Alustaosuustalouden pelisäännöt

Kirjoittanut Guido Smorto

Alustaosuustalous on vaihtoehto omaisuuden ja hallinnoinnille joka pyrkii kohtaamaan nousevan alustapohjaisen talouden, jonka ovat rakentaneet miljoonaluokan yritykset kuten Uber, Airbnb ja BlaBlacar. Ekosysteemi, jossa yhteistoiminta vertaistensa kanssa lakkaa olemasta hyväksikäytön lähde ja suuryritysten liikevoitto vaatii muutoksia organisaatiorakenteissa. EU on vaatinut lainsäädäntöä ja niiden kansalaisia hyväksikäyttävien markkinoiden sääntelyä, jotka jättävät heidät ilman suojaa. Itsehallinnon ehdotusten ja innovatiivisten organisaatiotyökalujen lisäksi meidän tulee ajatella säänntöjä jotka helpottavat oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden periaatteiden käyttöönottoa. Keskustelu on edelleen käynnissä: mihin suuntaan tasapaino kehittyy tulevaisuuden yrityksille?

“Kehitä säännöt tai kilpailijasi kehittävät ne”, kuuluu erään aikamme ylistetyimmän kilpailulainsäädännön strategiakirjan otsikko, joka näin asettaa talouden toimijat selkeän vaihtoehdon eteen: joko pelaat kilpailijoiden säännöillä tai alistat heidät omiesi valtaan [1]. Sanomattakin on selvää että jälkimmäinen vaihtoehto tarjoaa paremmat onnistumisen mahdollisuudet, erityisesti tutkimattomien talousmallien alkutaipaleella. Henry Fordin niskalenkistä Seldenin patentin tapauksessa Thomas Edisonin 40-vuotiseen oikeudenkäyntiin ja Bill Gatesin käyttöönottamiin monimutkaisiin standardilisensointistrategioihin ohjelmistosopimuksissa ja ohjelmiston kopiosuojauksessa, analyysi talouden ydintoimijoista epäilemättä osoittaa että sopivista säännöistä nauttiminen talousmallien tapauksessa on kaikkein tärkein sekijä menestyksessä.

Tällainen oletus saattaa tuntua itsestäänselvältä. Ovathan lait luoneet markkinat, määritelleet niiden rajat ja vaikuttaneet valintoihin ja käyttäytymiseen. Kuitenkin kilpailustrategian painoarvoa usein vähätellään, ehkäpä luonnollisesta oikeudenkäyntien ja lakimiesten välttelystä, tai ehkäpä koska meillä on taipumus uskoa että “Valtion ei tulisi valita voittajaa” vaan sen sijaan luoda ”pelikenttä” joka asettaa kilpailijat yhtäläiseen asemaan.

Tämä johtopäätös yleisestä juridiikan strategioiden aliarvioinnista pätee myös ”alustaosuustalouteen”, ilmaisuun joka otettiin käyttöön kuvaamaan verkkotalouden kokeiluja jaetulla omaisuudella ja hallinnolla, jonka tarkoitus on kehittää organisaatiomalleja ja uusi ekosysteemi vastustamaan suuria voittoa tuottavia korporaatioita jotka käyttävät hyväkseen verkossa tapahtuvaa yhteistoimintaa [2].

Aluksi sellainen havainto saattaa vaikuttaa vakavalta, erityisesti ottaen huomioon käynnissä olevan keskustelun jota käytään joka päivä aloitteista jotka yrittävät keksiä uusia instrumentteja, sekä teoreettisia että käytännöllisiä, osuustoiminnallisten alustojen kehittämiseksi jotka todella esittäisivät yhteiskunnallista solidaarisuustaloutta.

 

Loomio is an online tool for group decision-making | Loomio

Loomio on verkkotyökalu ryhmäpäätöksentekoon | Loomio

Tutkimukset ja analyysit käyvät vilkkaampina kuin koskaan, ja ne käsittelevät organisaatiomalleja, päätöksenteon työkaluja ja rahoituskuvioita. Yhteistyömallien päätöksenteon työkalut (Loomio, Enspiral) sekä uudenlaiset juridisset ratkaisut vero- ja työlainsäädäntöön (FreedomCoop) ovat uusinta uutta kentällä. Uusia instrumentteja kehitetään itsehallintokapasiteetin kehittämiseksi ja verkkoyhteisöjen luomiseksi (Fairshares), ja innovatiivisia työkaluja keksitöön löytämään uusia tapoja koordinoida pääomaa ja työvoimaa (Mastly, Timefounder). Lohkoketjuun perustuvat alkuperäiset instrumentit ovat kehitetty hajautettujen organisaatioiden luomiseksi (Backfeed, Comakery) ja paikallisvaluuttoja on otettu käyttöön heijastelemaan sosiaalisen talouden arvoja (Colu). Nämä kokeilut käyttävät investoinneissaan myös muita rahoituksen muotoja kuin riskirahaa (Purpose Capital, The Working World, Transform Finance, Community Shares) sekä maksujärjestelmiä (Fairpay). Lisäksi ajatuksia herättäneitä ratkaisuja on saatu aikaan immateriaalioikeuksien sekä yksityisyyden aloilla vastustamaan perinteistä kopiosuojauslainsäädäntöä (copyleft, copyfair) ja kapitalististen alustojen tungettelevaa röyhkeyttä.

Lopputulos on äärimmäisen eloisa, mutta samaan aikaan epävakaa ja epätasapainoinen. Jos me tutkimme syvällisemmin näiden ehdotusten toimivuutta, huomaamme että monet niistä ovat vasta aikaisessa testausvaiheessa tai pahoissa rahoitusvaikeuksissa. Lisäksi olemassaolevien mallien puutteen vuoksi monet näistä kokeiluista kokevat valtavia vaikeuksia luodakseen täysin uusia ratkaisuja jotka sallivat niiden koordinoida riskejä, omistusta, hallintaa ja liikevoitttoa.

Mutta eniten se mikä uupuu on täydellinen ja osallistava keskustelu markkinoiden säännöstelystä ja laillisten sääntöjen vaikutuksista kilpailukykyyn. Käyttäen Lawrence Lessigin — tunnettu “code is law” -lausahduksesta —  käyttöönottamaa erottelua, nykyinen alustaosuustalouden diskurssi on suurimmaksi osaksi keskittynyt arkkitehtuuriin (”koodi”) ja keskittyy varsin vähän juridisiin sääntöihin [3].

Kuitenkin molempien pyrkimysten tulisi kulkea käsi kädessä, sillä lain säännöt ovat aivan olennaisessa osassa kun puhutaan onnistuneesta suunnittelusta ja kelpo vaihtojen toteuttamisesta osuustoiminnallisille alustoille: jos nyt ei puhuta teknisistä ongelmista, tehokkaiden osuustoiminnan arvoja hyödyntävien työkalujen käyttöönotto on mahdollista vain jos nuo mallit pysyvät kilpailullisilla markkinoilla. Mitä arvoa on muutoin rakentaa tasa-arvoisempia järjestelmiä jos markkinat rankaisevat nitä yrittämisestä?

Mahdollisesti johtuen pohjoisamerikkalaisista juuristaan, läpikotaisen alustaosuustalouden lakeja koskettavan keskustelun puuttuminen on jopa silmiinpistävämpää Euroopassa, jossa näiden asioiden mietiskely tuskin ottaa huomioon Euroopan Unionin taloudelllisia, kulttuurillisia ja juridisia eriskummallisuuksia.

Päin vastoin, asiantunteva keskustelu olisi erittäin toivottavaa, erityisesti koska EU-sääntöjen luomisprosessi on tapahtumassa tällä hetkellä: kesäkuussa 2016 Euroopan komissio julkaisi pamfletin yhteistoiminnallisesta taloudesta [4], ja toisen koskein verkossa olevia alustoja jo vuonna 2015 [5]. Uberin case, joka nyt odottaa Euroopan oikeustuomioistuimessa, saa päätöksen vuonna 2017 [6], ja parlamentti kuten myös muut EU-instituutiot ottavat kantaa näihin asioihin [7].

Fairpay is a payment card to use in physical stores. It is loaded with Faircoin | Faircoop

Fairpay on maksukortti jota voi käyttää oikeissa kaupoissa. Siihen on ladattu Faircoinia | Faircoop

Jos mennään itse asiaan, mitä Euroopan säännöistä kiisteleminen tarkoittaa alustaosuustaloudelle? Ensimmäinen ja välittömin vastaus on tämän uudenlaisen talousympäristön jakamisvaikutusten arviointi jotta paremmin ymmärrettäisiin kuka voittaa ja kuka häviää [8]. Täten on tarpeellista tarkastella alustaosuustalouden vaikutusta eri sosiaaliryhmiin, maantieteellisiin alueisiin ja tekijöihin kuten tasa-arvo, sekä tarkastella kuinka se vaikuttaa työvoiman ja pääoman välisiin suhteisiin [9]. Toiseksi tarvitsemme syvemmän analyysin siitä miten digitaalinen talous vaikuttaa yhteiskuntamme periaatteisiin ja arvoihin [10], uusien tavaroiden ja palvelujen ”hyödykkeellistämisestä” [11] big datan taloudellisiin ja poliittisiin seuraamuksiin [12].

Mutta kysymys ei ole pelkästään oikeudenmukaisuudesta ja reiluudesta. Tämänhetkinen debatti liian usein on vain potentiaalisten ja nykyisten epäoikeudenmukaisuuksien osoittamista tässä uudessa taloudessa, jättäen täten välistä teknisemmät analyysit markkinahäiriöistä, juuri kun Palveludirektiiviä (2006/123/EC), Verkkokauppadirektiiviä (2000/31/EC) sekä EU:n kumulatiivista kuluttajansuojalainsäädäntöä (acquis communautaire) peräänkuulutetaan [13].

Johtuen tästä yhdentekevyydestä, keskustelu alustaosuustaloudesta usein jättää huomiotta tällä hetkellä tapahtuvat perusteelliset pelin sääntöjen uudelleenkirjoitukset (erityisesti koskein itsesääntelyn roolia ja rajoitteita), täten lisäten riskiä että nämä muutokset saattavat johtaa massiiviseen sääntöjen purkuun [14].

Etsiessämmee ratkaisuja moniin osuustalouden alustojen haasteisiin, pelkkä itsesääntelyn kykyyn luottaminen ei selkeästi riitä. Osuustoiminnan arvojen kanssa vireessä olevat säännöt ovat olennaiset julkisten käytänteiden luomisessa sekä yhteisluomisen ja yhteishallinnoimisen periaatteiden ympärille rakennettavien ratkaiujen kehittämisessä. Vain nämä säännöt luomalla voivat yhteiskunnalliset yritykset kilpailla yhtäläisin ehdoin kasvavilla verkkomarkkinoilla.

Muutama kuukausi sitten The Guardian, eräs alustaosuustalouden alkuunpanijoista, lanseerasi ehdotuksen ostaa Twitter. Vastassaan vakavan finanssikriisin yhtämittaiset äänitorvet sekä erään tunnetun verkkojättiläisen ostoaikeeet, #BuyTwitter-kampanja ajoi ehdotusta siitä että käyttäjät ostaisivat sosiaalisen median ja muuttaisivat sen osuuskunnaksi. Aloite sai jonkin verran huomiota ja nousi monien toiveisiin, mutta se jäi jumiin käytännön syistä. Erityisesti hinnan ollessa liian kova. Sellainen tapaus näytti kuinka vaikeaa on kanavoida yksilöllistä innostusta kollektiiviseksi menestykseksi, erityisesti kun uupuu huomattavasti rahoituksellista voimaa ja soveltuvat organisaatiorakenteet.

Kun oikea elämä ei mene niinkuin haluaisimme, joskus kapinoimme, toisinaan palaamme fantasiaan. Voimme heittää kivä kohti Google-bussia, gentrifikaation ja nousevien hintojen symbolia, niinkuin Douglas Rushkoffin kirjassa, joka viittaa San Fransiscossa vuonna 2014 tapahtuneeseen episodiin [15]. Tai me saatamme kuvitella tulevaisuuden jossa kaikki yritykset ovat “yhteiskunnallisia” ja ihmiset saatetaan tuomita “anti-yhteiskunnallisista sijoituksista” [16]; tulevaisuuden jossa Twitter muuttuu todellakin vauraaksi osuuskunnaksi, ja toinen osuustoiminnallinen sosiaalinen verkosto perustetaan menestyksekkäästi, ja Facebookilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ”demokratisoida” sen rakenne ottamalla käyttäjät mukaan sen johtokuntaan [17].

Mutta jos me haluamme elää mieluummin tässä todellisuudessa, meidän tulee asettaa juridiikan kilpailustrategiat koko alustaosuustaloudesta käytävän keskustelun keskiöön. Näin kanavoimme keskustelun Euroopan Unionin viitekehyksen sisällä aikaan jolloin sääntöjä ollaan muodostamassa. Ja on kriittistä tehdä niin nyt. Muutoin osuustoimintamallien menestyksen visiointi muuttuu päivä päivältä vaikeammaksi.

 

Lähdeviitteet:


[1] R.G. Shell, Make your Rules or Your Rivals Will, Crown Business, 2004.

[2] The expression was coined by T. Sholz, “Platform Cooperativism vs. the Sharing Economy”, Medium, 5.12.2014. See also N. Schneider, “Owning is the New Sharing”, 21.12.2014 in Shareable, http://www.shareable.net/blog/owning-is-the-new-sharing. In November 2015, Sholz and Schneider organized the first New York event on platform cooperativism, soon defined as the “coming-out party” of cooperative Internet. See T. Scholz, Platform Cooperativism. Challenging the Corporate Sharing Economy, Rosa Luxemburg Stiftung New York Office, 2016, www.rosalux-nyc.org/wp-content/files_mf/scholz_platformcooperativism_2016.pdf. See also T. Scholz, N. Schneider (eds.), Ours to Hack and to Own, OR Books, 2016, and V. Kostakis, M. Bauwens, Network Society and Future Scenarios for a Collaborative Economy, Palgrave, Macmillan, 2014.

[3] L. Lessig, Code and other Laws of Cyberspace, New York, Basic Book, 1999; Id., Code, New York, Basic Book, 2006.

[4] Communication on European Agenda for Collaborative Economy, 2.6.2016, COM(2016)356.

[5] Communication on Online Platforms and the Digital Single Market Opportunities and Challenges for Europe, 25.5.2016, COM(2016)288.

[6] Request for a preliminary ruling from the Juzgado Mercantil No 3 de Barcelona (Spain) 7.8.2015 — Asociación Profesional Élite Taxi v Uber Systems Spain, S.L. (Case C-434/15).

[7] EP Draft Report on a European Agenda on the Collaborative Economy, COM(2016)0356 – (2016/0000(INI)), http://www.europarl.europa.eu/committees/it/imco/search-in-documents.html; EESC Opinion on Collaborative Economy, INT 793, 15.12.2016; European Committee of the Regions, “Collaborative Economy and Online Platforms: a Shared View of Cities and Regions”, 7.12.2016, ECON-VI/016.

[8] Cfr. S. Fraiberger, A. Sundararajan, Peer-to-peer Rental Market in the Sharing Economy; T.R. Dillahunt, A.R. Malone, “The Promise of the Sharing Economy among Disvantaged Communities”, Proceedings of the 33rd Annual ACM Conference on Human Factors in Computing Systems, 2285, 2015, http://dl.acm.org/citation.cfm?id=2702189&dl=ACM&coll=DL&CFID=538559005&CFTOKEN=56128162. For a different position see R.B. Reich, The Share-the-Scraps Economy, 2-2-2015, http://robertreich.org/post/109894095095and “The Secret to the Uber Economy Is Wealth Inequality”, Quartz, 16-12-2014, http://qz.com/312537/the-secret-to-the-uber-economy-is-wealth-inequality/. On gender and the sharing economy see N. Schoenbaum, “Gender and the Sharing Economy”, 43 Fordham Urb. L.J. 1 (2016); D. Iosub, D. Laniado, C. Castillo, M. Fuster Morell, A. Kaltenbrunner, Emotions under Discussion: Gender, Status and Communication in Online Collaboration, PLoS ONE, 2014.

[9] Cfr. researches conducted by Civic Media – Collaborative Design Studio at MIT (http://codesign.mit.edu) and Dimmons Group at Universitat Oberta de Catalunya (http://dimmons.net).

[10] See G. Smorto, “The Sharing Economy as a Means to Urban Commons”, 7 Comparative Law Review 1 (2016).

[11] M. Bauwens, The Sharing Economy Is a Ploy for the Commodification of Everything”, P2P Foundation, August 31, 2014; B. Bergvall-Kåreborn, D. Howcroft, Amazon Mechanical Turk and the Commodification of Labour, 29 New Technology, Work and Employment 213 (2014).

[12] Cfr. S. Barocas, A.D. Selbst, “Big Data Disparate Impact”, 104 Cal. L.R. 671 (2016).

[13] G. Smorto, A critical assessment of European Agenda for the collaborative economy, Research paper on behalf of European Parliament, Proceedings of Workshop on Collaborative economy – European Parliament, Brussels, 8th Nov. 2016 (forthcoming).

[14] M. Cohen, A. Sundararajan, Self-Regulation and Innovation in the Peer-to-Peer Sharing Economy, 82 U Chi L Rev Dialogue 116 (2015); C. Koopman, M. Mitchell, A. Thierer, The Sharing Economy and Consumer Protection Regulation: The Case for Policy Change, Change, Mercatus Working Paper, Mercatus Center at George Mason University, Arlington, Va, Dec. 2014; Id., The Sharing Economy: Issues Facing Platforms, Participants, and Regulators, Sharing Economy Workshop, Project No. P15-1200, http://mercatus.org/sites/default/files/ Koopman-Sharing-Economy- FTC-filing.pdf; D. Baker, The Sharing Economy Must Share a Level Playing Field, Cato Unbound, 11-2-2015, http://www.cato-unbound.org/2015/02/11/dean-baker/sharing-economy-must-share-level-playing-field; A. Sundararajan, The Sharing Economy. The End of Employment and the Rise of Crowd-based Capitalism, Cambridge MA, MIT University Press, 2016.

[15] D. Rushkoff, Throwing Rocks at the Google Bus, Portfolio, 2016.

[16] R. Ridley-Duff, The Dragons’ Apprentice: a Social Enterprise Novel, Create Space, 2014, available at: https://loomio-attachments.s3.amazonaws.com/uploads/f6be1c06387f69220fe8819374d3c4c8/The%20Dragons’%20Apprentice%20V1.1.pdf.

[17] S. Silberman, Reading Elinor Ostrom in Silicon Valley, AMC, 2016, http://wtf.tw/etc/group/.

 

Lähde:

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *