Kiertotalous

Kiertotalous pyrkii maksimoimaan tuotteiden, komponenttien ja materiaalien sekä niihin sitoutuneen arvon kiertoa taloudessa mahdollisimman pitkään. Kiertotaloudessa tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä. Usein tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla sekä digitaalisiin ratkaisuihin perustuvalla älykkyydellä.

Kiertotalouden suurin arvopotentiaali ei ole materiaalivirroissa tai jätteessä. Niitä arvokkaampia hyödyntämistapoja ovat muun muassa laitteiden huolto, uudelleenkäyttö ja uudelleenvalmistus. Lähtökohtana tulisikin olla arvon mahdollisimman tehokas kierto ja jätteen synnyn ehkäisy, ei siis jätteen määrällisesti mahdollisimman suuri hyödyntäminen raaka-aineena tai energiana.

Kiertotalouden tausta-ajatuksena on, että ihmiskunta ei pysty käyttämään loputtomasti neitseellisiä luonnonvaroja, vaan tarvitaan viisaampaa resurssien käyttöä (ks. myös resurssiviisaus) ja siirtymistä pois lineaarisesta ”take-make-waste”-mallista. Ylikulutus, väestönkasvu ja ilmastonmuutos pakottavat yhteiskunnat muuttumaan tehokkaammiksi ja vähäpäästöisemmiksi. Vaikka kiertotaloudella on vahvat ympäristö- ja ilmastoperusteet, se kytkeytyy vahvasti mm. talouskasvun mahdollisuuksiin, työpaikkojen luomiseen, digitalisaation hyödyntämiseen sekä yksityiseen kulutukseen ja julkisiin hankintoihin.

 

Ellen MacArthur Foundation on kehittänyt geneerisen kiertotalouden viitekehyksen seitsemän eri koulukunnan pohjalta.

  1. Uudistuva suunnittelu (engl. regenerative design). Yhdysvaltalaisen John T. Lylen luoma biologisiin ja synteettisiin materiaaleihin jakautuva malli loi luultavasti perustan nykyiselle kiertotalouden mallille.
  2. Suoritetalous (engl. performance economy). Jo 1970-luvulla kiertoihin perustuvaa taloutta visioineen Walter Stahelin lanseeraamassa suoritetaloudessa edistetään tuotteen iän pidentämistä, pitkäikäisiä hyödykkeitä, uudistamista ja jätteen ehkäisyä erityisesti palveluiden keinoin. Suoritetaloudessa myydään käyttöoikeutta ja haluttua lopputulosta fyysisten hyödykkeiden omistajuuden sijaan.
  3. Kehdosta kehtoon (engl. Cradle to Cradle design). Michael Braungartin ja Bill McDonoughin kehittämä konsepti ja sertifioitu prosessi tuotteiden suunnittelemiseksi siten, että tuote tai sen materiaalit ovat helposti uudelleen hyödynnettävissä käytöstä poistamisen jälkeen.
  4. Teollinen ekologia (engl. Industrial Ecology). Tieteenala tutkii teollisuuden energia- ja materiaalivirtoja systeemitasolla tavoitellen suljettuja kiertoja eri toimijoiden välillä, paikallisiin ympäristöolosuhteisiin sopeutuen ja luonnon ekosysteemejä imitoiden.
  5. Biomimiikka (engl. biomimicry). Luonnossa esiintyvien ilmiöiden tutkiminen ja ymmärtäminen sekä soveltaminen tekniikan tutkimukseen ja kehittämiseen.
  6. Sininen talous (engl. TheBlue Economy). Gunter Paulin julkaisujen perustalle rakentuva avoin liike tuo yhteen konkreettisia case-tapauksia, joissa jätteet nähdään raaka-aineena uuden liiketoiminnan synnyttämiseksi. Liikkeen fokus on useimmiten ruohonjuuritason yritystoiminnan tukemisessa.
  7. Permakulttuuri (engl. permaculture). Australialaisten ekologien Bill Mollisonin ja David Holmgrenin alun perin maataloutta tarkasteleva, mutta sittemmin kokonaisvaltaistunut luontoa kunnioittava rakennetun ympäristön suunnittelufilosofia.

 

Periaatteet

Ellen MacArthur Foundation jaottelee kiertotalouden viiteen periaatteeseen.

1. Jätteen poistaminen suunnittelun keinoin

Jätettä ei synny, jos tuotteet ja palvelut suunnitellaan alun perin niin, että ne kyetään käyttämään uudelleen, uudelleenvalmistamaan tai kierrättämään uusiomateriaaliksi siten, että niihin sitoutunut arvo pysyy osana talouden kiertoa mahdollisimman tehokkaasti.

2. Elinkaarien pidentäminen muunneltavuuden avulla

Modulaarisuus, muunneltavuus ja mukautuvuus ovat keskeisiä ominaisuuksia nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, jotta tuotteita voidaan kehittää ja parantaa tekemättä koko tuotetta uudelleen.

3. Uusiutuvaan energiaan tukeutuminen

Kiertotalouden näkökulmasta tuotantosysteemien/arvoketjujen tulisi tavoitella uusiutuvan energian hyödyntämistä 100 prosenttisesti, sillä uusiutuva energia on itsessään kiertävää.

4. Systeemiajattelu (engl. systems thinking)

Kiertotaloudessa on keskeistä tarkastella systeemin kaikkia osia kokonaisuutena yksittäisten palasien sijaan. Systeemiajattelussa viitataan usein valtaosaan todellisen maailman systeemeistä, jotka ovat epälineaarisia, takaisinkytkeytyviä ja keskinäisriippuvaisia. Ymmärrys monimutkaisen systeemin vaikutusyhteyksistä mahdollistaa systeemitason optimoinnin, jolloin ei pelkästään tyydytä osaoptimoimaan ja tekemään asioita oikein (tehokkuus), vaan keskitytään tekemään oikeita asioita (vaikuttavuus) laajempaa kokonaisuutta palvellen.

5. Jäte on ruokaa

Biologisten kiertojen näkökulmasta tuotteiden ja palveluiden jätteen turvallinen palauttaminen osaksi ravinneketjua on olennainen osa kiertotaloutta. Esimerkiksi maatalouden ja elintarviketeollisuuden biomassoja voidaan hyödyntää orgaanisten lannoitteiden valmistukseen.

 

Liiketoimintamallit

Mm. Accenture[6] ja Deloitte[7] ovat kirjoittaneet kiertotalouden liiketoimintamalleista.

Tuote palveluna

Tuote palveluna -liiketoimintamallissa käyttöoikeus korostuu omistamisen sijaan. Tällöin palveluntarjoaja vastaa tuotteen omistajuuden kokonaiskustannuksista ja asiakas maksaa vain palvelun tai tuotteen käytöstä, esimerkiksi liisaussopimukseen perustuen. Malli luo palveluntarjoajalle kannusteen mahdollisimman kestävien ja pitkäikäisten tuotteiden suunnitteluun ja valmistukseen.

Suomessa esimerkiksi Lindström Oy tarjoaa vaihto- ja vuokramattopalveluita[8] ja RePack liisaa uudelleenkäytettäviä pakkauksia verkkokaupoille.

Tuotteen elinkaaren pidentäminen

Tuotteiden ja niiden komponenttien elinkaaren pidentämistä voidaan tehdä muun muassa korjaamisen, päivittämisen, uudelleenvalmistamisen ja jälleenmyynnin keinoin.

Suomalaisista yrityksistä esimerkiksi Ponsse tehdaskunnostaa käytettyjä osia[9] ja Iskun RealGreen-ketju tarjoaa kierrätys- ja jälleenmyyntipalvelua käytetyille huonekaluille.

Jakamisalustat

Jakamisalustoilla viitataan palveluihin ja ratkaisuihin, jotka mahdollistavat tavaroiden ja resurssien hyötykäytön lisäämiseen muun muassa vuokrauksen, myymisen, jakamisen ja vaihtamisen keinoin, niin b2b kuin c2c markkinoillakin. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on Airbnb, jonka kautta kuka tahansa voi vuokrata omia tyhjiä tilojaan esimerkiksi matkailukäyttöön.

Liiketoimintamallia hyödyntäviä suomalaisia yrityksiä ovat muun muassa Kuinoma, Huuto.net, Tori.fi ja Sharetribe.

Kiertoketju

Kiertoketju-liiketoimintamallissa toiminta perustuu fossiilisten energialähteiden ja uusiutumattomien luonnonvarojen korvaamiseen uusiutuvalla energialla ja biopohjaisilla tai täysin kierrätettävillä materiaaleilla.

Suomessa esimerkiksi UPM, Neste ja St1 ovat kehittäneet uusiutuviin raaka-aineisiin pohjautuvia polttoaineita.

Palautuminen ja kierrätys

Palautumiseen ja kierrätykseen perustuvassa liiketoiminnassa jätettä ja sivuvirtoja hyödynnetään toiseen käyttötarkoitukseen esimerkiksi teollisissa symbiooseissa.

Suomessa esimerkiksi Globe Hope valmistaa tekstiilituotteita kierrätysmateriaaleista, Destamatic tuottaa puukiveä rakennus- ja pakkausjätteestä, ja Napapiirin Energia ja Vesi hyödyntää bioenergialaitoksen tuhkia metsänhoitoon tarkoitetun tuhkaraelannoitteen valmistukseen.