Miten siirtyä bottom up -talouteen

Vastustus Trumpin hallinnon tekemiä pakolaisiin, ilmastonmuutokseen ja talouden tasa-arvoisuuteen kohdistuneita hyökkäyksiä kohtaan on ollut voimakasta. Mutta näiden ponnistelujen lisäksi — edustajien puhelinlinjojen tukottamisesta kaupungintalon kokouksiin ja protestimarsseihin — on myös tärkeää aloittaa rakentamaan vaihtoehtoja systeemeille jotka ovat ihmisten ja planeetan hyväksikäytön taustalla.

Ymmärrettävä Trumpiin keskittyminen — hänen ystävien suosimisensa, mahtipontisuutensa ja militarisminsa — saattaa harhauttaa meidät siitä seikasta, että välistä vetävän kapitalismin useat vuosikymmenet ovat liekittäneet äärimmäistä vaurauden ja rotujen eriarvoisuutta, demokratian alasajoa, ja ajaneet meidät ekologisen tuhon partaalle. Wall Streetin velkavetoinen rahoitusjärjestelmä on luonut haamuvaurauden joka on irti reaalitalouden tavaroista ja palveluista. Trumpismi on vain viimeisin tyrmistyttävä luku valloillaan olevassa narratiivissa, joka pitää kestämätöntä talouttamme pystyssä, mukaanlukien myyttejä siitä että nousuvesi nostaa kaikki veneet ja että kasvu on vastaus kaikkeen.

Toistuvan kaipailun alla trickle-down -talouden puolesta — kuten esimerkiksi ehdotetut veroleikkaukset rikkaille ja transnationaalisille korporaatioille — me kiireellisesti tarvitsemme selkeällä tavalla artikuloidun teorian ja käytännön kestävästä taloudesta joka toimii paikallisyhteisöille.

Aiheesta on hyvä kirja, Anthony Flaccaventon Building a Healthy Economy from the Bottom Up: Harnessing Real-World Experience for Transformative Change (Culture Of The Land).

Bottom Up on läpikotainen tutustumismatka siirtymisestä uuteen talouteen — paikkaperustainen liikkuvuus uudelleenkytkee talouden oikeudenmukaisuuteen ja ekologiseen kestävyyteen. Se on täynnä rikkaita ja yksityiskohtaisia tarinoita kiinnostuneille ja lannistuneille sekä niille jotka etsivät strategiaa siirtyä kohti kestävää ja oikeudenmukaista tulevaisuutta. Flaccavento on ylivertainen tarinankertoja, ja hän raportoi menestyksekkäistä “bottom-up” -liiketoimista ja kokeiluista joilla rakennetaan uusia järjestelmiä ruoan, energian, terveydenhuollon, työntekijäomisteisuuden, yhteisörahoituksen ja paikkaperustaisen taiteen ja kulttuurin ympärille.

Flaccaventon perspektiivi pohjaa hänen työhönsä maanviljelijänä, yrittäjänä ja kongressin ehdokkaana, vuosikymmenten kokemuksella paikallisten ruokajärjestelmien ja uudelleensijoitetun talouden rakentamisesta eteläisessä Virginiassa. Vaikka hän tuo esiin inspiroivia esimerkkejä urbaaneista paikallistalouden projekteista, hän myös syvästi ymmärtää maalaisyhteisöjen haasteita jotka viimeisen neljän vuosikymmenen toispuoliset taloushyödyt ovat jättäneet huomiotta. Alueilla kuten eteläinen Virginia, jossa mediaanitulotaso on alle 30 tuhatta dollaria vuodessa ja köyhyysaste on yli 25 prosenttia joissain yhteisöissä, uuden talouden ratkaisuilla on potentiaalia ylittää poliittiset erot luomalla ja korjaamalla infrastruktuuri, luomalla työpaikkoja, parantaen ruokaturvallisuutta ja leikaten energiakuluja.

Eräs haaste Trumpin aikana on se miten luoda vivutettuja paikkaperustaisia liikkeitä vaikuttamaan kansallisiin menettelytapoihin. Olen todistanut paikallistalouden toimintaa New Englandissa, joka tuntuu toimivan rinnakkaisuniversumissa, se on irti maassa käydystä terveydenhuollon, verotuksen, energian ja maanviljelyn debatista. Mitä vaatisi miljoonien ihmisten vivuttaminen, jotka ovat mukana uuden talouden yritysten toiminnassa, poliittiseksi voimaksi joka muokkaa kansallista taloutta hallitsevia sääntöjä? Miltä näyttäisi “bottom-up”-menettelytapaohjelma valtion ja liittovaltion tasoilla?

Flaccavento kannustaa meitä siirtymään paikallisten ja kansallisten ongelmien ”väärän valinnan” jotta tunnustettaisiin “että lähes kaikki positiiviset muutokset jotka teemme yhteisöissämme ovat lopulta laajempien taloudellisten ja poliittisten valintojen sabotoimia tai tukemia.” Me emme voi ottaa rennosti “pieni on kaunista”-yhteisöpuutarhaprojektin tai työntekijäomisteisen kahvilan kanssa — ei silloin kun liittovaltion menettelytavat laskevat palkkoja, antavat miljardeja armeijalle ja subventoivat korporaatioita jotka tuhoavat Main Streetin kaupankäynnin.

Flaccaventon tarjoamat muutoksen työkalut Bottom Upissa resonoivat syväekologiajattelija Joanna Macyn ja Intian itsenäisyysjohtajan Mahatma Gandhin sosiaalisen muutoksen viitekehysten kanssa.

Ensimmäinen askel: Lopettaa uhat ihmisille ja maapallolle

Macy kirjoittaa, että sosiaalisen muutoksen saavuttamiseksi meidän tulee ensin suorittaa ”pysäyttäviä toimenpiteitä” maapallon sekä sen asukkaiden tuhoa kohtaan. Nykyisessä kontekstissa tähän kuuluu maahanmuuttajien puolustaminen, siviilioikeuksien suojaaminen, ja sellaisten menettelytapojen estäminen jotka pahentavat taloudellista epäoikeudenmukaisuutta. Aktiviteetteihin kuuluu kaikkea poliittisesta kannattamisesta ja yhteisön kouluttamisesta julkisiin protesteihin ja blokkien suoran toiminnan kampanjoihin uutta fossiilisten polttoaineiden infrastruktuuria vastaan. Samalla tavoin, Intian itsenäisyysliikkeen kontekstissa, Gandhi käytti väkivallattoman suoran toiminnan nk. “estämisohjelmaa” sosiaalisen muutoksen aikaansaamiseksi.

Flaccavento myös uskoo tärkeän askeleen kohti sosiaalista muutosta olevan haitallisten systeemien, menettelytapojen ja organisaatioiden estäminen. Esimerkkinä Flaccavento kertoo tarinan Virginiassa sijaitsevan Bristolin kaupungista, joka palkittiin $5,000 paikallisella yrittäjäpalkinnolla kun 5 mailin päässä piirikunta tarjosi $50 miljoonaa hallituksen subventioita kansallisen ketjun lippulaivakaupan rakentamiseen. Kuten hän esittää, lippulaivakauppa haittaa paikallistaloutta, kuitenkin se sai subventiona 10 tuhatta kertaa suuremman summan kuin yksikään paikallisbisnes. Joten kun Walmartia ehdotettiin Flaccaventon kotikaupunkiin Abingdoniin, Virginiaan, hän liittyi kaupan rakentamista estävään koalitioon.

Toinen askel: Rakenna paikallisia, vaihtoehtoisia järjestelmiä ja valtiotason menettelytapoja jotka tukevat niitä

Toinen osa Macyn muutoksen viitekehyksessä on rakentaa strukturaalisia vaihtoehtoja dominanteille haittaa tuottaville järjestelmille — vaihtoehtoja joiden juuret suurimmaksi osaksi ovat paikallisyhteisöissä. Tätä Gandhi nimitti ”rakentavaksi ohjelmaksi”, rakentaen uuden yhteiskunnan olemassaolevan kuoreen. Näitten paikallisten vaihtoehtojen tulisi olla perusta laajemmalle menettelytapojen muutokselle. Kuten Gandhi, Flaccavento on skeptinen keskitettyjä ratkaisuja kohtaan, mutta tietää että jos me käännämme selkämme kansalliselle politiikalle, tyhjiön täyttää korporaatiovalta. Muutoksen aikaansaamiseksi, hän sanoo, me tarvitsemme julkisen vallan ohjelman joka poistaa esteet ja nopeuttaa siirtymää. Esimerkiksi, Flaccavento ehdottaa bisneksen sääntelyä joka on ”skaalayhteensopiva” ja vähentää sääntelypaineita startupeille, paikallisille ja kotona toimiville yrityksille. Poissaolijoiden omistamien kansallisten konglomeraattien subventoimisen sijaan paikallishallitusten tulisi suunnata suorat ostot ja subventiot paikallisille yrityksille.

