Kapitalismi hyväksikäyttää kehon vastetta traumaattiseen stressiin

Suuri taantuma, kuten sitä edeltävät talouskriisit, rasitti kehoja ja psyykeitä yhtä paljon kuin se rasitti pankkitilejä ja elämäntyylejä. Itsemurhia, perheväkivaltaa, stressiperäisiä sairauksia ja mielisairauksia nähtiin kriisin aikana enemmän. Monille nämä vaikeudet jatkuvat. Jopa kapitalismin huippuaikojen riippuvuus sosiaalisista hierarkioista — yhdistettynä sen ennustamattomiin kasvun ja kutistumisen sykleihin — aiheuttavat ahdistusta, joskus traumaattisen stressin pisteeseen asti.
Vuosikymmeniä tutkijat ovat dokumentoineet fyysisen stressin aiheutuvan sosiaalisista hierarkioista. Esimerkiksi Nancy Adler havaitsi että havaittu sosioekonominen asemamme on hyvä selittäjä sydäntaudeille, lihavuudelle ja stressihormoneille jotka kiertävät kehossa. Riippumatta siitä kuinka vakaat ihmisen olosuhteet ovat, subjektiivinen tulkinta omasta itsestä alemmassa asemassa lisää stressiperäisiä sairauksia. Tästä johtuen köyhät Appalakkien kaivostyöläiset varakkaassa USA:ssa kokivat enemmän statukseen liittyvää stressiä kuin suhteellisesti köyhempi afrikkalaisyhteisö jossa suurin osa eli samanlaisissa talousvaikeuksissa. Lisäksi suurimman taloudellisen eriarvoisuuden maissa on suurin määrä ihmisiä joilla on stressiperäisiä sairauksia.Kapitalismin arvaamattomat taloussyklit myös lisäävät stressiä. Kehon reaktio uhkiin on kiihtynyt valppaus, erityisesti kun mukana on uskomus siitä että on pakko tehdä jotain jotta välttää vahingoittumasta. Traumakielellä me viittaamme tähän hypervigilanssin tilana, tai tarpeena jatkuvasti skannata ympäristöä mahdollisten menneiden uhkien uudelleenesiintymisen varalta jotka jälleen kerran vaarantavat yksilön selviytymisen. Kapitalistisessa ja globaalissa taloudessa eläminen tuntuu vaativan hypervigilanssia ja jatkuvaa skannausta mahdollisen työpaikan menetyksen ja eläketilien arvonlaskun varalta, jos nyt ei sitten koko markkinan sekä paikallistalouksien tuhoutumisen varalta.

Suurimmalle osalle rahallisesti prekaareista (yhä vain kasvava sektori populaatiosta) kapitalismi luo samankaltaisen tilan kuin psykologinen dominointi joka voi syntyä kun ihmisiä pidetään vangittuina. Psykologinen dominointi syntyy todennäköisemmin kun 1) uhka on ennalta-arvaamaton ja 2) on suhteellisen turvallisuuden aikoja kaaoksen ja pahoinpitelyn keskellä. Psykologi Judith Herman havainnoi, ”Psykologisen dominoinnin äärimmäinen vaikutus on vakuuttaa uhri että syyllinen on omnipotentti, että vastarinta on turhaa, ja että hänen elämänsä riippuu siitä miten suopea hän on absoluuttisen määräysten noudattamisen kautta.” Varmastikaan kapitalismin psykologinen impakti ei ole niin vakava kuin ihmisellä jonka perusoikeus elää vapaana vahingoittumatta otetaan pois. Sen sijaan argumenttini on, että kapitalismi on enemmänkin prekaari kuin luotettava, ja että se luo olosuhteita jotka ovat usein epäinhimillisiä ja johtavat traumaattiseen stressiin.

Kirjassaan On Deep History and the Brain, Daniel Lord Smail yhdistää globaalin kapitalismin ja yhteiskuntahierarkiat kehon stressireaktioihin. Smail esittää, että kapitalismi hyväksikäyttää kehon selviytymisvasteita (esim. jäätymistä, tappelua, pakenemista ja alistumista) luomalla olosuhteet psykologiselle dominoinnille sekä tarjoamalla helpotusta voimattomuuden tunteeseen jonka kapitalismi ja yhteiskuntahierarkiat saavat aikaan. Smailin mukaan kapitalismi luo stressia arvaamattomuudella ja hierarkisilla valtarakenteilla, mutta se myös helpottaa stressiä tuottamalla talouden joka on järjestäytynyt addiktiivisten aineiden ja käytäntöjen tuotannon ja kierrättämisen ympärille.

Smail huomioi, että syntymästään saakka 1600- ja 1700-luvuilla globaali kapitalismi on järjestäytynyt luomaan ja ruokkimaan addiktioita. Ensimmäiset maahantuonnit Eurooppaan Afrikasta, arabimaista ja Amerikasta olivat kahvi, sokeri, kaakao, tupakka ja viinat — kaikki tajuntaa muokkaavia aineita. Tähän aikaan termi addiktio sai modernin merkityksensä pikemminkin itseaiheutettuna käyttäytymisenä kuin tilana jossa ollaan velkaa toiselle (eli maaorjuus) joka aiemmin oli se mikä erotti addiktin. Tämä siirtymä addiktion ymmärryksessä toi mukanaan uuden yhteiskuntajärjestyksen joka vei fokuksen pois ulkoisten kontrollimuotojen hallinnasta tapoihin vastata sisäisesti dominointiin lääkitsemällä sen vaikutuksia.

Nykyään addiktiivisten aineiden ja stressinhallinta-aktiviteettien käyttö on niin yleistä että on vaikeaa rajata sitä mikä on aineiden viihdekäyttöä ja mikä on elämäntyylin ylläpitoa. Addiktiot ovat laajalle levinnyt tapa hallita kiihtyvyyden ja häkellyksen tunteita, jotka monille ovat tavanomaisia vasteita paineeseen, joka aiheutuu siitä kun yritetään tienata leipä nykyisessä globaalissa taloudessa. Tyypillisesti me odotamme vaaraa, keho muuttuu joko aktivoiduksi niin että se menee äärimmäiseen kiihtyvyyden tilaan (johon viitataan termillä ”kohonnut vireystila”) tai se liikkuu kohti sammumistilaa vasteeksi perustavanlaatuiselle häkeltyneidyydelle (nimeltään ”hypovireystila”). Addiktiiviset aineet ja aktiviteetit ovat nykypäivänä jokapäiväisiä metodeja sellaisista tiloista poispääsyyn — uskonnon rooli historiallisesti on ollut tämä, erityisesti esiteollisessa maailmassa.

Kapitalismi ei ole ainoa sosiaalinen järjestelmä joka hyväksikäyttää kehon luonnollisia vasteita valtaan ja dominointiin. Kaikkien yhteiskuntien tulee kamppailla ihmiskapasiteetin riittävyydestä kun kestetään valtadynamiikkaa ja stressiä jota se voi keholle aiheuttaa. Status on sisäisesti liitetty valtaan ja se on esillä kaikissa yhteiskunnan muodoissa, jopa Inuiteilla, Navajoilla ja !Kung San:lla, jotka tunnetaan egalitaarisista yhteiskuntarakenteistaan. Se mikä on erona on se miten jäsenet käsittelevät heidän pyrkimyksiään statukseen ja valtaan. Pienemmissä ja egalitaarisemmissa yhteiskunnissa pyrkimykset voivat olla systemaattisesti heikennettyjä, olipa kyseessä sitten halventavat kommentit sitä kohtaan joka leuhkii menestyksekkäällä metsästysreissulla, tai niiden eristäminen jotka yrittävät kiusata toisia alistumaan. Kapitalismi eroaa sellaisista egalitaarisista yhteiskunnista kun se hyväksikäyttää olosuhteita, jotka aktivoivat traumaattisen stressin sen sijaan että sitä minimoitaisiin. Siinä missä egalitaariset yhteiskunnat vastaavat valtaan ja statukseen yrittämällä lieventää sen vaikutuksia, kapitalismi levittää traumaattista stressiä tavoilla jotka edistävät vallantavoittelua ja statusta, joka lopulta pitää koko systeemin toiminnassa.

Lähdeviitteet

Herman, Judith. 1997. Trauma and Recovery: The Aftermath of Violence—from Domestic Abuse to Political Terror. New York: BasicBooks.

Smail, Danial Lord. 2008. On Deep History and the Brain. Berkeley: University of California Press.

Waal, Frans De. 2005. Our Inner Ape: A Leading Primatologist Explains Why We Are Who We Are. New York: Riverhead Books.


Lähde:

Capitalism exploits the body’s response to traumatic stress

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *