sen hallinnoinnin protokollat, vaan dynaaminen interaktio kaikkien näiden elementtien välillä. Wikipedia toimii esimerkkinä, sillä on resurssi (yleistieto), yhteisö (kirjoittajat ja toimittajat) sekä joukko yhteisön luomia sääntöjä ja protokollia (Wikipedian sisältö- ja editointiohjeet).

Joten miten saavutamme siirtymän yhteisvaurauteen?

1) Yhdistä resursseja varantoon silloin kun mahdollista

Yhteisvaurauteen perustuvan vertaistuotannon yhteisöt ja niiden myötävaikuttamiseen perustuvat tekniset tuotantojärjestelmät voidaan kuvata avoimiksi myötävaikuttaviksi järjestelmiksi, joita välitetään useiden filttereiden läpi korkeatasoisten kontribuutioiden takaamiseksi. Tämä sallii kommonerien vapaasti myötävaikuttaa yhteen tai useampaan heidän haluamaansa yhteisvaurauteen.

Sekä materiaalisten että immateriaalisten resurssien poolaaminen on ykkösprioriteetti. Tämä kapasiteetti poolata tuottavaa tietoa on olennainen ominaisuus ”kilpailullisen” ja ”osuustoiminnallisen” edun saamiseksi. Varantoon yhdistäminen — tai toisin sanoen “yhteisvauraus”  — tulisi olla tuottavan ja yhteiskunnallisen järjestelmän keskiössä.

2) Ota vastavuoroisuus käyttöön

Keskinäisen koordinaation ominaisuudet yhteisvaurauteen perustuvalla vertaistuotannolla ovat osoittautuneet varsin menestyksekkäiksi digitaalisen yhteisvaurauden tuottamisessa, mutta niiden luontainen ei-kilpailijastatus (eli ei-loppuunkulutettavissa, helppo toisintaa ja jaella) ei jaksa kantaa fyysiseen tuotantoon asti, jota karakterisoi loppuun kuluvat varat, mm. ihmistyö. Jotta taattaisiin näille varoille hyvinvointi ja jatkuvuus, materiaalinen tuotanto vaatii vastavuoroisuuden periaatetta, ja tapa jolla se varmistetaan on edistää Avointa Osuustoimintaa. Aivan kuin ekosysteemi, talous ei ole eristetty systeemi. Avoin Osuustoiminta pyrkii vapauttamaan kaikki osallistujat taloudellisessa arvoketjussa, ei ainoastaan ne jotka ovat osuuskunnan jäseniä. Tähän kuuluu affektiivinen ja lastensaantiin ja -hoitoon liittyvä työ, yhteisvaurauden luonti ja muut tällä hetkellä ”näkymättömäksi tehdyt” työn muodot. Tämä voidaan saavuttaa avoimilla myötävaikuttavilla kirjanpitojärjestelmillä, avoimilla toimitusketjuilla ja yhteistyösuunnittelulla, sekä fyysisten resurssien yhdistämisellä varannoiksi, erityisten omaisuuden hallintojärjestelmien kautta (jossa kaikki myötävaikuttajat ovat mukana jäseninä sekä omistajina).

3) Siirry uudelleenjakelusta esijakeluun ja voimaannuttamiseen

Me tarvitsemme jotain hyvinvointivaltion uudelleenjakelulogiikan yli menevää; me tarvitsemme valtion joka loisi sen myötävaikuttaville kansalaisille olosuhteet luovalle autonomialle. Tämä vaatisi resurssien esijakelua tapahtuneen uudellenjakelun sijaan. Yhteisvaurauteen perustuvan vertaistuotannon ekosysteemi, kuten yllä on kuvattu, koostuu tuotantoyhteisöistä, yrittäjäkoalitioista ja ”johtavina” instituutioina toimivista yleishyödyllisistä yhdistyksistä. Laajemmalle yhteiskuntaan laajennettuna tämä struktuuri antaa tuottavalle kansalaisyhteiskunnalle vision joka kontribuoi yhteisvaurauteen. Tätä tukisi pääasiallisesti generatiivinen yhteisvaurauden ympärille lisäarvoa luova markkina ja sitä suojaisi partnerivaltio, jossa julkishallinnon viranomaiset ovat ylläpitävässä roolissa suoran kansalaisarvon luonnissa.

Partnerivaltio kansalaisoikeuksien myöntäjänä fasilitoisi myös kaikkien kansalaisten myötävaikuttamiskykyjä. Se voimaannuttaisi ja mahdollistaisi suoran arvonluonnin kansalaisyhteiskunnassa luomalla ja ylläpitämällä infrastruktuuria yhteisvaurauteen pohjautuville vertaistuotannon ekosysteemeille. Sellainen valtiomuoto tulisi olla se joka asteittain kuroisi umpeen juovan kansalaisyhteiskunnassa ottamalla käyttöön radikaalin demokraattisia ja jopa rotationaalisia käytänteitä.

Kapitalismin pitäessä eriarvoisuutta bisneksen teon hintana ja jättäen sen lieventämisen epätehokkaalle valtiolle, yhteisvaurauslähestymistapa perustuu alunalkaenkin reiluuteen. Tavoite on sisällyttää distributiivisia tekoja generatiivisten yritysten toimintatapaan ja niiden suoran yhteisvauraussuhteen kautta.

Partnerivaltiolähestymistapa ottaisi hyvinvointivaltiomallin mukaan, ha ylittäisi sen eikä vastustaisi sitä. Se säilyttäisi solidaariset hyvinvointivaltion toiminnot, mutta eliminoisi niiden kansalaisille toimittamisesta syntyvän byrokratian. Yhteiskuntalogiikka siirtyisi omistuskeskeisyydestä kansalaiskeskeisyyteen, ja valtion byrokratiaa purettaisiin julkisten palveluiden sekä julkishallinnon ja yhteisvaurauden välisten kumppanuuksien kautta.

4) Alista kapitalismi

Kapitalismin alla markkinat ovat vallitsevina ja kaikki tuntuu olevan hyödykkeellistettyä. Kapitalismi on välistä vetävä, liikevoittoa maksimoiva suhde. Se hyväksikäyttää työntekijöitä ja ahmii vapaiden ja avointen ohjelmistojen sekä avoimen designin työntekijöiden vapaata työvoimaa, samalla kun se kannibalisoi luonnon antimia. Mutta onko tavoite päästä markkinoista eroon kokonaan? Markkinat jatkaisivat olemassaoloa yhteisvaurauteen perustuvassa yhteiskunnassa, mutta ne olisivat pääosin generatiivisia nykyisen välistävedon sijaan. Tällä me tarkoitamme, että markkinat palvelisivat kommonereja. Yhteisvaurauteen perustuvaan vertaistuotantoon osallistuvat kamppailevat nykypäivänä elannosta heidän tuottaessaan yhteisvaurautta. Samalla kun partnerivaltio voisi tukea heitä perustulon ja tukien avulla, kommonerit voisivat luoda myös uusia markkinatoimijoita fasilitoimaan heidän kontribuutioidensa kestävyyttä, ja sallia heidän jatkaa yhteisvaurauteen myötävaikuttamista.

Yksi tapa saavuttaa tämä on CopyFair-lisenssejä käyttämällä. Tässä lähestymistavassa tiedon vapaa jakaminen — immateriaalisen yhteisvaurauden universaali saatavuus — säilytetään, mutta kaupallistaminen tapahtuu vastavuoroisuuden ehdolla kapitalististen markkinoiden ja yhteisvaurauden piirien välillä. Tämä lähestymistapa mahdollistaa yhteisvaurauteen suuntautuneiden ekosysteemien yrittäjäkoalitioiden tuoda immateriaalisia (ja lopulta materiaalisia)  resursseja yhteen varantoihi kaikkien osallistujien hyödyksi.

Yhteisvaurauspohjaiset vastavuoroiset lisenssit (Commons Based Reciprocity Licenses, “CopyFair” licenses) tarjoavat lisensoidun materiaalin vapaan ja rajoittamattoman käytön yhteisvaurauden sisällä samalla kun vastustetaan liikevoittoa maksimoivien toimijoiden vastavuorotonta anastamista, elleivät nuo toimijat sitten kontribuoi yhteisvaurauteen lisenssimaksuin tai muilla tavoin. Ensimmäinen toimiva esimerkki CopyFair-lisenssistä on Peer Production License, joka käytännössä on haarauma Creative Commons Non-Commercial License’sta joka sallii työntekijäomisteisten osuuskuntien ja muiden ei-hyväksikäyttävien tahojen kaupallistaa lisensoitua sisältöä samalla kun kielletään tämän käyttö välistä vetäviltä korporaatioilta.

5) Organisoidu paikallisella ja globaalilla tasolla

Edistysmieliset koalitiot urbaaneilla, alueellisilla ja kansallisilla tasoilla tulisi kehittää käytänteitä ja lakeja jotka kasvattavat kansalaisten autonomian kapasiteettia ja uusia taloudellisia yhteisvaurauteen suuntautuneita voimia. Nämä yhteisvaurausmyönteiset käytänteet tulisi keskittää paikallistalouden lisäksi valtioiden välisten ja translokaalien kapasiteettien luomiseen, linkittäen kansalaistensa ponnistelut globaaliin yhteisvaurauskeskeeiseen yrittäjäverkostoon jota tällä hetkellä ollaan rakentamassa.

Historiallisesti yhteisvauraudella on ollut ongelmallinen suhde tavanomaiseen lainsäädäntöön, joka yleisesti heijastelee itsevaltiaan (monarkki, kansallisvaltio, korporaatio) prioriteetteja eikä kommonerien elämiä kokemuksia tai käytäntöjä. Siltikin kommonerit löytävät muita tapoja turvata kontrolli yhteisestä vauraudesta, elinkeinoista ja yhteistekemisen välineistä muilla tavoilla, kamppaillessaan poliittisten, taloudellisten ja juridisten realiteettien kanssa. Se on myös sitä mikä on kannustimena monille tämän päivän kommonereille keksiä uusia luovia lakien ja käytänteiden tyyppejä — muodollisia, sosiaalisia, teknologisia — jotta suojataan heidän yhteisiä intressejä, varoja ja sosiaalisia suhteitaan.

Kansalais- ja osuustoiminta-aloitteet valtion ja korporaatiomaailman ulkopuolella ovat lukumäärältään nopeasti kasvamassa. Monet näistä ovat paikallisesti keskittyneitä, ja tämä on ehdottomasti tarpeellista.

Nykypäivänä nämä liikkeet toimivat paikallisuuden tuolla puolen, käyttäen globaaleja verkostoja organisoimaan itsensä. Hyvä esimerkki on Transition Town -liike, ja sen tapa käyttää verkostoja voimaannuttamaan paikallisryhmiä. Mutta tämä ei riitä. Jatkoehdotus on luoda translokaaleja ja transnationaalisia rakenteita jotka tähtäävät globaaleihin aikaansaannoksiin ja muutokseen planeetan valtatasapainossa. Ainoa tapa saavuttaa systeeminen muutos planetaarisella tasolla on rakentaa vastavoima, toisin sanoen vaihtoehtoinen hallinto. Transnationaalisen kapitalistiluokan tulee tuta että sen valta rajoittuu, ei ainoastaan kansallisvaltioiden taholta jotka organisoituvat kansainvälisesti, vaan myös transnationaalisten voimien kautta, jotka edustavat globaalisti kommonereja ja heidän elinkeino-organisaatioitaan.

Yhteisvauraus demonstroi nyt kykynsä muutoksen “avaintekijänä” useissa eri lokaatioissa ja konteksteissa maailmassa.


Tämä artikkeli perustuu julkaisuun  A Commons Transition and P2P Primer, jonka tekijöinä ovat P2P Foundation sekä Transnational Institute ja joka tutkii yhteisvaurauteen pohjautuvan vertaistuotannon potentiaalia talousjärjestelmämme, politiikkamme ja luontosuhteemme uudelleentoteuttamisessa. Se on alunperin julkaist TNI:n Medium-blogissa.

Yhteisvauraudesta voi oppia lisää seuraavilta kirjoittajilta: Ferananda Ibarra, Andy Williamson, Mike Essig, Keith Parkins, Tíscar Lara, Ksenia Chabanenko, Alina Siegfried, ja Creative Commons

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.