Flaccaventon ohjelman ydinaines paikallisten vaihtoehtojen vahvistamiseksi on rakentaa yhteisöperusteista mukanaolon politiikkaa jotta korporaatioiden lobbarien vallasta saadaan niskalenkki. Minua kiinnosti Flaccaventon visio ”ruokakansalaisten” liikkeestä, joka saattaisi saada 5-10 miljoonan ihmisen huomion, jotka shoppaavat torimarkkinoilta tai jotka ovat jonkin neljän tuhannen CSA:n jäsen. Kuvittele käyttäväsi tätä ihmisten valtaa muuttamaan kansallinen maanviljelylainsäädäntö, joka allokoi suurimman osan subventioita suurimmalle 10 prosentille maatalousbisneksestä. Nämä ruokakansalaiset, yhteisöpankkiaktivistin ja paikallisten yritysomistajien kanssa, voivat olla voimakas muutoksen rakennesosa — ja kompensoiva voima sille mitä Flaccavento kutsuu WTF-politiikaksi (Wealth Trumps Fairness, Valta Päihittää Tasapuolisuuden)

Kolmas askel: Kasvata muutosta kohti yhteiskunnallista tietoisuutta

Kolmas askel Macyn muutoksen viitekehyksessä on kasvattaa muutosta yhteiskunnallisessa tietoisuudessa — sellaista joka keskittyy yhteisön taloudellisiin näkökohtiin ja yhteen punoutumiseen.

Flaccaventolle tilan luominen merkitykselliselle julkiselle keskustelulle on kriittistä yhteiskunnallisen tietoisuuden muuttamiseksi. Hän siteeraa Mimi Pickeringiä, erästä Appalshopin, kentuckylaisen kulttuurimuutosresurssikeskuksen, perustajista: ”Jotta ihmiset kääntäisivät huomionsa pois kieltäymyksen politiikasta joka on ottanut haltuunsa edustajat… tulee olla näkyvä vastanarratiivi siitä mikä muu on mahdollista täällä.” Flaccaveto nostaa esiin paikkaperustaisten julkisten foorumien tärkeyden tapana rakentaa yhteisön tietoutta, kapasiteettia ja yhteistä tarinankerrontaa. Omalla urbaanilla Bostonin alueellani, Jamaica Plain Forum on ollut keskeinen ainesosa siinä että saadaan ihmiset yhteen ottamaan osaa tärkeisiin yhteisöä koskettaviin keskusteluihin filmien ja workshoppien muodossa. Instituutioiden, kuten paikallisradioiden, yhteisömedioiden, tarinankerronnan paikkojen ja teatteriryhmien rakentamisessa on valtaa joka mahdollistaa yhteisön nostaa esiin omia tarinoitaan. Nämä kasvotusten ”avoimet tilat” ovat autenttisen demokratian rakennuspalikoita — ja niiden alastulo on köyhdyttänyt julkisen elämän.

Yksinään paikallisesti keskittynyt toiminta ei saa niskalenkkiä systeemisistä voimista jotka liekittävät vaurauden ja vallan keskittymistä ja kärjistävät rodullisia ja taloudellisia epäsuhdanteita, ilmastonmuutosta ja massojen vankilaan heittoa. Paras saumamme on massaliike, joka työskentelee ihmistä ja planeettaa kohtaavien uhkien lopettamiseksi samalla kun se rakentaa paikallisia vaihtoehtoja. Paikkapohjainen uusi talous tulee kasvamaan ihmisten vallan ruohonjuuritasolle jotta vahvistetaan laajamittaista muutosta samalla kun tarjotaan uusi tarina siitä miten meidän tulee elää yhdessä.

Lähde:

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *