Kosmo-lokalismi ja materiaalintuotannon tulevaisuus

640px-Arduino316         Kuva: Nicholas Zambetti – http://www.arduino.cc/CC BY-SA 3.0,

Artikkelin kirjoittanut Jose Ramos

Tämä tutkiva essee esittää idean ’kosmo-lokalismista’ (tai ’kosmo-lokalisaatiosta’) mahdollisesti hyödyllisenä konseptina sekä selittämään uusia talousmalleja, että formuloimaan kestävän kehityksen polkuja. Se on ajatuksia herättävä koe joka kutsuu meitä ottamaan osaa keskusteluun uuden poliittisen taloustieteen designista.

Essee alkaa tarjoamalla yleiskatsauksen kosmo-lokalismin ideaan. Sen jälkeen Inayatullahin (2008) suunnittelemaa Tulevaisuuskolmio-pohjaa käyttäen identifioidaan

  1. kosmo-lokalismin mahdollistavat muutoksen ajurit,
  2. esteet ja historian painolasti joka haittaa kosmo-lokalismia sekä
  3. nousevat tulevaisuudenkuvat jotka ovat kosmo-lokalismiin yhteydessä, erityisesti käyttäen Datorin (2009) neljää arkketyyppistä tulevaisuudenkuvaa.

Kosmo-lokalismi pohjaa aiempaan työhön vaihtoehtoisista globalisaatiokehityksistä, erityisesti suosittuihin diskursseihin uudelleenlokalisaatiosta, globaalista verkostoituneesta yhteiskunnasta ja kosmopoliitista transnationaalisesta solidaarisuudesta (Ramos 2010), sekä myös Bauwensin ja Kostakiksen työhön (2014) littyen yhteisvaurauteen perustuvaan vertaistuotantoon sekä Kostakis ym. (2015) kehittämään Design Global, Manufacture Local -malliin (DG-ML). Lisäksi on projekteja jotka esimerkillistävät kosmo-lokalismia, kuten Fab City -aloite.

Kosmo-lokalismi

Perusteista lähtien, kosmo-lokalismi kuvaa nousevan globaalisti jaetun tiedon ja design-yhteisvaurauden dynaamista potentiaalia yhdessä nousevien (korkean ja matalan tason teknologioiden) kapasiteettia arvon paikallistuottamisessa. Se on jo olemassa nykyään monissa nopeasti kypsyvissä muodoissa, kuten Maker Botin Thingverse ja Global Village Construction Set, kuten myös Creative Commons -lisenssien alla tuotetuissa lääkkeissä. Kosmo-lokalismi toteutuu helposti käsiksi päästävät designit yhdistetään lokalisoituun ja jaettuun tuotantokyvykkyyteen käyttäen läpimurtoteknologioita, jotka fasilitoivat paikallista tuotantoa ja valmistusta.

Nousevana ongelmana kosmo-lokalismi ennustaa inversiota. Perinteinen valmistaminen ja tuotanto perustuu aineettomaan pääomaan, joka (yleensä) on yksittäisellä yrityksellä, joka tuottaa tuotetta (suhteellisen) keskitetyssä paikassa (vaikka raaka-aineet olisivatkin peräisin muualta), ja sitten vie tätä muualle maahan ja maailmaan. Neoliberaali käänntös (alkaen 1970-luvulta) toi mukanaan Globaalin Tehtaan; jopa globaalisti hajautetut korporaatiot, aineettoman pääoman yleensä majaillessa korporaation sisällä (tai joskus lisensoituna), ja vaikka tuotanto saataisiinkin useampaan maahan, kasaamiskeskukset sitten vievät ulkomaille tuotteita kansallisesti ja globaalisti. Kosmo-lokalismi esittää tämän tuotantologiikan inversiota. Kosmo-lokalismissa aineeton pääoma on saatavilla globaalisti kaikkien käytettävänä (tai se voi olla lisensoitu Vertaistuotantolisenssillä). Ja hajautetut tuotantokeskukset käyttävät uusia tuotantoteknologioita sallien yritysten valmistaa ja tuottaa sellaisia tuotteita paikallisesti lokaaleille markkinoille ja erikoistarkoituksiin.

cosmolocalism - logics table
Logiikkavertailu  – tämän hetken tuotanto ja kosmo-lokalismi

Normatiivinen liikevoima kosmo-lokalismille perustuu useisiin ei-vielä-todistettuihin oletuksiin:

  1. että kosmo-lokalismi voi auttaa kehittämään paikallisia kiertotalouksia / teollisuusekologioita jotka vähentävät tai eliminoivat jätteet;
  2. että kriittisten hyödykkeiden lokalisoitu tuotanto voi tehdä kaupungista tai alueesta resilientimmän rahoituksellisten ja ympäristöshokkien iskiessä;
  3. että kosmo-lokalismivetoinen tuonnin substituutio voi luoda työpaikkoja ja osaamista ja tarjota uusia kehitysmahdollisuuksia;
  4. ja että kaukomailta maahantuotujen hyödykkeiden vähentäminen pienentää hiilipäästöjä ja ympäristöjalanjälkeä.

Tällaiset oletukset, jos ja kun ne todistetaan oikeiksi, esittäisivät myös kosmo-lokalismin potentiaalisia hyötyjä.

