10 temppua valvontakapitalismin kiertämiseksi

Ten weird tricks for resisting surveillance capitalism in and through the classroom . . . next term!

1. MANTRA: ”AINOA SOTA ON SOTA MIELIKUVITUSTA VASTAAN. KAIKKI MUUT SODAT JÄÄVÄT SEN ALLE”

Tämä on lainaus suurelta runoilijalta Diane di Primalta. Ensimmäinen temppu: sano tämä itsellesi ääneen, ja kuulostele miltä se tuntuu. Muista, että digitaalityökalut joita me käytämme luokkahuoneissa kontribuoivat oppilaiden teknologisen mielikuvituksen valmentamiseen. Jos et voi kuvitella mitä se tarkoittaisi tavallisille käyttäjille demokraattisesti valvoa softankehitystä, silloin ylläri pylläri sinä, myös, olet akateemisen teknologian yksityistämisen uhri! Monet organisaatiot ovat ajaneet ja esimerkillistäneet oikeudenmukaisempia softatuotannon muotoja yli 30 vuotta  (The Free Software Foundation, esimerkiksi) ja voi vain kuvitella miten paljon paremmin asiat olisivat jos me olisimme investoineet IT-rahamme ja opiskelijoiden huomion näihin menetelmiin. Jos me käytämme työkaluja, jotka käyttävät riistäviä valvonnan muotoja tai estävät opiskelijoita muokkaamasta tai tarkastelemasta koodin sisältöä, me opetamme opiskelijat passiivisesti hyväksymään mahtavien teknojumalien riistohyödykkeet annettuina. Vaikka se saattaakin tällä hetkellä olla mahdotonta vältellä sellaisia työkaluja, tyytyväisyys nykytilaan ei tarvitse olla sinun opettamasi asia. Käytä sitä ovelaa opettajan sarkastista ivaa joka sinulla on poikkeamaan sivupoluille siitä miten heidän opiskelijoiden kirjoituksien tietokantaansa voidaan joku päivä käyttää vakuutusyhtiössä määrittämään vakuutusmaksujen suuruus perustuen todennäköisyyteen sairastua Alzheimerintautiin. Tai jotain omaa erikoista tarinaasi. Kuulitteko, kun professori sanoi, että, eräs opiskelija kysyi toiselta luennon jälkeen. Tarkoittivatko he teidän mielestänne sitä, että toinen web on mahdolinen ja että se on meistä kiinni ja vaatia sellaista tai muuten zombiet hyökkäävät oikeassa elämässä? Jep, niinpä.

2. VAROITUKSET KURSSIEN SISÄLTÖSUUNNITELMIIN

Toinen temppu: Kerro opiskelijoillesi kurssiesi sisällöstä — esimerkiksi, lisäämällä lause tai pari siinä kohtaa akateemisesta rehellisyydestä — että monet heidän opinnoissaan käyttämänsä teknologiat harjoittavat datankeruun muotoja jotka ovat eettisesti epäilyttäviä, jos ne edes ovat laillisia. (Haluaako joku tehdä työtä leikkaa&liimaa -kielen kanssa?)

Simple syllabus alert example from an anonymous educator

Haluaisin muistuttaa erään Twitterissä näkemäni professorin hyvästä esimerkistä, mutta he ovat poistaneet twiitin sen jälkeen. Mielenkiintoisia aikoja. [Lisäys: Hälytykset voivat olla yksinkertaisia! Katso esimerkki oikealla, jonka eräs nimettömänä pysyvä kouluttaja on antanut.]

3. YHTEISÖVETOISET TYÖKALUT

Myönnettäköön, vaikak olisit Edward Snowden, olisi silti aika (!) vaikeaa rakentaa valvonnasta vapaa oppimisympäristö jos meinaat ottaa mukaan tietokoneita missään kohtaa prosessia. Mutta se ei tarkoita, että ei olisi olemassa paljon kiinnostavia, vapaasti saatavilla olevia, yhteisövetoisia työkaluja joita motivoi akateemiset tai yhteisön periaatteet riiston sijaan. Kolmas temppu: kokeile ainakin yhtä näistä työkaluista. Ensimmäiseksi, kokeile pitää kurssin keskustelu yksityisessä tai julkisessa MLA Humanities Commonsin blogissa, ja jos tykkäät tästä, voit harkita pyytää kampuksen IT-porukkaa pystyttämään Commons in a Boxin omalle instituutiollesi. Teknisesti lahjakkaammat voivat kokeilla open source -työkaluja eri verkkokeskusteluihin ja kouluprojekteihin, kuten ScalarOmeka ja NeatlineHypothes.isMastodon, sekä Rocket.Chat. Voit myös tiedottaa oppilaille yksityisyyteen keskittyneistä työkaluista kuten hakukone DuckDuckGo tai Tor-selain. Muista, opiskelijat ovat käyttöpääoman muoto joista valvontakapitalistit ovat riippuvaisia. Vaihtoehtojen esiin tuominen on ääni erilaiselle teknologiselle todellisuudelle.

4. KOTITEHTÄVÄIDEA #1: KOULUTUKSEN PALVELUEHDOT

Askel 1: Pyydä oppilaitasi tekemään lista ainakin kymmenestä digityökalusta joita he ovat virallisesti tai epävirallisesti käyttäneet viimeisen kahden kuukauden opiskelujen aikana. Mitä appia tai alustaa he käyttivät kirjoittamaan tutkielmansa? Kommunikoimaan professorille? Ilmoittautumaan kurssille? Kysymään apua opiskelukavereilta? Valittamaan kotitehtävistä? Etsimään kirjaston aukioloaikoja?

Askel 2: Muistavatko opiskelijat hyväksyneensä näitten työkalujen palveluehdot? Muistavatko he niiden sisältöä? Mitä niissä palveluehdoissa luki? Pyydä jokaista opiskelijaa (a) etsimään ja (b) copy/pasteamaan ainakin yhdet palveluehdot puhtaaksi tekstiksi josta voi hakea sisältöä. Sitten yhdessä kokoontumisessa käyttäkää hetki lukien noita ehtoja ja keskustelkaa niistä. Lisäpisteitä: Anna opiskelijoiden tehdä yhteistyötä ja analysoida näitä ehtoja käyttäen joitain vapaasti saatavilla olevia työkaluja kohdasta numero 3 — tai käyttäkää verkossa olevia open source -tekstieditoreita kuten Etherpad.  Kertokaa meille jälkikäteen miten harjoitus meni ja miten lisäsitte tämän harjoituksen osaksi kurssin sisältöä.

5. YSTÄVYYS + DIALOGI KAMPUKSEN IT-PORUKAN KANSSA

Se mitä Edward Ayers havaitsi vuonna 2004 pätee edelleen varsin hyvin nykypäivänä: on suuri ja mahtava kuilu joka erottaa akateemisen kulttuurin IT-kulttuurista (minun muotoiluni) jonka yli silmienpyörittely jatkuu ikuisesti (”silmien pyörittely” on suora lainaus) eikä se auta yhtään ketään hyödyntämään suurta luomis- ja poliittista potentiaalia yliopiston teknologiakäytännöissä (minun tulkintani). On aika, akateemiset ystäväni, tutustua kampuksenne IT-henkilöstöön. Jos et ole jo tietoinen, kampuksen IT-työläiset ovat mitä välkyimpiä, monikyvykkäimpiä ja kiinnostavimpia ihmisiä akateemisessa maailmassa, samalla kun he ovat (ilmiselvästi) kaikkein tietoisimpia uskomattoman monimutkaisesta nykyisen IT-maailman ympäristöstä. Vaikka ei ole olemassa yksinkertaista päälle/pois-kytkintä, on olemassa silti erittäin kiinnostava ja koskematon mahdollisuus akateemikoille ja kampuksen IT-työläisille jakaa ideoita ja oppia toisiltaan teknologisen tulevaisuutemme muovaamisen filosofisista ja käytännöllisistä perusteista. Viides temppu: Kutsu kampuksen IT-työntekijä kahville tai teelle ja kysy häneltä siitä mitä hän pitää suurimpina haasteina ja mahdollisuuksina kampuksen IT:lle tällä hetkellä. Ja jätäthän kysymykset printterin päivityksistä ja kännykkäappseista kotiin.

6. KOTITEHTÄVÄIDEA #2: LATAA JA TUTKI KÄYTTÄJÄDATAA

Osa tätä tehtävää on yksinkertaisesti miettiä miten toteuttaa se. Valitse mikä tahansa käyttämäsi alusta. Mieti voitko ollenkaan ladata omaa dataasi — miten paljon sitä on? missä muodossa? — ja dokumentoi kaikki mahdolliset ongelmat jotka prosessissa syntyvät. Tutki dataasi. Yllättääkö tai huolestuttaako sinua mikään tässä datassa? Onko se saavutettavassa ja järkevässä formaatissa? Haluaisitko että koko luokalla on pääsy siihen? Koko koululla? Valtiolla? Miksi tai miksi ei? Anna opiskelijoiden kirjoittaa löydöksiään ja keskustelkaa niistä. Tässä on yksi hieno ja pelottava artikkeli (ja on myös monia muita) auttamaan teitä ymmärtämään miljoonia dokumentteja arvokasta dataa jota yrityksillä teistä kaikista on.

7. KOTITEHTÄVÄIDEA #3: OMAN HENKILÖKOHTAISEN DATAN POISTAMINEN

Hurraa, olet saanut datasi käsiisi, mutta pystytkö poistamaan sitä? Ja, miten voit olla varma siitä että olet poistanut sen? Koska me pyydämme opiskelijoita täyttämään datakoneita joka päivä tehtävillä ja kurssikommunikaatiolla, tuntuu vain oikealta että me voisimme opettaa heitä myös poistamaan datan samalla kun heille opetetaan tuon kontrollin rajoitteet. Anna opiskelijoiden itse miettiä voivatko he edes — jos sitten miten — poistaa datansa tietyltä alustalta tai palvelusta ja identifioida sen haasteet, strategiat ja rajoitteet prosessissa. Esimerkiksi, kahdeksan päivän Data Detox tuntuu hyvältä (ja hallinnoitavalta) harjoitukselta liittää kirjoitus- tai tutkimustehtävään joka käsittelee kurssin aihetta. Jos opiskelijat tuppaavat pitämään datankeräyskäytänteitä väistämättöminä, muistuta heitä siitä, että American Library Association on miettinyt luovia tapoja puolustaa ja suojella omaa henkilökohtaista yksityisyyttä vuodesta 1876 nykypäivään asti. Se on tehtävissä.

8. ITSEOPISKELU

Hyvä uutinen on se, että kriittisesti riistävää, manipuloivaa, vastuutonta ja muuten kauhean teknologian kehityskulkujen vastenmielisiä puolia käsittelevien kirjojen määrä on räjähtänyt. Tarjoan muutamia ehdotuksia tässä jos et tiedä mistä aloittaa, mutta olen kiinnostunut kuulemaan niistä kirjoista mitä sinä luet. Henkilökohtaisesti odotan Shoshana Zuboffin kirjaa The Age of Surveillance Capitalism: The Fight for a Human Future at the New Frontier of Power, jonka työtä tämän aiheen piirissä voi seurata myös ”Big Other: Surveillance Capitalism and the Prospects of an Information Civilization”-teoksesta. Muita fantastisia kritiikkejä ovat Safiya Noblen Algorithms of OppressionZeynep Tufekcin Twitter and Tear Gas, ja Virginia Eubanksin Automating Inequality. Avoimen ”Unlike Us” email-listan jäsenet usein jakavat hyödyllisiä linkkejä uutisartikkeleihin ja esseisiin teknologiateollisuuden poliittisista ongelmista. Rakastan myös Nathan Schneiderin hengentuotteita ”The Joy of Slow Computing” ja Free Software Foundationin tekstiä jossa kaksi nopeaa lukuelämystä tarjoavat tärkeitä vastamalleja softan riistokäytölle.

Koulutuspuolella on tottakai loistava kriitikko Audrey Watters ja hänen Hack Education -bloginsa. Wrench in the Gears -blogi tarjoaa vatsaa vääntävää, pikkutarkkaa tutkimusta korporaatioiden koulutusmaailman kaappaamisesta teknologialla vanhemman näkökulmasta. Chris Gilliardilla on fantastinen, lyhyt teksti riistävästä teknologiasta luokkahuoneessa ja on mahdollista muodostaa myös lukupiiri kaikista aiheeseen liittyvistä artikeleista joita hän postaa Twitteriin. Zach Kaiserin lyhyt videi ”Our Program” on hieno, dystooppinen taidepätkä, joka herättää kysymyksiä akateemisen toiminnan kvantifioimisesta. C.A. Bowers esittää ekologismielisen kritiikin tietojenkäsittelystä ja koulutuksesta kirjassaan Let them Eat Data (2011ja The False Promises of the Digital Revolution (2014). Ja odotan jo syventymistä Association of Research Libraryn oppimisanalytiikan Spec Kit 360 -pakettiin, joka tutkii ”tämän hetken oppimisanalytiikan käytänteitä, sääntöjä ja eettisiä ongelmia.”

9. HERÄTÄ KAMPUKSEN MIELENKIINTO

Muuta henkiökohtainen paranoiasi valvontakapitalismista polttoaineeksi kampuksen ylittävälle dialogille, tutkimukselle, sääntöjen kehittämiselle ja yhteisön rakentamiselle. Ota yhteys kirjastonpitäjiin, digitaalisiin ihmistieteiden asiantuntijoihin, IT-työläisiin, humanisteihin ja muihin kampuksen organisaatioihin että mietittäisiin vaihtoehtoja joilla parantaa tietoisuutta näistä ongelmista, esim. lukupiirien, esitysten ja työpajojen avulla. UCLA Read Me, ”valmistuneet opiskelijat digitaalisten oikeuksien puolesta, mukaanlukien yksityisyys, turvallisuus, saavutettavuus ja aineeton vapaus kirjastoihin, arkistoihin ja informaatiotyöhön” on eräs hyvä esimerkki kampusryhmästä joka tekee tällaista työtä. Pro-tip: ei tarvitse kokea burnouttia tapahtumienjärjestämisestä jos tämä ei ole näköpiirissä nyt. Yksinkertaisesti keskustelkaa kollegoiden kanssa, se on hyvä tapa kasvattaa tietoisuutta ja solidaarisuutta näistä asioista.

10.  Kirjoita muistiin oma listasi #hassuttemput

Valvontakapitalismi voi olla varsin hienoa teknologiaa, mutta niin on myös luokkahuone jos me hakkeroimme sen oikein. Jaa omat temppusi digitaalisen riiston, valvonnan ja manipulaation vastustamiseksi koulutuksessa!!


*Lue mitä tahansa sanomalehteä. Tai lue tiivistelmäni täältä (pg. 1-6).

Jotkut näistä ideoista on kehitetty Clinton Tolleyn kanssa filosofian seminaariin #OurTech: Building the Web That We Want. Lähetä mailia (erglass at ucsd piste edu) kurssisisältöä varten jos kiinnostaa viedä ideoita pidemmälle. 

 

Lähde: hastac.org

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.