”Jakamistalouden ei pitänyt mennä näin”, kirjoittaa Stefanie Ehmsen ja Albert Scharenberg johdannossaan Trebor Scholzin kirjaan ”Platform Cooperativism: Challenging the Corporate Sharing Economy”, joka on julkaistu tammikuussa 2016 Rosa Luxembourg Stiftungin New Yorkin toimistolla. Enemmän tai vähemmän autenttisesti ilmaistut vaikuttimet jakamistalouden takana kuulostavat hyviltä, Ehmsen, Sharenberg js Scholz sanovat. Mutta todellinen lopputulema mobiilipohjaisten alustojen noususta on ollut jotain aivan täysin muuta. ”Tämä uusi talous ei ole jakamista ollenkaan”, kirjoittavat Ehmsen ja Scharenberg. ”Ennemminkin, kuten Trebor Scholz väittää tutkimuksessaan, kyse on on-demand ja palvelutaloudesta joka levittäytyy markkinasuhteita syvemälle elämiimme”.
Scholz ei säästele sanojaan analyysissaan jakamistaloudesta Uberin, UpWorkin, Amazon Turkin ja muiden tahojen ajamana. Suuren nimen jakamisalustat ovat hänen mukaansa rakennetaneet ”Potemkinin kyliä” joissa ilmeiset mahdollisuudet sopimustyöläisille ovat itse asiassa eksploitaatiota eri nimellä: ”Ystävällinen kätevyys onkin, monille työntekijöille, matalapalkkainen ja prekaari ansa”.
Jakamistalouden alustat, Scholz muistuttaa, käyttävät osallistujien omia hyödykkeitä — eivät resursseja jotka ovat yrityksien itsensä tuottamia tai ansaitsemia — polttoaineena omalle liikevoitolleen. ”Meistä tehdään käyttöpääomaa; tämä on finansialisaatio 3.0” hän kirjoittaa. Eikä Scholz salli yhtään liikkumatilaa kun puhutaan jakamistalouden firmoista ja hallituksien lainvalmistelijoista ja näiden välisistä suhteista. ”USA:ssa laittomuus on jakamistalouden malli, ei bugi, ja liittovaltion hallitus, ainakin nyt, ei tule väliin millään tavalla. Tämä jättää kentälle (ja ainoan toivon) lainsäädännön kunnallistamisen”, hän kirjoittaa.
Mikä sitten on vaihtoehto? Scholzille se on mitä hän kutsuu nimellä ”alustayhteistyö” (alustaosuustalous), vastineena nykyiselle status quolle ”alustakapitalismille”. Osittainen ratkaisu alustakapitalismin tyräyksille, erityisesti työntekijöiden oikeuksia koskien, ei toimi. ”Et voi vastata taloudelliseen epätasa-arvoon omistajien hyväntahtoisuudella; yhdessä meidän tulee uudelleensuunnitella infra jonka ytimessä on demokratia”, hän kirjoittaa.
Scholzin konsepti alustaosuustaloudesta käsittää kolme ydintoiminnan aluetta. Ensimmäinen on teknologisten työkalujen uudelleenmäärittely joita Taskrabbit ja muut voittoa tavoittelevat yritykset käyttävät erilaiseksi, demokraattiseksi omistajuuden malliksi. Toisena alustaosuustalous koskee ”solidaarisuutta” — samaa omistautumista kollektiiville yli yksilön joka on ollut historiallisesti työväen osuuskuntien juttu. Viimeisenä, alustaosuustalous ylläpitää alustakapitalismin fokusta innovaatioihin ja tehokkuuteen, mutta jälleen kerran laajemmalla perspektiivillä yhteisen hyvän nimissä.
Scholz jatkaa alustaosuuskuntien typologiaa ja listaa kymmenen periaatetta alustaosuustaloudelle, ja valaisee ”osuuskuntaekosysteemiä”, joka sisältää finanssi-instituutioita ja softa- sekä rautapuolen toimittajia itse alustojen lisäksi. Hän väittää, että alustaosuustalouden maailmassa skaalaetujen saavuttaminen ei välttämättä tarkoita skaalaamista, sen sijaan vaihtoehtoja tämän päivän jättiläisille löytyy niche-markkinoilta.
Scholzin visio jakamistalouden eheyttämiseksi jää edelleen (ehkä hieman tarpeellisena) pintapuoliseksi ja avoimeksi kritiikille. Liittyen amerikkalaiseen osuustalouden hehkuttamiseen, Scholz odottaa tämän argumentin näyttämällä osuustoiminnan huomattavat edut työntekijöilleen ja yhtälailla kuluttajille — positiivinen puoli joka kaikesta huolimatta jää saavuttamatta kunnes sellaiset instituutiot on rakennettu ja pyörivät. Mutta hänen määritelmänsä alustaosuustaloudesta tarjoaa tärkeän korjauksen nykyiseen fiksaatioon jakamistaloudesta. Mieluummin kannattaisi tarkastella jakamiskäyttäytymisen mahdollisia etuja. ”Alustaosuustoiminta ei liity aina seuraavaan laitteeseen tai alustaan”, hän summaa. ”Se liittyy sellaisen elämän visiointiin joka ei keskity osakkeenomistajien omistamaan yritykseen”.
Lähde: Shareable