Teoreettisesti kosmo-lokalismi pohjaa vahvasti Bauwensin (2006) argumenttiin siitä, että nykypäivän verkostoituneessa maailmassa taloutemme valvheellisesti kohtelee aineettomia resursseja (tietoa / designeja) kuin ne olisivat niukkoja rajoittavilla globaaleilla aineettoman pääoman regiimeillä, ja kohtelee materiaalisia resursseja (mineraaleja, maaperää, vettä) niinkuin niitä olisi yltäkylläisesti. Sen sijaan, Bauwens esittää, että aineettomat resurssit voidaan jakaa nollakustannuksin, mikä parantaa globaalia tieto- ja designkapasiteettia, kun taas materiaaliset resurssit vaativat todellisia kustannusarvioita siirryttäessä globaaleista lokaaleihin kestävyyden ongelmiin.

Tämä voidaan laajentaa kosmopoliittiuden teorialla, jossa globaalin oikeuden imperatiivia sovelletaan maailman tieto- ja designperintöön. Jos, kuten Hayden esittää (Hayden, 2004, p. 70), ‘kaikilla ihmisolennoilla on yhtäläinen moraali yhdessä maailmanyhteisössä’, globaali design-yhteisvauraus tulisi olla ihmisoikeus, kriittinen kun köyhyyde, kestävyyden ja yhteiskunnan ongelmia ratkaistaan, ja kun voimaannutetaan ruohonjuuritason yrityksiä ja yrittäjyyttä. Ja samaten globaalin kansalaisuuden kontekstissa vastuullamme on laajentaa, tukea ja suojella globaalia tietoyhteisvaurautta.

Toiseksi, kosmopoliittiuden teoria olettaa myös, että me kuulumme globaaliin yhteisöön jolla on sama globaali tulevaisuus (esim. ilmastonmuutos vaikuttaa eri kansakuntiin eri tavalla — mutta kaikki joutuvat vaikutuksen alaisiksi), meidän tulee luoda uusia ylikansallisia rakenteita ja regiimejä jotka takaavat globaalin yhteisen hyvinvointimme (Held 2005). Tämä toinen säie luo tarpeen poliittisille projekteille joilla turvataan globaali yhteisvauraus. Tällä tavoin me tarvitsemme ylikansallisia hallintorakenteita suojaamaan ja laajentamaan globaalia tietoa ja design-yhteisvaurautta keskeisenä tukipylväänä jolla puututaan yhteisiin kestävyyshaasteisiin.

Viimeisenä, kosmo-lokalismi pohjautuu, mutta myös kritisoi ja laajentaa, uudelleenlokalisoinnin teoriaa. Uudelleenlokalisointi ajaa tarvetta eliminoida maahantuonti ja uudelleenlokalisoida kaupankäynti ja tuotanto monista eri syistä (Hines 2002; Cavanagh and Mander, 2003). Ensinnäkin, johtuen kuljetuskustannuksista ja siihen liittyvista suurista hiili/ympäristöjalanjäljistä, toiseksi tarve irroittautua siitä mikä nähdään kestämättömänä, volatiilina ja petomaisena globaalina kapitalistisena markkinajärjestelmänä, ja viimeiseksi tapana valmistautua vääjäämättömään energiakriisiin (fossiilisten polttoaineiden loppuminen) sekä ilmastonmuutokseen puuttumisena. He esittävät myös talouksien uudelleenlokalisoinnin (esim. jakamisjärjestelmien avulla) voivan rakentaa yhteisön solidaarisuutta, tietoa ja tasapainottaa kuluttajien homogeenisuuden vaikutuksia kultivoimalla paikallista kulttuuria ja yhteyksiä, joka tekee yhteisöistä resilientimpiä (Norberg-Hodge, 1992).

Vasta-argumenttina esitän, että me olemme päässeet globaaliin tiedon laboratorioon, jossa miljoonat yhteisöt kokeilevat muutosaloitteita ja kestäviä pyrkimyksiä, ja että meidän tulee oppia toistemme kokeista ja menestyksestä, usein soveltaa erään yhteisön innovaatioita uudessa kontekstissa. Globaalista tieto/design-yhteisvauraudesta irroittautuminen täten olisi perustavalla tavalla vahingollista niille samoille lokalisoidun kestävyyden tavoitteille. Uudelleenlokalisointi, joka ei perustu globaaliin tieto/design-yhteisvaurauteen ja joka rajoittuu ainoastaan paikalliseen tietoon, voi parhaimmillaankin tuottaa ”pelastusvene”-tyyppisen uudelleenlokalisaation ja pahimmillaan se ei tuota edes perustarpeita. Toisekseen, järjestelmät ja struktuurit jotka sallivat terveen toissijaisuusperiaatteen (valta paikallisesti kansalle) ovat valtiotasolla, kansallisella ja kaupparegiimien tasoilla toimivia, ja näin ne samat tavoitteet, jotka ovat uudelleenlokalisaation agendalla, vaativat poliittisia ja yhteiskunnallisia toimia kansallisella ja ylikansallisella tasolla.

Kosmo-lokalismin mahdollistavan muutoksen ajurit

Tässä osiossa käyn läpi kriittisiä ajureita jotka mahdollistavat potentiaalin kosmo-lokalismille:

  1. Globaali tieto- ja design-yhteisvauraus
  2. Kuluttajien valmistusteknologia
  3. Tekijäliike
  4. Urbanisaatio ja megakaupunkien alueet
  5. Taloudellinen prekaarius
  6. Resurssi-impaktit, niukkuus ja talouden kierrättäminen

Tieto- ja design-resurssit monille kriittisille tukijärjestelmille ovat nyt saatavilla hajautetussa webissä avoimien lisenssien alla (creative commons / gnu / copyleft). Näihin kuuluu: lääkkeet, ruoantuotantojärjestelmät, koneet, autot, 3D-tulostetut tuotteet, robotiikka ja monet muut alueet. Kirjaimellisesti miljoonat designit ovat saatavilla avoimen lisenssin alaisena, jotka sallivat ihmisten 3D-tulostaa, rakentaa koneita, robotteja ja mikrokontrollerijärjestelmiä (Arduino and Raspberry Pi), sekä ruoantuotanto- että maanviljelyjärjestelmiä, sairaalalaitteistoa ja lääkkeitä, ja jopa sähköautoja (katso vaikka farm hack project).

Toinen kosmo-lokalismia eteenpäin vievä muutoksen ajuri on tietyn tuotantolaitteiston kustannustason madaltuminen. Teknologiat kuten 3D-tulostus, mikrokontrollerit (Arduino/Raspberry Pi), laserleikkurit ja CNC-koneet ovat perinteisesti olleet liian kalliita henkilöiden omistaa. 3D-tulostus on muuttunut kalliista harrastuksesta, joka olisi maksanut kymmenen vuotta sitten $30,000, ja $4000 kolme vuotta sitten, noin $500 pakkaukseksi. Sama kustannusmuutos tapahtuu muiden koneiden kanssa. Allaolevat teknologiat, jotka näitä sovelluksia vievät eteenpäin, ovat mikrokontrollijärjestelmiä, jotka ovat nyt halpoja ja kaikkien saatavissa (lisäksi keskeisiä IoT:lle).

Vaikka tällä hetkellä 3D-tulostuksella voidaan tuottaa vain suhteellisen pieniä esineitä, jo nyt on olemassa useita suuren mittakaavan 3D-tulostusjärjestelmiä talojen ja muiden esineiden tulostukseen. Kiinassa on tuloillaan 3D-tulostettuja taloja. Ja Wikispeed on kehittänyt uusia tapoja tuottaa open sourcettuja autoja. Teollinen 3D-tulostus on hyvin päässyt käyntiin avaruusmoduuleineen ja lentokoneiden moottorien osineen. Lopulta uudet edistykset hajautetussa energiatuotannossa ja tallennuksessa tarkoittavat, että kosmo-lokalismi voi sijoittua urbaaneille, peri-urbaaneille ja maaseutualueille.

Kolmas seikka joka ajaa kosmo-lokalismin potentiaalia on tekijäliike. Tekijäkulttuuri on erittäin sekalainen seurakunta ja siihen kuuluu kaikkea esiteollisesta käsityöstä, kuten jalokivien teosta (esim. Etsyssä) tekstiileihin ja pitkälle vietyihin teollisiin käsitöihin kuten metallin sulatukseen, tehotyökalu-perusteiseen puutyöhön ja hitsaukseen, mutta myös korkean teknologian päähän spektriä. Ruohonjuuritason tekijäkulttuurilla on vahva sitoumus open sourceen ja tiedollisen oikeudenmukaisuuden näkökantoihin, lokalisaatioon, yhteisöoppimiseen ja kestävään suljetun kierron / kiertotalouden strategioihin. Käytä uudelleen, korjaa, ota toiseen käyttöön ovat usein kuultuja termejä. Tekijäkulttuurin potentiaali kosmo-lokalismille piilee sen tässä sekalaisessa seurakunnassa joka alkaa oppia toisten tiedosta ja kyvyistä ja joka tekee yhteistyötä tavaroiden designin ja valmistamisen tiimoilta, mikä vaatii korkeaa koordinaation tai organisoinnin tasoa. Tällä hetkellä tekijäkulttuuri on muuttuva verkosto, dynaaminen, luova ja räjähtävä, mutta ei kuitenkaan niin koordinoitu kohti valtavirran materiaalintuotantoa. Kaupallistaminen vaatisi kurinalaisempaa yhteistyötä ja organisointia, joka on tyypillisempää teollisille malleille.

Neljäs kosmo-lokalismin ajuri on nopea kaupungistuminen, ja tämän mukana tulevat mega-kaupunkialueet. Mega-kaupunkialueet ajavat kosmo-lokalismia koska kaupungit ovat moninaisten tuotantokapasiteettien, tiedon / osaamisen, inhimillisen, luonnollisen ja rakennettujen resurssien paikkoja, ja siellä on monenlaisia tarpeita ja markkinoita. Mega-kaupunkialueilla on skaalat jotka sallivat lokalisoidun tuotantokapasiteetin palvella suuria populaatioita. Johtuen läheisyydestä kaupunki voi kehittää kiertotalouksia ja suljettujen resurssien jätekiertoa helpommin kuin hajanaiset alueet (kuitenkin tunnustaen, että alueellisesti hajanaiset paikat voivat silti olla kriittisiä resurssikierron kiinnisaamiseksi). Kaupungit eivät kykene tuottamaan kaikkea tarvitsemaansa, ja monet asiat jouduttaisiin edelleen tuomaan muualta kaupan ja globaalin talouden avulla. Kuitenkin kasvava teollisuus ja vaatimukset urbaanille kestävyydelle ja taloudelliselle inkluusiolle voivat ajaa kaupunkeja, ja erityisesti mega-kaupunkeja, paikkoina joissa kosmo-lokalismi kehittyy.

Taloudellinen prekaarius on iskenyt moniin maihin, esimerkiksi Argentiinaan heidän vuosien 2001-2002 talouskriisin jälkeen, USA:n globaalin finanssikriisin jälkeen ja euroalueelle eurokriisin jälkeen, Venezuelaan sekä moniin muihin alueisiin. Tällä on ollut erityisen tuhoisat vaikutukset nuoriin. Siellä missä ihmiset jäävät syrjään dominantista markkinajärjestelmästä, heidän tulee luoda vaihtoehtoisia elinkeinoja. Castells näkee ‘uusien talouskulttuurien’ nousun populaatioista, jotka, sen lisäksi että he etsivät tietä ulos dominantista talousjärjestelmästä, yksinkertaisesti eivät kykene kuluttamaan tavaroita dominantissa järjestelmässä. Kosmo-lokalismin termein, sekä arvot että tarpeet ajavat uudenlaista sosiaalista toimiaa joka voi nostaa globaalin design-yhteisvaurauden ja yhteisöjen tekijätiloissa tapahtuvan tuotannon tavoilla jotka edistävät edustusta, voimaantumista ja elinkeinoja tarpeessa olevilla ihmisillä. Kosmo-lokalismi potentiaalisesti luo mahdollisuuksia yrittäjyydelle niille ihmisille jotka ovat työttöminä, jotta he voivat luoda omat elinkeinonsa, tai ainakin alkaa kokeilla uusia tuotantomahdollisuuksia. Mitä tulee siihen miten kosmo-lokalismi nähdään tapana tukea kansalaisten elinkeinoja, me voimme nähdä kosmo-lokalismin kunnan tai kaupungin tukemana prosessina.

Viimeinen seikka joka mahdollistaa kosmo-lokalismin liittyy ekologiseen kriisiin ja tarpeeseen luoda läpimurtoja innovoimalla suljetun kierron jätteitä minimoivia tuotantomalleja. Resurssien muuttuessa niukemmiksi ja niukemmiksi tulevaisuudessa, meidän tarvitsee olla parempia kierrättämisessä ja asioiden parempaan käyttön ottamisessa. Kartoitus, yhteistyö ja jakamistalouden alustat auttavat paikkoja kehittämään vaihdantajärjestelmiä jotka tarjoavat uusia perustoja lokalisoiduille resurssivaihtopaikoille, kiertotalouden kehittämiselle ja kunnianhimoisemmille teollisuusekologioille. Kosmo-lokalismi pitää sisällään potentiaalin kartoittaa ja aktivoida paikallisia resurssiekosysteemejä ja yhdistellä uusia tuotantokapasiteetteja urbaaneiksi metabolisiksi virroiksi jotka voivat vähentää tai eliminoida jätteen kokonaan. Lokalisoidut teollisen-urbaanit metabolismit voivat olla avain ympäristöyhteensopivien lopputulemien luomiseen.

Historian painolasti ja esteet kosmo-lokalismille

  1. Kosmo-lokalismia edistävien ajurien lisäksi on yhtä voimakas ”historian painolasti”, legacy-järjestelmät, kulttuuritekijät ja muita esteitä kosmo-lokalismille. Näihin kuuluu:
  2. Alustaoligopolit
  3. Kansantalouden virkaatekevät
  4. Aineettoman pääoman regiimit
  5. Kuluttajakulttuuri

Alustaoligopoli on ensimmäinen haaste kosmo-lokalismille, Piilaakson yritysten valta monopolisoida ja potentiaalisesti tukahduttaa kosmo-lokalismin potentiaalit. Isot alustat, kuten Facebook ja Google, mutta nyt myös jakamistalouden alustat kuten AirBnb ja Uber, johtavat arvonsa relationaalisuuden käytännöistämme. Heidän innovaatioissaan on paljon arvoa, ja kuitenkin näiden alustojen käyttäjien tuottama rahallinen arvo jakamisellaan ja interaktioillaan ei jakaudu sosiaalisena uudelleeninvestointina takaisin käyttäjäyhteisöihin. Michel Bauwens kutsuu tätä ‘netarkseksi kapitalismiksi’, missä alustat vaurastuvat käyttäjiensä kustannuksella, jotka joutuvat tietynlaiseen taloudelliseen riippuvaisuuteen / prekaariuteen sellaisilla alustoilla. Kosmo-lokalismi nojaa globaalin tieto- / design-yhteisvaurauden tukemiseen samalla kun tuetaan investointeja lokalisoituihin tekijäyrityksiin (maker enterprise). Kosmo-lokalismi, joka perustuu välistävetäviin alustoihin, tyrehtyisi, sillä kosmo-lokalismi vaatii systeemejä lokalisoidulle uudelleeninvestoinnille joista puhutaan alustaosuustalouden nimellä.

Toinen suuri este on poliittisluonteinen. Kulutuksemme perustuu teollisen tuotannon perintöön, ja monet kansantalouden virkaatekevät eivät halua menettää bisnestään. Samoin kuin vastustus AirBnb:n ja Uberin kanssa, virkaatekevät saattavat lobata hallituksia voimakkaasti tekemään kosmo-lokalismin startuppien elämästä hankalaa. USA:ssa lainsäädäntö on rahavallan intressien haltuunottama, suurelta osin. Kosmo-lokalismin toimimiseksi sen täytyy mennä paikallisen tuolle puolen, ja valtiota ei tulisi hylätä paikallisella päätöksellä. Tämän vastatoimiksi tarvitaan yhteisvaurauteen perustuvia yrityksiä jotka työskentelevät yhdessä kosmo-lokaalin julkisen elimen muodostamiseksi, joka kykenee luomaan lainsäädännölle suotuisat olosuhteet. Bauwens on esittänyt, että medän tulee luoda“partnerivaltio”-malli jossa hallitukset aktiivisesti tukevat lokalisoitua yhteisvaurausperusteista tuotantoa ja kosmo-lokalismia. Viime aikoina hän on tehnyt pioneerityötä mallin parissa FLOK projectissa Ecuadorissa.

Kolmas este liittyy aineettomaan pääomaan. Globaali lainsäädäntö, jota on puskettu WTO TRIPSin ja TPP:n kautta, on kaikissa tapauksissa pyrkinyt saattamaan yhteen jäsenvaltiot länsimaisen aineettoman pääoman regiimin piiriin, joka perustuu positivistiseen oikeuteen. Positivistinen oikeus perustermein tarkoittaa yksinkertaisesti sopimusoikeutta. Se ei tunnusta kontekstuaalista, eettistä, kulttuurista tai historiallista dimensiota asian käytössä tai hallinnassa; se yksinkertaisesti sanoo, että jos olet allekirjoittanut sopimuksen — anna se tänne tai muuten. Tämän takia tietyt yritykset yrittävät ostaa hengityskoneresursseja hallinnolta, niinkuin Bechtel osti Cochabamban vesivarat, ja sitten nostaa veden hintaa asukkaille. Hengityskoneresurssijärjestelmien ostaminen ja myyminen on täydellisen ”oikeutettua” positivistisessa oikeudessa, mutta se on usein ristiriidassa ihmisten tarpeiden ja elinolosuhteiden kanssa. Nykypäivänä monet kuolevat tauteihin ympäri maailman koska he eivät pääse käsiksi halvempiin lääkkeisiin jotka heidän tautinsa parantaisivat. Tämä johtuu siitä, että tietyt aineettoman pääoman regiimit eivät salli ihmisten tuottaa paikallisia versioita. Globaali neoliberaali pakotus joka  peittää maailman aineettoman pääoman regiimiiin, joka kohtelee tietoa niukkana, ja perustuu puhtaaasti investoinnin ja tuoton logiikkaan, haittaa kosmo-lokalismia. Meidän tulee normalisoida tieto- ja design-yhteisvauraus oman työmme kautta, ja kehittää tiedon / designin jakamista ja lisensointijärjestelmiä, jotka vapauttavat tietoa maailman muuttamiseen positiivisin tavoin. Kuten Kostakis & Bauwens esittävät, ”yhteisvauraus tulee luoda ja siitä tulee taistella ylikansallisella, globaalilla tasolla” (2015, p. 130).

Historian painolastista viimeisimpiä on konsumerismin kulttuurillinen kaava. Se on syvästi juurtunut viime vuosisadan aikana, milloin ihmisille on opetettu ja he ovat oppineet useita ideoita ja asenteita. Se, että omanarvontuntomme perustuu siihen mitä me omistamme ja kulutamme. Se, että ei ole väliä mistä tuote tulee ja minne se menee käytön jälkeen. Se, että muut ihmiset tekevät asioita meille, ja me vain teemme rahaa jotta voimme ostaa niitä. Se, että jos jokin hajoaa, on parempi ostaa uusi kuin korjata vanha. Kosmo-lokalismi on kulutuskulttuurin antiteesi, ja vaatii ihmisiltä halukkuutta oppia miten tehdä asioita, halukkuutta kokeilla ja korjata asioita (tai tietää muita jotka voivat!), eksyä ongelmanratkaisuun ja olla tarpeeksi kärsivällinen niistä yli pääsemiseksi, työskennellä ihmisten kanssa ja jakaa ja oppia, ja välittää mistä jokin tulee ja minne se menee, mikä lopulta sulkee resurssi- ja jätekierrot.

Tulevaisuudenkuvia

Päätämme tämän tutkailevan esseen toteamalla, että on useita tulevaisuudenkuvia jotka liittyvät kosmo-lokalismiin. Tämän rakenteellistamiseksi käytän Datorin neljää arkketyyppistä tulevaisuudenkuvaa, lähtöpisteenä, ja tunnustan syvemmän skenaariotyön tarpeen.

Jatkuva kasvu: Kosmo-lokalismi käytössä

Jatkuvan kasvun tulevaisuudessa, me todennäköisesti näemme suurten pelureiden verkostokapitalismin, alustaoligarkit kuten Google, Facebook, Apple jne. sekä muut netarkisen kapitalismin muodot, olevan suuressa roolissa kosmo-lokalismin potentiaalin kaappaamisessa (esim. Google Make ™ ja Facebook Fabricate ™).

Tässä skenaariossa valmistustilat voidaan laittaa franchise-malliin, jossa, ottaen huomioon korporaatiomuotojen kyvykkyys systematisoida kannattavat mallit, niitä ilmestyy joka paikkaan, ja ne disruptoivat teollisuudenaloja jotka ovat kytköksissä materiaalintuotantoon. Alustat, samanlaiset kuin Airbnb ja Uber, mahdollistavat ihmisten julkaista heidän omia designejaan käytetyille alustoille, mutta alusta veisi suuren prosenttiosuuden heidän saamista voitoistaan. Designiin osallistujat saavat elinkeinonsa (kuten Uberin tai Taskrabbitin tapauksessa), mutta eivät koskaan tarpeeksi rahoittaakseen tai kehittääkseen robustia itseään pyörittävää liiketoimintaa, mikä luo riippuvuussuhteen.

Koska korporaatiomuoto selviää ja todellakin kukoistaa etsimällä kustannussäästöjä porsaanrei’istä (veroparatiisit, lapsityövoima) ja tämän avulla luo sosiaalisia ja ekologisia uskoisvaikutuksia, on epätodennäköistä että sellaiset etuoikeudet ja järjestelmät olisivat kovinkaan sitoutuneita kehittämään kiertotalouksia ja teollisuusekologioita, jotka vastaisivat todelliseen kestävyyskriisiin. Vaikka alkunperin nämä etuoikeudet kykenivät luomaan työpaikkoja (disruptoimalla muita), aika samalla tavalla kuin Uberin suunnitelma käyttää hyväksi kuskittomia autoja,  Google Make ™ ja Facebook Fabricate ™ -tyyppiset yritykset voitaisiin jossain vaiheessa automatisoida täysin.

Lopulta lupaus globaalista tieto- / design-yhteisvauraudesta on transformoitunut ”yhteisvaurauden köyhyydeksi” — jossa pääoma vaanii ja tuottaa itsensä uudelleen maailmanlaajuisesti mukanaolijoiden anteliaisuuden kautta.

Romahdus: kosmo-lokalimi sivistyksen boottaajana

Romahdusskenaario, luultavasti, luo nopeimman reitin kosmo-lokalismin prosessin voimaannuttamiseen, mutta ei ilman monia ongelmia. Sellaisessa skenaariossa, olipa kyse massiivisesta ympäristöllisestä, taloudellisesta tai poliittisesta disruptiosta, yhteiskunnat ajautuvat ”pelastuslautta”-selviytymisjärjestelmiin. Ilman globalisaatiota, ilman tuloja tai tapauksessa jossa hyperinflaatio ,ruokapula, vesipula, energiakatkokset ja tämänkaltaiset ilmiöt uhkaavat, kosmo-lokalismi muuttuu tärkeäksi survivalististrategiaksi.

Yhteisöjen ja kaupunkien tarvitsee nopeasti kehittää perusomavaraisuus, ja epäilemättä sellainen vivuttaisi kosmo-lokalismin tämän mahdollistajaksi. Avainasia on osaaminen liittyen koneisiin, lääkkeisiin, ruoantuotantoon, vesijärjestelmiin, rakentamiseen, ajoneuvoihin, jne. Miten ihmiset pääsisivät käsiksi näihin, kuitenkin, jos ei ole kansallisia järjestelmiä ja rakenteita, jotka ylläpitävät globaalia verkkoa, pilvipalveluita, sääntelylaitoksia, satelliitteja, ja yhteistyöjärjestelmiä joilla ylläpidetään verkkoturvallisuutta (esim. hakkerointien varalta)?

Sellaisessa skenaariossa pääsy globaaliin tieto- / design-yhteisvaurauteen ei olisi olemassa, tai se olisi rajoitettu tai rikki. Sen sijaan on todennäköistä, että ihmiset muodostaisivat mesh-verkkoja, käyttäisivät hitaasti synkronoivia pilvijärjestelmiä palvelunestohyökkäyksiä vastaan, kokisivat vakavia hakkerointi- ja verkkovirusdisruptioita ja kamppailisivat pelkän perusinfrastruktuurin ylläpitämisen kanssa kun globaali verkko ajautuu anarkiaan.

Läpimurrot valmistusteknologioissa ovat kaukainen muisto, sellaiset yhteisöt kamppailisivat tuotantokapasiteetin ylläpitämiseksi selviytymistasolla, joka riippuu mistä tahansa globaalista tietoresurssista mihin voidaan päästä käsiksi tai mikä voidaan pelastaa.

Kurinalainen alasajo: Kosmo-lokalisoitujen kaupunkivaltioiden liitto

Kurinalaisen alasajon skenaariossa tietyt megakaupungit, jotka ovat linkittyneet toisiinsa monikansallisten verkostojen kautta, ovat kriittisessä roolissa yhä suurempien ekologisten, poliittisten ja resurssiongelmien läpi luovimisessa. Globalisaatio oli toinen aikakausi, ja tässä skenaariossa ihmiset elävät kaupungit ylittävissä liittokunnissa.

Disruptoitu kauppa ja kuljetuskustannukset saattavat pakottaa kaupunkeja olemaan tietyssä roolissa perustarpeiden kosmo-lokaalissa tuottamisessa. Johtuen budjettirajoitteista, kaupungit saattavat luoda kaupunginlaajuisia jakamistlaouksia ja solidaarisuusjärjestelmiä, joissa kaikkia kynnelle kykeneviä kansalaisia pyydetään tarjoamaan tietty määrä aikapankitettua tukea. tai muuten heitä julkisesti rangaistaan / häpäistään. Resurssi-, energia- ja jäterajat pakottavat kaupunkeja luomaan kiertotalouksia, jotka sulkevat resurssikiertoja. Tämä transformaatio jätekaupungeista sosiaaliseen ja ekologiseen kurinalaisuuteen vaatii vallankumouksellista intohimoa, ja ei-konformistit saavat tuta nahoissaan rankasti, tai heidät ajetaan pois kaupungista. (Katso sci-fi -tarina “The Exterminator’s Want-Ad”, kirjoittanut Bruce Sterling Shareable Futuresissa, joka on tästä esimerkki.)

Koska kaupungeilla on tarpeellinen kokoluokka, tietoa, resursseja, markkinoita ja ihmisresursseja, ne kykenevät toteuttamaan kosmo-lokalistien aloitteet tehdä niistä niin omavaraisia kuin mahdollista. Kaupungit, erityisesti suurkaupungit ja megakaupunkialueet, tuottavat omat kulkuneuvonsa, ruoantuotantojärjestelmänsä (käytettäväksi kaupungissa ja maalla), tietokoneensa, koneensa, tekstiilinsä ja monet muut hyödykkeet. Kosmo-lokalismi on tärkeässä roolissa salliessaan kaupungeille pääsyn tietoon ja designiin joita ympäri maailman tuotetaan, ja erityisesti toisten kaupunkien sisäisesti kehittäessä tuotantoaan. Teknologia jatkaa kehittymistään ja sitä jaetaan, erityisesti jotta tuettaisiin urbaanien keskusten elinkelpoisuutta. (Katso esimerkiksi FabCity).

Kaupungin omat krediitit mahdollistavat arvon vaihdannan kaupungissa ja maaseutualueilla. Kaupungit ylittävä krediittijärjestelmä mahdollistaa arvon vaihdannan suurten kaupunkien kesken globaalisti, ja se auttaa kosmo-lokalismin prosessia mahdollistamalla ei-materiaalisen arvon vaihdannan (ideat / design) käyttäen globaalia design-yhteisvaurautta, joka pääosin on kaupunkiliittojen pyörittämä, ja joka tukee kriittistä ei-kosmo-lokaalia kauppaa.

Transformaatio: Monikansallinen yhteisvauraustalous

Transformaatioskenaari on sellainen jossa kosmo-lokalismia tukee ”Partnerivaltio”, niinkuin Bauwens on kuvannut, ja jossa kosmo-lokalismilla on aidosti suuri vaikutus kestävyyden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ongelmien ratkaisussa. Partnerivaltiomallissa valtiolla on tärkeä rooli vertaistuotantoperusteiseen yhteisvaurauteen investoinnissa, ja kaupunkilaisten kapasiteetissa käyttää avointa tietoa itsensä voimaannuttamiseen ja omalle yhteisölle tuottamiseen. Kosmo-lokalismin perspektiivistä valtio myös tukisi ruohonjuuritason pyrkimyksiä voimaannuttaa lokalisoitua suunnittelua, tuottamista ja jakamista.

Koska valtion strategia on eksplisiittisesti tekijäyritysten ruohonjuuritason voimaannuttamisessa, oletetaan että transformaatioskenaariossa yhteisöt ja kansa kykenisivät suuriin harppauksiin eliminoidessaan köyhyyden ja ratkaistessaan kestävyysongelmia. Voimaantuneena tieto- ja design-yhteisvauraudesta, valtion tuesta ja uusista lokalisoidun valmistuksen ja tuotannon teknologioista, ihmisillä olisi uusia mahdollisuuksia oman maailmansa muotoiluun.

Toinen transformaatioskenaarion aspekti on paljon jätteitä sivutuotteinaan päästävien valmistettujen hyödykkeiden eliminointi, mikä vivuttaa additiivisten valmistustekniikoiden potentiaalia ja radikaalisti leikkaa globaaliin kuljetukseen liittyviä päästöjä (olettaen maahantuonnin substituutioprosessin). Tämä transformaatioskenaario vaatisi jonkinlaista lokalisoitua strategiaa. Tässä tämä on kuviteltu olevan uuden kosmo-lokalismin ekosysteemien ”mikroklusterit”.

Teollisuusklusterit ja -käytävät ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä, mutta ne ovat suuren skaalan juttuja ja vaativat intensiivisiä pääomainvestointeja. Kosmo-lokalismin teknologiat ja megakaupunkialueiden geografia mahdollistaisivat mikroklusterien synnyn varsin nopeasti ja helposti. Sellaisilla kosmo-lokalismin mikroklustereilla saattaisi olla seuraavanlaisia piirteitä:

  • Yhteisö- ja työntekijäomisteisten tekijäyritysten kehittäminen (Avointen Osuuskuntien periaatteiden mukaisesti) korkean teknologian valmistuslaitteistolla, jonka yhteisö on aloittanut mutta jota valtio tukee;
  • Mikroklusterien koordinaatio: paikalliset yritysekosysteemit ilmentyvät jakamisen ja vaihdannan alustojen kautta (softajärjestelmät) ja niillä on ihmisten pyörittämä hallinto ja tuki joka tekee resurssi- ja tarvetäsmäytyksen, mikä toteuttaa kiertotalouden / suljetun kierron tuotannon mahdollisuuden;
  •  Avoimen Arvon Verkostojen (Open Value Network, OVN) periaatteiden pohjalta rakennetut mikroklusterit, jotka tarjoavat sosiaalisen inkluusien yhteisötasolla, sisäistävät vertaistuotetun arvon osuustoiminnallisiin yrityksiin, samalla kun ne ulkoistavat designin ja tiedon arvon globaalille yhteisvauraudelle;
  • Uudet pääomainvestoinnin järjestelmät jotka, vaikka ne eivät noudata Piilaakson venture capital -malllia, mahdollistavat tekijäyritysten skaalautumisen nopeasti, yhdessä Yhteisvaurauteen Perustuvien Vastavuoroisten lisenssien (Commons Based Reciprocity Licenses, CBRL) kanssa, jotka tarjoavat taloudellisen moottorin yhteisvaurauteen suuntautuville avoimille osuuskunnille;

Alkukustannusten leikkaaminen, pienemmät riskit ja pienemmät markkinoillepääsyn esteet, alueiden salliminen kohdistaa maahantuonti substituutiolle ja viedä maasta tietoa ja designia resursseina käyttäen CBRL:iä.

Lokaalit ja globaalit online- ja cybervaluutta/luottojärjestelmät saattavat olla suuressa roolissa kosmo-lokalismissa, ja ne auttavat taloudellisen arvon ja investointien vaihdantaa ajan ja paikan yli tavoilla, jotka eivät rajoitu perinteisen valuutan pääomavirtoihin. Jotkut näistä saattavat ottaa käyttöön CBRL-periaatteita (avoimien osuuskuntien luottojärjestelmä). Nämä voidaan yhdistää OVN-arkkitehtuurien kanssa niin, että yhteisvaurausperusteinen vertaistuotanto kehittyy ja sitä tuetaan makroekonomisella tasolla (CBRL:ien avulla) sekä mikroekonomisella tasolla (OVN-pohjaiset yritykset). Viimeisenä, cyber- ja verkkovaluutat saattava olla suuressa roolissa mahdollistaessaan vaihdannan mikroklusterialueiden kesken, mm. Phyles and Transnational Economic Collectives — niin että kauppa edistää ja parantaa lokalisoitua tuotantoa sen sijaan että se vain korvaisi ei-lokalisoituja hyödykkeitä sekä niihin perustuvia työpaikkoja.

Loppusanat

Kosmo-lokalisointi ei ole maaginen lääke maailman ongelmien tai globalisaation haittojen ratkaisuun. Se tarjoaa mahdollisuuden, joka kehittyy eri suuntiin riippuen vaihtoehtoisista tulevaisuuksista joita me kohtaamme ja autamme luomaan. Kasvavana ongelmana ja mahdollisuutena meille on tärkeää tarkastella sen rajoitteita, mahdollisuutta omaksumiselle, väärinkäytölle ja sen kykyä transformoida. Tulevina vuosina meitä tullaan painostamaan rohkeisiin ratkaisuihin ja kokeiluihin jotka auttavat meitä ottamaan kantaa sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin, päätökset ja ongelmat, jotka kaikki joudutaan tekemään robustin ymmärryksen pohjalta kosmo-lokalismin potentiaalisista hyödyistä ja varjopuolista. Toivottavasti tämä essee tarjosi erään käyttökelpoisen askelman tälle polulle. Pyydän teitä mukaan keskusteluun siitä mitä kosmo-lokalismi saattaisi tarkoittaa poliittiselle taloudelle, jonka haluamme luoda yhteiselle tulevaisuudellemme.

Viitteet

Bauwens, M. (2006). The Political Economy of Peer Production. Post-Autistic Economics Review (37).

Cavanagh, J., Mander, J. (2003). Alternatives to Economic Globalisation. San Francisco: Berrett-Koehler.

Hayden, P. (2004). Cosmopolitanism and the need for Transnational Criminal Justice: The Case of the International Criminal Court. Theoria (August ).

Held, D. (2005). At the Global Crossroads: The End of the Washington Consensus and the Rise of Global Social Democracy? Globalizations, 2(1), pp. 95–113.

Hines, C. (2002). Localization: A Global Manifesto. UK: Earthscan.

Kostakis, V. & Bauwens, M. (2014). Network society and future scenarios for a collaborative economy. Basingstoke, UK: Palgrave Macmillan

Kostakis, V. Niaros, V. Dafermos, G. & Bauwens, M. (2015) Design global, manufacture local: Exploring the contours of an emerging productive model, Futures 73 (2015) 126–135

Norberg-Hodge, H. (1992). Ancient Futures: Learning from Ladakh. San Francisco: Sierra Book Club.

Ramos, J. Bauwens, M. and Kostakis, V. (Forthcoming 2016), P2P and Planetary Futures, In Carson, R. (Ed.), Critical Posthumanism and Planetary Futures, Springer, Zurich.

 

Lähde:

https://blog.p2pfoundation.net/cosmo-localism-futures-material-production/2016/06/01

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.