Perinteinen taloustiede paljastaa vaihdannan dynamiikan. Mutta onko se kaikki mitä on olemassa? Edesmennyt ekonomisti Kenneth Boulding kehoittaa tarkastelemaan syvemmin. Kun me otamme huomioon että jotkut transaktiot ovat yksisuuntaisia, me voimme nähdä talouden eri valossa.
Jos olet lukio-oppilas ja on nälkä lounasaikaan, saatat mennä ja ostaa leivän. Annat ravintelille muutaman euron, ja hän lyö klubileivän tiskiin. Mutta mistä muutamat eurot tulivat? Jos olet onnekas, vanhempasi antoivat ne sinulle. Aivan kuin he antavat aamiaista, vaatteet, ja kodin jossa asua. Ja mitä sinä annoit heille? Mahdollisesti likaista pyykkiä.
Nykypäivänä läntisessa maailmassa vanhempana olo on esimerkki yksisuuntaisesta vaihdannasta. Vanhemmat tarjoavat lapsilleen koska markkinat eivät. Ja he tekevät niin odottamatta paljoakaan vastalahjaksi. Aikuiseksi kasvettuaan kukaan meistä ei saa laskua jossa on lueteltu kulut jotka meistä ovat aiheutuneet. Jos me saisimme, me olisimme varmaan aika häiriintyneitä. Joissain kulttuureissa lapset “maksavat takaisin” tukemalla vanhempiaan kun he vanhenevat. Mutta lännessä eläkesuunnitelmat, sosiaaliturva ja vanhainkodit ovat suuremmaksi osaksi poistaneet odotukset tuosta.
Ekonomisti Kenneth Boulding ajoi tällaisia yksisuuntaisia transaktioita, tai “stipendejä”, otettavaksi huomioon taloustieteen tutkimuksessa. Stipendit ovat suuri osa resurssienjaosta, hän sanoo, mutta ekonomistit ovat rajanneet itsensä tutkimaan multilateraalista vaihdantaa. Jotta saataisiin holistisempi viitekehys jossa molemmat systeemit ovat paremmin edustettuja, Boulding ottaa käyttöön termin “Stipenditalous,” joka kasvattaa ymmärrystämme taloustieteestä sekä mikro- (stipendit kotitalouksien sisällä) että makrotasoilla (stipendit hallituksilta*).
Boulding erottelee stipendit niitten motivaattorivoiman perusteella. Vanhemmuuden esimerkissä, motivoiva voima on rakkaus. Vanhemmat tarjoavat lapsilleen koska he välittävät heistä. Hyväntekeväisyys, tutkimusapurahat ja suurin osa hallitusten varainsiirrosta päätyvät samaan kategoriaan. Mutta jokainen talous pitää sisällään myös stipendejä perustuen uhkiin. Jos aiot ostaa leivän ja aseistautunut rosvo tulee, saatat antaa rahat koska pelkäät sitä että hän satuttaa sinua. Se on myös stipendi.
Jokainen järjestelmä, hän selittää, sisältää vaihdannan elementtejä, rakkauteen perustuvia stipendejä ja uhkiin perustuvia stipendejä. Mutta niiden kullekin kuuluvat osuudet kokonaistaloudesta vaihtelevat. Tämän visualisoimiseksi Boulding esittää kolmion, jonka kulmissa on puhtaat vaihdantaan perustuvat järjestelmät, puhdas rakkauteen perustuva järjestelmä ja puhdas uhkailuun perustuva järjestelmä. Kaikki pisteet kolmion sisällä esittävät eri suhteita joissa kolmea systeemiä voidaan yhdistellä. Se missä kohtaa kolmiota olemme, ja minne olemme menossa, ovat niitä kiinnostavia kysymyksiä.
Joskus, Boulding lisää, rakkauteen perustuva stipenditalous voi kasvaa kompensoimaan vaihdantatalouden epäonnistumista. Jos, esimerkiksi, hurrikaani iskee, me tunnustamme ettei vaihdantajärjestelmä kykene sietämään tilannetta, ja teemme lahjoituksia (stipendejä) aukon kuromiseksi umpeen. Mutta jos meistä stipendimme eivät riitä, stipenditalous voi jälleen pienentyä. Vain jos pidämme stipendiämme hyödyllisempänä saajan käsissä kuin omissamme, haluamme tarjota sellaisen.
