Hajautettu ohjelmoitu yhteisvaurauden tuotanto

cDPO:t (yhteisvaurauteen suuntautuneet hajautetusti ohjelmoidut organisaatiot, commons-oriented decentralised programmed organisations) viitekehyksinä yhteisvaurausprojektien kehittämisessä ja tukemisessa

Bisnesmallin suunnittelu kaupalliselle palvelulle on melko yksinkertaista. Täytyy olla liiketoimintasuunnitelma joka tuottaa voittoa. On olemassa työkaluja kuten business model canvas jotka auttavat suunnittelemaan tuote-markkina -sopivuuden, lisäksi on tuhansia olemassaolevia yrityksiä jotka voivat toimia inspiraationa tarjoaman hinnoittelulle. Kun suunnitellaan yhteisvaurauteen suuntautuvaa projektia, hommat muuttuvat sameiksi. Mikä on projektin käyttöarvo ja miksi kukaan osallistuisi tuotantoon? Vertaisosallistuminen on kriittinen elementti yhteisvaurausprojektissa, sillä monia projekteja pyöritetään voittoa tavoittelemattomista organisaatioista ja täten lahjoitukset, hyväntekeväisyys ja vapaaehtoistyö ovat olennaisia tuotannolle. Nämä altruistiset panokset ovat hyviä, mutta ne eivät luo itseään ylläpitävää ekosysteemiä, johon yksilöt voisivat ottaa osaa. Kuten Michel Bauwens on jo aiemmin huomauttanut kymmenen vuotta sitten, monet yhteisvaurausprojektit ovat kestäviä projekteina, mutta eivät niihin osallistuvien yksilöiden tasolla. Organisaatioiden perustaminen hyväntekeväisyydelle luo ympäristön jolla ei ole autonomiaa. Vaikka yhteisvaurausprojektit eivät olekaan samanlaisia kuin kaupalliset liiketoimet, ne ovat silti taloudellisia tiloja omilla arvoillaan, missioillaan, tavoitteillaan, panoksillaan, tuotoksillaan, interaktiomalleillaan ja niin edespäin. Nämä organisaation toimintaperiaatteet ovat läsnä yhteisvaurausorganisaatioissa samalla tavoin kuin kaupallisissa vastineissaankin, vaikka ne eivät ole välttämättä yhtä hyvin kartoitettuja.

Yhteiset taloudelliset näkökohdat

Eräs syy taloudellisten struktuurien artikulaation puutteeseen yhteisvaurausprojekteissa voi olla yksinkertaisesti kassavirtojen pienuus, niin että käsitteet kuten ”kustannustehokkuus”, sidosryhmä tai muut talouden logiikan elementit eivät ole uurtuneet. Lisäksi yksityisomistuksen poissaolo voi olla konseptuaalinen seinä olemassaolevan talousajattelun ja yhteisvaurauden välillä. Yhteisvaurausprojektit ovat myös todennäköisesti innovaatioon tai yksilöiden innostukseen tukeutuvia, ja voi olla vaikeaa pakottaa niitä mihinkään tiettyyn talousmalliin heti alusta lähtien. Kuitenkin jotkut kaupallisella puolella käytössä olevat liiketoimintamallit voidaan toki miettiä uudelleen talouden interaktio”protokollina” yhteisvaurausprojekteille. Firmat ovat esimerkiksi abstrahoineet arvon tuotannon ”työpaikoiksi” joihin ihmiset voivat mennä ja tuottaa arvonlisää yritykselle joka myös näkyy arvona (palkka) työntekijälle. Kuitenkin tämä malli tarjoaa prekaarit olosuhteet ihmisille jotka suostuvat tämän palkkatyönäkin tunnetun tarjouksen hyväksymään. Kaupallisilla yrityksillä on tapoja tarjota yhteisiä osuuksia (osakkeet) ihmisille tai yrityksille jotka uskovat heidän missioonsa tai rahoitukselliseen tuottavuuteen niin että näiden osuuksien omistajat jakavat sekä liiketoiminnan riskit että voitot. Yrityksillä on myös rahoitustyökaluja kuten lainat, velvoitteita tarjota tai ostaa raaka-aineita toisiltaan tietyllä hinnalla tiettynä päivänä (futuurit) ja niin edelleen. Näitä ja muita rahoituksen sekä talouden instrumentteja käytetään  ekologisina/systeemisinä suhteina joiden kautta organisaatiot voivat tehdä yhteistyötä toisten organisaatioiden ja verkostojen kanssa. Uusien hajautettujen teknologioiden avulla nämä instrumentit ja suhteet muuttuvat design-kysymyksiksi cyber-organisaatioille ja niitä voidaan vivuttaa yhteisvaurauden tuotannossa.

Tuotannon tarjoaminen

Joitain lähtökohtia yhteisvauraussuuntaiselle tuotannolle voisivat olla:

  1. Visio/ideaali yhteisvauraudesta jota tuotetaan
  2. Idea P2P-interaktiosta joka tuottaa kyseisen yhteisvaurauden

Taloudellisen tilan suunnittelu tuotannon ympärille voi alkaa organisaation rakentamisesta tuotannon ympärille tarjoamalla tuotannon arvoa. Tämä periaatteessa tarkoittaa, ett sen sijaan että tavoiteltaisiin ”lopputulosta” (tuotettua yhteisvaurautta) tarjottuna arvona, projekti tarjoaa yhteiset osuudet organisaatiosta joka luo tuota arvoa — paljon samaan tyyliin kuin tarjottaisiin ihmiselle mahdollisuutta tulla mukaan kalastusretkelle sen sijaan että tarjottaisiin valmiiksi pyydettyä kalaa. Tarjous liittyä mukaan tuotantoon sen sijaan että käytettäisiin tai kulutettaisiin tuotetta. Tämän tyyppinen logiikka on, tottakai, soveltumaton kaikkiin tuotoksiin, mutta varmasti monet tuotokset ovat lopulta sekä tuotteen käyttäjien että tuottajien arvostamia. ”Tuottaja” ja ”käyttäjä” voivat olla eri rooleja samallakin yksilöllä.

Esimerkiksi, Wikipedialla ei olisi arvoa jos ihmiset eivät lukisi sitä ja luottaisi siihen, tai jos siinä ei olisi siältöä ollenkaan, ainoastaan tyhjä interaktion viitekehys kirjoitusten tuottamiselle. Jos tuotteen arvon tunnustaminen on linkittynyt tuotteen jakeluun, silloin molemmat teot, tuottaminen ja käyttö, ovat arvokkaita. Tämä syntyvän arvon linkittäminen organisaation rakentamiseen arvon ympärille saattaa olla kiinnostavaa yrityksille jotka ovat a) yhteisomistuksessa ja b) epäkaupallisia. Näitä malleja suunnittelavat horisontaaliset organisaatiot jotka toimivat alustoina tuotannolle. Nämä organisaatiot voivat myös olla hajautettujen bisnesmallien avulla kuvattuja, missä vertaistuotannon arvo jaetaan osuuksina organisaatiossa. Projektien näkeminen organisaatioina joilla on omat talousmallinsa (taloudelliset tilat) avaa uudenlaisia mahdollisuuksia rahoitukselle, tuotannolle ja käytölle — kaikki perustuvat ylläpidettyihin suhteisiin lahjoitusten sijaan, oli kyseessä sitten voluntaariset tai transaktionaaliset lahjoitukset (osto & myynti).

