Eettinen talous

Kirjoittanut Adam Arvidsson

Tässä ja seuraavissa osissa (joiden toivon ilmestyvän tietyllä säännöllisyydellä) pyrin esittämään, että nykyajan informaatiotalous voidaan onnistuneesti uudelleenbrändätä ”eettiseksi taloudeksi”. Mitä tarkoitan sillä? Aloittakaamme sillä mitä en tarkoita. Termi eettinen talous ei tarkoita, että nykyajan taloudelliset relaatiot olisivat jollain tavalla ”eettisempiä”, hyväntahtoisempia tai mukavampia kuin mitä ne olivat ennen. En ehdota minkäänlaista optimistista evoluutionarratiivia; en ole sitä mieltä, että nykyajan korporaatiokapitalismi on yhteensopiva eettisesti hyväkuntoisen yhteiskuntajärjestyksen kanssa, ja pidän (kuten alla tulen kuvaamaan tarkemmin) trendiä korporaatioetiikkaa, korporaatioiden yhteiskuntavastuuta, eettistä kuluttajuutta ja sellaisia kohti pelkkinä pintailmiöinä, reaktioina johonkin syvempään ja paljon perustavanlaatuisempaan. Juuri tämä syvä, rakenteellinen liikehdintä on se jota haluan kuvata termillä ”eettinen talous”. Tämä termi pyrkii kuvaamaan sen seikan, että nykykapitalismissa kaikkein tärkein arvon lähde on nopeasti muuttumassa siksi mitä on aina, Aristoteleestä Arendtiin, pidetty inhimillisen etiikan perusongelmana: ihmisen kyky luoda intersubjektiivinen järjestys kommunikaation ja interaktion prosessien avulla. Tämä kyky rakentaa yhdessä, olkoonkin miten ohimenevä tahansa, yhteinen sosiaalinen maailma, jolla on eettistä relevanssia — yhteiset symbolit, sosiaalisten relaatioiden muodot ja yhteisö sekä affektiivisesti rikkaat kokemukset — mikä nyt yhä enemmän myös pönkittää sekä käyttöarvojen tuotantoa että lisäarvon kapitalistista välistävetoa. Lisäarvo muuttuu yhä enemmän ylijäämäyhteisö-perustaiseksi, tai siksi mitä Maurizio Lazzarato nimittää ”eettiseksi ylijäämäksi”. Se mitä joskus pidettiin ulkoisena taloudellisen tuotannon ja vaihdannan kylmälle ja rationaaliselle piirille, eettisesti rikas yksityiselämän intersubjektiivisuus ja, Habermasin nimittämä ”elämismaailma”, on nyt muuttunut nykyisen kognitiivisen kapitalismin keskeiseksi työpajaksi.

Sellaisen eettisen ylijäämän tuottaminen ei yleisesti ole järjestäytynyt rahallisen vaihtoarvon logiikan ympärille, vaan jakamisen ja kunnioittamisen eettisen logiikan ympärille. Jotkut teot ovat aidon altruismin motivoimia, halun olla tai tehdä jotain muiden hyväksi. Toiset teot saavat motivaationsa muiden tunnustuksen hakemisesta, olipa tämä sitten muilta yhteisön jäseniltä tai ystäviltä tai rakkailta. (Toiset teot saattavat olla pelon motivoimia, kasvojen menetyksen pelko tai yhteisön jäsenenä pysymisen pelko.) Joka tapauksessa, eettinen talous rakentuu eettisille motivaatioille: motivaatioille jotka jollain tavoin ottavat toisen huomioon subjektina. Eettinen talous on samantyylinen kuin jotkut lahjatalouden perinteiset version, kuten Barbrook on huomauttanut, ainoastaan että odotukset vastavuoroisuudesta ovat heikompia ja epäsuorempia kuin lahjatalouksissa yleensä. Lisäksi antropologinen kirjallisuus lahjoista ja lahjatalouksista tuppaa korostamaan sitä miten lahjan vaihtaminen palvelee olemassaolevien sosiaalisten siteiden ylläpitoa ja uusintamista. Eettinen talous toisaalta suosii uusia sellaisten siteiden solmimisia: eettisen ylijäämän tuottamista.

Eikä eettinen talous perustu käyttöarvojen suoraan vaihdantaan — se ei ole vaihtotalous. Vaihdanta ja tuotanto koordinoidaan pikemminkin ei-rahallisen vaihdannan välineen avulla: kunnioituksen. Kunnioitus on mitattavissa oleva väline, siinä mielessä että ihmisiltä sitä löytyy enemmän tai vähemmän, mutta sitä ei ole, ainakaan vielä, siunattu objektiivisella mitalla. Tämä mitan puute (johon palaamme vielä) on keskeinen eettisen talouden ominaisuus, ja nykyisten ja tulevien kamppailujen polttopiste sen institutionalisoimiseksi.

Joillain tavoilla meillä on käsillä esikapitalististen tuotantorelaatioiden paluu. Aivan kuten kreikkalaisen talouden perusyksikkö, oikos, tuotantoa motivoi perustavanlaatuiset affektiiviset rakkauden, pelon ja kunnioituksen tunteet. Ero on siinä, että nykyajan eettinen talous toimii kunnioituksen affektiivisella logiikalla, mikä on irroitettu kiinteistä roolirakenteista. Enää ei ole minkäänlaisia apriori määritettyjä Herran ja Orjan positioita, vaan nämä allokaatiot voivat (mutta ei ole pakko) olla määriteltävissä prosessin edetessä. Tällä tavoin valtapeli näyttää enemmän sadomasoleikiltä kuin oikealta orjataloudelta (ja ehkä tämän takia Queer Theory on yleistynyt sosiaalitieteissä — se tarjoaa oikeasti hyvän tavan ymmärtää nousevia nykypäivän tuotannon eettisiä relaatioita).

Tämä asiain tila on monitulkintainen: sillä on pimeä puoli sekä positiivisempi. Yhtäältä kapitalistien työllistämät ihmisen eettinen kapasiteetti tuo mukanaan elämän sisällyttämisen sellaisenaan kapitalistiseen lisäarvontuotannon prosessiin. Ihmiset elävät, vuorovaikuttavat ja muodostavat yhteisomaisuutta pääoman sisällä, ja tämä toiminta on yhä suuremmassa määrin johdon, valvonnan ja kontrollin alaisuudessa. (Kaikki hyödykkeellisestään ja ’brändätään’) Koska nämä muuttuvat suoraan tuottaviksi radikaalisti uusilla tavoilla, yksilöiden väliset relaatiomme käsitellään myös radikaalisti uusilla tavoilla. Tämä on perustavanlaatuinen ulottuvuus uudelle sarjalle nykyajan hallintostrategioita, brändinhallinnasta korporaatiokulttuuriin, poliittiseen korrektiuteen ja internetkäyttäytymisen rajaamiseen. Toisaalta se seikka, että interaktion eettinen kapasiteetti on näin rationalisoitu, välitetty ja teknologisesti ehostettu, tarkoittaa että suunnattomat tuottavat voimat, jotka ovat välittömästi taloudellisia ja poliittisia, ovat päästetty valloilleen. Jos kansa, kuten Hannah Arendt kerran kirjoitti, on aina ollut kykeneväinen luomaan yhteisen maailman kommunikaatiolla ja interaktiolla, yhteisen koko, monimutkaisuus ja ulottuvuus on nyt paljon suurempi kuin ennen. Tämä tuo mukanaan suuren lupauksen tulevaisuuden sosiaalisen transformaation muodoista. Kuin lehdistö, joka päätyi mullistamaan koko Euroopan poliittisen rakenteen ja otti käyttöön selkeästi omanlaisensa modernin massapolitiikan ilmiön, verkottunut informaatio ja kommunikaatioteknologiat vaikuttavat lupaavan saavuttaa poliittisen ja sosiaalisen elämän uudelleenjärjestäytymisen yhtäläisen vallankumouksellisilla seurauksilla.

 

 

Lähde:

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.