Maailman suurimman armeijan suojaama USA:n talousimperiumi on kasvanut kaikkein kehittyneimmäksi kapitalistiseksi järjestelmäksi joka on koskaan ollut olemassa. Mutta huolimatta suhteellisen korkeasta elintasosta ja ennennäkemättömästä vauraudesta, USA on myös onnistunut kehittämään maailman korkeimmat määrät mielisairautta. Vuonna 2009, World Mental Health survey havainnoi USA:n olevan maailman mielenterveystilastojen pohjalla 47.4%:lla — lähes puolet populaatiosta — olevan mielenterveyden häiriöitä. WMH:n massiivisen kyselyn mukaan lähes kolmasosa USA:n kansalaisista kamppaili ahdistuksen kanssa ja viidesosa kärsi masennuksesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai muista mielen ailahteluista.
Melankolia & Syrjäytyneet USA:n Imperiumin Puutarhassa
Vaikka psykologinen hyvinvointi on varsin monimutkainen asia mitattavaksi (erityisesti niin suuressa mittakaavassa), masennuksen tutkimus USA:ssa selkeästi näyttää erittäin köyhillä alueilla olevan suuret määrät masennusta.
Köyhyys on, tottakai, erittäin hyvä syy tuntea itsensä surulliseksi, mutta jos köyhyys aiheuttaisi laajamittaista masennusta, me löytäisimme pahimmat masennustilastot kaikkein köyhimmiltä alueilta. Ja se ei ole mitä me löydämme. Mielisairauksien yleisyys Meksikossa, maassa jossa henkilön tulotaso on kolmasosa USA:n tasosta, oli vain 26% saman WMH:n tutkimuksen mukaan — ja huonon mielenterveyden oireita näkyi Nigeriassa vain 12%:lla, jotka tienaavat kymmeneksen siitä mitä ihmiset USA:ssa!
Köyhyys on osa ongelmaa — mutta selkeästi ei koko tarina…
Linkit tulotason, syrjäytymisen ja mielenterveyden välillä
Toiset tutkimukset näyttävät vahvan korrelaation korkean tulojen eriarvoisuuden ja mielisairauksien välillä — erityisesti masennushäiriöiden osalta. Tämä on totta kansainvälisellä tasolla, sekä yksittäisten maiden & USA:n osavaltioiden tasolla. Mielisairauksien oireita raportoidaan eniten tiheimmin asutuilla urbaaneilla alueilla, musta- ja ruskeaihoisten yhteisöissä sekä naisten keskuudessa yleisesti (huolimatta rodusta), ja kaikki nämä ovat historiallisesti eniten hyväksikäytetyimpiä kapitalistisissa tuotantomalleissa.
Sen, miksi me havaitsemme niin epäintuitiivisen paljon henkisesti pahoinvoivia kaikkein rikkaimmissa yhteiskunnissa historian mittaan, selittäminen ei vaadi järin suurta mielikuvitusloikkaa. Ja — koska tämä artikkeli on mielipide eikä akateemista paatosta johonkin sosiologiseen kaanoniin — on hyvinkin erittäin vähän pahamaineisen kirjoittajan oikeuksieni piirissä tehdä tuo loikka…
Kapitalismin & Liberalismin lopputulema tulisi masentaa sinua
Loppuvaiheen kapitalismin yhteiskunnissa — kuten USA:ssa — selkeästi tuotetaan ideaalista ympäristöä suuren massan psykologiselle — tai jos voin käyttää vähemmän suosittua termiä — henkiselle kriisille. Tämä analyysi ei ole uusi — Marx itse ennusti kapitalismin johtavan tämänkaltaisiin kriiseihin. Tätä kutsutaan alienaatioksi. Hän uskoi lajiolemuksemme olevan muutakin kuin pelkän ruoan, veden, suojan ja seksin etsiminen, vaan myös ympärilä olevan maailman tuottaminen ja yhteisluominen. Ja vapaa tahto tuottaa maailmansa omalla työllään joka on täynnä ihmisolennon lajiolemusta. Koska kapitalismin alla ihmisen arvo vedetään välistä siltä joka omistaa työkalut ja materiaalit joilla nämä ympäristöt luodaan, hän ennusti että me muuttuisimme yhä enemmän vieraantuneiksi omista elämistämme sekä dissosioituneiksi ympäröivästä yhteiskunnasta.
Me tuntisimme itsemme irtaantuneiksi asioista koska me emme valinneet niiden tekemistä.
Todellisia mielenterveyden häiriöitä on tottakai olemassa. Mutta — kuten joku joka sai useamman diagnoosin nuorena — ihmettelen kuinka moni meidän niinkutsutuista toimintahäiriöistä, sekä minun että ympärilläni olevien, ovat oikeasti vain asianmukaisia ja täysin terveitä reaktioita mielettömiin olosuhteisiin.
Loppujenlopuksi — miksi en tuntisi syvää tragediantunnetta kun kohtaan sen seikan että maani vie ekosysteemimme peruuttamattoman ilmastonmuutoksen suohon?
Ja eikö ihmisten tulisi olla yöllä ahdistuksen tai ympäripyöreän ja pakottavan vaiston varassa siitä että jokin on syvästi pielessä siinä miten kaikkien meidän odotetaan nousevan kellon mukaan, menevän töihin, tulevan kotiin, katsovan telkkaria, juovan, kuluttavan ja tekevän tämän kaiken uudelleen? Onko ihminen todella ”sairas” koska hän on tullut vakuuttuneeksi siitä että tämä ei ole ollenkaan sitä mitä sen tulisi ola tai että heidän todellisuutensa on heidän valtansa ja tietonsa ulkopuolisten irrationaalisten voimien hallussa?
Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä mietittäväksi — ehkä koska he ovat oikeassa. Ehkä, kuten Liisa löysi itsensä yhtäkkiä Ihmemaasta, se todella on maailma — eivätkä he itse — joka on tullut hulluksi.
Solidaarisuudesta,
John Laurits
Tämä postaus Capitalism & Mental Illness: Reflections on the Human Costs of Profit julkaistiin ensin sivulla JohnLaurits.com