1970-luvulta eteenpäin Bouldingin työ on suurimmaksi osaksi unohdettu. Ehkä koska stipendin määritelmä, sekä ero rakkauden ja pelon välillä voivat olla sumeita joskus, tai koska teorian laajuus on niin suuri. Jokatapauksessa, viitekehys ansaitsee kunnian sen potentiaalista avata silmämme kaikille tasoille joissa resursseja jaetaan. Se voi saada meidät ajattelemaan transaktioiden luonnetta.
Nykyään saattaa näyttää siltä kuin tämänhetkinen talous yhä suuremmassa määrin perustuisi vaihdantaan. Siinä missä ennen soitimme ystävälle auttamaan meitä kasaamaan uutta IKEAn sohvaa, monet ihmiset käyttävät nyt Handya buukkaamaan tuntiliksalla jonkun jota emme tunne tekemään työn. Myöhemmin saatamme logata sisään TaskRabbitin palkkaamaan jonkun juoksevia asioita hoitamaan. Modernin teknologian avulla interaktiot jotka muuten tekisimme ilman että pyydämme mitään vastalahjaksi ovat muuttumassa kaksisuuntaisiksi.
Samaan aikaan vaihdanta jatkuvasti pettää meidät, joka saa suuremman määrän ihmisiä riippuvaisiksi stipendeistä. Vuonna 2016, yksi seitsemästä amerikkalaisesta eli sosiaalituella. Se on 43 miljoonaa ihmistä joille vaihdanta ei tuo tarpeeksi leipää pöytään. Toisessa päässä tulojakaumaa asiat ovat eri tavalla. Mutta puolet nuorista aikuisista (monet joiden perheet ovat hyvästä sosioekonomisesta asemasta) nojaavat rahalliseen apuun vanhemmiltaan. Se on stipendi — tyypillisesti vähemmän stigmainen kuin sosiaaliturva — mutta stipendi jokatapauksessa.
Nämä trendit, ja potentiaalinen polkumme kolmion sisällä herättää erilaisia kysymyksiä. Kuinka tasa-arvoinen on pääsymme stipendeihin? Tulisiko meidän tarjota enemmän stipendejä (jopa perustuloa?) vai tulisiko meidän panostaa vaihdantaan (ehkäpä työpaikkatakuulla?)? Uskommeko liikkuvamme kohti rakkautta perustuvaa järjestelmää, jossa valloillaan on huoli toisista ihmisistä? Vai onko meistä vaikeaa saada stipendejä ihmisille ellemme uhkaile heitä niin että he niitä tarjoaisivat? Onko kolmiossa ideaalipistettä? Pääsemmekö sinne? Pohditaampa tätä. Boulding teki myös niin, ja hän oli ainoa ekonomisti joka ripotteli kirjoihinsa runoutta, ja kertoi asian näin:
Neljä asiaa jotka ihmiskuntaa eteenpäin tuuppii
Ovat uhkat, vaihdanta, suostuttelu, lempi
Mut vääräst suhteesta näist kaikkii
Seuraa kulttuurillinen abortti
Sillä uhkailu monin tavoin väärinkäyttää
Peleissä joissa kaikki jotain menettää
Vaihdanta kaikkia maita rikastuttaa
Mutta lopussa vaarallisesti vieraannuttaa
Suostuttelijat organisoivat veljensä
Mutta huijaavat toisiä niinkuin itseänsä
Ja rakkaus, pidempään kuin viha
On niin hitaasti etenevä
– Boulding, 1963
*Joskus, tottakai, vaihdannan ja stipendin väliset rajat ovat veteen piirretty viiva. Jos me käytämme veroja sosiaaliturvaan, ja saamme eläkettä, se saattaa paremmin olla kuvattu termillä viivästetty vaihdanta. Jos me, kuitenkin, löydämme itsemme saamasta työttömyysturvaa tai asumistukea ilman että olemme antaneet takaisin samaa vertaa, voimme puhua stipendistä.
Lähde:
https://theminskys.org/grants/