Oman pääoman kaltainen valuutta

Tuotettu arvo tunnustetaan interaktioprosessin kautta. Organisaatio fasilitoi vertaisinteraktiota jakamalla projektin sidosryhmille poletteja jotka esittävät heidän luomaansa arvoa. Nämä poletit esittävät sekä a) valuuttaa (organisaation sisällä sekä laajemmassa verkostossa) ja b) projektin omaa pääomaa. Poletit eivät ole maksuja palveluista tai yrityksen osakkeista, vaan suvereeneja mielikuvia organisaation sisällä sekä muiden kanssa yhdessä tuotetusta arvosta. Arvo voi olla mitä tahansa käyttö/pääsyoikeuksista ja ääni/kuraattorioikeuksista likviditeettiin. Lisäksi likviditeettiä voidaan luoda toisten organisaatioiden tarjoaman arvon kautta tai projektin luoman FIAT-arvon avulla. Kuten Fred Ehrsam huomautti, arvon tunnustaminen poletteina on yksi tapa jolla taloudellisia tiloja voidaan luoda. Tämä sallii sosiaalisen arvon kuten vapaan informaation tai koulutuksen saada organisaation muoto jonka ympärille yksilöt ja instituutiot voivat liittyä (antaa arvoa). Esimerkiksi, jos Wikipedia organisoituisi tällä tavoin, se voisi käyttää wikin interaktioprosessia jossa avointa tietoa tuotetaan, vastaanotetaan ja ylläpidetään, ja tunnustaa niissä kaikissa oleva arvo ja tuottaa insentiivejä yhteistyölle jaettujen osuuksien muodossa. Nämä osuudet voisivat olla sen arvoisia osakkeita jonka muut organisaatiot tai yksilöt antavat Wikipedialle ja/tai sisällön ylläpito-oikeuksille. Sellainen valuuttajärjestelmä voisi myös laajentua niin että wikivaluutta voisi olla myös käytössä uusien artikkelien ”rahoittamisessa” sijoittamalla se uusien artikkelien tuotantoesityksiin. Tämä antaa itse liikkeeseenlasketuille poleteille kaksi funktiota:

  1. Arvon säilyttäminen projektissa itsessään
  2. Likviditeetti kolmannen osapuolen arvon tunnustamisen kautta

Arvonluonti

Itse liikkeeseenlaskettujen polettien muuttuminen arvokkaaksi edellyttää, että täytyy olla kolmas osapuoli joka tunnustaa niiden arvon. Kolmas osapuoli voi olla kuka tahansa (henkilö tai organisaatio) joka tarjoaa jotain ei-natiivia (ulkoisesti tuotettua) arvoa organisaatiolle. Tämä voi tapahtua kahdella tapaa:

  1. Etukäteen annettu arvo (bootstrapping)
  2. Kasvava arvostus (tuotanto)

Bootstrapping-malli on käyttökelpoinen silloin kun merkittävä määrä omaisuuseriä vaaditaan organisaation pystyttämiseen ennenkuin sen kanssa voidaan olla interaktiossa. Etukäteen antamisessa organisaatio yksinkertaisesti myy poletteja kolmansille osapuolille sillä odotuksella että kolmansien osapuolien antama investointi/likviditeetti saa katetta käyttöarvona ja/tai liikkeeseenlasketun poletin arvon kasvuna. Bootstrappingia voidaan käyttää, esimerkiksi, hankkimaan yhteinen auto (jakamistalous), hankkimaan interaktioalusta (#buytwitter) tai rahoittamaan älysopimusalustan tuottamine (Ethereum).

Toisaalta organisaatio voi hypätä takaisin tuotantoon jos alkuvaiheen omaisuuseriä ei tarvita. Tässä tapauksessa arvo syntyy ajan mittaan ja se perustuu kontribuutioiden arvoon. Esimerkiksi, projekti kuten Ethereum olisi voinut olla bootstrapattu Github-projektina joka olisi laskenut liikkeelle Ethereitä koodereille heidän kontribuutioistaan. Myös jos Twitter olisi ollut yhteisvaurausprojekti joka olisi laskenut liikkeelle poletteja alustan koodereille sekä käyttäjille kommenttien twiittailusta, silloin noilla ihmisillä olisi nyt yhteistä arvoa jota Twitter tuottaa.

Arvonanto

Ennakkoon antaminen tai bootstrapping voidaan toteuttaa P2P-verkon tai -instituution avulla. Vastaanottaessa tarjousta nouseva verkko tarjoaa alkuvaiheen likviditeetin poleteille. Kehittämis/alullepanopyrkimykset voidaan palkita laskemalla ennakkoon liikkeelle poletteja joilla on ennakkomyyntiin perustuva alkuarvo. Eräs taho luo alkumarkkinat DPO-poletille, poletti saa myös markkinahinnan, ja näin tarjotaan likviditeettiä ensimmäisille tuottajille.

Tämä on ennen kuin projekti on toiminnassa ja siksi se siirtää suurimman osan spekulaatiosta bootstrapping-verkoston puolelle. Bootstrapping-verkosto voi koostua spekulaattoreista, sovelluskehittäjistä ja muista agenteista jotka näkevät arvoa toimivassa organisaatiossa, mutta todennäköisimmin bootstrappaajat ovat ihmisiä kjotka haluavat mahdollistaa tuotannon perustuen sen arvotarjoomaan ja saada likviditeettiä osalle tai kaikille tulevaisuuden investoinneille. Polettien haltijat, jotka päättävät olla likvidoimatta omaisuuseriään, pysyvät organisaation sidosryhminä niin kauan kuin heillä on poletteja. Tämä tarkoittaa, että he myös jakavat mahdolliset arvonnousut organisaation arvostuksessa.

Likviditeetin bootstrapping

  1. Projekti suunnittelee ja toteuttaa DPO:n
  2. Projekti tekee ennakkomyynnin projektin kumppanuudesta
  3. Partnerit antavat rahaa tai resursseja kolmannen osapuolen haltuun uskottujen asiakirjojen varantoon
  4. Rahoituskumppaneista tulee projektin sidosryhmiä
  5. Varanto tarjoaa alkuvaiheen likviditeettiä projektipoleteille
  6. Poletit lasketaan liikkeelle tuotantoon osallistujille
  7. Osallistujista tulee projektin sidosryhmiä
  8. Sidosryhmät voivat:
    1. Likvidoida poletit (markkinoilla joka on varannon takaama)
    2. Pitää poletteja hallussa

Kasvava likviditeetti

  1. Projekti suunnittelee ja toteuttaa DPO:n
  2. Poletit lasketaan liikkeelle projektiin osallistuville
  3. Osallistujista tulee projektin sidosryhmiä
  4. Sidosryhmät voivat:
    1. Pitää poletteja hallussa

Likviditeetti

Likviditeetin tarjoaminen yhteisvaurausprojektiin eroaa projektista toiseen, mutta joitain todennäköisiä vaihtoehtoja ovat seuraavat. Poletti voi saada likviditeettiä:

  1. Organisaatioiden tai yksilöiden lahjoitusten, stipendien tai sitoumusten (altruistisella aikomuksella) kautta, jotka ovat osoitettu kaikkien poletinhaltijoiden yhteiseen likviditeettivarantoon. Tämä malli voi olla merkittävä työkalu julkisten instituutioiden tekemään takautuvaan arvostukseen, jotka arvostavat läpinäkyvää omistusrakennetta ja voidaan taata että kontribuuttorit ovat tunnustettuja ja sidosryhmästatus on pätevä. Lahjoitusten, stipendien tai sitoumusten rooli voi olla merkittävä, sillä projektin tuloksia todennäköisesti saa käyttää vapaasti tai epäkaupallisesti. Useimmat yhteisvaurausprojektit alkavat pienestä ja saavat muotonsa ajan mittaan kun sopeutuminen kasvaa, joka tekee minkä tahansa projektin bootstrappingista vaikeaa, mutta se sallii takautuvan arvon tunnustamisen.
  2. Kolmannen osapuolen käyttöön luodun FIAT-rahan kautta tai sekoittamalla projektin tuloksia (kaupallinen tarkoitus). Vaihtoehtoiset kaupalliset lisenssit (esimerkiksi vertaistuotantolisenssi) voivat luoda käyttöliittymän eri talouksien yhteistyölle.
  3. Toisen organisaation antaman likviditeetin kautta niiden oman arvotarjoaman muodossa. Esimerkiksi, projekt A:n arvo voi olla projekti B:n tunnustama hyväksymällä projekt A:n poletteja vaihdossa projekti B:n arvotarjoamasta. Tämä mallin ovat käyneet hyvin läpi Primavera De Filippi & Samer Hassan moneylab reader #10:ssa (s.84 “arvon mittaaminen yhteisvaurauteen perustuvassa ekosysteemissä”). Malli on erityisen kiinnostava kolmannen sektorin toimijoille sekä julkisille ja yksityisille instituutioille miettivät yhteisvaurauden tuottamisen rahoittamista. Se mahdollistaa interaktion yhteisvaurauden kanssa tekemällä vastatarjouksen. Esimerkiksi, kaupungit voivat hyväksyä (tarjota likviditeettiä) cDPO:n poletteja hyväksymällä ne joukkoliikenteen lippuina.

 

Lähde:

Programmed decentralised commons production – Economic Spacing – Medium

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *